En ou tännäänkää tehny yhtään mittään

Otsikon klassikkolausahdus on peräisin järventausnaapurilta, isäntä joka on silleen vähän laiskanpuoleinen ja tykkää käydä kahtomassa kun muut tekevät hommia (mm. heinätyöt oiva esimerkki), ja tuumata että "en ou tännäänkää tehny yhtään mittään".

Minä päätin ottaa kokeneemmilta mallia ja vedin lomani laiskottelulinjalla. No okei, ensin olin muutaman päivän vähän huonolla hapella, oli huonovointisuutta ja heikkoutta, ei käynyt jalkeilla oleminen ilman huimausta, joten arvelin että ollaanpa sitten pääasiassa pitkällään.

Ystäväni kysyi eilen: "Ootko ihan tosissaan ollu koko loman tekemättä mitään?!". Kyllä! Ja selvisin hengissä.

Lammasfarmaria olen nähnyt ihan perverssissä määrin, onko ollu pari päivää koko lomalla ettei oo nähty lainkaan. No, voiko sieltä pois ollakaan kun navetassa on tämän näköistä:

Iso-Iita

Pullokaritsa Valpuri (tuttujen kesken pikku-Valpuli), on jo tuplannut painonsa!

Asenteessa löytyy.

Loman ainoa työaiheinen puhelu keskeytyi karitsoimisen alkamiseen. Upea syy, siinä ei vastapuoli voi paljoo esittää vastaväitteitä. Mietin että pitääkö huutaa että "Tuokaa lämmintä vettä ja pyyhkeitä!", kuten elokuvissa. Kunnioitukseni lammasfarmaria kohtaan vain syveni, hän tiesi miten pitkään voi odottaa, ennen kuin on alettava auttaa uuhta. Ja ammattimaisesti auttoikin. Minun hommani rajoittuivat kumihanskojen, entsyymien, paperin ja pyyhkeiden (!) ja kuivikkeiden kiikuttamiseen. Ja viimevuotisten karitsoiden syöttämiseen.

Elviira 15 min ikäisenä.

Kerkesimme viikon mittaan myös varustella navettaa erittäin korkeatasoisella jyväkaukalolla, joka sijoitettiin tulevan karitsakammarin seinustalle. Kyseessä on hotelli Leppäkertun sisäänkäynnin kuppeella ollut kukkalaatikko. Isä ja äiti sen aikanaan ostivat kun jotain suurempaa remonttia ja uudistusta siellä tehtiin (lue: varmaan 20 vuotta sitten). Ensin siinä oli ihan oikeita kukkia ja sittemmin tekokukkia. Jos jotain saisi pyytää niin tekokukkien hävittäminen tästä maailmasta.

No, kuitennii. Putsattiin sitten se oikein uunaalleen ja poistettiin kaukalosta jalat.

Vastoin kaikkia odotuksia muistimme myös mitata kaukalon ja totesimme sen optimaalisen sopivuuden kohdetilaan ennen kuin aloimme raahata sitä navettaan.

Ei ou muilla tämmöstä!

Navettahommien ohella tuli tehtyä tienhoitotöitä eli rumpuputkien sulattamista. Hienokseltaan olivat tukkeessa.

Kehiteltimme (no okei, isä kehitteli) Acme-sulatusaseman lavalle. Kompleksiin kuului vesitynnyri, aggregaatti, painepesuri, letkua, putkea, virspa, ratteja, jesaria, lapio ja tuura. 

Haalealla vedellä lutraaminen oli toivottoman hidasta, mutta lopulta saavutettiin virspalla ilmalukko ja alkoi tiet ja ojat tyhjentyä vedestä. 

Tuloksista innostuneina ja viisastuneina päätimme vaihtaa yksinkertaisempiin metodeihin eli muutamaan kanisterilliseen kuumaa vettä ja riittävän topakkaan putkeen.

Rupes tämäkii vetämään, just ku vesi loppu!

Harvemmin kuraveden pulppuaminen tekee iloiseksi. Nyt saa posteljooni ja muutamat naapuritkin samalla meitä kiittää tästä uroteosta. Muutaman tunnin telekkuamisen jälkeen saattoikin taas vetäytyä sohvan syleilyyn tuijottamaan House of cardsia. Sain kolme tuotantokautta katsottua puolentoista viikon aikana. Aika kova!

Lauantai-illan huumaan kuului mökillä saunominen ja Rehtorin karkuuttaminen. Saatiin sitten sen seurauksena Piiparinen emäntänsä kera tarinoimaan meidän kanssamme. Olivat siis pahaa aavistamattomina viettämässä iltaa viereisellä mökillä kun soitettiin ja pyydettiin, että varmuuden vuoksi voisivat pystykorvansa käydä viemässä sisätiloihin rajariitojen vaaran takia. Kysyivät sitten kahvinkeittoon ja makkaranpaistoon metsästysseurojen väliseen pilkkikilpailuun tälle päivälle. Eipä siinä oikein kehannu kieltäytyä kun olin heidän illanvieton keskeyttänyt.

Sain lammasfarmarin kaveriksi, emmekä tuottaneet pettymystä kyläläisille eikä naapurikyläläisillekään. Makkaranpaistosta sain useita kehuja - et taida olla ensimmäistä kertaa makkaroita tällaisessa tilaisuudessa paistamassa. Jäin miettimään että miten makkaran voi oikeastaan paistaa väärin.

Pannukahvia. Ens kerran kyllä tuon n kpl termareita ja normikahvia kotoa mukanani.

Lännen joukkue voitti kilpailun. Ei riitä että niillä perkeleillä aina säilyy sähköt, pittää pilikkikisatkii käyvä voittamassa. Pthyi. Idän puoli elikkäs me tulimme kakkoseksi.

Njoo. Ei oikein kiinnosta lähteä takaisin päivätöihin. Siellä oottaa n kpl tarjouksia ja kuulemma useita "Task for <nimeni tähän>" -tyyppisiä tehtäviä, eli kaikki hankalimmat kysymykset ja kannanottoasiat, joihin ei muilta löydy boolssia sanoa yhtään mitään. No, eihän siinä muuta ku laitetaan arvontalaulu soimaan ja kuullostamaan vakuuttavalta.