Äidin bileiltaraportti

Kaverini mies ei ole ymmärtänyt kosia. Epäilen, että asiaan voivat viivästyttävinä tekijöinä liittyä hienovaraiset vihjailut, kuten työkaverien askartelemat kihlausonnittelukortit. Kaverini kerran päästi suustaan, että ei varmaan ikinä tule saamaan omaa prinsessapäivää. Siitä se ajatus sitten lähti.

Tosin vahvasti epäilen, että hän puhui prinsessapäivästä pitkälti sarkastisesti, sillä hänen supervoimiinsa kuuluvat mm. sirkkelin käyttö, kuormansidonta, auton korjaus ja muut oikeasti tarpeelliset taidot. Mutta pitää varoa mitä sanoo. Luvassa oli siis yllätysjuhlat.

Aiemmin bileiltaan valmistautuessa oli lähinnä mielessä mitkä vaatteet ja asusteet valitsee. Nyt se on helppoa. Ottaa vain ne lyyssit, jotka a) mahtuvat päälle ja b) eivät ole puklissa. Uutena prosessiin ovat tulleet lypsäminen, lastenhoitoaikatauluista sopiminen isännän kanssa, ja omasta menosta n kertaa muistutaminen viikon varrella. Ensimmäinen kunnon bileilta pitkään aikaan, ja odotukset olivat korkealla kuin verenpaine pohjoissavolaisilla keski-ikäisillä miehillä.

Oh yes, it's ladies' night, and the feeling's right.

Muistettavien tavaroiden listaan kirjasin myös hiekoitusmurskeen sen jälkeen, kun meillä käynyt vieras oli jäänyt ensin vesijäällä olevaan rinteeseen jumiin ja pelastusoperaation jälkeen soitti about 2 min kuluttua, että oli ajautunut aukealla pätkällä sohjon imaisemana ojaan.

Koska oma lähtöni oli sidoksissa ukon kotiutumiseen pääsin luonnollisesti myöhässä liikkeelle. Juhlakalu oli jo yllätetty ja melkein kaikki olivat jo saunoneet. Eihän siinä mitään. Kerkesin kuitenkin syömään, mikä on tärkeintä.

Kun mammat lähtevät liikenteeseen, näyttää peli menevän niin, että meno on vähän väsynyttä. Ja lapsista ei kuulemma saa puhua. En olisi puhunutkaan. Minulta kysyivät, että miten järjestin lapsenhoidon ja sanoin että isäntä jäi pihhaan. On kuulemma hyvä, että isäkin saa hoitokokemusta. Sanoin, että mikäs siinä on, varmasti osaa hoitaa kun vaan antaa niin tehdä. 

Toisaalta isillä ei välttämättä aina ole itseluottamus korkeimmillaan. Otetaan ystävämme HeTeron keskustelu kätilön kanssa esimerkiksi:

HeTero: Mitenkä lujasti tätä vauvaa kärsii pidellä?

Kätilö: Kyllä terve ihminen tietää miten lasta käsitellään.

HeTero: Niin, että mitenkä lujasti tätä vauvaa kärsii pidellä?

Baariin sai porukkaa houkuttelemalla houkutella saunomisen ja syönnin päälle lähtemään. Lisäksi kun juhlaväki koostui osin toisiaan kunnolla tuntemattomista immeisistä, tuli välillä niitä hetkiä, joissa hiljaisuus laskeutui ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nostaa juomalasi huulille ja toivoa, että joku sanoo jotain. Edes jotain.

Jutun juurta saatiin onneksi mm. Halpa&Mauton-kuvastosta.

"Yhdistele erilaisia kuoseja kuin ammattilainen (lue: näkövammainen)."

Prinsessalle annettiin partavedeltä tuoksuva yrttikasvonaamio, tehtiin jalkahoito, lakattiin kynnet ja asennettiin päähän teemapäähine.

Lopulta saimme kuin saimmekin kaikki houkuteltua lähtemään kyläpubille. Siellä oli alkuillasta Vasemmiston maailmanparannusilta. Saavuimme kohteeseen noin puolta tuntia ennen tapahtuman päättymistä. Asiakkaita oli parkkipaikalla autoissaan odottamassa milloin sisälle voi mennä. Maailmanparannusillassa oli siinä kohtaa enää toinen ehdokkaista, hänen vaimonsa ja joku tuttu. Aivan toisella puolella ravintolaa olivat loput kolme asiakasta.

Karaokessa esiintyi järjestysmies. Meno oli ylimmillään.

Jos meininkiä ei ole, se luodaan. Valtasimme karaokepisteen ja saimme parhaimmillaan tanssilattialle yhteensä 20 henkilöä (mukaan lukien oma seurueemme tietysti). Vedimme koko kansan suosikkeja kuten Raptoria ja Cheekiä. Paranoidkin tempaistiin. Tavoitteena on tanssia ja laulaa selvinpäin niin hienostuneesti, että kun on lähdössä auton rattiin illan päätteeksi, tullaan pysäyttämään ajokuntoasioihin vedoten.

Olin pihassa joskus kahden maissa ja teimme kipinävuorovaihdon. Ipana oli ollut koko aikana valveilla tunnin ja neljäkymmentäviisi minuuttia.



Äidit, juhliminen kannattaa aina!