sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Se on kirpputori joka kannattaa

Ekologiset arvot, yhä syventyvä taloudellinen epätasa-arvo ja muut nousevat trendit ovat tehneet käytetyn tavaran vaihdannasta erittäin suosittua. On henkilöitä, jotka kyttäävät alueellisia Ostaa ja myy -sivustoja ihan elämäntapanaan. Sitten on sellaisia tapauksia, jotka saavat tuttavapiiriltään vinkkejä ohittamattomista tarjouksista. Tällaiset vihjeet saattavat johtaa esimerkiksi ilmaisten keittiönkaappien noutamiseen 175,40 kilometrin päästä.

Käytetyn tavaran noutamisprosessiin kuuluu monenlaisia vaiheita. Joku voisi ajatella, että hypätään autoon, ajetaan kohteeseen, otetaan tavarat kyytiin ja ajetaan helevetin kyytiä takaisin pihhaan. Ei. Arvioidun kuuden tunnin sijasta saadaan helposti kulumaan lähemmäs kaksitoista tuntia seuraavin askelmerkein: 

1 Suunnitellaan lähtöä pihassa noin tunti, syödään kakkua
2 Ajetaan Agrimarkettiin ostamaan kivennäistä
3 Pidetään tupakkatauko
4 Käydään kahdella kirpputorilla
5 Pidetään tupakkatauko
6 Piipahdetaan huoltoasemalla hakemassa eläkeläisten makuun sopivia makeisia matkaevääksi
7 Pidetään tupakkatauko
8 Säädetään epäuskoisena navigaattoria ja ajetaan taas hollin aekoo
9 Pidetään tupakkatauko 
10 Saavutaan kohteeseen ja tutustutaan immeisiin ja lähialueen historiaan
11 Osallistutaan kiinteistön esittelykierrokselle
12 Kannetaan kaapistot pakettiautoon
13 Sovitaan myös vaatekaapin nappaamisesta mukaan
14 Katsotaan kun lapasen oloinen mies yrittää saada vaatekaappia makuuhuoneesta ulos
15 Laitetaan mies sivuun ja hoidetaan homma akkaporukalla
16 Viehätytään upeasta (lue: homeisesta) rottinkihyllystä, vitriinikaapista ja parvekematosta
17 Otetaan nekin kyytiin
18 Kuunnellaan miehen neuvot siitä, miten edes takaisin sompailemalla saa pakettiauton kyllä pihasta pois
19 Ajetaan yhden peruutuksen taktiikalla ilman mitään sompailuja pakettiauto pihasta pois
20 Ajetaan matkan varrella olevalle kartanolle kahville ja ostoksille
21 Pidetään tupakkatauko
22 Ajetaan pihhaan ja puretaan kuorma

Kyllä täytyy sanoa että käy ilmaisen tavaran hakeminen ihan työstä! Kaikki kunnia kierrättäjille.


Loppuun vielä parhaat löydöt kirpputorilta.


Oo-äm-gee! Vain vähän käytetty.




Halpaa kuin saippua.



Kohtuuhinnoiteltua arvotavaraa.



Ohittamaton tarjous.



Nauloja kahdella eurolla.



Upea delviiniaiheinen koriste-esine.



"Tyttö." Kyllä ei noudattaisi Perussuomalaisten sukupuolikampanjan oppeja.




sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kun ikää tulee, sitä jo hallitsee juomisensa

Kylän hirviporukka ja seurueen lähimmäiset kokoontuvat nykyään harvoin yhteen illanvieton merkeissä. 

Nyt tiedän miksi.


Tein lauantaina toimistopäivän ja tulin pihhaan iltayhdeksän maissa. Kinkerit olivat jo kovassa vauhdissa, tupa täynnä porukkaa. Tunnelma oli mitä loistavin. Saapumiseni huomioitiin spontaanein riemunkiljahduksin. Esiintyi myös halauksia. Minulle oli jemmattu hirven sisäfilepihvejä iltamurkinaksi. Järven toisella puolella oli sauna lämpiämässä ja karaokemaja odottamassa. Täydellistä. Mikä voisikaan mennä vikaan?


Koska koolla oli metsämiehiä aina seuran johtajasta lähtien, päätin nostaa esille erään hyvin merkittävän ja minua  niin pitkään vaivanneen asian. Siitä että hirvipeijaiset on monen vuoden ajan pidetty sunnuntaina. Sunnuntaina!

Pidin maljapuheen ja kerroin että nyt on kuulkaa sellainen juttu, että tästä lähtien hirvipeijaiset pidetään täällä meillä, ne pidetään lauantaina ja keitonsyönnin päälle ryypätään porukalla. Väki repesi raikuviin suosionosoituksiin ja sain illan mittaan siinä vaiheessa vielä viestintään kykeneviltä kehuja siitä miten upea avaus oli tullut tehtyä.



Bravo! Encore!



Hetki ilmoituksen jälkeen alkoi tapahtua. Viski, konjakki, jallu, viini ja kalja olivat kolahtaneet nuppeihin niin että osaa vähän oksetti ja kaatuilutti. Ja oviaukotkaan eivät enää olleet yhtä leveitä kuin juhliin saavuttaessa. Lopputulos olisi jo pitänyt arvata siitä, että iäkkäät miehet tunnustivat ääneen rakkautensa joitain perheenjäseniänsä kohtaan. Täällä päin kun ei tunteista puhuta. 

Puoleen yöhön mennessä tupa oli miltei tyhjentynyt juhlijoista noutajien ja "noutajien" ilmestyttyä.


Taulut vinossa ja Tolua pöydässä.


Sovin nuoren pariskunnan kanssa että mennään heidän mökilleen karaokemutteriin laulamaan ja oltiin aika varmoja että siellä on muitakin. Ratkaisevalla hetkellä ukot alkoivat kuitenkin hyytyä. Kikkomania luultiin punaviiniksi ja sitä rataa. Ja tästä päästiinkin sitten sujuvasti seuraavaan ohjelmanumeroon eli oksennuksen putsaamiseen tuvan lattialta. Lopulta karaokeillalle kävi sillä tavalla että kävin viemässä nuoret kotiinsa ja miespuolisen heistä jouduin nostamaan autosta ulos ja raahaamaan sisälle.



Meidän mökissä oksentelu loppui siinä puoli viiden aikaan aamulla.

Kyllä voi taas levänneenä lähteä hommiin.