sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Sielunhoitoa

Kun tuntui, että swot-analyysit jne. eivät enää auttaneet ja kaikenlaisia muuttujia oli ilmaantunut, päätin hankkia itselleni yksilömanaajan. Terapeutilla käyminen on tabu ja ajattelin lohduttaa, että jos näinkin fiksu ja upea ihminen kuin minä käy manaajalla, sinäkin voit käydä! Ja jopa puhua siitä.

Manaajapalveluihin kohdistuu tietysti isoja odotuksia. 45 minuutissa pitäisi saada demonit karkotettua ja kevyempi mieli. Eihän se ihan niin toki mene, mutta saapahan jollekin objektiiviselle kuonafiltterille tilittää tuntojaan ja epäloogisia ajatuksiaan. Ja ymmärtää niiden epäloogisuus. 



Demon begone!



Kyllä minä mielellään maksan 100 euroa per kerta siitä, että ammattiauttaja sanoo että olen hyvä äiti ja huomauttaa, että yritän mahdollisesti suorittaa eroa(kin) liian täydellisesti. Että ei oo pakko olla jeesus.

Kerran aiemmin olen terapeuttitunnin ottanut. Se oli silloin kun isä kuoli. En ole ikinä niin hyvää Vapaudu vankilasta -korttia saanut kuin sillä käynnillä (tähän liittyy piiiitkä tarina ja vaikea äitisuhde). Suosittelen kaikille. Voi vain olla vaikeaa löytää itselleen sopiva tyyppi. Minullehan ei kelpaa mikään tunteista kyselevä vihkoon ympyröitä ja viivoja piirtelevä tuppisuu. Minulle toimii se, että on keskustelua ja hyviä havaintoja. Ja ehdotuksia. Vaikka ne ehdotukset olisivatkin perseestä, mutta edes yritystä on. En minä saatana siitä maksa, että minun pitää kaikki itse keksiä. Joutuu terapeuttikin vähän rehkimään taksansa eteen.

Kuilun pohjalla kun käväisee, niin onhan se ihan fakta homma, että kaikenlainen puuha, ystävien tapaaminen jne. ovat juuri niitä oikeita asioita. Eiväthän ne tietenkään kärsimystä vie pois eivätkä ne tekemiset auta olemaan läsnä, mutta toisaalta, onpahan edes pieniä hetkiä kun ei käperry omaan kurjuuteensa. Rationaaliselle ihmiselle nimittäin kaikkein vaikeinta on, kun pää on täynnä epäloogisia ja typeriä ajatuksia eli vittu tunteita! 




Olen toivonut että olisi joku Feelings-B-Gone-pilleri, jonka voisi nielaista. Mutta ei. On myös houkutellut 6 kk mittainen suunniteltu kooma, jonka jälkeen heräisin normaalina ihmisenä. Mutta ei. 

Eli kärsittävä on. Toisaalta, parempi mädäntyä nyt kunnolla ja kerralla. Siis sen sijaan että pakenee tattimetsään, päihteiden ilahduttavaan maailmaan tai muihin typeriin toimiin ihan vaan sen takia, että ei pysty olemaan yksin tai ei kestä omia ajatuksiaan. 

Ehkä ne on vaan kohdattava, ja mieluummin nyt mädännyn kuin romahdan joskus uudelleen ja vielä isommin. Varmaan olisi entisten taakkojen lisäksi kannettavana kaikki hölmöilyt mitä olisi ryhtynyt tekemään hätäpäissään. Tätä en halua.

Olen kyllä ikävästi yllättynyt tunteiden määrästä. Vähempikin riittäisi.

Koska loogisella tasolla tämä ero on oikein hyvä juttu. Tunteet vain toimitetaan eri paketissa.


14 kommenttia:

  1. Miten on ja miltä tuntuu, oi niin eri asioita. Tiedän mistä puhut, olen kamppaillut miehenä näiden tunteiden naismaisesta ylilyönneistä, olen joskus ollut niin tunnekuohuissa että alkoi ahdistaa jo ihan eksistentialistisella tasolla. Löysin lääkkeet, sain psyyken kuntoon ja itseluottamus nousi siinä sivussa jonnekin yli sataan prossaan, että sinänsä en kärsinyt turhaan. Hion päästäni niin partaveitsenterävän kuin siitä saa ja sain vastauksia kysymyksiini niin paljon että tässä on mennyt jokunen vuosi etsiskellessä oikeita kysymyksiä ;DD
    Vanha ja kulunut: se mikä ei tapa...tuntuu niin vitun pahalta että toivoisi tappavan vaan kaiken sen jälkeen käteen jää tuhkaa, arpia ja helvetin paljon vahvempi psyyke. Siis jos käy asiat läpi eikä jätä niitä roikkumaan, juuri kuten olet siis tekemässä. Mieluummin höpöttää terapeutille kuin vetää erittäin arveluttavia psyykenlääkkeitä, hyi saatana! Niin epämääräisiä vaikutusalueita ja ihme sivuvaikutuksia, kuulema. Olen pysynyt erossa, kannabis on paras psyykenlääke, ollut sitä jo 5 000 vuotta!!
    Jos savut ei maistu niin älä nyt ainakaan viinalla lääkitse, muutamaa pers'känniä enempää, jää niin helposti päälle. Tosin lapsikansalainen palauttaa todellisuuteen.
    Kaikkea hyvää ja kaunista, tiedän olevan enemmän kuin unelma onnesta....sinullekin!! (Kolmas Nainen)

    Muuten, olen tässä joskus miettinyt että millaisen elämän sinä sitten tilasit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori mutta mua nauratti ihan vitusti tämä "Hion päästäni niin partaveitsenterävän kuin siitä saa ja sain vastauksia kysymyksiini niin paljon että tässä on mennyt jokunen vuosi etsiskellessä oikeita kysymyksiä ;DD".

      Mutta hei, toivoa on! Meinasin luomuna kärsiä :D Kuin nöyrän kuuluu.

      Hiton hyvä kysymys. En ole vielä miettimässä siellä asti että millaisen elämän tilaisin. Jos ei vituttais koko ajan, eikös sillon ois niinku onnellinen? Se kävis.

      Poista
    2. Nauratti itseänikin se tilanne silloin aikoinaan ;D
      Kovin on ääripäät olemisessasi, vitutus tai onni, itselle riittää kun on edes tyytyväinen. Ja se etten ole joka päivä itseäni nirhaamassa, sellainenkin vaihe oli ysärillä.

      Poista
  2. Hyi tunteita. Viimeksi ollut sellaisia synnytyksen jälkeen. Jos pitäisi jotain poliittista vankia epäinhimillisesti kiduttaa niin eikun synnytyshormoneita suoneen. Järkevälle ja loogiselle ihmiselle kamala kokemus.

    Voimia demonien kanssa, olet ajatuksissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä!! Epäloogisuus ja typerät ajatukset ovat saatanan puuduttavia ja tuskaa on se, ettei niitä saa sammutettua. Brrh. Merkitsin ensi vuoden heinäkuulle päivämäärän, jolloin kaikki on viimeistään hyvin. Käytin ihan kirsikkaemojia.

      Poista
    2. Projektiaikataulu. Aamen ja peukku.

      Poista
  3. Viisas teko käydä terapeutilla, asiat on vain käytävä läpi, muu auttaa paljon huonommin.
    Kirsikkaemojia kohti☀️☀️☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sir, yes, sir. 🍒

      Poista
    2. Vähän häiritsee keskittymistä lukemiseen nuo kirsikat. Nääs olin kerran jollain huoltoasemalla ja katselin kun joku pelasi hedelmäpeliä. Aina kun tuli kirsikoilla voitto, tyyppi meuhkasi: - Kiveksillä rahhoo, hohhoikaa.. tms.
      Sen jälkeen kirsikat, yhteydessä missä tahansa on olleet mulle kivekset ;DD

      Poista
    3. No niin. Nyt on tämäkin saatana pilalla 😅😅

      Poista
    4. En pyydä anteeksi, t-Vahinko kiertämään r.y. ;D

      Poista
  4. "Voi vain olla vaikeaa löytää itselleen sopiva tyyppi. Minullehan ei kelpaa mikään tunteista kyselevä vihkoon ympyröitä ja viivoja piirtelevä tuppisuu. Minulle toimii se, että on keskustelua ja hyviä havaintoja."

    Miten tällaisen tyypin löytää? Pitäisi saada itsensä manaajajonoon, mutta vaiva tuntuu valtavalta ponnistukselta, kun voimavarat eivät riittäisi monen kandidaatin läpikäymiseen ja samanlainen ilmeisesti suht harvinainen manaajalaji olisi hakusessa. Kaikki vinkit olisivat bueno.

    Ja tsemppiä, hienoa että menit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entä jos kokeilet mun manaajaa :D Puhelin- ja etäjutut onnistuvat myös, niitä olen itsekin käyttänyt kun en jaksa minnekään kaapuntiin ajella. https://www.mehilainen.fi/en/doctors-and-specialists/ulla-vornanen

      Poista
    2. Kiitos linkistä ja vinkistä!

      Poista