Jäämeritourneen satoa

Alkoi ärsyttämään jatkuva perspirointi ja päätettiin lähteä kohti Jäämerta. 

En ole mikään eräihminen. Minulle riittää pelkkä uhka siitä, että matkalla saattaa joutua yhden yön nukkumaan teltassa. Siinä on meikäläiselle erähenkisyyttä ihan tarpeeksi kun sähköttömällä ja kentättömällä mökillä joutuu tekemään popcornia kattilassa ja asioimaan ulkohuussissa. Ja kannettavan akkukin loppuu harmittavasti kesken jännittävän dvd-tallenteen katselun.

Tässä lyhyesti ensin esittelen mitä Suomen Lapissa voi tehdä.

Lukea Aku Ankkoja ja pelata korttia. Viking Line -perinnekorteilla, ei muilla.

Pysähtyä spontaanisti nähtävyyksien kohdalle (esiintyvät noin 200 km välein). Olen nähnyt tämän tilataideteoksen ennenkin, mutta nyt Walking Deadin katselun jälkeen pelto täynnä riihen seinästä revityn näköisiä hahmoja teki vaikutuksen. Onneksi eivät käyneet päälle.

Käydä kaupan parkkipaikalla toteamassa, että se on kiinni ja ihailla näyttäviä somisteita.

Rynnätä joen penkalle ottamaan kuva ja rynnätä välittömästi takaisin sisälle ötökkäinvaasion takia.

Lähteä joelle ötököitä karkuun ja saada aloittelijan tuurilla hyväkokoinen harjus.

Kuvata poroja.

 Noin. Jos kiinnosti, niin eikun vaan reissua suunnittelemaan.


Sitten Norjan puolella voi maksaa dieselistä noin 2 euroa litra, hostellitason huoneesta 120 euroa ja väistellä poroja. Ja polkupyöräilijöitä. Voi tehdä 250 km matkan Pohjois-Euroopan suurimmalle mantereella olevalle lintukalliolle, josta ei kuitenkaan muisteta opaskirjassa mainita, että lintukalliolle päästäkseen on vielä patikoitava 11 kilometriä. Voi ajaa Nordkapiin ja järkyttyä siitä, että pelkkä tasanteelle meneminen ja maisemien katselu maksaisi seurueelta osapuilleen 40 euroa, pahoittaa mielensä ja ihan periaatteesta kääntyä lippupisteella mielenosoituksellisesti takaisin, parkkeerata 10 m päähän lippukopista ja kävellä maksuttomalle kielekkeelle katsomaan maisemia. Niin.

Norja on hyvä maa matkailla autolla tai moottoripyörällä. Kummassakaan vaihtoehdossa ei tarvitse hirveästi jutella.

"King Crap" -aluksia.

Mitä minä sanoin siitä telttailusta!

Kyllä. Se on ruohosipulia.

Loppuun vielä ohjeet, miten Unescon maailmanperintökohteessa tulee käyttäytyä. 

Merkityt reitit ja kehoitukset pysyä niillä ovat nössöille. On myös hyvä pistää tupakaksi ja heittää tumpit kuivahkoon luontoon.

Moderneja kalliomaalauksia.

Alkuperäistöiden joukkoon sopii tosi hyvin teksti "Roxy was here".

Tosi rakkaus odottaa

Kuulin eilen aivan ylivoimaisen dialogin. Jaan sen kanssanne.


Mies: "Kyllä minä silloin heti tiesin kun tämän tässä tapasin, että kyseessä on elämäni nainen. Kuukausi ihan odotettiin ennen kuin sänkyyn mentiin."
Nainen: "Niin kun sulla oli vittu klamydia!"

Pahoitin mieleni

Eilinen alkoi ihan hyvin. Lähdettiin käymään porukalla eräillä kyläkauppapäivillä. Kyseessä on Tuppurinmäen Kyläkauppa, joka on saanut legendaarisen lempinimensä Tippurinmäen Kyläkuppa paikallislehden vitsiniekkojen unohdettua korjata huumoritekstit ennen painoon lähettämistä.

Kaupalla oli letunpaistopiste. Asiantunteva ohjelmanumero.

Makoisia lettuja. Kiitämme rakennetta ja riittävää suolaisuutta (ottakaa oppia Oravikosken martat!). Moitimme ruokailuvälineiden puuttumista.

Klapisäkki oli luvassa palkinnoksi sille, joka veikkaa parhaiten säkin sisältämien klapien lukumäärän. Meihin ei ole oltu yhteydessä jostain kumman syystä.

Pressunarun, ruisleivän ja jäätelön ostajalle tuli hieno juliste mukaan, en saanut koko julistetta kuvaan joten piti valikoida. Sen voisi viedä mökin ulkohuussiin. Uhanalaiseksi luokiteltujen (kaikista en ole kyllä ihan varma näin meidän kesken) listalta löytyi myös Kyläkauppa. Ajattelemisen aihetta.

Saappaanheittopisteelläkin vierailtiin.

Avomies tempaisi miesten sarjan johtoheiton, mutta sittemmin on tapahtunut jotain dramaattista, sillä tähänkään lajiin liittyen emme ole saaneet yhteydenottoa.

Peräkonttikirppiksestä ei tullut kuvia, koska valloittava bretagnenbassetti vei kaiken huomioni.

Mutta mitä sitten tapahtui. Meidät hälytettiin purettavan rakennuksen katon irrotukseen. Hirmu kyydillä sähkötettiin toisen kakkalin perässä työmaalle.

Kuvitelkaa pettymykseni kun minua ei ollut kutsuttu purkutalkoisiin. Olivat koko päivän tehneet hommia ja minä olin lipsinyt Valio-jäätelöä joutavana. Ulkovuoraukset oli jo purettu, ikkunat ja ovet irrotettu, irtain ja kaikenlaiset aarteet kannettu ulos ja lonittu.

Koska olen vähän suuttunut, näytän teille vaan kuvia enkä sano enää mittään.