maanantai 26. syyskuuta 2016

Mitä tehdä äitiyslomalla

Äitiysloma alkoi. Olen saanut useita neuvoja mitä olisi hyvä tehdä tai olla tekemättä. Parhaaksi katsomani neuvo oli: tee mitä haluat.

Tempaisin nokoset keskellä päivää ja sitten lähdin lammasfarmarin kanssa pätkimään ja hilaamaan pois metsästä upeita aidantolppia.




Tarkka mitta.



Meillä ei autoja sen ihmeemmin rakasteta. Työvälineitähän ne on.


Lammasfarmari oli aiemmalla mehtäreissulla jättänyt tienvarteen merkin missä seuraava rankapino on. Näette kuvassa etualalla olevan männyn rungossa kassaran. Maamerkkinä olisi toki kelvannut esimerkiksi puolen kuution harkkopinkka, mutta parempi että on semmoinen merkki jonka taatusti havaitsee.





Oli meininki tehdä tolppiin kirveellä upeat terävät kärjet. Siinä vähän vajaa kymmenen tolppaa kun oli näppärästi teroteltu sanoin lammasfarmarille että tää on kyllä niin perseestä että eiköhän nöyrrytä ja kutsuta ukot moottorisahan kanssa näihin talkoisiin.


Eräs miespuolinen ystäväni, HeTero, luuli että hakkaamme tolppia kiven päällä. Ei sentään.

Lähetin marttyyrikuvan aviomiehelle ja lupasivat päräyttää pihhaan. Saapuivatkin sen jälkeen kun olivat todenneet että bensa on loppu ja varastaneet sitä isän veneestä.



Tämä oli syksylle toinen tuottavuusloikka. Meni ehkä puolisen tuntia kun oli kaikki tolpat terotettu, pätkitty määrämittaan, ylimenevät osat viety puuliiteriin ja tolpat lastattu lavalle ja käyty mättämässä pellolle sopivin välein myöhempää pystytystä varten. Se aiempi tuottavuusloikka tapahtui Kelalla kun kävin asioimassa ja kerroin virkailijalle, miten Alt+Tab -näppäinyhdistelmää käytetään. Kiitokset olivat vuolaat.




Muuta mitä kerettiin tolskata oli nykyisten lammasaitojen vahvistus laudoilla. Perkeleen pässit ja uuhet ovat vähän väliä murtautumassa toistensa leireihin riiuuhommiin. Yhtenään on saanut lammasfarmari niitä hätistellä takaisin omiin aitauksiinsa.


Liki ammattimainen kuorma. Lastausprosessissa vahingoitettiin yhtä lava-auton takaluukkua.



Aina valitaan se paska liina, jossa kiristin telekkuaa. Onneks saatiin toinen liinoista irti. Oispa ollu nolo pyytää naapurin isäntä liinan irrotukseen.




Lopputulos liki ammattimainen. Ylpeys oli vähintään samaa luokkaa kuin edeltävänä syksynä navettaan tehty portti saranoilla. Oltiin että nyt kestää. Uuhet kerkesivät olla navetassa 15 minuuttia kun portti oli jo kappaleina.



"Oottakee vuan, kyllä tästä läpi männään. Nähdään ne pässit. Ja haistetaan ne."






Kun saatiin uuhien aitaus vahvistettua, oli seuraavan koitoksen aika. Pässit piti saada siirrettyä peltojen aivan takimmaiseen laitaan, jotta hajurako maksimoidaan. Suunnitelma oli pettämätön, eikä tähän tarvittu ukkoja.


"Ne pitää saada tuosta kivikasasta pois, että saadaan verkkoaita siirrettyä sukkelaan sen tälle puolelle." "Jep, hyvä alku on ainakii."


Kutsuttiin ukot apuun. Aviomiehen ja HeTeron suosiollisella avustuksella saatiin pässiporukka siirrettyä verkkoaidan sisällä "nuottataktiikalla" oikealle laitumelle.




Kävin välissä kaapuntilaiselämää viettämässä Tampereella. Aviomiehen kummitytön kämpällä kävin syömässä pitsaa, hengailemassa banaanikärpästen kanssa, etsimässä pöytäpintoja ja piikkaamassa ruoantähteet lautasista ja kipoista irti. Seuraavaksi menin Erityisen Ystäväni luokse ja kävimme tutkailemassa Eurooppalainen ruokatori -tapahtuman ytimessä (lue: syötiin kanapitat ja ostettiin fudgeja ja häivyttiin). Lisäksi kulturellisti vierailimme pääkirjastolla. Vessassa. Toisen yön vietin veljeni ja hänen perheensä luona. Oli tervehenkistä menoa. Ruokailua, Justin Bieberin roast -ohjelman katsomista ja seuraavana päivänä ulkoilua ja yhdessä syömistä. Puistokeikan aikana oli tarkoitus että perheenäiti olisi rentoutunut, etenkin kun oli iltapäiväksi töihin menossa, ja hän käyttikin tilaisuuden hyväkseen. Imuroimalla. Huoh.



Veljenpojan, 1 v 8 kk, tilataideteos "mustikka-aivastus". Tekniikka: räkä lakanalle.


Sunnuntai-illaksi jouduin pihhaan ja piti jo lähteä jyvien ja heinän ajuun ettei ihan vetelehtimiseksi mene elämä.




Tänään vietiin pellolle ranchillani pyörineet tarpeettomiksi käyneet verkkoaidat ja mätkittiin aidantolpat juntalla kiinni.




Jännät jäljet jättää autoon tuommoinen verkkorulla ku ottaa ja pomppaa toisen päältä suoraan kylkeen.



Tämmösellä systeemillä hakattiin tolopat kiinni maahan. Anto tehä hyvvee. Isompia piti lekalla hakata. Ei saatu yhtään lommoa autoon tässä prosessissa vaikka ois ollu vielä suuremmat mahdollisuudet.




Kylläpä tähän kelepoo huomenna verkkoa viritellä.



tiistai 20. syyskuuta 2016

Kokemuksia perhevalmennuksesta

Olemme käyneet kahdessa ensimmäisessä perhevalmennusiltamassa. Viime viikolla oltiin neuvolan tädin ja perhepalvelutyöntekijän tms. kanssa orientoitumassa perhevalmennukseen. Keskustelua ryhmässä koetettiin aktivoida näyttämällä sarjakuvia, jotka liittyvät jollain tavalla tunteisiin. Sitten pysähdyttiin yhden kuvan kohdalle, jossa tulevien vanhempien ajatuskuplissa oli erinäisiä huolia kuten osaanko hoitaa vauvaa, pääsemmekö enää ikinä yhdessä minnekään, tykkääkö vauva minusta jne. Tuli odotettu kysymys - tuntuvatko mitkään näistä ajatuksista tutuilta. Sanoin että kyllä tuntuvat tutulta, mutta niin päin että tykkäänkö minä siitä vauvasta.



Jostain syystä keskustelu tyrehtyi ja porukka hiljeni. Veikkaan pitkää miinusta neuvolatädin mustaan kirjaan ja prenataalia lastensuojeluilmoitusta.

Mitä perkelettä niistä tunteista kyselemään, jos tunteet eivät sitten miellytä.


Tänään oli toinen istunto, aiheena parisuhde ja tunteet. Mahdollisuus korjata maine. Jututtajina olivat perheterapeutti ja psykologi. Ryhmässä oli lisäksemme kaksi naista. Tarjolla oli kraanavettä ja käsipaperia. Perheterapeutti lämmitteli joukkoa kertomalla millaisia palveluita kunnalla on tarjota alle kouluikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen. On puheterapiaa, käyttäytymisterapiaa, parisuhdeneuvontaa ja tullaan vaikka kotiin auttamaan askareissa ja keskustelemaan arkisista asioista ja pulmista. Kysyin että onko teillä mitään semmoiseen kun mies ei laita tavaroita paikalleen.


Psykologi tuumasi että ei oikein pysty neuvomaan, koska omassa torpassakaan ei näin tapahdu.

Psykologi tarinoi siitä miten elämä muuttuu kun lapsi syntyy. Hän kertoi siitä miten uni on kortilla, aika on kortilla ja sitä rataa. Aiemmin on voinut vapaasti mennä, harrastaa, tehdä kaikenlaista. "Mutta ei enää.", täydensin lauseen loppuun.

Kaksikko antoi kaikenlaisia vinkkejä siihen miten parisuhdetta vaalitaan. On pyrittävä verkostoa hyödyntämään että voi olla joskus kahdestaan. Mutta ettei asiasta tulisi epäselvyyttä, lapsen pääasiallisten hoitajien on syytä ensimmäisen ikävuoden ajan olla vanhemmat. Samoin voi kertoa tunteista ja pitää kuunnella toista. Pitää osata huomioida. Läheisyyttä voi ilmaista muutoinkin kuin seksin avulla.



Mikäli ei pääse kotoa juuri minnekään, voi pariskunta hakea piristystä esimerkiksi kotitöitä vaihtelemalla. Kumpi nukuttaa, kumpi vaihtaa vaipat ja sellaista jännää. Myös ilonaiheita on syytä etsiä arjesta eri tavalla. Ilon aihe voi olla esimerkiksi se että pääsee suihkuun. En malta odottaa.




Sitten päästiin viimein tunnekortteihin. Psykologi latoi pöydälle erilaisia aiheita ja niihin liittyviä tunteita. Jokainen sai valita oman kortin tai useamman. Aviomieheni ei valinnut yhtään.

Vieruskaverini aloitti kertomaan hänen yrittäjämiehestään ja että yhteinen aika on jo valmiiksi kortilla. Toinen naisista komppasi heti että heillä on sama tilanne. Minä ehdotin, että voitais oikeestaan ottaa tässä pieni jäsenten välinen kisa että kenen ukko on vähiten kotona. Eivät lähteneet kilpaan mukaan. Olin vähän pettynyt.

Toisen naisen huoli oli että häviääkö naiseus kun tulee äidiksi. Että kun on siltikin jonkun emäntä, ei pelkästään äiti. Pitäisi pystyä tuntemaan itsensä vetovoimaiseksi. Mietin sitä että turha sellaista on pelätä mikä on vääjäämätöntä. Tuumasin että kyllähän siinä kun kokoharmaassa collegeasussa päräyttää tukka limassa kyläkauppaan, tuntee varmasti itsensä tosi haluttavaksi. Aviomieheni ehdotti että arkeen voi kuitenkin hakea vaihtelua sillä, että käy välillä asioimassa ihan kirkonkylällä asti. Meillä on siis valmis virkistäytymissuunnitelma. Aviomiehelläni ei ollut tunteisiin muuta sanottavaa kuin että hänen on vaikea uskoa ettemme pärjäisi lapsen kanssa. Tosi vaivaannuttavaa, ettei hänellä ole mitään huolia tai sen kummempia tunteita. Mitä se oikein kuvittelee itsestään ja meistä? Perkele tule edes lämmintä vettä vessaan.

Psykologi avasi tunnetarinoinnin jälkeen masennusdialogin vetävästi: "Olitte toivoneet synnytysmasennusta."  Totesin että kyllä, oon tosi pettynyt jos sitä ei tule. Oli puhetta hormoneista ja väsymyksestä ja että itkuisuutta ja tunteita voi esiintyä yleisimmin ja vahvimmillaan siinä 3 - 5 päivää synnytyksestä. Mutta jos paha mieli pitkittyy, on syytä jutella asiasta neuvolassa. Vauvaa kohtaan voi olla negatiivisia tunteita.

Kysyin että kun tässä nyt tunteista puhutaan ja vertaistukea haetaan, niin voisiko juontajakaksikko kertoa täysin rehellisesti omat kaikkein ikävimmät ajatukset lapsiin liittyen. Yllätyksekseni tyypit melkein ilahtuivat tästä pyynnöstä. Perheterapeutti sanoi että jos hänen kolmas lapsensa olisi ollut ensimmäinen, ei olisi muita lapsia tullut. Oli ollut niin kova huutamaan. Neuvolatraumastakin hän kertoi. Lapsi oli ollut itkuinen jatkuvasti ja häntä oli hankala rauhoittaa. Neuvolan täti oli kopannut itkevän lapsen käsiinsä ja lapsi oli lopettanut ulinan justiinsa. Neuvolan täti oli voitonriemuisena todennut että katsos nyt, sinä et vaan osaa tätä lasta rauhoittaa. Ihan nyrkit puristuivat kokoon kun hän tarinaansa kertoi. Totesin että on kuitenkin tosi hyvä, ettei asia ole selvästikään jäänyt sinua vaivaamaan. Ei ymmärtänyt sarkasmia. Muulle yleisölle kelpasi.

Psykologi avautui myös itkemisestä, paineista olla täysimettäjä ensimmäiset kuusi kuukautta hinnalla millä hyvänsä ja turhautumisesta siihen, ettei saa penskaa nukkumaan. Oli ollut mustia ajatuksia.

Tykkäsin. Ihmisiä ovat nuokin.

Seuraavat kaksi iltamaa liittyvät synnytykseen.



Maltan odottaa.


sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Tyttöystäviä, oksennuksia ja vuotoja

Ymmärsin hiljaisuuteni herättäneen syvää ja vilpitöntä huolestuneisuutta lukijakuntani keskuudessa (lue: kaksi kommenttia). Nyt on nopeasti reagoitava ja täräytettävä tiskiin viime kuukauden keskeiset tapahtumat. Hiljaisuus on johtunut kaikesta työnpaskasta mitä on pitänyt tehdä.

1 Isällä on tyttöystävä

Ja nyt siitä uskaltaa jo varmaan rollia. Kaikki alkoi vapun alla. Olimme edeltävänä iltana käyneet pohjoissavolaisen tunneperäiseen ilmaisuun kyvyttömän tuppisuuperheen mittakaavalla merkittävän keskustelun tiineydestäni:

Minä: Meille on tulossa tämmönen. *näyttää ultrakuvaa*
Isä: No jo oli aikakin!
Minä: Joo...

Tämän avautumisen seurauksena isä uskaltautui puolestaan kertomaan minulle seuraavana aamuna uutisensa. Olin lähdössä töihin ja isä oli olohuoneessa aamuteeveen katselussa. Oli selvästi vaivautunut. Arvelin että pitäisi saada kakaista ulos esimerkiksi että tuotko kaupasta kahvia. Kysyin että onko sulla jotain asiantynkää.

Isä: Onko teillä vappuna minkälaista.
Minä: No ei ihmeempiä, päivällä on töitä mutta illaks ei taija olla mittään.
Isä: Tulisitteko mökille illalla saunaan.
Minä: Joo mikä ettei.
---
Isä: Sinne ois tulossa yks vieras.
Minä: Aijaa! Kukas on tulossa?
---
Isä: *katselee kattoa* Yks Leena.
Minä: Jahas, kukas se semmonen Leena on?
Isä: Se on vaan yks.
Minä: Okei.

Nyt tiedän suunnilleen miltä teini-ikäisen lapsen kanssa asuminen tuntuu. Isä häviää perjantaina iltapäivästä ja tulloo pihhaan sunnuntaina illankähmässä. Päiväpeitteenkin on ostanut! Ja väittää ettei oo vakavaa.


2 Työyhteisön tuki

Turpoavaa pakkiani on muistettu työyhteisössä eri tavoin. Oli firman bileet elokuun lopussa. Olisin osannut järjestää nekin juhlat paremmin, mutta ei mennä siihen. Raskaana oleva kollega on monin tavoin kullanarvoinen. Esimerkiksi kun 15-henkiseltä monikansalliselta miesporukalta loppuu yllättäen hotellin saunassa suomalainen valkoviini, on aivan selvää keneen tilanteessa tukeudutaan.

Esimies: Moi!
Minä: No terve. Mitteepä laitetaan?
Esimies: Meitä on täällä saunassa viistoista. Siis sun ei tarvii missään tapauksessa suostua, mutta meiltä loppu kossu. Ei oo pakko mutta voisitko hakea Alkosta pari pulloa.
Minä: Se vuan järjestyy, kyseessä on kuitenkin hätätilanne. Tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, käännä toinen poski ja sitä rataa.


Alkon kassalla on kyllä pakko selitellä ettei nää siis mulle tuu. Tiedä mitkä verikoirat ja sossuntädit ois kohta perässä.


Saunan ja kirkkaiden tuloksena päästiin tiivistelmään firman miesten illasta: espanjalainen tilaa viinat, intialainen oksentaa, ruotsalainen pilkkii ja suomalainen itkee. Aika säälittävää, että 7 kk raskaana oleva on baarissa pisimpään. Tai olen vaan kovempi tyyppi. Huolehdin kolme viimeistä sälliä hotelleihinsa ja koteihinsa, koska olen myös siten niin hyvä ihminen.

Monikansallisessa työyhteisössä piilee suurta rikkautta ja usein jotain muutakin, mutta ei mennä siihenkään. Pyörähdin länsinaapurissa heittämässä hyvästejä hetki sitten. Siellä oli huomaavaista sakkia. Ukot olivat että miten oot voinut, toin sulle hedelmiä, otatko kahvia, hei anna mä siirrän sen tuolin, näytätpä hyvältä ja sitä rataa. Suomessa kysellään että eikös pitäisi käyttää tuota tavarahissiä. Oiva huumori on myös upean ajankohtaista. Meitä oli porukka lähdössä asiakkaalle yhdellä pirssillä ja porukkaa oli otettava kyytiin useammasta sijainnista. Kysäisin että mitenkäs myö kuletaan sinne huomenna. Pitäis varmaan tiedustella Särkänniemestä miten niitä suuria nisäkkäitä siirrellään, kuului vastaus.


3 Harrasteet ja ihmissuhteet

Hommasin lammasfarmarille yllätyksenä talven puut eli 12 mottia koivuhalkoa. Mitoitus sattui juuri nussakasti kohdilleen.



Ei tarvinne selittää tarkemmin.


Minulle on kehkeytynyt huoli sosiaalisen elämäni tilasta neloskvartaalilla ja siitä eteenpäin. Olen ollut suorastaan epäilyttävän aktiivinen ystävieni suuntaan, jotta eivät unohtaisi minua. Ahdistaa että mitäs perkelettä teen kun työt kahden viikon päästä pitäisi lopettaa. Samoin kontakteja kyläläisten välillä tulee vaalia. Käytiin eilen naapurin karaokepisteellä. Idea syntyi kun sitä ennen olin ystäväni ja aviomiehen siskon kanssa viettänyt laatuaikaa eli avasimme pari viikkoa sitten matkahuollon palvelupisteestä noutamani äitiyspakkauksen. Keskustelimme tunteista ja rintatulehduksesta. Kokosimme rintapumpun. Arvelin että nyt olisi syytä ajaa illanviettoon järven toiselle puolelle. Niin tehtiin.

Karaokeiltoihin on liittynyt aina yllätyksellisiä tapahtumia. Tämäkään kerta ei luonut poikkeusta. Lähdin tykittämään omalla autolla edellä ja ystävät painattivat perässä omalla ajoneuvollaan. Jossain kohtaa havaitsin että ei näy takanatulijoita ja kohta puhelin soi. Ajettiin takaisin todistamaan öljyvuotoa. "Akkojen autostani" löytyi kaikki tarvittava hinausvälineistö ja saatiin kiulu kiskottua viereiselle pellolle odottamaan päivää parempaa.

Mikä tilanteessa neuvoksi? Turha sitä on iltaa pilata yhden tällin takia. Pikainen soitto kotiin avopuolisolle että näin kävi ja eiku suorinta tietä karaokepisteelle.




Repertuaariimme kuuluivat autoiluaiheiset klassikot kuten Teuvo maanteiden kuningas ja Bensaa suonissa.

Näissäkin bileissä olin palkintokorokkeella turnauskestävyydessä.

Nauti raskaudesta!