Penska tulloo - olenko valmis

Lapsen tuloon valmistaudutaan mutta ei siihen kuitenkaan voi valmistautua. Osa porukasta laittaa kuulemma jo petivaatteetkin pinnasänkyyn kuukausi etukäteen valmiiksi ja todennäköisesti on jo nimiäis/ristiäismenutkin suunniteltuna. 

Meillä on tuotu pinnasänky palasina makuuhuoneen nurkkaan ja tarkoitus on se jossain vaiheessa ihan kasatakin. Patja on vanha. Homeriski kuulemma on kun vanhaa patjaa käyttää. Ei haissut pahalta, joten en ostanut uutta. Mitenkähän sitä ennen on hengissä kestetty.

Merkittävimpänä makkarin muutoksena siirsimme asekaapin toiseen huoneeseen, jotta pinnasänky mahtuu. Jälkikäteen vähän harmittaa tuo asekaapin poisvienti, ois tullu vähän erilaisia otoksia verrattuna sisustus- ja perheblogien vastaaviin.

Makuuhuonetta piristävät kummasti lattialle levitellyt kalsarit ja asekaapin siirtoprosessin jäljiltä lojumaan jääneet tarvikelaatikot. 

Vaatteisiin pitäisi kai panostaa - olla kaikenlaisia ihastuttavia asukokonaisuuksia valmiina ja vaatteet lajiteltu väreittäin tai jotain. Olen saanut lukuisia kassillisia käytettyjä vaatteita, osa poikien ja osa tyttöjen jäljiltä. Seuraavassa numerossa selviää puuttuuko jotain oleellista. 

Käytettyjä vaatteita vastaanottaessa tulee monenlaisia ylläreitä. Esimerkiksi tällainen mekko, jota en olisi kuvitellutkaan, että tarvitaan.

Moni tietää, että kun sisustusta muutetaan yhdessä huoneessa, leviää se pian toisiinkin huoneisiin. Samoin kävi meille. Salissa oli aiemmin sen kalusteiden lisäksi ranchille muuttamisen jälkeen entisen asuntomme olohuoneen kalusteet ja nostelin sinne odottelemaan myös ammeet, turvakaukalot ja sen semmoiset. Nyt sinne saatiin myös aviomiehen toimistokalusteet. Kerrassaan upeaa.

Synnytysjännitykseen auttaa parhaiten kaikenlaisen askareen kehittäminen niin ei kerkii miettiä. Aviomies kävi Saarenmaalla mehtuureissulla ja toi akkojen autolla kuormallisen kiviä. Näistä pitäisi tulla saunaan luonnonkiviseinä. Kivet pestiin painepesurilla ja odottavat nyt asiantuntevan muurausmiehen työpanosta. Kieltämättä näiden kuvien perusteella hieman huolestuttaa lopputuloksen eleganssi. No, tässä vaiheessa oon tuumaillu että kunhan jotain valmistuu.

Juuri pakkasten kynnyksellä on myös oiva aika hoitaa rästihommia, kuten piippujen purkaminen ja uusien muuraus. Lammasfarmaria oli nuohooja jo suorastaan uhkaillutkin. Löydettiin ranchilta hyvä läjä reikätiiltä ja arvioidusta kokonaismäärästä uupumaan jäänyt tiilimäärä lonittiin purkutiilipinkasta. On se vaan monesti hyvä kun ei mittään heitetä pois.

Ennen-kuva otettiin lähinnä muistoksi, että talossa on joskus ollut piiput katolla. Aina ei välttämättä erinäiset urakat ihan valmiiksi asti naisille riittävällä tahdilla ennätä.

Näköjään vierasta miestä ku käyttää hommissa, on tahti toisenlaista. Piiput oli purettu alta aikayksikön ja mittään ei ees hajonnu mitä ei ois tarvinnu hajota. ´

Lammasfarmarin kanssa haluttiin muurausvaiheessa kiivaasti avustaa ja lopulta löytyikin erinäisiä tapoja osallistua. Laitettiin muoviloota tikkaiden päähän, minä ojensin alhaalta pitkäraajaisena immeisenä tiiliä ja lammasfarmari otti vastaan ja laittoi lootaan. Hetken mietitytti miten mahtais käydä jos miltei paperinohut muoviloota ois antanut periksi, mutta ei antanut. Paitsi mitä nyt pohja irtos.

Kakkospäivänä päästiin jo työkaluinnovaatioita kehittelemään. Kun muurauslasta tippuu piipusta alas ja päätyy uunin perälle, tarvitaan harjanvarsi, metallihenkari ja rautalankaa. Ja ohtalamppu että näkköö onkia työkalua pois.

Ja kerran kun harjoittelee, niin toisella kerralla kun lasta taas tippuu on jo paljon kokemusta asiasta. Näin sitä kehitys kehittyy.

Ystävien tuki on tärkeää kun on huolta ja epävarmuutta. Pyrin yhden heistä luokse käymään, mutta sain pakit koska minusta ei ole lenkkiseuraa. Mutta onneksi sitten kun "viikon päästä synnytyksestä, ei millään pahalla, tajuat että pitää alkaa laihduttaa niin voidaan käydä lenkillä yhdessä". Minä olin arvellut ettei siinä kohtaa paljoo kerkee tuommoisia laihdutusasioita miettiä, on ihan monenlaista muuta tekemistä. Mutta näin sitä viisastuu. Lisäksi sain vinkin jostain uudesta Bailamama-jumpasta, jossa kiinteydytään ja harjoitetaan lantionpohjalihaksi saatteella "tää vois olla sulle sopiva". Tajusin että minua odottaa ylipainoisuus ja löysäpilluisuus. Miten siitä selviää, miten saan ystäväni takaisin?! Vastasin jumppaehdotukseen kuvalla.

Mutta ei se mittään, jos roppa katsotaan kohta täysin menetetyksi niin huumorintaju ja itsetunto ovat vielä kuitennii tallella.

Äitiyslomalla on aikaa perehtyä myös tuleviin kotivanhemman viihdykkeisiin. Tärkeimpänä pitäisin nettikirpputoreja. Ovat olleet antoisia. Hampaita nauratti tämä ilmoitus ja tiedustelu siihen liittyen.

Kyllä se tästä. Meidän tiimi on jollain lailla valmiina. Jospa ois terve ja oppis jossain vaiheessa tavoille, niin ois jo hyvä.

Mitä tehdä äitiyslomalla

Äitiysloma alkoi. Olen saanut useita neuvoja mitä olisi hyvä tehdä tai olla tekemättä. Parhaaksi katsomani neuvo oli: tee mitä haluat.

Tempaisin nokoset keskellä päivää ja sitten lähdin lammasfarmarin kanssa pätkimään ja hilaamaan pois metsästä upeita aidantolppia.

Tarkka mitta.

Meillä ei autoja sen ihmeemmin rakasteta. Työvälineitähän ne on.

Lammasfarmari oli aiemmalla mehtäreissulla jättänyt tienvarteen merkin missä seuraava rankapino on. Näette kuvassa etualalla olevan männyn rungossa kassaran. Maamerkkinä olisi toki kelvannut esimerkiksi puolen kuution harkkopinkka, mutta parempi että on semmoinen merkki jonka taatusti havaitsee.

Oli meininki tehdä tolppiin kirveellä upeat terävät kärjet. Siinä vähän vajaa kymmenen tolppaa kun oli näppärästi teroteltu sanoin lammasfarmarille että tää on kyllä niin perseestä että eiköhän nöyrrytä ja kutsuta ukot moottorisahan kanssa näihin talkoisiin.

Eräs miespuolinen ystäväni, HeTero, luuli että hakkaamme tolppia kiven päällä. Ei sentään.

Lähetin marttyyrikuvan aviomiehelle ja lupasivat päräyttää pihhaan. Saapuivatkin sen jälkeen kun olivat todenneet että bensa on loppu ja varastaneet sitä isän veneestä.

Tämä oli syksylle toinen tuottavuusloikka. Meni ehkä puolisen tuntia kun oli kaikki tolpat terotettu, pätkitty määrämittaan, ylimenevät osat viety puuliiteriin ja tolpat lastattu lavalle ja käyty mättämässä pellolle sopivin välein myöhempää pystytystä varten. Se aiempi tuottavuusloikka tapahtui Kelalla kun kävin asioimassa ja kerroin virkailijalle, miten Alt+Tab -näppäinyhdistelmää käytetään. Kiitokset olivat vuolaat.

Muuta mitä kerettiin tolskata oli nykyisten lammasaitojen vahvistus laudoilla. Perkeleen pässit ja uuhet ovat vähän väliä murtautumassa toistensa leireihin riiuuhommiin. Yhtenään on saanut lammasfarmari niitä hätistellä takaisin omiin aitauksiinsa.

Liki ammattimainen kuorma. Lastausprosessissa vahingoitettiin yhtä lava-auton takaluukkua.

Aina valitaan se paska liina, jossa kiristin telekkuaa. Onneks saatiin toinen liinoista irti. Oispa ollu nolo pyytää naapurin isäntä liinan irrotukseen.

Lopputulos liki ammattimainen. Ylpeys oli vähintään samaa luokkaa kuin edeltävänä syksynä navettaan tehty portti saranoilla. Oltiin että nyt kestää. Uuhet kerkesivät olla navetassa 15 minuuttia kun portti oli jo kappaleina.

"Oottakee vuan, kyllä tästä läpi männään. Nähdään ne pässit. Ja haistetaan ne."

Kun saatiin uuhien aitaus vahvistettua, oli seuraavan koitoksen aika. Pässit piti saada siirrettyä peltojen aivan takimmaiseen laitaan, jotta hajurako maksimoidaan. Suunnitelma oli pettämätön, eikä tähän tarvittu ukkoja.

"Ne pitää saada tuosta kivikasasta pois, että saadaan verkkoaita siirrettyä sukkelaan sen tälle puolelle." "Jep, hyvä alku on ainakii."

Kutsuttiin ukot apuun. Aviomiehen ja HeTeron suosiollisella avustuksella saatiin pässiporukka siirrettyä verkkoaidan sisällä "nuottataktiikalla" oikealle laitumelle.

Kävin välissä kaapuntilaiselämää viettämässä Tampereella. Aviomiehen kummitytön kämpällä kävin syömässä pitsaa, hengailemassa banaanikärpästen kanssa, etsimässä pöytäpintoja ja piikkaamassa ruoantähteet lautasista ja kipoista irti. Seuraavaksi menin Erityisen Ystäväni luokse ja kävimme tutkailemassa Eurooppalainen ruokatori -tapahtuman ytimessä (lue: syötiin kanapitat ja ostettiin fudgeja ja häivyttiin). Lisäksi kulturellisti vierailimme pääkirjastolla. Vessassa. Toisen yön vietin veljeni ja hänen perheensä luona. Oli tervehenkistä menoa. Ruokailua, Justin Bieberin roast -ohjelman katsomista ja seuraavana päivänä ulkoilua ja yhdessä syömistä. Puistokeikan aikana oli tarkoitus että perheenäiti olisi rentoutunut, etenkin kun oli iltapäiväksi töihin menossa, ja hän käyttikin tilaisuuden hyväkseen. Imuroimalla. Huoh.

Veljenpojan, 1 v 8 kk, tilataideteos "mustikka-aivastus". Tekniikka: räkä lakanalle.

Sunnuntai-illaksi jouduin pihhaan ja piti jo lähteä jyvien ja heinän ajuun ettei ihan vetelehtimiseksi mene elämä.

Tänään vietiin pellolle ranchillani pyörineet tarpeettomiksi käyneet verkkoaidat ja mätkittiin aidantolpat juntalla kiinni.

Jännät jäljet jättää autoon tuommoinen verkkorulla ku ottaa ja pomppaa toisen päältä suoraan kylkeen.

Tämmösellä systeemillä hakattiin tolopat kiinni maahan. Anto tehä hyvvee. Isompia piti lekalla hakata. Ei saatu yhtään lommoa autoon tässä prosessissa vaikka ois ollu vielä suuremmat mahdollisuudet.

Kylläpä tähän kelepoo huomenna verkkoa viritellä.

Munkkiresepti ja pohjapiirustuksia

Vappu oli mitä mainioin eli kohtuu tylsä, ei tarvinnut rymytä missään ja saattoi tehdä mitä huvitti. Ja mikään hyödyllinen ei paljoo huvittanu.

Pääsin tekemään munkkeja ekan kerran evöör, lammasfarmarin kanssa tietennii. Se aina jaksaa touhua kaikenlaista perinnejuttua. Kyllä meilläkin kotona joskus munkkeja paisteltiin, mutta lasten oli syytä pysyä siitä hommasta kaukana, ettei käryä paikat ja nahkat. No, parempi opetella myöhään kuin ei milloinkaan.

Munkinpaisto meneekin sujuvasti siten, että annetaan ensin yleiskoneen tehdä taikina. Alustetaan taikinasta liian kovaa ja hyödynnetään auringonvaloa, kissojen ruumiinlämpöä ja vesihaudetta, että saadaan taikinapallot kohoamaan.

Vampyyrikisu, helppo pöydältä poistettava!

Seuraavaksi sulatetaan miedolla lämmöllä kookosrasva kattilassa. Sitten vaihdetaan kattila pienempään, koska ilmeisesti öljyä pitäisi olla kattilassa muutama sentti kahden sentin sijaan, jotta munkit mahtuvat kiehumaan.

Kun rasva on sulanut, etsitään paistolämpömittaria, jota ei kiinteistöstä löydy. Ajetaan hakemaan paistolämpömittari kotoa.

Rasvan tulee olla 170 - 185 -asteista. Käytetään ensimmäiseen munkkiin alempaa lämpötilaa, jolloin saadaan mukavasti kookosrasvalla kyllästetty koemunkki. Jos on ummetusta, niin suosittelen.

Sovitaan, että ei sokeroida läheskään kaikkia munkkeja, koska litran taikinasta tulee niin paljon. Unohdetaan tämä ja sokeroidaan kaikki.

Pino #1.

Maistellaan munkkeja ja todetaan, että vaikka eivät ole raakoja ovat silti jostain syystä taikinaisen makuisia. Syödään muutama lisää jotta asiaan saadaan varmuus. Toivotaan kovin, että jäähtyessään munkeista tulee parempia.

Isä antoi munkeille täydet kymmenen pistettä. Minä luotan tähän arvioon, koska isä on kuitenkii antanut rakentavaa palautetta meidän ruisleivistä pariin otteeseen.

Valtavan energiapiikin ansiosta jaksoimme hakea tänään pehkuja ja kauraa. Ja vieläpä kaikki paimenkoiran talven aikana syömät luutkin kerättiin yhteen ja ajettiin ne mehtään.

Tuotiin myö sille uusia luita tilalle, tyrmistys muuttui iloon.

Iltakahvilla tuli suunniteltua navetan järjestyskin uusiksi. Kuvassä näkyy, kuten varmaan huomaattekin, uusi pässilä, toimivampi käytäväratkaisu, lampolan laajennusosa ja paikka pyöröpaaleille.

Se on vaan toteutusta vaille valamis sitten. Onpahan kesäksi jottain ettei käy ihan tylsäks.

En ou tännäänkää tehny yhtään mittään

Otsikon klassikkolausahdus on peräisin järventausnaapurilta, isäntä joka on silleen vähän laiskanpuoleinen ja tykkää käydä kahtomassa kun muut tekevät hommia (mm. heinätyöt oiva esimerkki), ja tuumata että "en ou tännäänkää tehny yhtään mittään".

Minä päätin ottaa kokeneemmilta mallia ja vedin lomani laiskottelulinjalla. No okei, ensin olin muutaman päivän vähän huonolla hapella, oli huonovointisuutta ja heikkoutta, ei käynyt jalkeilla oleminen ilman huimausta, joten arvelin että ollaanpa sitten pääasiassa pitkällään.

Ystäväni kysyi eilen: "Ootko ihan tosissaan ollu koko loman tekemättä mitään?!". Kyllä! Ja selvisin hengissä.

Lammasfarmaria olen nähnyt ihan perverssissä määrin, onko ollu pari päivää koko lomalla ettei oo nähty lainkaan. No, voiko sieltä pois ollakaan kun navetassa on tämän näköistä:

Iso-Iita

Pullokaritsa Valpuri (tuttujen kesken pikku-Valpuli), on jo tuplannut painonsa!

Asenteessa löytyy.

Loman ainoa työaiheinen puhelu keskeytyi karitsoimisen alkamiseen. Upea syy, siinä ei vastapuoli voi paljoo esittää vastaväitteitä. Mietin että pitääkö huutaa että "Tuokaa lämmintä vettä ja pyyhkeitä!", kuten elokuvissa. Kunnioitukseni lammasfarmaria kohtaan vain syveni, hän tiesi miten pitkään voi odottaa, ennen kuin on alettava auttaa uuhta. Ja ammattimaisesti auttoikin. Minun hommani rajoittuivat kumihanskojen, entsyymien, paperin ja pyyhkeiden (!) ja kuivikkeiden kiikuttamiseen. Ja viimevuotisten karitsoiden syöttämiseen.

Elviira 15 min ikäisenä.

Kerkesimme viikon mittaan myös varustella navettaa erittäin korkeatasoisella jyväkaukalolla, joka sijoitettiin tulevan karitsakammarin seinustalle. Kyseessä on hotelli Leppäkertun sisäänkäynnin kuppeella ollut kukkalaatikko. Isä ja äiti sen aikanaan ostivat kun jotain suurempaa remonttia ja uudistusta siellä tehtiin (lue: varmaan 20 vuotta sitten). Ensin siinä oli ihan oikeita kukkia ja sittemmin tekokukkia. Jos jotain saisi pyytää niin tekokukkien hävittäminen tästä maailmasta.

No, kuitennii. Putsattiin sitten se oikein uunaalleen ja poistettiin kaukalosta jalat.

Vastoin kaikkia odotuksia muistimme myös mitata kaukalon ja totesimme sen optimaalisen sopivuuden kohdetilaan ennen kuin aloimme raahata sitä navettaan.

Ei ou muilla tämmöstä!

Navettahommien ohella tuli tehtyä tienhoitotöitä eli rumpuputkien sulattamista. Hienokseltaan olivat tukkeessa.

Kehiteltimme (no okei, isä kehitteli) Acme-sulatusaseman lavalle. Kompleksiin kuului vesitynnyri, aggregaatti, painepesuri, letkua, putkea, virspa, ratteja, jesaria, lapio ja tuura. 

Haalealla vedellä lutraaminen oli toivottoman hidasta, mutta lopulta saavutettiin virspalla ilmalukko ja alkoi tiet ja ojat tyhjentyä vedestä. 

Tuloksista innostuneina ja viisastuneina päätimme vaihtaa yksinkertaisempiin metodeihin eli muutamaan kanisterilliseen kuumaa vettä ja riittävän topakkaan putkeen.

Rupes tämäkii vetämään, just ku vesi loppu!

Harvemmin kuraveden pulppuaminen tekee iloiseksi. Nyt saa posteljooni ja muutamat naapuritkin samalla meitä kiittää tästä uroteosta. Muutaman tunnin telekkuamisen jälkeen saattoikin taas vetäytyä sohvan syleilyyn tuijottamaan House of cardsia. Sain kolme tuotantokautta katsottua puolentoista viikon aikana. Aika kova!

Lauantai-illan huumaan kuului mökillä saunominen ja Rehtorin karkuuttaminen. Saatiin sitten sen seurauksena Piiparinen emäntänsä kera tarinoimaan meidän kanssamme. Olivat siis pahaa aavistamattomina viettämässä iltaa viereisellä mökillä kun soitettiin ja pyydettiin, että varmuuden vuoksi voisivat pystykorvansa käydä viemässä sisätiloihin rajariitojen vaaran takia. Kysyivät sitten kahvinkeittoon ja makkaranpaistoon metsästysseurojen väliseen pilkkikilpailuun tälle päivälle. Eipä siinä oikein kehannu kieltäytyä kun olin heidän illanvieton keskeyttänyt.

Sain lammasfarmarin kaveriksi, emmekä tuottaneet pettymystä kyläläisille eikä naapurikyläläisillekään. Makkaranpaistosta sain useita kehuja - et taida olla ensimmäistä kertaa makkaroita tällaisessa tilaisuudessa paistamassa. Jäin miettimään että miten makkaran voi oikeastaan paistaa väärin.

Pannukahvia. Ens kerran kyllä tuon n kpl termareita ja normikahvia kotoa mukanani.

Lännen joukkue voitti kilpailun. Ei riitä että niillä perkeleillä aina säilyy sähköt, pittää pilikkikisatkii käyvä voittamassa. Pthyi. Idän puoli elikkäs me tulimme kakkoseksi.

Njoo. Ei oikein kiinnosta lähteä takaisin päivätöihin. Siellä oottaa n kpl tarjouksia ja kuulemma useita "Task for <nimeni tähän>" -tyyppisiä tehtäviä, eli kaikki hankalimmat kysymykset ja kannanottoasiat, joihin ei muilta löydy boolssia sanoa yhtään mitään. No, eihän siinä muuta ku laitetaan arvontalaulu soimaan ja kuullostamaan vakuuttavalta.