sunnuntai 30. elokuuta 2015

Tervehenkisiä viikonloppuaskareita ja vähemmän tervehenkisiä sikajuhlia

Vlkas mies soitti tänään ja reklamoi kun en oo kirjoittanut pitkilleen. Sanoin että on ollu niin paljon työtä ettei oo joutanu. Jäi sen verran omatuntoa kaivelemaan että oli kaivettava kannettava esille. Terveisiä vaan sinne, että olis enemmänkin kirjoitettavaa jos nähtäis useammin.

Sitten asiaan.

Ilmeisesti lomalla tuli rentouduttua, koska tunnen uskoni ihmisiin palautuneen. No okei, osittain.

Koska olin ihan vakuuttunut että innokkaita osallistujia löytyy, otin ja järjestin peräti kahdet talkoot elokuun aikana. Ensimmäiset niistä pidettiin koiratarhan rakentamisen merkeissä. Juuri maalattu koirankoppi olikin syytä mitä pikimmiten peittää laudalla ja koiraverkolla.


Paras kalusto ja paras porukka pihassa.





80-lukulainen Case toimii myös hyvänä paalutustelineenä.



Tekemis-musiikkia on oltava. Tarina sisältää tuotesijoittelua.




Miesten tehdessä kevyempiä hommia, kaivoin uran turpeen ja kivien läpi puhelinpylvään asettelua varten. Kuvassa myös naisten logiikalla suunniteltu kakkosnelosvatupassi.




Ranchin paras  pistolapio. Joutuu ehkä asioimaan asiantuntevassa paikallisessa rautakaupassa.



"Ei tartte auttaa."



Ei tarvinnut kuin kerran kirkolta hakea lisää kaljaa kun tarha oli jo valmis.



Koirat koeajamassa uutta tarhaa (lue: Rehtori puree lautoja ja verkkoa päästäkseen raatelemaan uuden koirakaverinsa ja toinen omalla puolellaan suunnittelee niin ikään kuollettavaa iskua.)


Syy koiratarhan rakentamistarpeeseen piili siinä, että eräät tuttavat muuttivat kaapuntiin mutta heidän koiransa sitten ei. Adoptoitiin ko. kaveri, että on jotain virikkeitä pelkän tarhassa torottamisen sijaan. Yksi näppärä piristys koiralle on viikottainen kardiotreeni ja ääniharjoitus, kun tuodaan Rehtori toiselle puolelle tapposuunnitelmia punomaan ja niistä varsin intensiivisesti viestimään.

Vanha herra viettää luultavimmin elämänsä viimeistä syksyä, sen verran on kilometrejä jo takana. Mutta otetaanpa siitäkin vähästä ilo irti.








Toiset talkoot oli vuokrapellolla, 12 hehtaarin sellaisella, jossa on ollut hukkakauraa iät ajat. Viime kesänä näytti ihan hyvältä ja nyt näyttikin sitten pieneltä katastrofilta. Vissiin alkukevään olosuhteet olivat otolliset hukkakauralle itää, koska sitä kasvoi suunnilleen joka osassa peltoa. Kävin lammasnaapurin kanssa yhtenä päivänä kitkemässä ja meinasi tulla itku ja epätoivo. Saatiin ehkä 3 hehtaaria peltoa kuljettua ja neljä jätesäkillistä kerättiin.





Burn motherfucker, burn.



Ko. päivän kokemuksen perusteella laitoin toiveikkaana jälleen yhden talkoopyynnön liikkeelle. Aviomiehen keskimmäinen veli emäntineen tuli avuksi ja hukkakauran kitkentään kovin viehtynyt lammasfarmari toi mukanaan pitkäaikaisen ystävänsä pikitien piästä sekä tämän lievästi kehitysvammaisen tyttären. Ekaa taukoa yritin lopetella ja tuumasin että pitäiskö lähteä jatkamaan. Tyttö tuumasi että ei. Valloittavaa suoruutta! Hän on juuri saanut uuden opiskelupaikan ja kehotinkin häntä lukemaan kovasti ettei tämmöisiä hommia tarvii enää ikinä tehdä. Lupasi. Ei mennyt hukkaan hukkakauran kerruu!


Siinä sitä on...



...ja tällä sitä haetaan pellolta kun talkoolaisia alkoi uuvuttaa täysien jätesäkkien raahaaminen. Hätä keinot keksii ja silleen.



Loput tuikattiin tuleen aviomiehen ranchilla.




Talkooväelle syötettiin pitsat ja juotettiin virvokkeet Oravikosken pubilla urakan päätteeksi.


Loppukesän hommiin kuuluu tyypillisesti myös taapelin purkua ja sen semmoista kevyttä iltapuhdetta.


Onnistuneen viikonlopun tunnusmerkki.



Mutta ei toinna liikaa töitä tehdä, välillä pittää rentoutuakin. Leppävirran Lions Club oli järjestänyt venetsialaisen sikaillan ja sinne piti sitten tunkea. Isä oli juhlinut synttäreitään työreissuni aikana ja arveltiin sitten lahjaksi mättöilta tarjota. Ehdotin että voitaisko viedä sinut sikailtaan. Tuumasi vaan että ja sinne jätätte niinkö.

Hesarin kolumnissa tai jossain vastaavassa oli haettu hyviä syitä lihan syöntiin. Heti kun alettiin kirjoittaa eläinten tunteista ja taidoista, lopetin lukemisen. Mutta tässä teille tosi hyvä syy lihan syöntiin:


Meidän kylän americcalaisen farmarin kypsentämä sika, eikä siihen menny kuulemma kuin 18 tuntia.



Otin annoskuvan.


En ole aiemmin Lionsien kekkereissä käynytkään. Mietin että mitenkähän hienona sinne pitää mennä. Ihan turhaa jännitin. Näköjään venetsialaiseen iltaan kuuluu omien viinojen vetäminen ja siihen tervetuliaispuheessa jopa kannustettiin.


Ostettiin arpoja. Ei voitettu.


Hienostunut seurapiiri-ilta muuttuikin voiteluaineiden ansiosta nopeasti keskivertoa Virranpoika-iltaa muistuttavaksi. Ainoa ero on oikeastaan se, että juomakunta koostuu pääasiassa yrittäjistä. Että oikein toimiva konsepti, jos sitä haluaa nähdä eriasteisissa humalatiloissa pyöriviä yrittäjiä. Menen kyllä ens syksynäkin jos ei ihmeitä tule.


Sikaa jäi tähteeksi ja sitä myytiin kätevissä kotiinkuljetusrasioissa. Aviomies osti vielä yhden jalankin. Söi sen tänään aamupalaksi.



maanantai 10. elokuuta 2015

Kuinka järjestää polttarit

Miten voi kirjoittaa yhdestä elämänsä hauskimmista päivistä sarkastisesti? Ehkä teeskentelemällä tarinoidessaan, etteivät polttarit olleetkaan omat. Kokeillaas niin.

Muutamia vinkkejä järjestelyihin.


Kohta 1: Salassa pitäminen

- Julista suureen ääneen joulukuussa, miten et aio missään tapauksessa juhlia synttäreitäsi ensi vuonna tai sitäkään seuraavina vuosina, koska synttäreitä juhlivat vain lapset tai pyöreitä täyttävät. Kutsu elokuussa synttärijuhliesi varjolla polttariyllätettävä kemuihin ja luota siihen, ettei asia herätä mitään epäilyksiä.

- Kysy lenkillä vaivihkaa että "Mikäs hei olikaan sen sun entisen työkaverin sukunimi, sen joka oli todistajana sun häissä?" ja jälleen luota siihen, ettei kysymys herätä mitään epäilyksiä.



Kohta 2: Ohjelman laadinta

- Järjestä polttarisankarille mieluisaa tekemistä. Esimerkiksi urheilua vihaavalle telinevoimistelu-temppurata ja seinäkiipeilyä.



En päässyt enää ylemmäs.



Jumppa-junttie.


- Varaa piknikille niin paljon erinäisiä ruokia ja naposteltavia, ettei kukaan jaksa syödä enää illalla ravintolassa mitään. Huolehdi sivistyneestä määrästä alkoholia, polttarisankarille on  hyvä varata 24 pulloa siideriä noin 4 tuntia kestävää anniskelualueiden ulkopuolella tapahtuvaa oleskelua ajatellen ja piknikille osapuilleen yksi kuoharipullo per naama. Sitten voi aamuyöstä ihmetellä miksi polttarisankari on juonut niin vähän kun vieläkin on siideriä jäljellä.




- Golf-treeneihin on syytä varata ammattiapua. Meidän päihdeongelmainen oppaamme oli ollut paikallisessa yökerhossa tappiin asti, oli nauttimassa tasoittavaa olutta kymmeneltä aamulta ja golf-session jälkeen ajoi kotiinsa. Ja parin tunnin päästä näimme tämän samaisen anniskeluravintolan terassilla uutta nousua kirimässä. Opas lupasi että jokainen saa lyötyä pallon sadan metrin päähän koulutuksen jälkeen. Kukaan ei saanut.


Golf-junttie.




Kohta 3: Ajoitus

- Pitäkää molempien polttarit samaan aikaan, Paras keino varmistaa, että moni nainen joutuu jäämään lastenhoidollisista syistä pois polttareista, koska miehet ennättivät aloittaa omat polttarinsa päivää ennen.


Kohta 4: Ole läsnä juhlassa

- Tekstaa, whatsappaa ja faceta säännöllisin väliajoin



Loppuun asueleganssia ja yhteisjunttie.



Hyvät oli polttarit. Ehkä ensi kerralla vielä paremmat. 






Vitsi vitsi.


ps. Mutta jos olisin arvannut polttareideni tarkan ajankohdan, olisin kyllä ajanut kainalokarvani.


torstai 6. elokuuta 2015

Mitä tehdä Keski-Euroopassa kahden ja puolen viikon ajan?

Käytiin rätkäilemässä Saksassa, Itävallassa, Liechtensteinissa, Sveitsissä, Italiassa, Latviassa ja Saarenmaalla. Jos joskus mietit samanlaista reissua, tässä parit vinkit.

Ensimmäinen ja ainoa sääntö on, että ei saa tehdä mitään varauksia. Ainoastaan ekalle vuorokaudelle on luvallista tehdä ennakkovarauksia. Matkassa säilyy tietty jännitys kun ei tiedä välttämättä edes missä maassa seuraavan yönsä viettää.

Sitten satunnaisotannalla poimittuihin yksityiskohtaisempiin neuvoihin.





Finnlinesin Helsinki-Travemünde -reitti on elämys. Muista ostaa uusia alusvaatteita ja laihduttaa hieman. Minä en muistanut.



Varaa 28 tunnin laivamatkalle riittävästi tekemistä, jotta tylsyys ei pääse yllättämään. Vaihtoehdot: siluettiristikot, jonottaminen ravintolaan, jonottaminen kaupassa, saksaksi dubattujen tv-ohjelmien katselu.



Käytä luodinnopeita hotellien WLAN-yhteyksiä reittisuunnitelman tarkentamiseen.






Vieraile Neuschwansteinin linnassa. Lippu oikeuttaa opastettuun kierrokseen kolmen tunnin kuluttua ostosta. Ei ole mainitsemisen arvoista, ettei tässä linnasssa ilman opasta pääse näkemään _yhtään mitään_ kuin linnan sisäpihan sekä satoja turpa mutkalla vuoroaan odottavia turisteja. Myy liput lopulta muille matkailijoille koska et jaksa odottaa niin kauaa.



Muista että lehmillä on etuajo-oikeus.



Aja mahdollisimman vaikeita ja mutkaisia reittejä Itävallassa ja Sveitsissä.



Ja Italiassa.




Tutustu paikalliseen ruokakulttuuriin.






Valitse neljän tähden hotelli ja heidän lämpimästi suosittelemansa iltamenu, joka on toiselta nimeltään "bolshoi problem" -menu (lue: neljästä ruokalajista kaksi on loppu).



Tutustu luontoon ja elukoihin vain jos viereen pääsee motorisoidulla ajoneuvolla.





Valitse iltapalaksi 1,7 kg annos ruokaa. Ihmettele sen jälkeen kun pakkiin koskee kolmen päivän ajan.



Luota hotellin korkeaan ulkonäköön, neljään tähteen ja spa-meininkiin. Älä koskaan pyydä nähdä huonetta ennen ostopäätöstä. Voit päästä aikamatkalle 80-luvulle.



Ota kuvia neljän tähden kylpyhuonekavereista.



Ihaile Saksa-Latvia -laivan tauluvalintoja.



Loppuun vielä vähän jäläkipuhheita. Tänä päivänä on erittäin tärkeää ottaa itsestään kuvia. Mahdollisimman paljon. Historialliset kohteet ovat sivuseikka, oma naama on upein asia tässä maailmassa. Otokset voivat olla toisen nappaamia tai mieluummin selfisheitä. Anteeksi, tarkoitin siis selfieitä.

Mutta nytpä kerron teille jotain ihan uutta! Omakuvakirjastoa voi kartuttaa ultramodernilla mualaistyylillä: 1) Ota nyrpeä ilme 2) Jos olet seisoma-asennossa, nosta housut niin ylös kuin saat ja työnnä maha eteen ja rinta taakse.

Saanko esitellä - maailman ensi-illassa kokoelma junttieita. Napsin niitä aviomiehestäni esimerkinomaisesti, jotta opitte missä tilanteissa ja kuinka on hyvä niitä napsia.


Kun aurinko paistaa silmiin.




Kun suihkulähde on laitettu väärään paikkaan vanhaan kaupunkiin ja suihku on heikko.




Kun jäätelö ei maistu samalta kuin kotona.




Kun navigaattorin piti neuvoa suorin reitti.



Kun kahvi ei maistu samalta kuin kotona.



Kun vesi on väärän väristä.



Kun automuseossa olisi voinut olla vielä enemmän autoja.



Kun joka paikkaan ei saa ajaa moottoripyörällä.




Kun ruoka ei tule minuutin sisällä tilauksesta.




Kun löytyy jotain odottamatonta kuten kuumia lähteitä Tsekistä.



Kun kuuma lähde on mennyt tärvelemään lehden päällystäen sen jollain mineraalipitoisella aineksella.




Kun prototyyppi on kolaroitu.


Muista että tästä plokista tämä trendi sitten lähti! Jään odottaman teidän junttieitanne.