Hyvää uutta vuotta!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Älkää menkö ampumaan raketteja silmiinne tai räjäyttämään käpäliänne!

ps. Kauankohan pitää vielä velttoilla työpaikalla, jotta välttyy pihasaunan siivoukselta?

Kyläpaikat on koluttu ja kuuset kaadettu - tervetuloa arki!

Joulun jälkeen on perinteisesti ruukattu kierrellä ympäri kyliä riäppäisissä ja muissa ilkamoinneissa. Näin mekin teimme.

Matka taittui joutuisasti kun samalla pystyi katselemaan miten Steven Seagal viskeli ihmisiä kuin paperia. Soittimen asennuksen sivutuotteena airbagin valo saatiin syttymään. En enää muista mikä toiminto on vielä tulossa kojelaudasta törröttävän piuhan tilalle. Näin jäsenten välisenä veikkauksena ounastelen, että piuha törröttää tuosta vielä ens kesänäkin.

Ensimmäisessä kyläpaikassa lähti ukolta tukka. Aikamoinen villakasa. Tässä paikassa voidaan käydä toistekin veloituksettomien lisäpalveluiden ansiosta.

Avomiehen sisko esitteli minulle tekemänsä piparkakkutalon. Lujuuslaskelmat olivat vähän heittäneet. Totesimme rakennelman muistuttavan enemmän latoa. Hevonenkin veteli viimeisiään. Vai kettuko tuo on, en tiiä. Onkohan eläinlääkärin muotoisia piparkakkumuotteja olemassa?

Kun pukki toimittaa uuden televisiovastaanottimen, venäläisen Playstation3:n ja ratti-poljinsarjan, on rakennettava välittömästi pohjoissavolainen peliluola paikallisista käsityöläistuotteista. Huomatkaa ergonomia. Pöydän kevyehkö rakenne sai loppuillasta harkitsemaan huonekalun pulttaamista lattiaan.

Meno yltyi jossain vaiheessa niin rankaksi, että kuusikin heittäytyi selälleen. Liukkaat kelit on! Henkilövahingoilta vältyttiin. Ainoastaan kuusen tähti luiskahti semmoiseen 90 asteen kulmaan.

Ja kun kaadetaan, kaadetaan kunnolla. Kuvassa appiukon tyylinäyte. Hän tyytyi seuraamaan putsausoperaatiota oluttölkkiään topakasti suojellen. Se on katsonut vierestä ikänsä mittaan siivousta niin paljon että ei oo varmasti semmosta sotkua mitä ei pystyis hoitamaan! 

Vilkas mies rypi taas lattialla ja kauhoi paukkujyviä talteen. Kaupasta oli sattunut epähuomiossa mukaan sokeroituja poppareita. Kyllä joutivatkin lattialle levitellä minusta nähden.

Hyvin pitkälti vetelehtiessä on mennyt tämä joulu. Eilen kävin pari mökkiä laittamassa vuokrauskuntoon, saadaan uudeksi vuodeksi turisteja. Muutama tunti siinä meni. Appiukon pyysin mukaan toiselle reissulle hoitamaan sankarin virkaa. Kolmessa roskapöntössä oli hiiriä. Ajatus oli, että hän kippaisi raadot tantereelle ja putsaisi sankot. Kissanvitut. Nosti ne vaan ulko-ovelle ja minä hoidin loput. 

Kyllä tästä jo siisteihin toimistohommiin taas joutaa.

Joulun väliraportti

Joulu on mennyt epäilyttävän hyvin. Heikkona hetkenä kutsuin anopinkin joulunviettoon. Ja se tuli.

Kokosin iloksenne pienen kuvapäiväkirjan.

 

Käytiin naisporukalla kuusikeikalla eli Vilkas mies oli myös mukana. Soveltui pienestä koostaan huolimatta kahtojuhdaksi.

Reissulla löytyi varsin ammattimainen passipaikka.

 

Omavalihtema kuusi paikallaan. Kristillisin koristein.

 

Tortut itse ostetusta taikinasta ja hillosta.

Keinotekoinen pakettiasetelma blogia varten.

Pala nostalgiaa ulkosaunalta.

 

Emme siis kylpeneet ulkosaunalla vaan keitimme siellä villisikojen kallot. Kalannostokoukullekin löytyi käyttöä heikkojen jäiden aikaan.

 

Rehtorin joulun huipennus, joka purkautui sittemmin oksennuksena sänkyyn.

 

Lahjarintamalla onnisti myös. Sain muun muassa villasukat, käteistä investoitavaksi älyttömyyksiin, lisävalot lava-autoon ja flanellipyjaman. Asiantuntevia valintoja.

Lopuksi haluan kiittää teitä lukijoita tästä vuodesta. Aktiivinen osallistumisenne on tuonut minulle lukuisia ilon hetkiä. Toivon voivani miellyttää teitä myös tulevana vuonna. Alkoholilla ei ole (kirjoitettaessa) osuutta tähän pohjoissavolaisittain suureelliseen tunteenpurkaukseen.

 

Nöyrä ruoka, nöyrempi mieli

Lammassavotta jatkui eilen paloittelun merkeissä. Avomiehen pikkuveli oli talkoissa mukana opettelemassa. Koki huikean onnistumisen elämyksen saatuaan fileen irroteltua.

Isän luusaha osoittautui taas tarpeelliseksi hankinnaksi.

Neljästä lampaasta jäi tähdettä pienen muovisankon verran. Kaikki muu otettiin hyötykäyttöön. Teurastuksen aikaisista romppeista olivat harakat ja supit tehneet selvää jälkeä. Rehtorille onkin nielemistä, kun supit käyvät omilla mailla hillumassa. 

Lihakset laiteltiin sitten illan kähmässä vakuumiin.

Pientä huumoriakin viljeltiin.

Isä oli jo aiemmasta setistä valmistanut lammaskaalia. Ihan hyvänmakuista oli. Nöyrää ja kristillistä ruokaa kaikin puolin. Lapsuudessa meillä syötiin pääasiassa oman pellon pottuja, oman järven kalaa, oman navetan nautaa ja oman kasvimaan juureksia. Kun meillä reviteltiin kulinaristisesti, vedettiin kanan koipireisiä ja riisiä. Ihanaa, eksoottista riisiä. Kun muutin omilleni, en viiteen vuoteen valmistanut perunaa. Avartava kokemus oli kuitenkin se havainto, että peruna voi olla muutakin kuin keitettyä. Mausteiset lohkoperunat räjäyttivät tajunnan.

Penskana kanan ja riisin ohella merkittäviä erikoishetkiä olivat lauantait. Silloin saatiin aina yhdet lasilliset virvoitusjuomaa. Toisinaan jaettiin myös paketillinen Valion kermajäätelöä neljään osaan ja sitä lusikoitiin hiljaisuuden vallitessa Avaraa luontoa katsellen. Toinen hieno hetki oli kun meijeriauton mukana tuli lavallinen jogurttipikareita. Makuvaihtoehtoja oli kolme: mansikka,  hedelmäpommi ja banaani. Tai näin meille ainakin uskoteltiin.

Jos meillä olisi ollut erikoisempia ruokia tai olisi käytetty muitakin mausteita kuin suolaa, valkopippuria ja maustepippuria, olisimme varmaan nuoruusiässä alkaneet vaatia asioita. Sen sijaan oltiin nöyriä ja tiedettiin paikkamme.

Supersize me

Ei pitäis kirjoittaa tätä, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Kylällä on jäätävän lihavaksi syötetty pikkukoira. 

Voitte kuvista päätellä, mitkä on kyseisen koiran jälkiä. 

Ei ole meilläkään ihan nappiin osuttu koiran pidossa, mutta kyllä tämmönen terveyden vaarantaminen sylettää. Ei mulla muuta.

Piipahdanpa noutamassa uusia joulukoristeita...

Voisiko joku kertoa mitä vittua on tapahtunut kristillisille, pohjoissavolaisiin koteihin soveltuville joulukoristeille?

Ja vielä loppuun hyvä vinkki orkidean isänmaallistamiseen.

Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

Pari kommenttia pukuloistosta

"Keksittiin hyvä tapa havainnollistaa, että meille on tulossa vauva. Muutoin kukaan ei ois, niinku, älkänny sitä."

Upea tapa kierrättää bussin penkkien päällyskangasta. Arvostan.

"Tultiin taksilla Helsingistä. Siinä oli aikaa syödä konvehti jos toinenkin."

"Huomaa myös näyttävät kynnet." Jep. Heti ekana kiinnittivät huomioni.

"I'm too sexy for this man."

Batgirl's return.

Ite tehhään -haaste

Ystävän joulun voi kätevästi pilata omatekoisilla lahjoilla. Näillä alkusanoilla käynnistän Ite tehhään -haasteen, jossa kyhätään kaverille paketti "niillä mitä on annettu".

Jotkut lukijat suhtautuivat aiemmin epäilevästi virkkaustaitoihini. Jennijee puolestaan vinoili, että talon lämmityksen ja lampaiden syöttämisen ohella voisin värkätä hänelle patalapun.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Haastan askartelupaskarteluun mukaan Jennijeen, Mummon, Täti-ihmisen, Partapapan ja Suvi Trokee-Daktyylin sekä teidät rakkaat lukijat. Yhdistetään voimamme ja tehdään läheistemme joulusta normaaliakin ankeampi!

Odotan lukuisia kommentteja, joissa on linkityksiä kuviin ja tarinoihin omatekoisista joulumuistamisista.

ps. Jennijee, kun tulen ensi vuonna kylään, patalapun paree olla keittiössä kunniapaikalla. Voit varautua myös pistokokeisiin.

Priorisoinnin jalo taito

Avomiehen suvussa ei ole varmaan ikinä ollut reissua, jota ei ole edeltänyt ihan älytön panikointi ja asioiden viime tingassa tekeminen. Kerrassaan upeaa priorisointia saa ihailla joka kerta ja näistä matkajärjestelyistä olen joskus  avautunutkin. Tyypillisesti kikkaillaan talvirenkaiden, katsastusten, matkatavaroiden ynnä muiden kanssa. Tällä kertaa ehkä vedetään pohjat. Siirrytäänpä tarinaan.

Ukkoporukka on jälleen lähdössä Saarenmaalle metsästysreissulle. Puhutaan ehkä kymmenen henkilön seurueesta, jotka erinäisistä syistä matkustavat neljänä eri ajankohtana samaan paikkaan. Kätevää. Avomiehen Audi on lojunut ranchin pihamaalla iskarit paskana arviolta kahden kuukauden ajan. Reissu on ollut tiedossa vähintään yhtä pitkään. Paras ratkaisu tässä tilanteessa on valita reissuajoneuvoksi Audi, vaikka muilla metsämiehillä olisi ihan ajokunnossa ja leimassa olevia pirssejä. Ja vielä parempi idea on jättää auton korjaus suoritettavaksi pari päivää ennen starttia. Vieläkään ei ole kiulu kasassa ja on jo sunnuntai-ilta.

Toinen hyvä kohta osoittaa priorisointia on linkousjärjestelyt. Tämänkin homman voi kätevästi delegoida, mutta kannattaa hoitaa homma niin, että linkous suoritetaan omalla kalustolla ja huolehtia, että kalusto ei ole käyttökunnossa. Minun oli määrä eilen hakea talvilaatuista polttoöljyä kirkonkylältä, mutta sittenpä minun ei tarvinnutkaan, koska appiukko oli menossa joka tapauksessa asioimaan. Lopputulos oli se, että eilen traktori oli sitten kuitenkin hyytynyt kesken lumihommien. Kysyin, että miten ihmeessä. No siksi, että sisuksissa oli kesälaatua. Minä olin että eikö nimen omaan ollut määrä hakea talvilaatua eilen. Oli joo, mutta jätettiin ostamatta.

Kyllähän tällä systeemillä urakka käy paljon näppärämmin. Nyt pitää imaista kesälaadut pois välineistöllä, jotka ehkä ovat tallessa. Ehkä. Eihän tässä mikään kiire ollut lähtöjäänkään, joten on ihan hyvä järjestää ylimääräisiä ohjelmanumeroita.

Lampaat liittyvät myös tähän tarinaan. Näillä näkymin vaikuttaa siltä, että minun pitää joka ilta ajella semmoinen 90 km lenkki, jotta saan elukat syötettyä. Joku puhe oli, että lampaat ois pistetty nippuun jo aika päiviä sitten. Mutta ei. Näin on helpompi. Avomiehen ja appiukon mielestä ois tosi hyvä idea ensi kesänä kasvattaa lihakarjaa minun ranchini niemessä. Sillä tavalla. Elukoita on hirveän hyvä hoitaa sillä mallilla, että vaan ottaa niitä  ja antaa muiden huolehtia niistä. Jos jossain tarvitaan oppituntia delegoinnin taidosta, voin heti osoittaa muutaman ylipätevän kouluttajan.

Samoin isän talon lämmitys taitaa langeta minulle. Onhan ollut jo useita kuukausia tiedossa, että öljykattilan automaattilämmitys ei toimi. Nyt kun reissuun on aikaa 1,5 vuorokautta ja asiasta olen sanonut osapuilleen 82 kertaa, ei vieläkään olla käyty kattilaa ihmettelemässä. Jos työntää lunta, on soiteltava kylän linkomiehiä apuun että pääsen edes perille. Tulevalla viikolla voi osoittautua nelivetolava-auto aika oivaksi hankinnaksi.

Eihän siinä mitään, kyllähän minulla aikaa on. Työpäivän jälkeen on mukava lämmittää taloa kaksi tuntia, syöttää lampaat, putsata aluset ja istua autossa tunnin verran. Voin ajomatkoilla muistella viime kertaa ja vertailla kumpiko on vittumaisempi setti.

Kärppä on muuten vieläkin pakkasessa.

Älykäs dialogi 1.0

Mallisuoritus illalliselta Hyvin Tärkeiden Ihmisten kanssa (dialogiotteet suomennettu). Voitte arvata mitkä olivat minun vuorosanojani.

1. Syväluotaava keskustelu

- Jos voisitte matkustaa ajassa takaisin, minkä ajan valitsisitte?
- 1920-luvun ihanien pukujen vuoksi.
- Ajan jolloin noitia poltettiin roviolla
- Haluaisin olla Kleopatra, koska hän pystyi tekemään mitä vaan!
- Kuten heittäytymään käärmeen päälle?

2. Henkilökohtaiset saavutukset
- Ai harrastat kiipeilyä, mielenkiintoista! Miten korkealle olet kiivennyt?
- Itse asiassa en pidä tärkeänä korkeutta.
- Eli et ole kiivennyt kovinkaan korkealle.

3. Kulttuuri
- Oliko teillä ensi viikolla joku juhlapäivä?
- Kyllä, itsenäisyyspäivä.
- Miten sitä juhlitaan Suomessa?
- Maataan sohvalla, katsotaan DVD-tallenteita ja jätetään hiukset pesemättä.

Word.

Uusi idolini

Olen viettänyt aikaa kaverini 80-vuotiaan äidin kanssa eilen ja tänään, yövyimme pikkujouluriehan tiimoilta kaapunnissa hänen luonaan. Huikea ihminen!

Dialogeja:

Mummo: Tervetuloa! Otatko valkkaria?
Minä: No joo, voisinpa vaikka vähän ottaakin.
Mummo: Laitetaanko kossua sekaan?

Tilanne: olemme menossa noutamaan kaupasta elintarvikkeita mummolle.
Mummo: Hei käykää juomassa mummon piikkiin kohmelokaljat!

Tilanne: lanttulaatikko on unohtunut laittaa uuniin.
Mummo: Minkälainen horoperse minusta on tullut! Unohdin laittaa laatikon uuniin. Ei tule mittää.

Supermummo <3

Hermonpolttajan lohi

Olen aiemmin jakanut kanssanne pari upeaa reseptiä. Valkosuklaapannacotan sekä nyt taas ajankohtaiseksi tulevien karpalokiisselin ja riisipuuron ohjeet.

Nyt pääsette herkuttelemaan lohella.

Hermonpolttajan lohi
(kahdelle hengelle ja yhdelle koiralle)

Ruoanvalmistus aloitetaan vaateostosten tekemisellä ja laittamalla mies Halpa-Halliin elintarvikkeiden ostoon. Sovituskopissa tulee oivallus että on tullut tehtyä virhe, koska mies valitsee hyvin suurella todennäköisyydellä kalaa pääraaka-aineeksi. Ja näinhän se on. Kotiin päästyä lähdetään koiran kanssa lenkille ja jätetään mies purkamaan ostoskassit ja hoitamaan ruoanlaitto. Lenkin jälkeen ruoka onkin sopivasti valmista ja voi nauttia itse asiassa ihan hyvänmakuista gourmet-suolalla ronskisti maustettua pannulla paistettua lohta.

Aamulla onkin sitten aika herätä virtsanhajuun ja lähteä etsimään löyhkän lähdettä. On mukava astua villasukilla suoraan pienen planeetan kokoiseen kusilammikkoon eteisessä. Seuraava toimenpide on ilmoittaa miehelle tapahtuneesta ja odotella häntä apuun siivoustalkoisiin. Turhaan. Sitten onkin jo aika korottaa ääntä. Kierrätystä varten lajitellut kusessa lilluvat pahvit ja paperit voi samassa yhteydessä kätevästi viedä ihan tavalliseen sekajäteastiaan flanellipyjamaan pukeutuneena, tukka pystyssä.

Lopuksi on hyvä keskustella kiivaaseen sävyyn kausaliteetista. Onko hyvä idea 1) antaa koiralle supersuolaista paistolientä 2) käyttää koira iltapissillä pari tuntia normaalia aiemmin 3) antaa koiran lipittää vettä myöhäisillassa kupillisen verran ja 4) olla tekemättä mitään päätelmiä tästä yhdistelmästä.

Bon appetit!

Mitä ajattelin sähkökatkon aikana

Walking Deadia on kritisoitu siitä, että zombiet eivät ole käytökseltään ja ominaisuuksiltaan yhdenmukaisia. Välillä zombiet ovat hitaita ja niitä pääsee kävelemällä karkuun, toisinaan taas niitä pölöhtää hetkessä paikalle ja pirulaiset osaavat juostakin. Jotkut kulkevat näppärästi portaissa ja avaavat ovia, toiset jäävät hakkaamaan päätään ensimmäiseen esteeseen.

Mikäs ihme tuo on. Heterogeenistä väkeä ennen kuolemaa ja yhtä lailla sen jälkeen.

Tässä muutama poiminta.

 

Pienyrittäjä. Ei ymmärrä milloin antaa periksi.

 

Stockan hullujen päivien asiakkaita.

 



 

Menestyjiä, jotka hoitavat työnsä ja perheensä moitteetta ja kaiken tämän lisäksi harrastavat säännöllisesti juoksemista.

 

 

Perhepizzan ystäviä.

 

 

Perusjuoppoja.

 

 

 

Perverssejä liikemiehiä.

 

 

Yläasteikäisiä bussimatkustajia.

 

 

I rest my case. Lepuutan salkkuani.

Minusta tulisi muuten semmoinen zombie, joka makoilisi sohvalla ja heräisi vasta kun ruoka alkaa haista nokkaan.