Mitä tehdä äitiyslomalla

Äitiysloma alkoi. Olen saanut useita neuvoja mitä olisi hyvä tehdä tai olla tekemättä. Parhaaksi katsomani neuvo oli: tee mitä haluat.

Tempaisin nokoset keskellä päivää ja sitten lähdin lammasfarmarin kanssa pätkimään ja hilaamaan pois metsästä upeita aidantolppia.

Tarkka mitta.

Meillä ei autoja sen ihmeemmin rakasteta. Työvälineitähän ne on.

Lammasfarmari oli aiemmalla mehtäreissulla jättänyt tienvarteen merkin missä seuraava rankapino on. Näette kuvassa etualalla olevan männyn rungossa kassaran. Maamerkkinä olisi toki kelvannut esimerkiksi puolen kuution harkkopinkka, mutta parempi että on semmoinen merkki jonka taatusti havaitsee.

Oli meininki tehdä tolppiin kirveellä upeat terävät kärjet. Siinä vähän vajaa kymmenen tolppaa kun oli näppärästi teroteltu sanoin lammasfarmarille että tää on kyllä niin perseestä että eiköhän nöyrrytä ja kutsuta ukot moottorisahan kanssa näihin talkoisiin.

Eräs miespuolinen ystäväni, HeTero, luuli että hakkaamme tolppia kiven päällä. Ei sentään.

Lähetin marttyyrikuvan aviomiehelle ja lupasivat päräyttää pihhaan. Saapuivatkin sen jälkeen kun olivat todenneet että bensa on loppu ja varastaneet sitä isän veneestä.

Tämä oli syksylle toinen tuottavuusloikka. Meni ehkä puolisen tuntia kun oli kaikki tolpat terotettu, pätkitty määrämittaan, ylimenevät osat viety puuliiteriin ja tolpat lastattu lavalle ja käyty mättämässä pellolle sopivin välein myöhempää pystytystä varten. Se aiempi tuottavuusloikka tapahtui Kelalla kun kävin asioimassa ja kerroin virkailijalle, miten Alt+Tab -näppäinyhdistelmää käytetään. Kiitokset olivat vuolaat.

Muuta mitä kerettiin tolskata oli nykyisten lammasaitojen vahvistus laudoilla. Perkeleen pässit ja uuhet ovat vähän väliä murtautumassa toistensa leireihin riiuuhommiin. Yhtenään on saanut lammasfarmari niitä hätistellä takaisin omiin aitauksiinsa.

Liki ammattimainen kuorma. Lastausprosessissa vahingoitettiin yhtä lava-auton takaluukkua.

Aina valitaan se paska liina, jossa kiristin telekkuaa. Onneks saatiin toinen liinoista irti. Oispa ollu nolo pyytää naapurin isäntä liinan irrotukseen.

Lopputulos liki ammattimainen. Ylpeys oli vähintään samaa luokkaa kuin edeltävänä syksynä navettaan tehty portti saranoilla. Oltiin että nyt kestää. Uuhet kerkesivät olla navetassa 15 minuuttia kun portti oli jo kappaleina.

"Oottakee vuan, kyllä tästä läpi männään. Nähdään ne pässit. Ja haistetaan ne."

Kun saatiin uuhien aitaus vahvistettua, oli seuraavan koitoksen aika. Pässit piti saada siirrettyä peltojen aivan takimmaiseen laitaan, jotta hajurako maksimoidaan. Suunnitelma oli pettämätön, eikä tähän tarvittu ukkoja.

"Ne pitää saada tuosta kivikasasta pois, että saadaan verkkoaita siirrettyä sukkelaan sen tälle puolelle." "Jep, hyvä alku on ainakii."

Kutsuttiin ukot apuun. Aviomiehen ja HeTeron suosiollisella avustuksella saatiin pässiporukka siirrettyä verkkoaidan sisällä "nuottataktiikalla" oikealle laitumelle.

Kävin välissä kaapuntilaiselämää viettämässä Tampereella. Aviomiehen kummitytön kämpällä kävin syömässä pitsaa, hengailemassa banaanikärpästen kanssa, etsimässä pöytäpintoja ja piikkaamassa ruoantähteet lautasista ja kipoista irti. Seuraavaksi menin Erityisen Ystäväni luokse ja kävimme tutkailemassa Eurooppalainen ruokatori -tapahtuman ytimessä (lue: syötiin kanapitat ja ostettiin fudgeja ja häivyttiin). Lisäksi kulturellisti vierailimme pääkirjastolla. Vessassa. Toisen yön vietin veljeni ja hänen perheensä luona. Oli tervehenkistä menoa. Ruokailua, Justin Bieberin roast -ohjelman katsomista ja seuraavana päivänä ulkoilua ja yhdessä syömistä. Puistokeikan aikana oli tarkoitus että perheenäiti olisi rentoutunut, etenkin kun oli iltapäiväksi töihin menossa, ja hän käyttikin tilaisuuden hyväkseen. Imuroimalla. Huoh.

Veljenpojan, 1 v 8 kk, tilataideteos "mustikka-aivastus". Tekniikka: räkä lakanalle.

Sunnuntai-illaksi jouduin pihhaan ja piti jo lähteä jyvien ja heinän ajuun ettei ihan vetelehtimiseksi mene elämä.

Tänään vietiin pellolle ranchillani pyörineet tarpeettomiksi käyneet verkkoaidat ja mätkittiin aidantolpat juntalla kiinni.

Jännät jäljet jättää autoon tuommoinen verkkorulla ku ottaa ja pomppaa toisen päältä suoraan kylkeen.

Tämmösellä systeemillä hakattiin tolopat kiinni maahan. Anto tehä hyvvee. Isompia piti lekalla hakata. Ei saatu yhtään lommoa autoon tässä prosessissa vaikka ois ollu vielä suuremmat mahdollisuudet.

Kylläpä tähän kelepoo huomenna verkkoa viritellä.