Joulun merkitys

Veljen porukka tuli aatonaattona myöhäisillasta Tampesterista. Kahentoista kilon kinkku kusi rasvansa aamuyöstä perinteisesti uunin pohjalle, josta edelleen uunipeltilokeroon ja siitä keittiön lattialle. 

Aaton ohjelma oli monipuolinen. Mukuloiden toppavehkeet olivat lähtöhötäkässä unohtuneet kotiin, ja niinpä tekstiviestitse kartoitin aviomiehen sukulaisilta löytyiskö lainaksi mittää, jotta ipanat pääsevät mukaan kuusen hakuun. Löytyihän niiltä. Koska aviomies oli edeltävänä iltana ajanut mehtäurakasta tultuaan äitinsä luo varta vasten hakemaan porkkana- ja lanttulootat ja unohtanut ne sinne, oli hänen määrä sitten hyvissä ajoin aattoaamuna ajaa varta vasten niitä jälleen hakemaan. Sai sitten samalla reissulla hakea toppiksetkin. Yhdentoista maissa aviomiehen katseltua piirrettyjä kolmatta tuntia kysyin että arvelitko milloin lähteä kylille kun se aamu meinaa kohta loppua. Oli että eikö tässä saa ees kahvikupposta rauhassa juuvva. Olin että no juopa kuule kahvis.

Lounaalla ei siis syöty niitä laatikoita. Paisteltiin "punaista kalaa" uunissa, jotta saataisiin ipanatkin syömään jotain kunnon ruokaa. Paistamista edelsi oivallus, että yöllä valuneet kinkkurasvat olivat vielä uunin pohjalla odottamassa innokasta siivoojaa. Veljeni joutui komennostani irrottautumaan matkapuhelimestaan uuninpesuun ja kiukkuhan siinä kehkeytyi. Meneehän siinä nyt kuitennii ainakii se kymmenen minuuttia ja ihan kumartumaankin joutuu.

Lapsille punainen kala ei sitten kelvannutkaan. Syönnin jälkeen hokasin, että unohettiin avata kinkku, jota oli siis varattu sopiva määrä eli reilu kaksi kiloa aikuista kohden. Kahden maissa kun aviomies viimein toi toppahousut ja laatikot parin suorittamani tsemppauspuhelun (lue: ala nyt perkele joutua ku kohta tulloo pimmee) jälkeen nuorempi kuusenhakijoista oli jo hyytynyt ja toinen vähän vaille eli tilanne oli vahvasti kriisiytymässä. 

Kuusia ei vissiin ennätetty hirveästi metässä lonimaan pimeyden ja kireyden lähestyessä. Napsittiin viidestä latvasta neljä pois ja hyvä tuli. Puu kuivatettiin sitten keskellä tupaa, normaalistihan tämä valutustyö tehdään navetan pumppukopissa hyvissä ajoin ja nostetaan kuiva kuusi sisään.

Yllättävän paljon löytyy kuusesta vettä.

Joulua ensin kovasti ootetaan ja sitten se joulukin vietetään ootellessa millon mitäkii. Ensin veljen tytön piti oottaa että kuusi kuivuu ja sitten vielä oottaa, että pikkuveli herää päiväunilta yläkerrasta, sillä kaikki koristeet olivat siinä kammarissa. Kuunneltiin sitten pari tuntia "joko kolistellaan kuusi" -mantraa.

Alkuillasta kuusi kolisteltiin kaikilla mahdollisilla killuttimilla aina käsilaukusta lähtien. Helmikoristenauha oli ihaninta ja siitä kun otti ja tempaisi, niin koko kuusi saatiin näyttävästi nurin. Kolme kertaa. 

Ensi jouluna tyydymme tähän kissamallin joulukuuseen, toimii varmasti ipanoidenkin kanssa ihan hyvin.

Seuraavana ohjelmanumerona oli riisipuuron keitto. Delegoin jälleen tehtävän veljelleni. Reklamaatiohan siitä syntyi. Ensin oli vaikeutena se, ettei tiedä miten paljon siihen mitäkin laitetaan (no lue siitä pussin kyljestä ja kerro annoskoko kahdella!) ja sitten vasta tulikin reklamaatio kun kerroin että puuroa pitää hämmentää koko ajan, ettei sitten nouse karekset pintaan kun vähän hämmäyttää. Kuulemma jo vesipohjaisen muutamissa minuuteissa kypsyvän puuron keittely on ihan hanurista ja nyt sitten pitäis jaksaa nelisenkymmentä minuuttia kauhaa pyöritellä. 

Mutta se onkin joulun syvin merkitys että väkisin tehdään semmoista mitä ei halua koska niin vaan kuuluu tehdä.

Syönnin päälle nelivuotias sitten nukahti ja äitinsä eppäili, että saattaa muuten jäädä siihen ihan yöunille, koska kello oli jo melkein seitsemän. Oltiin, että paljonhan ne niitä paketteja joulupäivänäkin aukoo. Mutta onneksi se sitten heräsi. Lahjan jako meni hyvin, mitä nyt paketteja oli loppukommenttien perusteella turhan vähän.

Aviomiestä oli joku ystävä muistanut ihan omalla joulupaketilla.

Oikein hyvä joulu oli. En moiti.

Siitä päästiinkin sitten sujuvasi järjestelemään seuraavia juhlia eli tapaninpäivän nimiäisiä.

Pakanalapseni <3

Kutsu oli kello kahdeksitoista, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että vieraat saapuvat jo kello yksitoista ja puolet tarjottavista puuttuu vielä pöydästä, ja osa ihan kiinteistöstäkin. Hirmu järjestely, siivous ja stressi siitä ilosta, että isovanhemmat ja sisarukset pyörähtää kahvilla, kerrotaan nimi ja otetaan kuvia. Evväitä jäi sitten lopulta niin paljon, että soiteltiin lähimmät kyläiläiset riäppiäisiin. Eivät nekään jaksaneet joulun jäljiltä mittään syyvvä. Tuumasin, että jos kerta kukkaan tässä tuvassa ei syö kiinteitä, niin aletaan sitten juomaan.

Alkupalat

Piiparinen emäntineen tuli myös ilahduttamaan iltaamme ja pirttiin saatiin myös kaksi muuta pariskuntaa. Vieraat kyselivät kohteliaasti vauvan hoidosta ja maidon riittävyydestä. Piiparinen kertoi, että heillä oli tissiä imetty puolitoista vuotta. Mies itki tissiä kovemmin kuin lapsi. Kyllä jää tuommoinen mieleen.

Kerrottiin perinteiset kalajutut ja katsottiin vanhasta valokuva-albumista otosta mustavalkoisen ajan ennätyskalasta, jonka päätä syötiin ekat kaks päivää, eviä taas seuraavat kaks ja pyrstö vietiin vielä meiltä rekalla Piipariselle. Oli se iso kala.

Piiparinen intoutui myös pitämään perinteeksi muodostuneen juhlapuheensa. Se sisälsi kaksi kokonaista ymmärrettävää lausetta, joten totesimme, että tarvitaan lisää viinaa. Vierailun lopussa Piiparinen kävi ihastelemassa pitkän tovin äidin ja lapsen välistä yhteyttä. Eli tuijotti tissiä.

Ei oo tainnu kukaan Piipariselle kertoa, että kun aateekoohon ja intternettiin kirjoittaa sanan tissi, niin siellä niitä kuulkaa on.

Piti ihan itekkii niitä guuglata. Tämä kuva on ensimmäinen hakutulos Googlen kuvahaussa. Tsekkaa jos et usko.

Tiedonhaku kannattaa aina.

Korkeakulttuuria ja kuuskymppisiä

On ollut juhlava viikonloppu. Perjantaiksi oli sovittu työkaverin kanssa kouluttautumisiltapäivä eli digitalisaatioon ja johtamiseen liittyvä seminaari ja sen päälle Kuopio Tanssii ja Soi 2016 -gaalailta musiikkikeskuksella. Tanssiesitys tarjosi läpileikkauksen festivaalista. Olihan siinä pariksi tunniksi ihmeteltävää, kun aikuiset ihmiset ryöjäävät lattialla. Upeimmat elämykset minulle henkilökohtaisesti tarjoili balettiesitys, jonka aikana hämmästyin siitä miten valtavan tiukkoihin housuihin miehen saa tungettua ja modernimpi numero, jossa juopunutta esittävä nainen heitti paidan pois, torotti siinä rintaliivisillään ja työnsipä vielä toisen kätensä housuihinsa.

Ja Jormahan oli aivan upea välispiikeissään.

Gin-gin.

Korkeakulttuurin parista oli hyvä luikkia takaisin kaltaisteni joukkoon, muaseuvvulle huomattavasti vapaamuotoisemman ilkamoinnin pariin. Piiparinen oli esittänyt meille kutsun tulla mukaan hänen 60-vuotisjuhlaansa. Mietimme kuumeisesti, mitä voisi hankkia miehelle, jolla on kaikkea. Sitten välähti. Hänellähän ei ole enää kukkoa! Hartaimmat fanit tuntevat tarinan Kyöstistä, ne jotka eivät, voivat luntata tiältä.

Aateekoon ja intternetin aikakaudella kukko löytyi helposti ja vaivattomasti tori.fi:stä. On upeaa viedä kypsään (fyysiseen) ikään ehtineelle herrasmiehelle uusi pahoinpitelijä.

Piiparinen on tunnetusti suuri kielimies ja kun hän tajusi, että olivat "vittu kukon ostaneet", hän tuumi, että kukon pitäminen oli ollut hänelle semmoinen Once upon a time -kokemus. Ymmärtäähän tuon.

Kyösti Kakkonen

Juhlakalu munien kopeloinnissa

Millaista on viettää juhlagaala kuuskymppisten mukana? No aivan upeaa. Ne ei oikeastaan eroa puolta nuorempien kekkereistä kuin sillä tapaa, että kuuskymppisten on vain astetta hankalampi päästä ylös, jos menevät lattialle istuinpaikkojen puutteessa lukemaan karaokelistoja tai jos sattuvat esimerkiksi kaatamaan 10-senttisestä vuolukivestä tehdyn karaokelaitepisteen ja itsensä siinä mukana. 

Karaoke-esitysten välispiikkien mestaristaitojen hioutuminen edellyttää kokemusta, jonka vain vuosikausien karaokeisännöinti voi ihmiselle kehittää. Oma suosikkini oli kohta, jossa Piiparinen juonsi, että seuraavaksi Miina Orvokki laulaa Eron hetki. Yhdessä nurkkauksessa koettiin tässä kohtaa pohjoissavolainen versio cocktail-ilmiöstä ja herättiin huutamaan, että vittu minä vielä kottiin lähe!

Siinä kello jallun ja konjakin jälkeen juhlakalu sai upean ajatuksen. 60-vuotisjuhlahaastattelu olisi laadittava. Enpä ihan heti tiennyt mihin oratoriseen ilotulitukseen ja sen epätoivoiseen dokumentoimisyritykseen joutuisin. Tyypillinen vastaus oli sellainen jolla oli alku, kestona 4 - 5 minuuttia ja ei tiettävästi loppua lainkaan. Kysymyksiä esitti juhlaväki ja yritin poimia olennaiset.

Mikä on parisuhteen merkitys kuusikymppisenä?
Piiparinen:  Vaimolla on paljon ajatuksia. Tosi paljon ajatuksia. Mulla kyllä niitä on enemmän ja emännällä ne ussein katkii.

<kysymys toistetaan>

Vaimo:  "Meillä on niiiin huippu.."
Piiparinen: "Shut up. Meidän suhde, voi helvetti se on hyvä. Jos emäntä kertoo siitä, luultavasti huomenna ei harrasteta seksiä. Emännällä on pöksyt, ne on semmoset mustat ja jos ei oo jollain kaverilla. Jos vaimo on pikkareissa ja oottaa sillä tavalla mustissa pikkareissa, mä veikkaan että ois neljäkymppiset.
Vaimo: "Musta se ei mee oikein, että sä yksinään kerrot tätä tarinaa."
Piiparinen: "Parisuhde on kuin kismet, niin hyvä ettei sanotuksi saa. No ei sillä tavalla, otetaan takaisin."

<haastattelija keskeyttää vastausprosessin, koska selkeitä lauserakenteita ei enää asian ympärille muodostu>


Sinulla on monia huimia seikkailuja. Mikä on seuraava?
Piiparinen: "En tiiä mikä se on, jos tietäisin niin eihän se ois suurin seikkailu."
<välikommentti: upean savolainen vastaus>


Mitä haluaisit haaveissasi tehdä?
Piiparinen: "Mulla on haave ja mä tiedän, että teen sen. Kaks, kolome vuotta etteenpäin on muualla kuin Suomessa ja ostan osakkeen. Luultavasti Portugalista. Jos emäntä ei tuu perässä niin so  what."


Lähetäänkö Saarenmaalle sikametälle?
Piiparinen: "Ihan millon vaan!"
Kysyjä: "Elokuussa?"
Piiparinen: "No ei."


Väliohjelmanumerona haastattelualueelle saapuu herrashenkilö, joka ilmoittaa lähtevänsä tästä Mustinmäkkeen hiippailemmaan. Kysyttäessä millä kyyvvillä hän meinois lähtee, mies vastaa että en minä tiiä. Tässä kohtaa harhautusliikkeenä selitetään samaiselle miehelle haastattelutilanteen taustat ja pyydetään esittämään oma kysymys Piipariselle. Ilahduttava kysymys raikaa kesäillassa:


Ootko saanu pillua?
Piiparinen: Emännältä oon suanu niin paljon pillua, että tarviin kuulolaitteen.


Kylmin paikka missä oot ollu? Milloin on paleltanut eniten?
Piiparinen (katsoen samalla erästä ystäväänsä): "Oliko se ku sinä sammuit... *röhönaurua* ...vai minäkö se olin? Muistin että Aapeli (nimi muutettu) sammu saunaan mutta minähän se olin!

<Kysymys toistetaan selvyyden vuoksi, kyse on siis kylmästä ja vastaus lähti rakentumaan saunan ympärille>

Piiparinen: "Ei, se sauna oli lämmin! Niinku tunnelmaltaan ja olikohan koirakii lauteilla. Se sano vuh. Både och!"


Mikä on ollut jännittävin tilanne, johon olet joutunut?
Piiparinen: "Kerronko minä. Terohan (nimi muutettu) ei käytä silleen niinku tuota jalaka.. niinku sukkia. Teron kanssa satuttiin, kun oltiin nuoria, ja se oli kiinnostunut naisista ja minähän en ollu, niin Tero oli että nää naiset viiään meille ja niinhän ne vietiin ja Piiparisen äiti sanoi, että mikä silli tiällä haisoo. Kerran oli Teron kanssa hehkuvat naiset. Hehkuvan naisen veti saunan lauteille.
Tero: "No sillä naisella oli moonikset ja äitis sano, että pittää se sauna pestä."


Ystävän muistelo #1 Piiparisesta
Piiparisen kanssa oltiin kotona nuorina poikina ja päätettiin karata. Oltiin 14-15-vuotiaita. Piiparisen kotoa otettiin lenkkimakkara ja Valmet 565, jotta päästään Kuopioon. Minä istuin siivellä ja mikä tulloo se iso tie, siitä päästiin muutama sata metriä ja tuumattiin että näläkähän tässä on. Meillä oli vakaa tarkoitus, että karataan. Ei päästy ku 8 kilometriä ja järven rannalla paistettiin makkarat.


Ystävän muistelo #2
Oltiin vähän varttuneempia. 17 tai 18. Eiku 16 tai 17. Manulla oli hyvät tanssit ja oltiin että vittu sinne männään. Oli hyvät viilingit ja sitten kävi että tanssit loppu ja ei ollu kyytiä kottiin. Olihan siitä 45 kilometriä pihhaan. Oltiin että männään Heikin kievariin ja välillä oli lato, mutta siellä tuli kylymä. Kievarille lopulta piästiin ja sieltä ajovat meidät vittuun. Taksi toi meijjät melekein Räsälään. Aamuyöllä kuudelta oltiin pitkällä suoralla ja minä kävellessä nukahin ja kuavuin ojjaan. Ihan tosi. Piiparinen oli mulle että mitä vittua. Me poltettiin sanomalehtiä ku oli niin vitun kylymä. Muistan vielä mikä ilo tuli kun löydettiin se sanomalehti. Piästiin Piiparisen luo ja sen äiti kysy onko teillä näläkä, outtako mittään syöneet. Ajoin mopolla siitä sitten vielä pihhaan.




Upea haastattelu. Kerrassaan ikimuistoinen. Tai no, veikkaan että se oli pelkästään minulle sitä, koska kaikki muut olivat hyvässä pierussa. Mutta näin moternilla aikakaudella saatiin nämäkin helmet tarinat talteen.

Aamuyön mittaan juhlaväki alkoi purkautua karaokemutterilta takseihinsa ja sain vielä siitä tilanteesta viimeisen ilahduttavan kommentin napattua.

Mies A huutelee miehelle B: "Kaks naista ootteloo sua."
Mies B: "Minä luulen, että niitä on enemmännii."



Loppuun vielä lyhyt tutkielma alkomahoolin vaikutuksista karaoke-esiintymiskyvykkyyteen.

Alkuillan näyte:

Aamuyön näyte:

Kiitos isännälle, emännälle, juhlaväelle. Ois voinu tylsemminkin lauantai-illan viettää! Leukoihin koskoo ku hampaita nauratti niin.

Uutispommi

Joo. Neloskvartaalilla olen mahdollisesti epäitsekäs ja välitän muustakin kuin rahasta. Maaliskuussa lähdin aamulla liikkeelle sängystä ja jotain outoa tapahtui. Rintani tuntuivat kiinteiltä. Aloin muistella milloin jakopään venttiili oli viimeksi vuotanut ja ei ihan hetkeen.

Neuvolassa sai neuvotella. Sain tolkuttoman monistenivaskan kouraan ja tiesin jo heti mistä asiassa on kyse. Kerroin että tää homma menee nyt sillä tavalla, että en lähde tähän ruokapelleilyyn ja saat nyt sanoa maksimissaan kolme asiaa mitä ei saa syödä. Nikottelun jälkeen sain listan: raaka liha, raaka kala ja pastöroimattomat pehmeät juustot. Vuoden Siivooja 1 - Neuvolatäti 0.

Neuvolatäti kertoi että ensimmäinen ultra tehdään todennäköisesti emättimen kautta. Ilahduttavaa. Menin KYSille ja lääkäri (?) kertoi ovea avatessaan, että kai muistatte että tämä on opetussairaala. Olin että joo. Sitten siinä olikin kuusi kappaletta nuoria ihmisiä istumassa rivissä strategisessa sijainnissa. Olin että ootin kyllä pikkuisen pienempää yleisöä. Mutta ei tarvinnu römpsää kaivella, pintapuolisesti katseltiin. Sikiö näytti siltä että kohta voisi jo mennä eskariin, odotettiin jotain toukkaa tai jotain jokseenkin merihevosta muistuttavaa. Olispa samanlaista kuin lehmillä. Samana päivänä pystyyn ja tilanne haltuun.

Lähisuvulle ja joillekin kavereista tuli kerrottua ensimmäisen ultran jälkeen. Reaktioita uutiseen oli monenlaisia. Parhaimmistoa:

Työkaveri: Minkähänlainen äiti sinusta oikein tulee. (sitä minäkin mietin)
Isä: No jo oli aikakin. (jatkettiin tv:n katselua eikä asiasta ole sittemmin puhuttu, just hyvä)
Kaveri: Hyvä emoalus sinä olet.
Työkaveri 2: Sinulla on paljon annettavaa, et ole semmoinen vaaleanpunainen pullamössö ja sinä et mitä tahansa paskaa ota vastaan ja sinua ei huijata.
Veli: Mä luulin ettet sä ikinä halua lapsia.
Aviomiehen mummo (myös suvun kantaäitinä tunnettu henkilö, brrh): Hyvä että teillekii ies muutama lapsi tulloo. (öö okei, jos nyt aloitettais siitä yhdestä)

Tiineys otetaan huomioon monilla eri tavoilla lähipiirissä. Vilkkaan miehen kanssa käytiin katsomassa Kuopion musiikkikeskuksella standupia. Koomikko kysyi että onko paikalla maidontuottajia. Vilkas mies huusi että täällä on! Onneksi ei oltu eturivissä.

Aviomies on ollut huomaavainen. Tuli yks ilta kotiin. Olin sohvalla istuskelemassa ja vieressä oli talouspaperinpala, jossa verta. Käytiin dialogi:

Aviomies: "Mitä tuossa paperissa on?"
Minä: "Verta."
Aviomies: "...mistä se on tullu?"
Minä: "Nenästä."
Aviomies: "...no mitenkä sitä tuolleen vuotaa, pitäiskö olla huolissaan?"
Minä: "Varmaan johtuu siitä, että söin vahingossa vuohenjuustoa ja olin metriä lähempänä haukea."

Sitten toinen oli kun aviomiestä oli kaveri pyytänyt metsästysretkelle syyskuussa. Lähetti postia töihin, että uskaltaako sitä lähteä reissuun silloin. Vastasin että no eipä sitä kukaan etukäteen tiiä, että ei kai sitä elämistä passaa lopettaa ja spekuloida. Samaa jappasua jatkui sitten muutaman viestin verran ja aloin jo hiiltyä. Jouduin vastaamaan että tuskin sinä oot minnekään öljynporauslautalle lähdössä, että kai sieltä pihhaan pääsee viikon sisällä jos jotain sattuu. Ja että sitä ei tiedä kukaan minkälainen pirttihirmu minusta tulee tässä vielä, joten suosittelisin lähtemään vielä kun pystyt.  Ja ihan kirjallisena on tämä lupa nyt. Ymmärsi yskän.

Olen saanut kaksi lahjaa. Tai no, toisen sain minä ja toisen sikiö. Yhdeltä kaverilta sain ensipupun. Veljen emäntä antoi puoliksi käytetyn nännivoidetuubin ja opasti että:
"Joo siis tää on tosi hyvä siihen, että kun ne nännit ovat tosi kipeet ja ihan rohtuneet ja"

"La-la-la-la!"

Sain eilen iltakympiltä kutsun Piiparisen tyttären valmistujaisjuhliin. Jotka olivat siis menossa parhaillaan järven toisella puolella mökillä. Päräytin mestoille ja boolitarjouksesta kieltäydyin tiineyden takia. Siinä hetki tästä tilasta keskusteltiin ja Piiparisen emäntä kysäisi että olikos se <aviomiehen nimi tähän> paikalla? Sanoin että joo, oli se siittämisen hetkellä paikalla. Yleisölle kelpasi. Varmaan tarkoitti, että saapuiko mies myös mukanani illanviettoon, mutta oli niin vastustamaton syöttö, että oli pakko palauttaa. Piiparinen oli ennättänyt hersyvän kutsupuhelun ja paikalle saapumiseni välillä ottaa välikuolemat ja kömpi kammarista terassille. Uutisista innostuneena hän halusi kuunnella vatsaani. Piti huomauttaa, että herra taitaa kuunnella ryntäitäni vatsan sijaan. Sattuuhan sitä. Kohtahan se jo vasemmanpuoleiseen tissiin takertuihin. Sitäkin sattuu. Puristelkaa vaan vaikka kaikki kun vielä on jotain mitä puristella.

Tämmöistä tällä kertaa. Kohtapuoliin selviää ovatko kaikki komponentit, asetukset ja konfiguraatiot kohdillaan ja onko paketti toimitus- ja vastaanottokelpoinen. Tässä viidentoista tunnin työpäiviä tehdessä ei ole oikein ennättänyt asioita pohtia, mutta oon aatellut, että eiköhän ne hormonit jotkut vaistot herätä.

En ou tännäänkää tehny yhtään mittään

Otsikon klassikkolausahdus on peräisin järventausnaapurilta, isäntä joka on silleen vähän laiskanpuoleinen ja tykkää käydä kahtomassa kun muut tekevät hommia (mm. heinätyöt oiva esimerkki), ja tuumata että "en ou tännäänkää tehny yhtään mittään".

Minä päätin ottaa kokeneemmilta mallia ja vedin lomani laiskottelulinjalla. No okei, ensin olin muutaman päivän vähän huonolla hapella, oli huonovointisuutta ja heikkoutta, ei käynyt jalkeilla oleminen ilman huimausta, joten arvelin että ollaanpa sitten pääasiassa pitkällään.

Ystäväni kysyi eilen: "Ootko ihan tosissaan ollu koko loman tekemättä mitään?!". Kyllä! Ja selvisin hengissä.

Lammasfarmaria olen nähnyt ihan perverssissä määrin, onko ollu pari päivää koko lomalla ettei oo nähty lainkaan. No, voiko sieltä pois ollakaan kun navetassa on tämän näköistä:

Iso-Iita

Pullokaritsa Valpuri (tuttujen kesken pikku-Valpuli), on jo tuplannut painonsa!

Asenteessa löytyy.

Loman ainoa työaiheinen puhelu keskeytyi karitsoimisen alkamiseen. Upea syy, siinä ei vastapuoli voi paljoo esittää vastaväitteitä. Mietin että pitääkö huutaa että "Tuokaa lämmintä vettä ja pyyhkeitä!", kuten elokuvissa. Kunnioitukseni lammasfarmaria kohtaan vain syveni, hän tiesi miten pitkään voi odottaa, ennen kuin on alettava auttaa uuhta. Ja ammattimaisesti auttoikin. Minun hommani rajoittuivat kumihanskojen, entsyymien, paperin ja pyyhkeiden (!) ja kuivikkeiden kiikuttamiseen. Ja viimevuotisten karitsoiden syöttämiseen.

Elviira 15 min ikäisenä.

Kerkesimme viikon mittaan myös varustella navettaa erittäin korkeatasoisella jyväkaukalolla, joka sijoitettiin tulevan karitsakammarin seinustalle. Kyseessä on hotelli Leppäkertun sisäänkäynnin kuppeella ollut kukkalaatikko. Isä ja äiti sen aikanaan ostivat kun jotain suurempaa remonttia ja uudistusta siellä tehtiin (lue: varmaan 20 vuotta sitten). Ensin siinä oli ihan oikeita kukkia ja sittemmin tekokukkia. Jos jotain saisi pyytää niin tekokukkien hävittäminen tästä maailmasta.

No, kuitennii. Putsattiin sitten se oikein uunaalleen ja poistettiin kaukalosta jalat.

Vastoin kaikkia odotuksia muistimme myös mitata kaukalon ja totesimme sen optimaalisen sopivuuden kohdetilaan ennen kuin aloimme raahata sitä navettaan.

Ei ou muilla tämmöstä!

Navettahommien ohella tuli tehtyä tienhoitotöitä eli rumpuputkien sulattamista. Hienokseltaan olivat tukkeessa.

Kehiteltimme (no okei, isä kehitteli) Acme-sulatusaseman lavalle. Kompleksiin kuului vesitynnyri, aggregaatti, painepesuri, letkua, putkea, virspa, ratteja, jesaria, lapio ja tuura. 

Haalealla vedellä lutraaminen oli toivottoman hidasta, mutta lopulta saavutettiin virspalla ilmalukko ja alkoi tiet ja ojat tyhjentyä vedestä. 

Tuloksista innostuneina ja viisastuneina päätimme vaihtaa yksinkertaisempiin metodeihin eli muutamaan kanisterilliseen kuumaa vettä ja riittävän topakkaan putkeen.

Rupes tämäkii vetämään, just ku vesi loppu!

Harvemmin kuraveden pulppuaminen tekee iloiseksi. Nyt saa posteljooni ja muutamat naapuritkin samalla meitä kiittää tästä uroteosta. Muutaman tunnin telekkuamisen jälkeen saattoikin taas vetäytyä sohvan syleilyyn tuijottamaan House of cardsia. Sain kolme tuotantokautta katsottua puolentoista viikon aikana. Aika kova!

Lauantai-illan huumaan kuului mökillä saunominen ja Rehtorin karkuuttaminen. Saatiin sitten sen seurauksena Piiparinen emäntänsä kera tarinoimaan meidän kanssamme. Olivat siis pahaa aavistamattomina viettämässä iltaa viereisellä mökillä kun soitettiin ja pyydettiin, että varmuuden vuoksi voisivat pystykorvansa käydä viemässä sisätiloihin rajariitojen vaaran takia. Kysyivät sitten kahvinkeittoon ja makkaranpaistoon metsästysseurojen väliseen pilkkikilpailuun tälle päivälle. Eipä siinä oikein kehannu kieltäytyä kun olin heidän illanvieton keskeyttänyt.

Sain lammasfarmarin kaveriksi, emmekä tuottaneet pettymystä kyläläisille eikä naapurikyläläisillekään. Makkaranpaistosta sain useita kehuja - et taida olla ensimmäistä kertaa makkaroita tällaisessa tilaisuudessa paistamassa. Jäin miettimään että miten makkaran voi oikeastaan paistaa väärin.

Pannukahvia. Ens kerran kyllä tuon n kpl termareita ja normikahvia kotoa mukanani.

Lännen joukkue voitti kilpailun. Ei riitä että niillä perkeleillä aina säilyy sähköt, pittää pilikkikisatkii käyvä voittamassa. Pthyi. Idän puoli elikkäs me tulimme kakkoseksi.

Njoo. Ei oikein kiinnosta lähteä takaisin päivätöihin. Siellä oottaa n kpl tarjouksia ja kuulemma useita "Task for <nimeni tähän>" -tyyppisiä tehtäviä, eli kaikki hankalimmat kysymykset ja kannanottoasiat, joihin ei muilta löydy boolssia sanoa yhtään mitään. No, eihän siinä muuta ku laitetaan arvontalaulu soimaan ja kuullostamaan vakuuttavalta.

Kun ikää tulee, sitä jo hallitsee juomisensa

Kylän hirviporukka ja seurueen lähimmäiset kokoontuvat nykyään harvoin yhteen illanvieton merkeissä. 

Nyt tiedän miksi.

Tein lauantaina toimistopäivän ja tulin pihhaan iltayhdeksän maissa. Kinkerit olivat jo kovassa vauhdissa, tupa täynnä porukkaa. Tunnelma oli mitä loistavin. Saapumiseni huomioitiin spontaanein riemunkiljahduksin. Esiintyi myös halauksia. Minulle oli jemmattu hirven sisäfilepihvejä iltamurkinaksi. Järven toisella puolella oli sauna lämpiämässä ja karaokemaja odottamassa. Täydellistä. Mikä voisikaan mennä vikaan?

Koska koolla oli metsämiehiä aina seuran johtajasta lähtien, päätin nostaa esille erään hyvin merkittävän ja minua  niin pitkään vaivanneen asian. Siitä että hirvipeijaiset on monen vuoden ajan pidetty sunnuntaina. Sunnuntaina!

Pidin maljapuheen ja kerroin että nyt on kuulkaa sellainen juttu, että tästä lähtien hirvipeijaiset pidetään täällä meillä, ne pidetään lauantaina ja keitonsyönnin päälle ryypätään porukalla. Väki repesi raikuviin suosionosoituksiin ja sain illan mittaan siinä vaiheessa vielä viestintään kykeneviltä kehuja siitä miten upea avaus oli tullut tehtyä.

Bravo! Encore!

Hetki ilmoituksen jälkeen alkoi tapahtua. Viski, konjakki, jallu, viini ja kalja olivat kolahtaneet nuppeihin niin että osaa vähän oksetti ja kaatuilutti. Ja oviaukotkaan eivät enää olleet yhtä leveitä kuin juhliin saavuttaessa. Lopputulos olisi jo pitänyt arvata siitä, että iäkkäät miehet tunnustivat ääneen rakkautensa joitain perheenjäseniänsä kohtaan. Täällä päin kun ei tunteista puhuta. 

Puoleen yöhön mennessä tupa oli miltei tyhjentynyt juhlijoista noutajien ja "noutajien" ilmestyttyä.

Taulut vinossa ja Tolua pöydässä.

Sovin nuoren pariskunnan kanssa että mennään heidän mökilleen karaokemutteriin laulamaan ja oltiin aika varmoja että siellä on muitakin. Ratkaisevalla hetkellä ukot alkoivat kuitenkin hyytyä. Kikkomania luultiin punaviiniksi ja sitä rataa. Ja tästä päästiinkin sitten sujuvasti seuraavaan ohjelmanumeroon eli oksennuksen putsaamiseen tuvan lattialta. Lopulta karaokeillalle kävi sillä tavalla että kävin viemässä nuoret kotiinsa ja miespuolisen heistä jouduin nostamaan autosta ulos ja raahaamaan sisälle.

Meidän mökissä oksentelu loppui siinä puoli viiden aikaan aamulla.

Kyllä voi taas levänneenä lähteä hommiin.

Kun olet poissa

Torstai-iltana ne tulivat. Surulliset ja odotetut uutiset. Kyösti on kuollut.

Naapurin isäntä, Piiparinen, on kärsivällinen mies. Veimme Kyöstin heille kanoja paimentamaan heinäkuussa ja ensimmäinen päällekarkaus tapahtui parin päivän sisällä. Kukon kannukset tekevät näyttävät haavat takaraivoon. Verta lentää. Räväkkä ja spontaani jalan ojennus toisaalta saa kukon laskemaan lukua muutamia tunteja omassa nurkkauksessaan ja odottamaan seuraavan hyökkäyksen toteuttamista ainakin viikon.

Tätä viha-viha -suhdetta jatkui joulukuulle saakka. Vähintään kahden viikon välein piti Kyöstiin käyttää löylylautaa, että ymmärsi taas paikkansa.

Ehdotimme isännälle intialaisten käyttämää tiikerinkarkotuskeinoa, jossa metsässä käyskentelevällä on oltava silmät selässä hyökkäyksen välttämiseksi.

Talon emäntä ei uskaltanut omalla pihallaan kävellä ilman jonkinlaista keppiä tai astaloa kukon atakin varalta. Kanojakin se perkele nokki.

Eräänä iltana se teki sitten viimeisen virheensä ja Piiparinen lupasi Kyöstille: "Huomenna.".
Ja sitten tulikin kutsu kukkopataa syömään.

Tuskallisten uutisten ja menetyksen tunteiden kourissa päätimme askarrella paskarrella kaverin kanssa Kyöstin muistotilaisuuteen näyttävän taulun.

Tässä se herkkä hetki sitten on. Padan kansi aukeaa ja samalla Kyöstin haudantakainen kosto alkaa.

Ensimmäisen tunnin sisällä Kyösti oli hajottanut yhden viinilasin ja yhden decanterin.

Pata oli kerrassaan mainiota ja kukaan ei onneksi tukehtunut luuhun vaikka sitä laajasti illallisseurueen kesken pelättiin. Pekonoidut valkosipuliperunat kruunasivat makuelämyksen.

Tässä vielä resepti jos joku haluaa ottaa ylös ja kokeilla.

1. Adoptoi kukko

2. Anna sen pahoinpidellä sinua ja läheisiäsi säännöllisesti n. 5 kk ajan

3. Kosta vähintään yhtä säännöllisesti

4. Kyllästy ja ammu kukkoa

5. Kyni ja nylje se kiroillen

6. Kutsu naapurit syömään

7. Stressaa paistin onnistumisesta ja varaa ruokakriisin mitigoimiseksi runsaasti alkoholia illaksi

8. Marinoi vieraat kuohuviinillä, vodkalla, oluella, mustikkakotiviinillä, punaviinillä ja Vana Tallinna -glögillä. 

Kun tälle linjalle lähdettiin, saatte toisenkin reseptin. Myöhäisillan uusi suosikkidrinkki on löytynyt. Pohjoissavolainen glögiyllätys. Siihen tulee lasillinen mustikkaviiniä. Kun nesteen määrä on vajunnut yhteen neljäsosaan, täytetään lasi toisenlaisella viinillä. Jälleen kun juomaa on neljännes tähteellä, lisätään kylmää glögiä. Siitäkin huolimatta että tuotteeseen on tutustuttu ja todettu ainakin kolmeen otteeseen, että glögi pitää lämmittää ennen nauttimista. 

Mutta joo. Kyösti oli hyvä kukko. Sen ainoa vika oli että se oli täysin vittumainen.

Paljasta pintaa ja paritustoimintaa

Kävin parin ystävän kanssa katsomassa Varkauden kesäteatterissa Tuntemattoman sotilaan. Kesäteatterissa on tärkeää käydä, koska silloin on varmuudella tehnyt lomallaan jotain mainitsemisen arvoista, johon ei liity alkoholi. Antaa semmoisen sivistyneen vaikutelman.

Jos et tiedä miten harrastelijateatterikäynti läpiviedään, on oikeastaan vain muutama asia, jotka on hyvä hallita.

1. Älä turhaan tarkista sääennustetta. Sataa varmasti.

2. Täytä istumapaikat laetanaan, älä lähde tavoittelemaan omaa etua. Vaikka edessäsi olisi suuri puu peittämässä näkvyyttä.

3. Jätä sateenvarjo autoon.

Näytelmästä pidimme kaikki. Erityisesti kiittelemme kohtauksia, joissa muutamat varsin hyvärakenteiset nuoret miehet olivat ilman paitaa. Lisäksi kaatuneen raahaaminen lääkintähenkilöstön toimesta sotatantereelta herätti muisteloita kesäkuun alun baarireissulta joka yhden seurueen henkilön osalta yhtä näyttävästi päättyi.

Kyllä kulttuuri kehittää ihmistä.

Maalaiset ovat usein eläinten ystäviä. Saimme puhelun aviomiehen serkulta. Hän kertoi kukon nokkineen ipanalta käden verille ja että kukolle pitäisi löytää uusi koti. Arvelin että kaipa tuohon pihaan yksi kukko mahtuu hetkeksi pyörimään. Käytiin hakemassa Kyösti pois. Matkusti hyvin vaitonaisesti ja hyvätapaisesti pahvilaatikossa. Rehtorin viimeaikaisten karkailujen ansiosta tiesin, että järven toisen puolen naapurilla on kanoja. Päräytettiin ilmoittamatta ja kutsumatta pihaan ja päästiin tupaan. Talon emäntä tuskaili että kun on tontti täynnä elukoita - omia ja hoidokkeja. Se kommentti toimikin näppäränä aasinsiltana siihen, että meilläpä on kukko tuolla autossa ja haluaisitteko mahdollisesti ottaa sen teille asumaan.

Päätimme yhdessä antaa Kyöstille tilaisuuden ja päästimme sen laatikosta pois pihamaalla. Kyösti aloitti heti pörhentelyt ja laittoi kanat ruotuun. Emäntä ja isäntä ihastuivat Kyöstiin välittömästi ja minustakin se oli ilahduttava juttu, koska aviomies ihastui lähinnä Kyöstin niskaan (lue: perhotarvikkeita).

Sovittiin myös että jos kukko pitää hirveää elämöintiä liian aikaisin aamulla, voimme tulla kääntämään kukon oikeaan aikaan.

Onnea ja menestystä Kyöstille vaan.

Lintujen paritustoiminnan ja kulttuuripitoisten aktiviteettien ohella kesäaikaan on tärkeää tukea paikallista yritystoimintaa. Kävimme ilkamoimassa Oravikosken pubilla. Muutamat seurueemme henkilöt eivät olleet aiemmin kyseisessä laatupaikassa vierailleetkaan. 

He olivat vallan hämmästyneitä siitä, miten juomaa saa heti, vessaan ei ole jonoja ja wc-tilat ovat lisäksi todella siistit. Minä olen aina sanonut että asiointi pienissä paikoissa on helppoa ja vaivatonta ja yleisötapahtumista olen maininnut että ne ovat ihan kivoja, mutta ihmiset pilaavat aina kaiken.

Mutta ei makeaa mahantäydeltä. Krapula vaatii kehon ja hengen karaisua. Ei pidä jäädä sänkyyn tai sohvalle makoilemaan. Pitää lähteä sovittamaan syntejä jotta nöyryys palaa.

Entinen ulkosauna, nykyinen Rehtorin koppi on kunnostuksen tarpeessa. Aikanaan halvalla hankituista maaleista ei ole paljoa tähteellä.

Virallinen ennen-kuva. Jälkeen-kuvaa saatte odottaa vielä tovin.

Maalinpoistourakka aloitetaan viikatteen kanssa hutkimisella, jotta saadaan seinustat näkyviin.

Sitten laitetaan ukot etsimään asianmukaisia tarvikkeita työn suorittamiseksi. Tunnin houkuttelun jälkeen kamppeet löytyvät ja työ voi alkaa.

Jonkun ajan kuluttua jo amatöörikin huomaa, että kalusto on kulunut käyttökelvottomaksi. Urakka jatkuu huomenna asioinnilla ystävällisessä (lue: Vilkas mies on lomalla) ja asiantuntevassa paikallisessa rautakaupassa.

Näissä merkeissä jatkan lomailua. Hyvä siitä tulloo. Ukoille sanoin valinneeni kopin uudeksi väriksi harmaan. Valkoisella sitten vuorilaudat ynnä muut. Olivat ihan hiljaa.

ps. Lomamatkasuunnitelmat ottivat aimo harppauksen eteenpäin. Hankimme moottoripyörän. Johan sitä oltiin talven yli ilman. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, pääsette elokuussa lukemaan raporttia keski-Euroopan kiertueesta. Pitäkää peukkuja ja älkää tulko varastamaan meidän tavaroitamme sillä välin. Ne ovat todennäköisesti rikki.

Karpalonpoimintaa, ajovirheitä ja ihmeparantumisia - siitä on joulunaika tehty

Ette ole kuulleet minusta puoleentoista viikkoon. Voin vaan kuvitella vieroitusoireenne. Nyt saattekin kerralla tarinasatsin aina joulusta uuteen vuoteen.

Joulu oli onnistunut (lue: vietimme joulun minun sukulaisteni kanssa).

Tapsan, tai sittemmin Jallun, tansseihin liittyi varsin perinteisiä järjestelyteknisiä seikkoja. Avomies sanoi, että menemme hänen serkkunsa luokse saunomaan. Kuulostaa hyvältä. Otin saunakamppeet mukaan ja päräytimme kirkonkylälle ensimmäiselle pitstopille eli anopin luokse perinteiselle jouluruoalle. Kahvipöydässä istuttaessa avomies alkoi tarinoimaan äidilleen, miten on tarkoitus lähteä serkun kanssa Oravikosken pubille illanviettoon. Olin että aha, eipä sitten tietotoimisto tiedottanut tällaisesta ja ei ollut mitään naamantekovälineitä tahi pyhälyyssejä mukana. Avomiehen isoveli, joka oli unohtanut tulla äitinsä perinteiselle tapaninpäivän jouluruoalle, lähestyi tekstiviestitse ja tiedusteli halukkuudestamme mennä heille saunomaan. Kerroin että emme pääse, koska olemme menossa serkun luokse saunomaan. Avomiehen isoveli sanoi että ei ku te kaikki tulette meille. Aha nro 2.

Ilta meni hienosti. Kun Oravikosken pubi meni kiinni, kävimme vielä morjestamassa vanhoja tuttuja kirkonkylän baarissa. Avomies oli niin ahkerana yösydämellä, että kotiin päästyämme meinasi lähteä vissiin karpaloita etsimään kun etsi itselleen marjasankon.

Muitakin seikkailuja mahtui joulun ja uuden vuoden välille. Avomiehen siskontyttö muutti Tampereelle ja kävin avomiehen siskon kanssa viemässä loput tavarat asunnolle. Matkan aikana teimme ajovirhebingossa ennätyksen: päräytimme kaksi kertaa päin punaisia, ajoimme lukemattomia kertoja bussi/taksi-kaistalla ja kerran jopa vastaantulijoiden kaistalla.

Tampereen ydinkeskustan valot kuvakulmasta, josta vain takseista, busseista ja huoltoajoneuvoista käsin normaalisti voi otoksen napata. Voin teettää halukkaille tilauksesta julisteita.

Sitten käytiin vielä Ikeassa ostamassa nuorisolle tuotteita. Siinä kun puolisen tuntia oli ostoslistaa käyty läpi ja nuoret olivat pyörineet myymälätiloissa naama norsunvitulla vailla pienintäkään mielenkiintoa tarvehankintoja kohtaan ja narisseet siitä kun piti ostoskärryä työntää, ehdotin avomiehen siskolle että entäs jos suksitaan täältä vittuun ja nuoriso on hyvä ja ostaa opinto- ja muilla tuillaan loput tavarat ihan itse. Näin tehtiin.

Oli kyllä mukava tulla kotiin.

Uuden vuoden vastaanotto suoritettiin jälleen perinteisesti. Kokkoon oli juhannuksen jälkeen päätynyt ulkorakennus, navetan toinen puolikas ja muutaman remontin tarpeet. Tällä kertaa kokossa paloi pääasiallisesti puutavaraa. Tästä syystä koimme viisaimmaksi olla paistamatta makkaraa, koska todennäköisesti muovin ja muun sekajätteen antama pikantti aromi olisi jäänyt saavuttamatta.

Ennen kokolle ja rakettien paukutteluun siirtymistä oli aikuisten kesken sovittu, että kaikki pitävät kiinni siitä, että vain täysi-ikäiset saavat sytyttää raketteja. Suunnitelma piti siihen asti, kunnes alettiin sytyttää raketteja. Se ei ole uuden vuoden vastaanotto eikä mikään, ellei rinteestä tule pari itkevää lasta sisätiloihin. Toinen kollotti siitä syystä, ettei saanut ampua raketteja ja toinen siitä syystä, että vanhemmat olivat ottaneet tiukkasanaisesti yhteen siitä, että saavatko ikähaarukaltaan 6 - 12 -vuotiaat ampua raketteja vai ei. "Äiti sä aina pilaat kaiken" -ryhmä voitti ja vain muutamat mielet pahoittuivat.

Ensimmäinen kerta muuten kun näen 93-vuotiaan tekevän facepalmin. Mummon jututtajana Vilkas mies - selittää reaktion.

Tunnelman hieman latistuttua otin avomiehen kanssa kurssin kohti Konnuslahden uuden vuoden bileitä. Olimme paikalla vartin yli puolenyön ja oletetut massiiviset ilotulitukset oli jo hoidettu.

Kyläkaupan lastauslaiturille oli viritelty karaoke-asema.

Myös taksitolppa valaistuine kyltteineen oli tuotu pihamaalle. Tyylikästä.

Vierailu kohteessa osoittautui kovin lyhytkestoiseksi. Löysimme oman kylän bileporukan tankkauspisteen läheisyydestä ja kaikesta päätellen tankattu oli. Järven-yli -naapurini Piiparinen meinasi kepertää tämän tästä ja oli sellaisessa asennossa, että kun otetaan K-kirjain ja jätetään siitä tuo pystyviiva pois, ollaan aika lähellä. Menin kysäisemään että mitenkäs se vatupassi noin pahasti heittää. Hetken tolskausta katseltuani kysyin että ootkonää noin humalassa vai koskeeko sinuun. Siinähän sitten kävi ilmi, että kyseessä oli ilahduttava yhdistelmä ilolientä ja iskiashermoa. Tiedustelin että kun homma näyttää noin vaivalloiselta niin oliskohan mitään jos heittäisin sinut kotiin. Vastoin kaikkia odotuksia vastaus oli että kyllä.

Eiku järjestysmieheltä kysymään että onkohan mahdollista ajaa juhla-alueelle autolla, että saa poimittua selkävaivaisen henkilön kyytiin. En uskaltanut kävellyttää joitakin kymmeniä metrejä. Vielä jäljellä ollut juhlakansa jakautui kahtia kuin meri mooseksen edessä ja poimin Piiparisen kyytiin. Sain samaan pakettiin vielä lopulta avomiehen ja Piiparisen emännän.

Kotimatkalla Piiparinen koki ihmeparantumisen ja alkoi kiivas jatkojen järkkääminen hänen mökkinsä karaokemajalle.

Kävin kotoa hakemassa pojille joulukalenterin. Tämä ystävällisen eleen muotoon puettu teko tuli tehtyä sen takia, ettei kukaan hakisi Jallu- tai konjakkipulloa bileisiin. Siinä ois muuten ihan varppina ollut koko kodallinen miesväkeä marjaan lähdössä yöllä. Strategia toimi.

Kekkosen valvovan silmän alla lauleskeltiin kolmisen tuntia erinäisiä kappaleita.

Hyvään illanviettoon kuuluu myös kielilläpuhuminen. Kun on vedetty tarpeeksi kaikkea sekaisin, osa ryhtyy puhumaan viroa ja osa englantia. Piiparinen vetäisi illan parhaan suorituksen:

Piiparinen: Onko meillä vielä kaljoo?
Minä: On.
Piiparinen: <hapuileva katse>
Minä: Haenko sulle?
Piiparinen: Joo! <ilahtuu>
Minä: Ole hyvä.
Piiparinen: My pleasure.

Epäilemättä.

Sitten takaisin laulantaan. Hämmästytettyäni juhlakansan "helevetin hyvällä laaluiänellä" ja kuunneltuani kehotuksia "lähtee karaookken sm-kisojen karsintoihin kymmenes päivä tammikuuta, minä vien sinut", hämmästytin juhlakansaa ajotaidoillani jäämällä yhteen rinteeseen kiinni autolla kuskatessani loppuja juhlijoita koteihinsa nukkumaan.

Uuteen vuoteen herättiin siinä puoli kymmenen paikkeilla ja polttopuutelineiden täyttöreissulla pääsinkin jo ihastelemaan vuoden 2015 ensimmäistä yllätystä. Lapetikkaat olivat tulleet yksimielisesti yhdessä lumen kanssa katolta alas.

Kun harjapelti on repeytynyt irti ainakin puolen metrin matkalta, ounastelen, että voip tulla vettä sissään talven mittaan.

Kiitos lukijoille vuodesta 2014. Olkoot alkanut vuosi kaikille tapahtumarikas ja menestyksekäs. Joskin yleensä nämä toimitetaan eri paketeissa.

Veikkaan tähän talouteen vaihtoehdoista ensimmäistä.