Korvikenaisen seikkailut

"Minulla ei ole samanlainen suhtautuminen ruokaan kuin teillä", tuumi entinen kollegani kun ystäväni häntä synttäri-illalliselleen pyysi. Niin. Kahdeksan ruokalajia nauttineena voin vain todeta, miten kerrassaan ilahduttava suhtautuminen ruokaan meillä onkaan. Emme nirsoile ja menemme kaikkiin laitteisiin sapuskan huvipuistossa.

Jos lapselle tulee nyt allerginen reaktio jostain syömästäni, tarvitaan lääketieteen Uusi Sherlock selvittämään mikä aiheuttaja olikaan. Jokin näistä:

Suolasieniminipiiras
Kurpitsakeitto
Pikkelöity muikku 64-asteisen kananmunan kera ja muutamaa lajia sipulia
Maa-artisokkakeitto, muikunmätiä ja talon leipä maa-artisokkasuolan ja ravintolassa kirnutun voin kera
Spelttipuuro, suppilovahveroita ja karitsansydäntä
Naudan ribeye steak ja palsternakkaa kahdella tavalla
Tyrniposset
Hunaja&valkosuklaa -jälkkäripläjäys
Puolukkamarmeladi, suklaata ja piparminttuvaahtokarkki


Seuraavassa esittelen Jennijeen, annoskuvaustaiturimme, parhaat palat.

Näin saadaan annos näyttämään jo kerran syödyltä. Erityiskiitokset värimaailmasta, huomatkaa (livenä) kirkkaanoranssi mäti lautasen reunalla.

Välijälkkärin savuefekti ikuistettuna. Äkkiä jos tätä kuvaa vilkaisisi tietämättä että siellä on evästä, voisi luulla, että on koirankuppiin jäätynyt havuja ja hautakynttilöitä.

Samalla voin kertoa viimeisimmästä sankariteostani. Minulla oli tiedossa tällä viikolla sekä kokousilta että jo mainitut synttäriruokailut, molemmat pidemmän matkan päässä. Aviomiehen kanssa sovittiin, että on ipanan kanssa pihassa, jotta pääsen niihin. Hän kävi hakemassa sitten korviketta kaapunnista ohikulkumatkallaan, jotta selviävät laatuajastaan. Kokousilta meni ohi sairastuttuani ja eilen päivällä katselin korvikepurkkeja ja huomasin, että osa niistä on sitä laajalti uutisoitua pilalle mennyttä Tuuti-erää. Kysyin mieheltäni että mistä hän ne osti.

Viestini välitettiin myymälän puolelle. Sieltä tuli sitten kuva yhdenlaisesta Tuuti-pakkauksesta ja kysyttiin onko se tämä. Sanoin että niitä on useita erilaisia pakkauksia ja että uutinen löytyy netistä vaikka hakusanoilla Tuuti pilalla. Jonkun ajan päästä tuli kuittaus että tuotteet on poistettu hyllystä. Jälkikäteen huomasin, että kuvassa oli itse asiassa päiväysvanha tuote, purkin viimeinen käyttöpäivä oli 3.1.2017. Jäi vielä sen verran kaivelemaan, että oli linkitettävä se uutinen ja kerrottava, että kyse ei ollut päiväysvanhasta tuotteesta vaan ihan pilalle menneestä erästä. Kysyin onko nämä kaikki varmasti nyt poistettu myynnistä. Jospa sieltä olisi poistettu päiväysvanhojen lisäksi myös ne toukokuussa expiroituvat pilaantuneet.

Hengenpelastusmitalit voi toimittaa tähän osoitteeseen ja odottelen kyllä presidentiltä äitienpäivän kunniamerkkiä.

Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei, se on Korvikenainen!

Illallisella nautin muuten ensimmäisen kerran alkoholia sitten raskauden. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Helsshingin reissulla kulautin pari kupillista sakea Farangissa vielä tietämättäni olevani raskaana. Ei lapsesta ainakaan päällisin puolin huomaa tämän virheen seurauksia.

Valitsin aloittelujuomaksi samppanjaa. Muutoin piti vetää alkoholiton juomapaketti, koska olin autolla. Ruokailukavereistani Jennijee teki taas vakiot:

Ajassa 18:00. "En mä taida ottaa sitä viinipakettia. Pitää olla huomenna menossa klo 12."

Ajassa 18:01. "Hei kyllä mä otan sen viinipaketin."

Ajassa 21:30. "Mikä ois hyvä paikka juoda GT:t?"

Nälkä kasvaa syödessä ja jano näköjään juomalla.

Finnair - vittu mitä paskaa

Sain tänään ensimmäisen hormoniraivokohtauksen. Finnair on pilannut kesälomani. Minäpä kerron teille miten.

Lähtötilanne on se, että minulla on melkein 140 000 pistettä, eli olen lentänyt nopeasti laskettuna semmoiset 150 - 200 lentoa. Että aika paljon on lennelty. Naiivi ihminen ajattelee, että hän varaa kesälomalennot helposti ko. pisteillä, koska taulukkojen mukaan pojot rittävät hulppeasti.

Ei, ei.

Kun katsot lentoaikatauluja, vaihtoehtoja on repullinen. Kun ryhdyt varaamaan palkintopistelentoa, ei yhtään lentoa olekaan enää saatavilla. Jokaisen hakuyrityksen jälkeen tulee ilmoitus, ettei yhtään lentoa löydy, ja joudut aloittamaan alusta.

Tätä rumppaamista peruspakana jaksaa pari minuuttia, sitten on aika soittaa asiakaspalveluun.

Esitin asiani ja sanoin, että palkintolennon löytäminen on tosi hankalaa, ja että varmastikin asiakaspalvelussa on paremmat työkalut tähän. Vastaus: ei ole. Sovitaan, että asiakaspalveluhenkilö alkaa kaivaa löytyykö lentoa heinäkuulle ollenkaan, siis palkintolentoa. Puoli tuntia menee ja lopputulos on, että kohteeseen voi lentää14.7., mutta paluulentoja ei ole. Kysyn, että voikos paluulennon varata vaikka ensi vuoden kesäkuulle, jättää sen vaan käyttämättä. Kyllä muuten voisi, mutta paluulentoja ei vain ole. Just.

Asiakaspalvelija keksii, että on toinenkin konsti. Ensin edetään lennon ostamiseen normaalisti ja sitten käytetään pisteitä siinä kohtaa. Kuulostaa upealta. Valitsemme kokeeksi vain jotkut lennot ja merkkaamme kaikki pisteet käytettäväksi. Kun on käyttänyt n. 40 000 - 50 000 euroa lentoihin, tuntuu varsin kohtuulliselta, että saat tästä hyvästä lennoista hulppean 386,78 euron alennuksen. Ei saatana.

Tulemme siihen lopputulokseen, ettei ole mitenkään kannattavaa käyttää pisteitä näin, ja muutoinkaan niitä ei pysty käyttämään. Ja että joka tapauksessa muualta saa lennon halvemmalla.

Pahimman vitutuksen nieltyäni soitan aviomiehelle ja kerron tilanteen. Olen siihen mennessä vertaillut skyscannerilla, momondolla ynnä muilla palveluilla hintoja, ja lennoista joutuisi joka tapauksessa halvimmillaankin pulittamaan 800 - 850 euroa. Että se siitä sitten. Aletaan miettiä muita kohteita.

Sitten tuleekin eteen uusi ongelma. Finnairin sivuilta ei löydy mitään listaa ylipäätänsä palkintolennoista, joita on saatavilla. Ajattelen, että eihän nyt voi oikeasti olla niin, että täytyy lähteä hakuammunnalla kokeilemaan kaupunki kaupungilta, päivämääräväli päivämääräväliltä, että sattuuko lykästämään ja löytämään palkintolennon.

Jonotan uudestaan asiakaspalveluun.

Kuuntelen jälleen Panhuilun parhaat -kokoelmaa ja yritän olla vetämättä ranteita auki.

25 minuutin kohdalla vastataan. Esitän asiani. Asiakaspalvelija vahvistaa pelkoni. Ei ole missään mitään listaa palkintolennoista. Että pitää vaan kokeilla, sattuuko palkintolennon löytämään.

Sanoin, että eihän tää sinun vika ole, mutta etkö sinäkin ole sitä mieltä, että tää on ihan höpöhöpö-hommaa. Asiakaspalvelija myöntää. Kiitän yrityksestä ja lopetan puhelun. Verenpaine on korkea kuin maanviljelijän laskupinkka.

Siis nyt vittu oikeesti. Tämä pistehomma on täyttä huijausta. Siis ihan sama asia, jos vaikka Plussapisteitä voisi käyttää joulukuun viidestoista päivä punaisten sukkien ostamiseen. Mutta vain jos satut kaikkien tuotteiden joukosta hakemaan juuri punaisia sukkia ja lisäksi jos satut etsimään sukkatarjousta juuri tietyltä päivämäärältä.

Huijausta ja asiakkaiden narrina pitämistä, sanon minä.

Ennen ostopäätöstä tarkista haju

Kävin joku aika sitten ostamassa neuletakin kaapunnista. Laitoin sen eräänä aamuna päälleni ja aloin ihmetellä että mikä oikein kämpässä lemuaa. Sitten tajusin että sehän olen minä. Neule haisi siltä miltä äidin kämpässä kärysi ennen kissan leikkaamista.

Pesin lyyssin, ei auttanut. Pesin toisenkin kerran, ei auttanut.

Menin häpeissäni myymälään ja aloitin heti selittämällä miten vaatteiden palauttaminen ei ole minulle mikään harrastus. En tee tätä huvikseen ja että tämä voi kuulostaa oudolta, mutta ostamani paita haisee tosi pahalle. Käytiin haistelemassa myyjän kanssa muita paitoja ja kyllähän nekin kärysivät. Myyjä lupasi selvittää asiaa ja olla uudelleen yhteydessä.

Näin tapahtuikin. Valmistajan kanta oli että jotkut harmaat ja ruskeat väriaineet voivat jättää vaatteeseen tuoksua ja että asialle ei oikein voi mitään. Pitäisi vaan pestä. Aha.

Toinen myyjistä, joka oli ostanut itselleen samanlaisen neuleen, kysyi että ootkos pakastanut paitaasi. Sanoin että no eipä ekana tullut mieleen, pitääpä kokeilla.

Jätetäänpä se pullan ja kuhan kanssa viikoksi muhimaan ja katsotaan miten käy.

Heitän kokkopaikalle jos ei tällä tokene.

Pahoitin mieleni

Tänä aamuna viikon vanhaa jogurttia syödessä tuli mieliteko, että laitanpa mysliä jogurtin sekaan. Otin kaapista Pirkka Kilomysli -paketin. Olin että kylläpä näyttää makoisalta ja runsaalta.

Avasin pussin ja välitön reaktio oli: mitä vittua?! Näyttää siltä kuin maissihiutaletehtaalla olisi joku halpatyöntekijä kompastunut ja pussiin ois lennähtänyt vahingossa pari rusinaa ja työntekijän lounaskaurapuurotarpeet.

Joku häpy sentään tuohon paketin suunnitteluunkin, minä sanon teille. Hävetkää.

"En se ollut minä, se oli Pirkka.". Koivuniemen herraa vaan tuommoiselle Pirkalle kun kuluttajia tuolla tavalla jallittaa.

Mutta ei tämä kokemus ihan hukkaan mennyt. Nyt minä tajuan miltä IT-projektin tilaajasta mahtaa tuntua.



---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Täydennys 27.3.2015. Lukija epäili että myslin hyvyydet ovat painuneet pussin pohjalle. Minä epäilin, että eivät ole painuneet. Paljastui että olin, jälleen, oikeassa.

Pussin sisältö tyhjennetty kippoon. Ei ollut pohjalla yhtään sen parempi tilanne. Päinvastoin.

Mahdollisia viisastelijoita varten kuvattu myös pussin keskiosan koostumus.

Ai vattuhyytelö

Saunan, kylppärin ja vessan remonttiin tarvitaan laattoja. Ajoin sitten Kuopioon erääseen liikkeeseen tekemään valintoja, koska siellä on enemmän näytteitä katsottavissa kuin paikallisessa liikkeessä.

Tämä putiikki oli kerennyt tehdä jo varman vaikutuksen Vilkkaan miehen remontin yhteydessä. Marssittiin Vilkkaan miehen emännän kanssa tutkimaan laattavaihtoehtoja. Olihan se kello jo 20 vailla kuusi, mutta tiesimme mitä etsimme. Myyjillä ei ollut mitään mielenkiintoa palvella meitä, vaikka olimme ainoat asiakkaat laattaosastolla.

Aktiivinen maalainen tietysti ei tästä hätkähdä vaan marssii palvelupisteelle kysymään että voisitko auttaa. Flegmaattinen nuorimies oli hetken hiljaa, huokaisi, vilkaisi rannekelloaan ja sanoi että teidän varmaan kannattaisi tulla paremmalla ajalla.

Vaihdettiin myymälää ja tilattiin tuotteet sieltä.

Tähän samaan putkaan piti siis tunkea tälläkin kertaa. Seinälle oli nostettu seinälaattavaihtoehdot ja niiden edessä oli taso, jossa oli lattialaattoja näytillä. Menin sitten naiivina pyytämään että saisin irtokappaleen eräästä seinälaatasta nähtäväkseni, jotta pystyn varmistamaan että sävy sopii valitsemaani lattialaattaan. Turha luulo. Koska laatta on tilausvalikoimaa, näytekappaleita ei ollut käytettävissä.

Mitähän vittua taas? Ai meinataan, että metrin etäisyydeltä kurkkimalla ja täysin vailla mahdollisuuksia tarkastaa sävyä lattialaattaa vasten pitäisi tehdä ostopäätös ja tilata laattoja lootatolkulla ilman mitään mahdollisuutta sitten palauttaa niitä.

Siinä kohtaa paloi hihat ja vaihdoin lattialaatan sävyä. Sitten löysin kuin löysinkin "selailuseinämältä" sopivannäköisen seinälaatan ja yletin täten vertailemaan sävyjä toisiinsa. Hyvältä näytti.

Menin jälleen asioimaan palvelupisteelle ja kerroin, että tarvitsisin tulosteen, joka sisältää kolmen valitsemani laatan tuotenumerot, jotta on varmasti oikea tuote tiedossa asioinpa missä tahansa lopulta. Myyjä tuijotti ja kysyi: ai haluutsä niinku kynää ja paperia.

Joo en. Haluan mitä pyysin eli tulosteen, joka sisältää kolmen valitsemani laatan tuotenumerot. Ettei tule mitään epäselvyyksiä mikä laatta on kyseessä. Lopulta tämä onnistui.

Annoin listan viikonloppuna Vilkkaalle miehelle ja pyysin tarkastamaan laattojen hinnat työmaallaan. No sittenpä se soitto tuli että ei tässä tulosteessa ole mitään numeroa jonka perusteella voi tunnistaa laatan. Että ootko netin ääressä, voitko tarkistaa onko se tää vai ehkä toi. Olin että ei jumalauta. Enkö minä just pyytänyt semmoista lankettia jolla saa oikean tuotteen.

Vilkas mies tuli siihen lopputulokseen, että lapussa oli laattojen välitysmyyntiartikkelinumero, jolla loppuasiakas ei tee käytännössä mitään. Huomasi jäljempänä myös sen, ettei asiakkaan nimeä ollut laitettu tarjoukseen. Että tämäkin ois vähän niinku perushommaa siltä varalta, että asiakas tulee tilaamaan ne laatat, on hävittänyt tarjouslapun ja sitten myyjä on että "niinku mitkä laatat"? Vissiin on paikallisessa liikkeessä ruukattu ottaa tarjouspaperit kansioon jotta asiakkaan valinnat näkee siitä suoraan hänen palatessa asioimaan.

Kyllä tekisin itse tämänkin paremmin.