sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kevään merkkejä

Se on kevät nyt. Töyhtöhyypät ovat saapuneet, joutsenet jo ajat sitten. Mäyrä oli tänään lähtenyt liikenteeseen, meillä oli sama lenkkipolku.


Toinen varma kevään merkki on se, että meillä pyörii kulkukissa. Ja että naapurin lemmikkikissa, leikkaamaton puolivuotias uros, tuli havaittua navetan kuppeella yhdessä kulkukissan kanssa. Kohta on heinäpaalien seassa kissa jos toinenkin, veikkaan. Ja tämä puolestaan vaatii toimenpiteitä. Valitettavasti.

Kevääseen kuuluu myös se, että hangen alta paljastuu kaikenlaisia bonusyllätyksiä. Talvella lava-autoni kyydissä kaukaisilta valtion mailta tulleen hirven osia löytyi parin metrin päästä talosta. Ihastuttavaa. On se kumma kun ei ees supikoirille oo kelevannut. 


No. Minähän ne lapiolla kuitenkin kiikutan tuosta johonkin jontkaan, kahtokee vuan.

Ilahduttavin löytö tähän asti ovat hirven korvat, jotka oli sydäntalvella laitettu pönttöön suolaan. Perhotarpeita kato. Nyt nämä ainutlaatuiset perhotarpeet seisovat vedessä ja ounastelen että siinä juhannuksen seutuun haju voi olla aika mojova.



En ole piipahtanut appiukon luona pitkään aikaan (koska välitän vain rahasta). Sinänsä harmittaa, koska siellä vasta löytöjä tekiskin!



torstai 26. maaliskuuta 2015

Pahoitin mieleni

Tänä aamuna viikon vanhaa jogurttia syödessä tuli mieliteko, että laitanpa mysliä jogurtin sekaan. Otin kaapista Pirkka Kilomysli -paketin. Olin että kylläpä näyttää makoisalta ja runsaalta.



Avasin pussin ja välitön reaktio oli: mitä vittua?! Näyttää siltä kuin maissihiutaletehtaalla olisi joku halpatyöntekijä kompastunut ja pussiin ois lennähtänyt vahingossa pari rusinaa ja työntekijän lounaskaurapuurotarpeet.




Joku häpy sentään tuohon paketin suunnitteluunkin, minä sanon teille. Hävetkää.

"En se ollut minä, se oli Pirkka.". Koivuniemen herraa vaan tuommoiselle Pirkalle kun kuluttajia tuolla tavalla jallittaa.




Mutta ei tämä kokemus ihan hukkaan mennyt. Nyt minä tajuan miltä IT-projektin tilaajasta mahtaa tuntua.



---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Täydennys 27.3.2015. Lukija epäili että myslin hyvyydet ovat painuneet pussin pohjalle. Minä epäilin, että eivät ole painuneet. Paljastui että olin, jälleen, oikeassa.



Pussin sisältö tyhjennetty kippoon. Ei ollut pohjalla yhtään sen parempi tilanne. Päinvastoin.



Mahdollisia viisastelijoita varten kuvattu myös pussin keskiosan koostumus.





tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kun mulatti kynnyksellä istui ja muita tarinoita

Tänään oli jännittävä päivä. Meille oli määrä tulla kylään henkilö joka oli ollut renkinä minun ranchilla 1946 - 1948. Jännitti niin paljon että tein elämäni ensimmäisen virheen. 

Ajoin kolarin. Tolloiltua on tullut ennenkin, mutta nyt oli muita osapuolia mukana. Olenhan jo kerennyt mm. ryykätä peilillä lossiin ja törmännyt autotallissa telkkariin sillä seurauksella että näköradio upposi takaseinään. Jälkimmäisen onnettomuuden syy on tietysti avomiehen suvun holtiton tavaroiden säilyttely. 

Tämänpäiväinen tapahtuma oli selvästikin kokemattoman lossikuskin vika, koska tämä käskytti keskimmäisen rivin lähteä ekana, mitä ei siis koskaan tapahdu koska rivit tyhjennetään ensin reunoista ja viimeiseksi keskeltä. Minä en sitten mahtunut reunimmaisilla kaistoilla lossin etuosassa olevien autojen ohi - peileistä ois ryykännyt. Pysäytin ja otin ihan pikkusen taaksepäin että josko kuitenkin jotenkin mahtuisin jotenkin sompailemaan ja puikkelehtimaan. Yleensä peruutettaessa katsotaan taustapeilistä ja aletaan pakittaa jos ketään ei ole välittömässä läheisyydessä. Minä päätin luottaa onneeni. Tuli sitten napsautettua takana tulijan rekisterikilpeen lommo peräkoukulla. Ukko soitti illemmalla että "ei ou mittään, minä duossa pihassa oikasin kiliven eikä tarvii maksoo mittään". Sanoin ukolle että nöyrä kiitos ja että aja ihmeessä karkuun vaikka ojanpohjia myöten jos vielä näet minut jossain. Päätin etten enää puhu puhelimessa ajaessani ja raportoin päätökseni puhelimitse noin neljän kilometrin verran matkaa jatkettuani.

Että näin. Rankaisin itseäni juomalla kupillisen kahvia. Nyt koskee mahaan ja tänä yönä ei nimittäin nukuta. Mietitään hartaasti mitä on tullut tehtyä. 

Sitten taas asiaan. Renkimies kertoi kaikenlaisia asioita, joista valtaosan missasin kun piti laittaa kahvia valmiiksi. Täytyy kysellä myöhemmin. Minua  kiinnostaisi eniten kaikenlainen dirtti. Aiemmat polvet kun ovat aina kuvitellun täydellisiä ja virheettömiä. Tekivät töitä 25 tuntia vuorokaudessa ja silti kaikki eväs oli itse kasvatettua ja pyydettyä, vaatteet ja kengät oli itse tehtyjä, lakanat oli itse kudotut ja aina sileät, hiukset olivat kauniisti ja naamat ja käpälät puhtaita ja yhtään virhettä ei oltu tehty missään asiassa ainakaan miesmuistiin. Eikä lainaa ollut eikä muutenkaan oltu velkaa kenellekään.

Meillä on semmonen käytännön ongelma että valokuvia löytyy, mutta valtaosa porukasta on nimiä vailla. Kuvat ovat yleensä niitä "kerran elämässä valokuvaan" -tyyppisiä otoksia, joissa ei missään herran rakkaudessa saa hymyillä ja kuvattava on tärkätty jäykäksi yhdessä pyhävaatteidensa kanssa.

Onneksi löytyy myös vapaamuotoisempia kuvia, joista valitsin omasta mielestäni puhuttelevimmat. Selvästi on muuten humputeltu kun on tyhjänpäiväisiä otoksia napsittu. Syntistä, niin syntistä.




Suvun naisia ei saa kuviin millään.




Serenadin kesken tulivat paparazzit härkkimään.




Vanhan ajan Vilkkaat miehet vasemmassa reunassa.




Meillä on kaislaa.






Kun Mummo-Ankka kylään ajoi.




Iloinen anoppi kera miniän.




Löytyy näköjään tästä suvusta sarjamurhaajakin.




Kreisi perjantai-ilta.




"Wanna hear the most annoying sound in the world?"




Tässä on joko a) kylän hurskain odottamassa kinkereiden alkua tai
b) kyläkaupalla eka saa ilmaisen ämpärin.



Katso mitä minä juuri delegoin! Tadaa.



Kuvatekstinä "Mulatti sisarineen". Tämän tarinan haluaisin kyllä kuulla.


En tiedä johtuuko iästä mutta sukututkimus alkoi juuri kiinnostaa. Vähän erilainen sellainen. Lisääntymiskartan sijaan olisi mielekkäämpää listata suvun ansiot ja virheet ja verrata saldoa.


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Sinä olet minun kanssa ja sinä nautit siitä

Avomiestä ei tarvitse kyllästymiseen asti kotona tuijotella. Viimeksi se on ollut pihassa kokonaisen päivän kun oli kuumeessa tammikuussa. Sitä ennen jouluna (lue: sinä olet minun kanssani joulunpyhät ja sinä nautit siitä.). Sitä ennen en ees muista.

Vessaremontti on meillä edennyt siihen pisteeseen, että laatoitustyöt on tehty ja seuraava vaihe olisi jakotukin ja muiden erinäisten toimenpiteiden tekeminen, jotta saadaan vesi tulemaan ja päästään laattojen pesuoperaation jälkeen etenemään wc-pöntön ja kalusteiden asennuspuuhiin. Ilmoitin hyvissä ajoin etukäteen että tänä viikonloppuna olet toisen päivän kotona. Saat itse valita kumman. 

Veden ihmettä odotellessa päätin viettää ihan kreisin perjantai-illan ja aloitin vessan patterin hionnan ja maalauksen.



Epäiletkö että lähipiirissäsi on mielenterveysongelmia? Ensimmäinen vinkki on patterien maalaaminen siniharmaiksi.



Ite kun tekköö niin tulloo sitä mitä sattuu tulemaan. Minusta aika ammattimainen lopputulos.



Minun oli määrä mennä kavereiden luokse iltapäivästä pilkkimishommiin. Maalausurakassa ja aina yhtä ilahduttavassa viikkosiivouksessa (jota välillä meillä kuukausisiivoukseksi leikkisästi kutsutaan) hurahti sen verran aikaa, että en kerennyt kalahommiin ollenkaan. Syömään kerkesin, mikä onkin tärkeintä. Alipainoisella ja siksi laihdutuskuurilla olevalla ystävälläni on vastoin kaikkia odotuksia merkille pantavat kestitsemistaidot. Ruoka on hyvää ja se ei lopu koskaan kesken. Meitä oli kuusi henkeä syömässä ja kaveri oli ihan vakuuttunut että pastaa on keitettävä 10 litran kattilalla.



Keskustelunaiheet saunassa olivat ahdistavia. Että pitäisi lapsia tässä iässä tehdä jos meinaa. En tiedä huippasiko liika löyty vai lätinät, mutta äkkiä piti lauteilta karata jäähdyttelemään terassille.

Oltiin kotona siinä puoli kolmen maissa. Aamulla kun nahat lähti silmien päältä pois, kävi ilmi että on mentävä taas takaisin avomiehen ranchille, koska oli tulossa mökkivieraita. Siivouskeikkaahan tuo taas tiesi. Yllättävän äkkiä hiiret pystyvät paskomaan seitsemisenkymmentä neliötä mökkiä.

Tuholaisesiintymissä on päästy uuteen ennätykseen. Palokärki on murtautunut vintille kahdesta kohtaa.




Avomiehen ranchin talli ja hitsuhitsuvälineet ovat kysyttyä tavaraa. Niin tänäkin viikonloppuna. Avomiehen serkku tuli tekemään Ite tehhään -mallista moottorikelkkaramppia. Ihan tuli Hiacea ikävä kun pakettiauton oli serkkupoika hankkinut. Sinne voi tosiaan laittaa sisälle vaikka yhden moottorikelkan.





Elettiin sunnuntai-iltapäivää ja muistuttelin avomiestä että mitenkäs kuule hei se jakotukkihomma. Ei mennyt montaa minuuttia kun tuli kysymys että tehtäiskö tänään jotain kivaa.

Ehdotti elokuvia. Njaa. Ehdotti ravintolaa. Mnjaa. Ehdotti ampumista. Joo!


Näkymä ampumaradalle, jota myös navetanvintiksi joskus kutsutaan.



Avomies ja appiukko saavat täytettyä tavaralla myös rappuset.




Löytyi yksi ampumaton taulukin.



Ja tauluun oli meininki jopa osuakin. Aloin oitis ymmärtää Kaisa Mäkäräistä.



Alkukankeuden jälkeen otin haltuun myös tämänkin lajin. Kuulemma lasketaan kympin osumaksi, jos kympin kaari menee rikki.


Lopetin huipulla.


lauantai 7. maaliskuuta 2015

Meze-illallinen, ei amatööreille

Entisten työkavereiden kanssa on otettu perinteeksi ylensyödä silloin tällöin porukalla. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo liki vuosi mutta silti muistot pysyvät. Seitsemän ruokalajin makuretki höystettynä viinipaketilla ja sen päälle vielä muutamat cocktailit yökerhossa johtivat yönaikaiseen turvotukseen, tuskaisuuteen ja yleiseen vääntelehtimiseen ja siihen, että Mustanaamion piti mennä lauantaiaamuna kampaajalle taksilla.

Nyt testattiin vatsalaukkujen tilavuutta 14 ruokalajin meze-illallisella. Harkittiin että pyydettäisiin muitakin henkilöitä mukaan, mutta yksi oli juuri lisääntynyt, eikä häntä voi sen takia oikein pyytää. Toinen on liian pieni ja ei yksinkertaisesti pysty kohtaamaan neljäätoista ruokalajia kuin Kunnon Nainen plus että hänellä ei selvästikään ole tervettä suhtautumista ruokaan koska pystyy syömään lounaaksi ruisleipää ja tomaattikeittoa noin kuuden kuukauden ajan. Muiden ehdokkaiden kanssa asiat olisivat kuitenkin menneet liialliseksi säätämiseksi taas yhden kerran kun viime tinkaan yritetään kutsua lisäihmisiä syöminkeihin ja sitten ne ei tule tai ne voi tulla jos joku toinenkin tulee tai jos siirretään kellonaikaa tai jos joku suostuu hakemaan tai viemään tai tai tai... Tajuatte pointin.


 
Ei voi kuin kiitellä kuopiolaisten taksinkuljettajien ammattitaitoa, suoraan oven eteen kun vedetään parkkiin niin asiakkaiden ei tarvitse kävellä käytännössä yhtään.
 

 
Tämän taksin varustelutaso olisi sopinut paremmin paluumatkalle.


Ravintolassa nautittiin kreikkalaista salaattia, pitaleipää, erilaisia soosseja, ylikypsää lammasta, stifadoa, kanapastaa, jauhelihapihvejä, souvlakia, pottuja, mustekalarenkaita, savulammasta, halloumijuustoa..

 
 
 
Keskustelunaiheina ovat viinin vasta noussessa päähän yleensä työasiat ja niihin liittyvät syvät frustraatiotilat. Nopeasti kuitenkin aina palataan pääasiaan eli ruokaan ja tällä kertaa matkattiin keskiaikaisten syöminkien kautta Man vs. Food -ohjelmaan. Mustanaamio hyvin liikuttavasti totesi, että ylensyönti on tuomittavaa.
 
Kyllä. Meidän etupäässä on hyvä sellaisesta asiasta huomautella.
 
Kun ruokaravintola-asioinnin jälkeen lyödään löylyä lisää GT:iden, valkovenäläisten ja lukuisien tequilapohjaisten drinkkien muodossa, keskustelu monipuolistuu huomattavasti. Tässä olennaisimmat teemat, kerrassaan hienostunutta.
 
1. Prisman tarjonnassa on fleecelegginsejä hintaan 5,90 e, ovat todella lämpimät ja hyvännäköiset
2. Synnytys on verilöyly
3. Miten selittää lapselle mitä pahuus on? Se on sitä kun 12-vuotias poika saa pleikan jouluna ja hakkeriryhmä kaataa PS-networkin, jonka seurauksena poika ei pääse pelaamaan sotapelejä nettiin ja koko joulu on pilalla. Niin, ottakaahan teologit ja muut mallia miten asioista puhutaan havainnollisesti.
4. Miten vastata lapsille, jota kesämökillä kalastuspuuhien yhteydessä ovat huolissaan siitä pääsevätkö kalat taivaaseen. Lapsille vastataan: "Taivasta ei ole.".
5. Miten suhtaudutaan siihen jos nuori saa uskonnon kokeesta huonon arvosanan? Hänelle sanotaan että ei toinna välittää, et sinä tarvii kuin englantia ja matematiikkaa.
 
 
 
Lumia oli sitä mieltä, että koska Mustanaamion lompakko on oranssi, myös mansikkamargaritojen on pakko olla oransseja.

 
 
Ikääntymisen mukana syntyy monenlaista uutta viisautta. Esimerkiksi se, että voi lopettaa viinanjuonnin ennen puoltayötä ja lähteä kotiin.

Kaverin luona ilta jatkui luonnollisesti kahden viimeisimmän Walking Dead -jakson katsomisella. Ohjelman katselua ja aamua varten oli asiantuntevasti ja vieraanvaraisesti varattu pientä tarjottavaa eli pepsiä, omenamehua, rustiikkipatonkia, chorizoleikkelettä, Tsinuskia, Hopeatoffeeta ja maalaissipsejä. Niin ja aamuksi pari pikaria jogurttia.

Kyllä minulla ainakin jo siinä kohtaa teki mieli pientä suolaista. Ja Tsinuskista ei voi koskaan kieltäytyä.

Kaveri kehaisi tarjottavia esitellessään että mulle on niin helppo kokata - ei mitään tuoretta eikä vihreää.

Niin. Olen monin tavoin valloittava ja käytännöllinen ihminen.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Säälistä äänestetty?

Iltapäivälehdissä on kirjoiteltu siitä, että olisiko Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen vetämä esitys ollut voittoisa jonkun muun esittämänä. Rivien välistä vihjaillaan että säälistä on äänestetty.

Mulukasepa tätä ja koita olla oksentamatta:



Linkki varuilta jos upotettu video ei toimi.

Kyllä minäkin sanoisin, että esittäjällä on merkitystä. En haluaisi että kukaan muu kuin PKN esittää Aina mun pitää -biisin.



Niin.



sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

UMK 2015

Eilen illalla otin kaukosäätimen hallintaani ja laitoin näkymään UMK-finaalin. En pysty selittämään, mutta minun on pakko katsoa Euroviisut ja nykyään näköjään myös kotimaan karsintojen finaali.

Periaatteessa ainoa pätevä syy ohjelman katsomiseen oli Pertti Kurikan Nimipäivät. Automatkalla avomies soitti youtubesta tms. kilpailukappaleen ja samaistuin siihen sataprosenttisesti. Aina pitää tehdä töitä, herätä, ei saa syödä karkkia eikä juoda limpparia. Niin. Jumalauta! Tätäkö on ihmisen elämä?

Jos et sattunut katsomaan kyseistä tv-lähetystä, tässä yhteenveto. Skippasin mitäänsanomattomat kohdat.



Suomi goes Bollywood. Tai jotain. Minua huvitti, isää ei. Tuumasi että perkele ja paineli nukkumaan.




Tässä esityksessä jännitti vain mitä mekon alta vilahtaa.



Rakel teki epävirallisen maailmanennätyksen juontojen lapusta lukemisessa. Haastateltavakin voi tsekata kätevästi mikä kysymys on tulossa.




Vasemmanpuoleinen jorkki on ihan päällikkö. Ei sanonut mitään, tuijotti kaukaisuuteen ja osoitti elonmerkkejä ainoastaan kuohuviinilasia hamuillessaan.




Ei ole näköjään enää Suomessa ohjelmaa ilman Aku Hirvikoiraa.




Kuvitelkaa pettymykseni kun gladiaattorit eivät laulaneet, juuri liikkuneet ja rypsiöljypinnoituksessakin oli säästelty.




Esitys meni "ha-ha-ha-ha-ha-ha" ja haastattelu meni "hi-hi-hi-ha-ha-ha". Tasaista suorittamista.



Jouni Aslakin esitys ei jäänyt mieleen, mutta jäin miettimään miten paljon vettä mahtuukaan yhteen ihmiseen.




Voittajat.




Finaalin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen jäsenet olivat tiedustelleet, olisiko voileipiä saatavilla. Minusta validi kysymys. Haluaisin että verorahojani käytetään asianmukaisesti ja eikä anneta immeisten pyöriä nälissään isolla kirkolla.

Euroviisuja odotellessa. Joulukinkku on odottamassa kaverin pakastimessa juhlapäivää.