Voimaantuminen

Se tuli yllättäen, kun olin lämmittämässä nakkikeittoa. Voimaantuminen. Nytkö jo? Kauanko tämä kestää? Olenko varmasti tuntemassa jotain positiivista? Näkikö kukaan?

Olen täysin varma, että tästä (ehkä ohimenevästä mutta nautittavasta) hetkestä on kiittäminen ystäviä. Olen niin paljon veto-, työntö-, noste- ja raahausapua saanut, että en pysty edes ymmärtämään.

Ystävät ovat pakottaneet ja/tai auttaneet tekemään kaikenlaista. On käyty Urho Kekkosen synnyinkodissa, pitsalla Pielavedellä, syömässä suolatonta ruokaa Jyväskylässä, asiakkaan projektiryhmän kesäbileissä jne jne. 

Parhaita työntöapusuorituksia on ollut työhuoneen laiton kickstart: otettiin mittoja ja illalla kaveri laittoi whatsappilla mitä tuotteita mun pitäisi tilata. Ja minähän tilasin. Matto oli liian kallis ja sanoin sitten kaverille, että etsitään ensin pari viikkoa toista mattoa ja sitten minä tilaan sen maton mitä sinä alun perin ehdotit.

Ipana aloittaa eskarin syksyllä ja sen vuoksi tulen varmasti työskentelemään jonkin verran kotikonttorilta. Ja polttoaineen hinta on vitullinen: löytyi se maalaistenkin huviajeluraja viimein keväällä tästä maailmasta. Kauan se kesti. Toisaalta nyt on diesel jälleen niin hulvattoman halpaa (2,1 e/l), että alkoi taas se ajelu.

Ja sitten taas asiaan. Nyt on kuulkaa ihan tosiaankin sillä tavalla, että saan ihan ikioman työhuoneen. Työhuonehan on ollut kämpässä tähän saakkakin, mutta en ole sitä pystynyt käyttämään, koska se on ollut täynnä exän työjuttuja, ylisuuria tulostus-skannaus-what-have-we -koneita ja arkkupakastimia (yksi rikkoontunut, yksi ehjä). Olen sitten työskennellyt joko keittiön pöydän ääressä tai yleisesti ergonomisesti erittäin arveluttavassa suunnikasasennossa pehmeässä nojatuolissa. Nyt on tulossa sellainen konsultoinnin arkkikammari että ei ole toista näillä kylillä. Heti voin nostaa hintoja 20 %. Jos otan ring lightin vielä työpöydän viereen, nostan suoraan 30 %.

Minulla on ollut suunnitelmissa keilaradan rakentaminen käyttöullakolle. Ehkä toteutan senkin. Saisi vähän sykettä tällekin kylälle. Ei olisi Piiparisen karaokemaja ainoa vetonaula.

Ps. Tiedän että vuoristorata jatkuu ja paskojakin aikoja on edessä. Olen umpirealisti. Mutta, antakaa minun nauttia parista päivästä hei.

Sielunhoitoa

Kun tuntui, että swot-analyysit jne. eivät enää auttaneet ja kaikenlaisia muuttujia oli ilmaantunut, päätin hankkia itselleni yksilömanaajan. Terapeutilla käyminen on tabu ja ajattelin lohduttaa, että jos näinkin fiksu ja upea ihminen kuin minä käy manaajalla, sinäkin voit käydä! Ja jopa puhua siitä.

Manaajapalveluihin kohdistuu tietysti isoja odotuksia. 45 minuutissa pitäisi saada demonit karkotettua ja kevyempi mieli. Eihän se ihan niin toki mene, mutta saapahan jollekin objektiiviselle kuonafiltterille tilittää tuntojaan ja epäloogisia ajatuksiaan. Ja ymmärtää niiden epäloogisuus. 

Demon begone!

Kyllä minä mielellään maksan 100 euroa per kerta siitä, että ammattiauttaja sanoo että olen hyvä äiti ja huomauttaa, että yritän mahdollisesti suorittaa eroa(kin) liian täydellisesti. Että ei oo pakko olla jeesus.

Kerran aiemmin olen terapeuttitunnin ottanut. Se oli silloin kun isä kuoli. En ole ikinä niin hyvää Vapaudu vankilasta -korttia saanut kuin sillä käynnillä (tähän liittyy piiiitkä tarina ja vaikea äitisuhde). Suosittelen kaikille. Voi vain olla vaikeaa löytää itselleen sopiva tyyppi. Minullehan ei kelpaa mikään tunteista kyselevä vihkoon ympyröitä ja viivoja piirtelevä tuppisuu. Minulle toimii se, että on keskustelua ja hyviä havaintoja. Ja ehdotuksia. Vaikka ne ehdotukset olisivatkin perseestä, mutta edes yritystä on. En minä saatana siitä maksa, että minun pitää kaikki itse keksiä. Joutuu terapeuttikin vähän rehkimään taksansa eteen.

Kuilun pohjalla kun käväisee, niin onhan se ihan fakta homma, että kaikenlainen puuha, ystävien tapaaminen jne. ovat juuri niitä oikeita asioita. Eiväthän ne tietenkään kärsimystä vie pois eivätkä ne tekemiset auta olemaan läsnä, mutta toisaalta, onpahan edes pieniä hetkiä kun ei käperry omaan kurjuuteensa. Rationaaliselle ihmiselle nimittäin kaikkein vaikeinta on, kun pää on täynnä epäloogisia ja typeriä ajatuksia eli vittu tunteita! 

Olen toivonut että olisi joku Feelings-B-Gone™ -pilleri, jonka voisi nielaista. Mutta ei. On myös houkutellut 6 kk mittainen suunniteltu kooma, jonka jälkeen heräisin normaalina ihmisenä. Mutta ei. 

Eli kärsittävä on. Toisaalta, parempi mädäntyä nyt kunnolla ja kerralla. Siis sen sijaan että pakenee tattimetsään, päihteiden ilahduttavaan maailmaan tai muihin typeriin toimiin ihan vaan sen takia, että ei pysty olemaan yksin tai ei kestä omia ajatuksiaan. 

Ehkä ne on vaan kohdattava, ja mieluummin nyt mädännyn kuin romahdan joskus uudelleen ja vielä isommin. Varmaan olisi entisten taakkojen lisäksi kannettavana kaikki hölmöilyt mitä olisi ryhtynyt tekemään hätäpäissään. Tätä en halua.

Olen kyllä ikävästi yllättynyt tunteiden määrästä. Vähempikin riittäisi.

Koska loogisella tasolla tämä ero on oikein hyvä juttu. Tunteet vain toimitetaan eri paketissa.

Ensimmäinen viikonloppu yksin

Sieltä se kauan pelätty viikonloppu sitten saapui. Minähän en lapsestani erossa ole ollut, personal best on ollut 2 yötä putkeen työreissun takia.

Kuten arvata saattaa, ipanan saattelu autoon avasi kyynelkanavat oven kiinni laittamisen jälkeen. Se on semmosta ja varmaan tulee olemaan vielä pitkään.

Minähän olen suurella työllä lapsen kanssa murtanut pohjoissavolaista tunteista puhumattomuuden kaavaa. Lapsen kanssa olemme sanoittaneet tunteitamme jo pitkään. Kaverilta saatu tunnetaulukko (osoita naamaa mikä kertoo parhaiten omasta tunteesta) on ollut tosi hyvä väline. Kun saa osoitettua asiaan kuuluvaa emojia A4:sta, loppu on kuin laskettelisi vaan.

Suoraan puhumista suosittelen kaikille. The truth shall set you free.

Mutta joo, takaisin ekaan viikonloppuun. Minullahan ei ole tullut mitään tarvetta älyttömiin reaktiivisiin ja tunteidenpakoilutarkoituksissa tehtyihin tempauksiin. Siispä kävin tekemässä anopille Citymarketilla ruokaostokset. Olen kuullut että ero avaa uusia ovia ja mahdollisuuksia. En ehkä ole koskaan käynyt yhdeksän jälkeen automarketilla ruokaostoksia tekemässä. Kyllä tietäjät tiesivät tämänkin.

Hirveän paljon vimmaa tuntuu olevan ihmisillä siinä että tässä pitäisi välittömästi alkaa jotain kumppania etsiä. Minkä ihmeen takia? Ukrainalaispakolaisäitikin, jota olen kevään mittaan auttanut, koki tärkeäksi ilmoittaa Whatsappilla, että tarvitsen vikkelästi seksielämän. Ilmeisesti pitäisi toimia niin, että vaikka aviovuodelakanat ovat tuskin jäähtyneet, äkkiä vaan urku auki ja tatinpoimintaan - ei saatana ainakaan tarvii käsitellä mitään asioita tai oppia olemaan yksin. "Ei kyntömies vakoa valitse". Minä en olekaan mitä tahansa kyntömiestä vailla. Minua auttaisi merkittävästi penetraatiota enemmän kaikenlainen konkreettinen apu ja myötätunto.

Olen kuunnellut paljon tässä hetkessä paljon puhuttelevaa Disturbedin Sound of silencea. Lapsi tuli vilkaisemaan videota ja totesi että älä sinä äiti tuota miestä ainakaan kosi.

Mä lupaan.

Reaktioita

Vahvistaakseni itsetuntoani ja mielikuvaa kykeneväisyydestäni, aion listata teille kaikki asiat jotka olen saanut kaikesta huolimatta järjestettyä tai muutoin aikaan.

1. Varautuminen talveen

Asensin rumpuputken sulatusletkut. Selvitin ja otin yhteyttä putiikkiin, joka pystyisi vaihtamaan ranchin vesiputken tulemaan talolle suoraan kaivosta (ja eristettynä) sen sijaan että vesi edelleen menee navetan kautta n. 70 vuotta vanhaa rautaputkea pitkin. Selvittelin talven linkousurakoitsijalta pientä palvelutason laajennusta, että pääsen vähemmällä kolailulla koska ei vittu aina vaan jaksa.

2. Yleinen touhukkuus

Heti kun päätös erosta oli tehty, ostin itselleni Makitan akkusarjan ja laturin sekä painelin Kuopioon ja tilasin vääränmittaisia räystäskouruja koska mittaaminen on lahjattomille.

3. Vittu mä ketään tarvii

Yritin ajaa päältäajettavalla ruohonleikkurilla ranchin nurmikot, mutta saatanan leikkuupöytä telekkusi ja en saanut terää pyörimään, koska vipu oli jumissa. Itkin pihamaalla kuin nainen. Sitten löysin itsestäni väkivaltavaihteen ja onnistuin. Opin myös samalla, että kovassa tuulessa ei kannata olla tuulen alla kun kaataa bensaa tankkiin.

Mätin saunapuut pannuhuoneeseen ja pinosin 15 mottia halkoja ranchilla. Ei ole ranchin liiterin takaseinää nähty sitten 90-luvun, sen verran anoppi polttaa puuta talven aikana. Anoppi siis asuu ranchilla, koska hoitovirhe ja liian myöhään havaittu syöpä ja isä kuoli ja iso talo oli sen seurauksena tyhjänä ja anopille heitetystä vitsistä tuli niinku totta.

4. Itsetunnon huoltaminen

Olen tilannut ystäviltä röyhkeästi ja suoraan kirjallisessa muodossa toimitettuja kehuja. Täytän pienen vitriinin viinilasien sijaan (Plan A) palautteilla (Plan B), ja vierailen palautealttarin luona niin monta kertaa kuin tarvii.

5. SWOT-analyysi

Kuin kunnon konsultti tein tulevaisuudestani SWOT-analyysin. Se kyllä järjen tasolla paljasti heti ettei minulla mitään hätää ole. Mutta jo pari päivää myöhemmin unettomana yönä kerkesin diagnosoida itselleni limaisen kurkun takia keuhkosyövän, keuhkoahtaumataudin ja astman.

Ei muuta ku matka jatkuu!

Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia

No niin. 

Jos on radiohiljaisuutta ihmetelty vauva.fi:ssä ja suomi24:ssä niin onhan tässä kaikenlaisia muuttujia ollut. Nyt pääsette seuraamaan ihan uutta blogivaihetta, sinkkublogia. Tätä on foorumeilla ihan joskus haluttukin ja suorastaan vaadittukin, joten joskus saa mitä toivoo, saatana.

Ja tässä vaiheessa jo voin huomauttaa, että jos odotat kuumia eroottisia tarinoita tai muuta seksuaalisesti latautunutta, turha toivo. Tässä sukelletaan tuoreeltaan eronneen keski-ikäisen neuroottiseen sielunmaisemaan ja eroprosessiin. Ja lisähuomautuksena, että tekstejä on kirjoiteltu matkan varrella eivätkä ne kuvaa julkaisuhetken fiilistä suurellakaan todennäköisyydellä. Että en siis ota näistäkään kirjoitteluista mitään vastuuta.

Lähestytäänpä asiaa konsulttityyliin eli googlaamalla joku omaan tarkoitukseen sopiva pätevän oloinen kuva ja selittämällä kaikenlaista sen varjolla.

Olen vellonut ja vellova kaikenlaisissa typerissä ajatuksissa, koska tulevaisuutta on vaikea kuvitella. Valikoin tähän kirjoitukseen yleisimpiä mieleen pälkähtäviä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Arvioikaa itse mikä niistä on todennäköisin.

1. Hullu kissanainen

Löydän itseni mordorin talvesta lumen saartamana 18 kissan kanssa.

Sitten yösydämenä rauhoitun ja ajattelen, että jos niitä onkin vain seitsemän.

2. Metsäprinsessa

Kuin lasten sadussa (olikohan joku hullujussi tms.) järjestän kerran vuodessa audienssin ja otan kosiskelijoita vastaan testaten heidän huumorintajuaan ja oikeidentöidentaitojaan. Kotikylän toiseksi seksikkäin naissinkku lienee vetonaula matkojenkin takaa.

3. Forever alone

Olen kymmenen vuotta yksin ja muodostan merkityksellisen keskustelu- ja hyötysuhteen Satisfyer Pro 2:n kanssa. Ostan Hiacen ja ryhdyn kapinetta suositelleen ystäväni kanssa kiertämään Pohjois-Savon syrjäseutuja ja puhumaan yksinäisille naisille Satisfyerin ihmeestä.

Hän vannotti että kapine on heti tilattava. En tilannut.

4. Tuho

Aiheutan huolimattomuuttani ja tietämättömyyttäni kiinteistöissäni tuhoa, vakuutus ei korvaa, joudun konkurssiin ja sen siunaamana pääsen kirkonkylälle kerrostaloon.

5. Renki

Löydän kiertävän rengin ja jaan hänet alueen muiden renkiä tarvitsevien henkilöiden kanssa. Kellään mitään kokoaikaista renkiä ole varaa pitää näinä aikoina, mutta osa-aikarenki olisi tarpeen. Loppuis se päältäajettavan ruohonleikkurin päällä itkeminen ku on taas joku saatanan ongelma.

6. Myöhempien Aikojen Sinkkujen Jeesuksen Kristuksen Kirkko

Joo se on aikamoinen kirkko varmasti joku puoliso löytää. Sitten joskus. Olen aina sanonut että jos ikinä joutuisi etsimään itselleen uutta puolisoa niin projekti pitäisi aloittaa kulmahiomakoneella, raivaussahalla ja dremelillä. Hirveä urakka tämmöistä vakiintuneen parisuhteen muovaamaa kehoa alkaa johonkin esittelykuntoon laitella. Äh, niin kammottava ajatus että hylkään sen jopa aamuyön tunteina. Jos ei kelepoo niin antaa saatana olla.

Jos joskus tällainen seurustelusuhdetilaisuus a) osuisi kohdalle ja b) kiinnostaisi yhtään, onneksi olen älynnyt jo vuonna 2014 tehdä tällaisen kätevän arviointitaulukon valmiiksi. Ja hei, ehkä melkein mitä vaan, kunhan ei selännuolijaa tarvii kohdata.

Heitäpä joku seitsemäs vaihtoehtoinen tulevaisuus. Ois kiva ahdistua yöllä jollain täysin tuoreella tavalla!