Parhaat kasvatusvinkit

Lapsen kasvatuksessa olen nyt siinä pisteessä, että rutiininomaiset ohjelmapalvelut kyllästyttävät minun lisäkseni jo vauvaakin. Ipana on siinä vaiheessa, että tekisi mieli mennä kaikkialle mutta mihinkään ei omin avuin pääse. Ite keksimäni laululeikit ja muut viihdykkeet ovat so last season. Saan aiempien riemunkiljahdusten sijaan selkeitä reklamaatioita palveluiden tasosta ja viihdyttävyydestä. 

Nyt on korkea aika ottaa käyttöön kielikylvyt, shakkiharjoitukset, muistipelit, murtolaskuharjoitteet ja klassinen musiikki. 

Tutustumme Kaija Saariahon oopperatuotantoon.

Ei sentään. Ystävämme Youtube on nostanut osakekurssiaan voimakkaasti tässä taloudessa. Lypsytilanteissa Patrik Laineen kypärätemppuvideot toimivat hyvin oksitosiinin erittymiseen ja ipanan vetäessä rimpulat voi aina tempaista hihasta Jordan-mainosvideon. On kuulkaa kova.

Juuri kun tuntee, että joku asia on hallussa, ipana aloittaa jonkin uuden vaiheen. Välillä saa tietää asioista, joista ei edes osannut kuvitellakaan koituvan suuria ongelmia. Luin äskettäin jutun jossa joku kasvatustiedetietäjä syyllistää vanhempia, jotka nukuttavat lapsensa paikkaan x ja siirtävät sen jälkeen paikkaan y.

Tulee mieleen, että tämä (mies)henkilö ei ehkä välttämättä ole viettänyt vauvan kanssa 24/7-elämää kovinkaan intensiivisesti. Minusta nähden lapsi voi nukahtaa vaikka penaaliin, kunhan nukkuu. Keretään varmaan myöhemminkin sitten harrastaa nukahtamista tai nukuttamista huudon kera. Miksi aloittaa nyt?

Esittelen oman nukutusmenetelmäni - se on method Absinttitissi. Vauva ei koskaan tiedä ryypättyään että mistä herää ja joskus on voinut mennä myös paska housuun.

"Minkäslaista viinaa toi absintti on?"

Ulosteesta tuli mieleen vielä yksi epäonnistuminen vanhempana. Isän uusi göörlfreend kertoi että nyt voisi jo päästä vaipoista eroon opettelemalla tulkitsemaan vauvan ilmeitä ja eleitä ja kiikuttaa kiireesti potalle oikeaan aikaan.

Ei muuten kerkeä Usain Boltkaan potalle ennen operaatio paskamyrskyn käynnistymistä, jota edeltää yksi ähkäys.

Loppuisi virnuilu tälläkin kaverilla.

Palataan.

Äidin bileiltaraportti

Kaverini mies ei ole ymmärtänyt kosia. Epäilen, että asiaan voivat viivästyttävinä tekijöinä liittyä hienovaraiset vihjailut, kuten työkaverien askartelemat kihlausonnittelukortit. Kaverini kerran päästi suustaan, että ei varmaan ikinä tule saamaan omaa prinsessapäivää. Siitä se ajatus sitten lähti.

Tosin vahvasti epäilen, että hän puhui prinsessapäivästä pitkälti sarkastisesti, sillä hänen supervoimiinsa kuuluvat mm. sirkkelin käyttö, kuormansidonta, auton korjaus ja muut oikeasti tarpeelliset taidot. Mutta pitää varoa mitä sanoo. Luvassa oli siis yllätysjuhlat.

Aiemmin bileiltaan valmistautuessa oli lähinnä mielessä mitkä vaatteet ja asusteet valitsee. Nyt se on helppoa. Ottaa vain ne lyyssit, jotka a) mahtuvat päälle ja b) eivät ole puklissa. Uutena prosessiin ovat tulleet lypsäminen, lastenhoitoaikatauluista sopiminen isännän kanssa, ja omasta menosta n kertaa muistutaminen viikon varrella. Ensimmäinen kunnon bileilta pitkään aikaan, ja odotukset olivat korkealla kuin verenpaine pohjoissavolaisilla keski-ikäisillä miehillä.

Oh yes, it's ladies' night, and the feeling's right.

Muistettavien tavaroiden listaan kirjasin myös hiekoitusmurskeen sen jälkeen, kun meillä käynyt vieras oli jäänyt ensin vesijäällä olevaan rinteeseen jumiin ja pelastusoperaation jälkeen soitti about 2 min kuluttua, että oli ajautunut aukealla pätkällä sohjon imaisemana ojaan.

Koska oma lähtöni oli sidoksissa ukon kotiutumiseen pääsin luonnollisesti myöhässä liikkeelle. Juhlakalu oli jo yllätetty ja melkein kaikki olivat jo saunoneet. Eihän siinä mitään. Kerkesin kuitenkin syömään, mikä on tärkeintä.

Kun mammat lähtevät liikenteeseen, näyttää peli menevän niin, että meno on vähän väsynyttä. Ja lapsista ei kuulemma saa puhua. En olisi puhunutkaan. Minulta kysyivät, että miten järjestin lapsenhoidon ja sanoin että isäntä jäi pihhaan. On kuulemma hyvä, että isäkin saa hoitokokemusta. Sanoin, että mikäs siinä on, varmasti osaa hoitaa kun vaan antaa niin tehdä. 

Toisaalta isillä ei välttämättä aina ole itseluottamus korkeimmillaan. Otetaan ystävämme HeTeron keskustelu kätilön kanssa esimerkiksi:

HeTero: Mitenkä lujasti tätä vauvaa kärsii pidellä?

Kätilö: Kyllä terve ihminen tietää miten lasta käsitellään.

HeTero: Niin, että mitenkä lujasti tätä vauvaa kärsii pidellä?

Baariin sai porukkaa houkuttelemalla houkutella saunomisen ja syönnin päälle lähtemään. Lisäksi kun juhlaväki koostui osin toisiaan kunnolla tuntemattomista immeisistä, tuli välillä niitä hetkiä, joissa hiljaisuus laskeutui ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nostaa juomalasi huulille ja toivoa, että joku sanoo jotain. Edes jotain.

Jutun juurta saatiin onneksi mm. Halpa&Mauton-kuvastosta.

"Yhdistele erilaisia kuoseja kuin ammattilainen (lue: näkövammainen)."

Prinsessalle annettiin partavedeltä tuoksuva yrttikasvonaamio, tehtiin jalkahoito, lakattiin kynnet ja asennettiin päähän teemapäähine.

Lopulta saimme kuin saimmekin kaikki houkuteltua lähtemään kyläpubille. Siellä oli alkuillasta Vasemmiston maailmanparannusilta. Saavuimme kohteeseen noin puolta tuntia ennen tapahtuman päättymistä. Asiakkaita oli parkkipaikalla autoissaan odottamassa milloin sisälle voi mennä. Maailmanparannusillassa oli siinä kohtaa enää toinen ehdokkaista, hänen vaimonsa ja joku tuttu. Aivan toisella puolella ravintolaa olivat loput kolme asiakasta.

Karaokessa esiintyi järjestysmies. Meno oli ylimmillään.

Jos meininkiä ei ole, se luodaan. Valtasimme karaokepisteen ja saimme parhaimmillaan tanssilattialle yhteensä 20 henkilöä (mukaan lukien oma seurueemme tietysti). Vedimme koko kansan suosikkeja kuten Raptoria ja Cheekiä. Paranoidkin tempaistiin. Tavoitteena on tanssia ja laulaa selvinpäin niin hienostuneesti, että kun on lähdössä auton rattiin illan päätteeksi, tullaan pysäyttämään ajokuntoasioihin vedoten.

Olin pihassa joskus kahden maissa ja teimme kipinävuorovaihdon. Ipana oli ollut koko aikana valveilla tunnin ja neljäkymmentäviisi minuuttia.



Äidit, juhliminen kannattaa aina!

Vauvaperheen nukkumisjärjestelyt

Ennen lapsen syntymää oletuksena oli, että nukumme vierekkäin, vauva on omassa punkassaan ja untakin saadaan.

Todellisuudessa isi nukkui vähän, äiti ei ollenkaan ja vauvaa piti puljata viereen ja pinnikseen lukemattomia kertoja yön aikana. Helvetin rentouttavaa. Ei ollut sellaista ääntä tai melkein-ääntä kämpässä, ettei se hereille havahduttanut.

Pahimmassa koomassa tuli kerran jätettyä syötön jälkeen vauva viereen. Siitä se ajatus sitten lähti.

Ja mies samalla. Yh-petiin siirtyminen lyhytaikaisesta perhepetikokeilusta tapahtui aika sukkelaan. Näihin aikoihin aloin saada joitakin tunteja nukuttua putkeenkin. Isimies aamuisin omasta kammarista ylös kammetessaan venytteli ja kehui miten hyvin tuli nukuttua ja äitihenkilö muisteli taas kerran rikosprofilointisarjaa, jonka mukaan naamaan puukotus kielii intohimomurhasta ja kohdistaa epäilyt välittömästi puolisoon.

Vajaan kolmen kuukauden kohdalla vauva kykeni pienistä mitoista huolimatta valtaamaan käytännössä koko sängyn ja huitoi ja potki läpi yön. Ei enää nukuttanut.

Seuraavaksi tuli ahaaelämys pinniksen toisen laidan poistamisesta, mikä yhdistettynä vauvan pidempiin yöuniin ja äidin kovaa vauhtia kehittyviin riipputisseihin toisi perheen uudelleen yhteen.

Siinä kävi yhden yön kokeilun jälkeen näin.

Oppaisiin ja artikkeleihin soisi korjattavan nukkumisjärjestelyt-käsitteen sanalla järjestelyt.

Ärsyttävimmät Facebook-päivitykset

Nykyiselle aivokapasiteetilleni sopivaksi havaittu luottojulkaisu Ilta-Sanomat osasi kertoa mitkä ovat ärsyttävimpiä Facebook-päivityksiä. Täytän useimpien kriteerit heittämällä. Piti ihan tarkistaa aikajanalta mitä on tullut somessa jaettua.



Salikuvat

Kyllä! Pakko oli ottaa lihastenpullisteluirvistyskuva kun oli malli-ilmeet sopivasti salin seinällä.

"Tutkimusten mukaan" 80 prosenttia naisista miettii joka päivä, onko heidän kehonsa tarpeeksi hyvä. Vastaus on ei, eli turhan miettimisen voi lopettaa oitis.

Tiedustelin aviomieheltäni miten vartaloni on muuttunut äitiyden myötä, asteikolla 1 - 10. Dialogi:

Aviomies: 1.
Minä: Mikä on muuttunut?
Aviomies: Olet pyöristynyt.
Minä: Mistä?
Aviomies: Mahasta.

Tottahan se puhhuu, mitä siitä verkkareitaan repimään. Mietin kyllä tuossa hetki sitten, että miten pakkini ei ole kiinteytynyt vaikka olen tehnyt yhteensä viisi vatsalihasliikettä sitten jälkitarkastuksen.



Parisuhdepäivitykset

Tästä mieheni tekemästä makkaraeiffelistä otin kuvan Pariisin matkan alla.

Suorastaan huutaa parisuhteemme tilan epätoivoisuutta.



Oman nokkeluuden korostaminen

Mitä vikaa on esimerkiksi onnenpyöräinnovaation jakamisessa? Rosvosektoriin laitetaan paskimmat viinat.

Samoin pidän erikoislaatuisista otsikoista.

Julma nainen.

Varakkuuden korostaminen

Ah, parhautta.

Ohitin tuon Hiacella, aikamme suurautolla.

Mulla on mehtää.

Käyn usein hienoilla keikoilla.

Töiden luettelu

Mielipuuhaani.

Kodin pienet kunnostustyöt luonnistuvat tuosta vaan.

Elämme ekologisesti.

Muatallooshommat ovat hallussa.

Rohkenen paljastaa mikä minua eniten ärsyttää. Kun suljettuun ryhmään päässyt henkilö kiittää ryhmään pääsemisestä. Elekee kiitelkö.

Kumppanin kanssa puhuminen - virhe!

Ei hemmetti. Keskustelimme aviomiehen kanssa eilen. Muustakin kuin raksan materiaalitilauksista. Ei olisi kannattanut. Tuumasi että eikös sitä leikkikaveri pitäis ipanalle tehdä.

Olenkin aina ollut sitä mieltä, että keskustelu parisuhteessa on yliarvostettua.

Nähdäkseni yksi ikätoveri arviolta 20 km säteellä riittää. On aivan ihmeellistä, että samalta kylältä löytyy pari kuukautta vanhempi vauva. Kävimme tutustumisreissulla. Vierailu meni odotetusti, näin pienet eivät juurikaan osoittaneet kiinnostusta toisiaan kohtaan ja ruikin äidinmaitoa vahingossa heidän verhoihinsa. Eivät ole olleet yhteydessä sen visiitin jälkeen.

Sosiaalisten taitojen lisäksi vauva-aika on verottanut merkittävästi ajotaitoja. Vetäisin ojaan peltoaukealla kun en muuta keksinyt. Virallinen selitys on, että en erottanut tietä, koska oli tuiskuttanut niin paljon. Hevostilallinen ja kunnallisvaaliehdokas kävi vetämässä minut pois jontkasta. Ei ottanut mitään rahaa ja sanoi että kannattaa antaa tuon hinauslenkin olla puskurissa kiinni.

Saattaa olla, että ääneni tänä keväänä menee hänelle.

Lammasfarmari on lomittajan tarpeessa leikkauksen takia. Luonnollisesti pienyrittäjänä hän ei ole oikeutettu minkäänlaisiin lomituspalveluihin, vaikka olisi käsi polovesta poikki. Suunnittelimme, että muuttaisin ipanan kanssa siihen vähäksi aikaa asumaan ja lammasfarmari tarjoaisi ohjelmapalveluita sillä välin kun käyn navetalla.

Viimeaikaisten keskustelujen perusteella ei välttämättä ollenkaan hassumpi idea nukkua yönsä jossain muualla.

Mä oon tuija

Joo. Lähden seuraavan kerran kylään, kun ipana on päässyt rippikoulusta. Paitsi että, eihän se ole menossa riparille, koska olemme pakanoita. Huh. Ei tarvii siis niinkään aikaisin lähteä minnekään. Kasvatan täällä kainalokarvojani ja lastani ihan kaikessa rauhassa. Elämänkoulun saa käydä ja eläinpuistoreissujen sijaan voimme huvituksena viritellä hiirenloukkuja ja soittaa kanteletta tuvassa.

Eipä ole koskaan tuntunut matka kirkolle yhtä pitkältä kuin eilen. Siinä on jotain erityistä kun yrittää pysyä jäisellä tiellä vesisateessa laulaen "ja meillä kaikilla oli niin mukavaa" ja pohtien mikä lasta niin huudattaa siellä turvakaukalossa takapenkillä. Luonnollisesti ei ole koskaan aiemmin huutokonserttia pitänyt, silloin on hyvä aloittaa, kun lähdetään pidemmälle matkalle kahdestaan. Vianmääritys on kohtuullisen vaikeaa kuskin paikalta käsin. Ei siinä auttanut kuin pari kertaa vetää levikkeelle ja purkaa kuljetus, rauhoittaa ja jatkaa matkaa. Ja pohtia, että jos kääntyisi uskoon ja olisi katuvainen, loppuisiko suurhäiriötilanne takapenkillä.

Sitten oli luonnollisesti vielä pari muuttujaa. Appiukko oli käynyt pudottamassa Teboilille säkillisen jotain varaosia ja nekin piti vielä käydä noukkimassa kyytiin. Aviomies erehtyi soittamaan matkalla ja muistuttamaan niiden hakemisesta. Keskustelimme hetken niistä perkeleen osista ja tulipa voimallisesti tiedusteltua, että käynkö vielä samalla reissulla Lidlistä ostamassa maustekurkkuja.

Ei tarvinnut käydä.

Muutenkin tarvittaisiin kohta Dr. Philiä näihin talkoisiin. Kyllähän minä tiesin, että nussakat maatila- ja muut lainat eivät katoa minnekään lapsen saannin myötä, mutta nyt kyllä kelepais semmoinen tahti, että oltaisiin vaikka yksi päivä viikossa yhdessä. Siis koko päivä. Oltaisiin niin kuin kaapuntilaiset perheyksiköt. Pukeuduttaisiin samanlaisiin tuulipukuihin ja viikonloppuna käytäisiin kaupassa, siistittäisiin nurkat ja ehkä ulkoiltaisiin tai jotain muuta perverssiä.

Tällä hetkellä se ns. oma aika on sitä, että kun pieni vapauden hetki koittaa, pitää tunkea helevetin kyytiä joku mikropuuroannos mahaan ja yrittää järjestellä pyykkivuoret. Hohdokasta.

Älä välitä sotkusta!

Minusta on hyvää vauhtia tulossa ns. marttyyriäiti. Sitten kun joskus on se joku hetki aikaa olla yhdessä, oon tämmönen tuija:

Innostaa varmasti olla kotona pidempään.


Internetissä viisaat kehottavat sopimaan asioista ennen lapsentekoon ryhtymistä.

Pitäisi olla eri neuvojat yrittäjille.