Terveisiä Vuoden valittajalta

Kun viettää aikaansa pääasiassa pihassa, alkaa jossain vaiheessa pantaa kiristää. Jotain äksöniä olisi saatava, että jaksaa. Yleensä tosin alkaa vituttaa vielä enemmän, kun saa maistaa miltä vapaus tuntuu. No, jos ihan tarkkoja ollaan, tämä tavoiteltu "oma aika" merkitsee esimerkiksi sitä, että yrität neljässä tunnissa keretä kaikki nämä: ajaa kaapuntiin, käydä kampaajalla, morjestamassa työkavereita, hakemassa ruokaostokset, etsiä pilkkitoukkia kahdesta paikasta ja keretä vielä ennen lossitaukoa kotia kohti.

Tällaisessa tilanteessa maailma alkaa pienetä pienenemistään ja mitättömät asiat alkavat ärsyttää enemmän kuin sisäänpäin kasvanut genitaalikarva. Näinä aikoina myös suvaitsevaisuus erinäisiä kasvatusvinkkejä kohtaan heikkenee. Milloin pidät lasta liikaa sylissä, milloin liikaa lattialla. Joskus alusta on liian kova ja joskus turhan pehmeä. Voit kokea epäonnistumisen tunnetta siitä, ettei puolen vuoden ikäinen vauva ole vielä oppinut vaipattomaksi ja selkeästi se on sun syy, jos lapsi vierastaa. Mikään normaali kehitysvaihehan se ei ole. Ja kermaa kun et anna kakusta, oot paska.

Ja minulta ei ole kenelläkään varttuneemmalla naispuolisella tuttavalla mitään muuta kysyttävää kuin että onko maito riittänyt.

Kun aloin osoittaa näitä alustavia hermoromahduksen merkkejä, ystävä ihan sattumalta (uskoo ken tahtoo) lähetti viestiä ja kysyi, että haluatko lähteä leffaan ja syömään. Todellakin. Tämä menestyksekäs ja ultratyylikäs varatoimitusjohtaja halusi mennä katsomaan kun geenimanipuloitu pesukarhu pelastaa galaksin kolmedeenä. Eihän siinä. Olin kyllä siinä tilassa, että olisin voinut lähteä vaikka Arttu Wiskarin konserttiin.

Lähtö oli perinteisesti stressivapaa. Odottelin autoa käyttööni ja katselin eteisessä erittäin vekkulisti piilotettuja roskapusseja, jotka eivät olleet sattuneet aviomiehen kyytiin. Viedessäni tämän pilkkireppuja eteisen komeroon nalkutettuani ensin kaksi kuukautta siitä, että ukon pitäisi ne sinne viedä, huomasin että joku neropatti oli ajan saatossa heittänyt komeroon roskapusseja. Kiitän viivästynyttä kevättä hajuhaittojen minimoinnista. Lähtiessä kun roskakassien yli kävelee, on täysin ymmärrettävää, että tulee just semmonen olo, että jotain kyllä nyt unohtuu.

Where's Waldo?

Vastoin kaikkia odotuksia pääsin liikkeelle ajallaan. Kesärenkailla oli hyvä lähteä kylän ek:ta ajamaan.

Erityisesti ilahdutti, että isäntä oli pitänyt lupauksensa ja siivonnut auton. 

Ei koskaan voi tietää milloin tarvitsee näppäimistöä tai rommia.

Kaverinkin oli mukava istuutua siistille etupenkille.

Ai niin. Semmoisia terveisiä muille koiranomistajille meidän perheen ukoilta, että "ihan turhoo on koiran tassuja ruveta millään pyyhkeillä hinkkoomaan, juoksuttaa lopuks vuan nurmikon kaatta ennenku ottaa sisälle.".

Tässä muutama kuva sängystäni, johon huomauttaisin että on matkaa n. 20 metriä ulko-ovelta. Voitte kuvitella.

Ps. Muistakeehan nyt tilata niitä tarroja, te jotka niin uhositte :D

Äidin bileiltaraportti

Kaverini mies ei ole ymmärtänyt kosia. Epäilen, että asiaan voivat viivästyttävinä tekijöinä liittyä hienovaraiset vihjailut, kuten työkaverien askartelemat kihlausonnittelukortit. Kaverini kerran päästi suustaan, että ei varmaan ikinä tule saamaan omaa prinsessapäivää. Siitä se ajatus sitten lähti.

Tosin vahvasti epäilen, että hän puhui prinsessapäivästä pitkälti sarkastisesti, sillä hänen supervoimiinsa kuuluvat mm. sirkkelin käyttö, kuormansidonta, auton korjaus ja muut oikeasti tarpeelliset taidot. Mutta pitää varoa mitä sanoo. Luvassa oli siis yllätysjuhlat.

Aiemmin bileiltaan valmistautuessa oli lähinnä mielessä mitkä vaatteet ja asusteet valitsee. Nyt se on helppoa. Ottaa vain ne lyyssit, jotka a) mahtuvat päälle ja b) eivät ole puklissa. Uutena prosessiin ovat tulleet lypsäminen, lastenhoitoaikatauluista sopiminen isännän kanssa, ja omasta menosta n kertaa muistutaminen viikon varrella. Ensimmäinen kunnon bileilta pitkään aikaan, ja odotukset olivat korkealla kuin verenpaine pohjoissavolaisilla keski-ikäisillä miehillä.

Oh yes, it's ladies' night, and the feeling's right.

Muistettavien tavaroiden listaan kirjasin myös hiekoitusmurskeen sen jälkeen, kun meillä käynyt vieras oli jäänyt ensin vesijäällä olevaan rinteeseen jumiin ja pelastusoperaation jälkeen soitti about 2 min kuluttua, että oli ajautunut aukealla pätkällä sohjon imaisemana ojaan.

Koska oma lähtöni oli sidoksissa ukon kotiutumiseen pääsin luonnollisesti myöhässä liikkeelle. Juhlakalu oli jo yllätetty ja melkein kaikki olivat jo saunoneet. Eihän siinä mitään. Kerkesin kuitenkin syömään, mikä on tärkeintä.

Kun mammat lähtevät liikenteeseen, näyttää peli menevän niin, että meno on vähän väsynyttä. Ja lapsista ei kuulemma saa puhua. En olisi puhunutkaan. Minulta kysyivät, että miten järjestin lapsenhoidon ja sanoin että isäntä jäi pihhaan. On kuulemma hyvä, että isäkin saa hoitokokemusta. Sanoin, että mikäs siinä on, varmasti osaa hoitaa kun vaan antaa niin tehdä. 

Toisaalta isillä ei välttämättä aina ole itseluottamus korkeimmillaan. Otetaan ystävämme HeTeron keskustelu kätilön kanssa esimerkiksi:

HeTero: Mitenkä lujasti tätä vauvaa kärsii pidellä?

Kätilö: Kyllä terve ihminen tietää miten lasta käsitellään.

HeTero: Niin, että mitenkä lujasti tätä vauvaa kärsii pidellä?

Baariin sai porukkaa houkuttelemalla houkutella saunomisen ja syönnin päälle lähtemään. Lisäksi kun juhlaväki koostui osin toisiaan kunnolla tuntemattomista immeisistä, tuli välillä niitä hetkiä, joissa hiljaisuus laskeutui ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nostaa juomalasi huulille ja toivoa, että joku sanoo jotain. Edes jotain.

Jutun juurta saatiin onneksi mm. Halpa&Mauton-kuvastosta.

"Yhdistele erilaisia kuoseja kuin ammattilainen (lue: näkövammainen)."

Prinsessalle annettiin partavedeltä tuoksuva yrttikasvonaamio, tehtiin jalkahoito, lakattiin kynnet ja asennettiin päähän teemapäähine.

Lopulta saimme kuin saimmekin kaikki houkuteltua lähtemään kyläpubille. Siellä oli alkuillasta Vasemmiston maailmanparannusilta. Saavuimme kohteeseen noin puolta tuntia ennen tapahtuman päättymistä. Asiakkaita oli parkkipaikalla autoissaan odottamassa milloin sisälle voi mennä. Maailmanparannusillassa oli siinä kohtaa enää toinen ehdokkaista, hänen vaimonsa ja joku tuttu. Aivan toisella puolella ravintolaa olivat loput kolme asiakasta.

Karaokessa esiintyi järjestysmies. Meno oli ylimmillään.

Jos meininkiä ei ole, se luodaan. Valtasimme karaokepisteen ja saimme parhaimmillaan tanssilattialle yhteensä 20 henkilöä (mukaan lukien oma seurueemme tietysti). Vedimme koko kansan suosikkeja kuten Raptoria ja Cheekiä. Paranoidkin tempaistiin. Tavoitteena on tanssia ja laulaa selvinpäin niin hienostuneesti, että kun on lähdössä auton rattiin illan päätteeksi, tullaan pysäyttämään ajokuntoasioihin vedoten.

Olin pihassa joskus kahden maissa ja teimme kipinävuorovaihdon. Ipana oli ollut koko aikana valveilla tunnin ja neljäkymmentäviisi minuuttia.



Äidit, juhliminen kannattaa aina!

Ärsyttävimmät Facebook-päivitykset

Nykyiselle aivokapasiteetilleni sopivaksi havaittu luottojulkaisu Ilta-Sanomat osasi kertoa mitkä ovat ärsyttävimpiä Facebook-päivityksiä. Täytän useimpien kriteerit heittämällä. Piti ihan tarkistaa aikajanalta mitä on tullut somessa jaettua.



Salikuvat

Kyllä! Pakko oli ottaa lihastenpullisteluirvistyskuva kun oli malli-ilmeet sopivasti salin seinällä.

"Tutkimusten mukaan" 80 prosenttia naisista miettii joka päivä, onko heidän kehonsa tarpeeksi hyvä. Vastaus on ei, eli turhan miettimisen voi lopettaa oitis.

Tiedustelin aviomieheltäni miten vartaloni on muuttunut äitiyden myötä, asteikolla 1 - 10. Dialogi:

Aviomies: 1.
Minä: Mikä on muuttunut?
Aviomies: Olet pyöristynyt.
Minä: Mistä?
Aviomies: Mahasta.

Tottahan se puhhuu, mitä siitä verkkareitaan repimään. Mietin kyllä tuossa hetki sitten, että miten pakkini ei ole kiinteytynyt vaikka olen tehnyt yhteensä viisi vatsalihasliikettä sitten jälkitarkastuksen.



Parisuhdepäivitykset

Tästä mieheni tekemästä makkaraeiffelistä otin kuvan Pariisin matkan alla.

Suorastaan huutaa parisuhteemme tilan epätoivoisuutta.



Oman nokkeluuden korostaminen

Mitä vikaa on esimerkiksi onnenpyöräinnovaation jakamisessa? Rosvosektoriin laitetaan paskimmat viinat.

Samoin pidän erikoislaatuisista otsikoista.

Julma nainen.

Varakkuuden korostaminen

Ah, parhautta.

Ohitin tuon Hiacella, aikamme suurautolla.

Mulla on mehtää.

Käyn usein hienoilla keikoilla.

Töiden luettelu

Mielipuuhaani.

Kodin pienet kunnostustyöt luonnistuvat tuosta vaan.

Elämme ekologisesti.

Muatallooshommat ovat hallussa.

Rohkenen paljastaa mikä minua eniten ärsyttää. Kun suljettuun ryhmään päässyt henkilö kiittää ryhmään pääsemisestä. Elekee kiitelkö.

Korvikenaisen seikkailut

"Minulla ei ole samanlainen suhtautuminen ruokaan kuin teillä", tuumi entinen kollegani kun ystäväni häntä synttäri-illalliselleen pyysi. Niin. Kahdeksan ruokalajia nauttineena voin vain todeta, miten kerrassaan ilahduttava suhtautuminen ruokaan meillä onkaan. Emme nirsoile ja menemme kaikkiin laitteisiin sapuskan huvipuistossa.

Jos lapselle tulee nyt allerginen reaktio jostain syömästäni, tarvitaan lääketieteen Uusi Sherlock selvittämään mikä aiheuttaja olikaan. Jokin näistä:

Suolasieniminipiiras
Kurpitsakeitto
Pikkelöity muikku 64-asteisen kananmunan kera ja muutamaa lajia sipulia
Maa-artisokkakeitto, muikunmätiä ja talon leipä maa-artisokkasuolan ja ravintolassa kirnutun voin kera
Spelttipuuro, suppilovahveroita ja karitsansydäntä
Naudan ribeye steak ja palsternakkaa kahdella tavalla
Tyrniposset
Hunaja&valkosuklaa -jälkkäripläjäys
Puolukkamarmeladi, suklaata ja piparminttuvaahtokarkki


Seuraavassa esittelen Jennijeen, annoskuvaustaiturimme, parhaat palat.

Näin saadaan annos näyttämään jo kerran syödyltä. Erityiskiitokset värimaailmasta, huomatkaa (livenä) kirkkaanoranssi mäti lautasen reunalla.

Välijälkkärin savuefekti ikuistettuna. Äkkiä jos tätä kuvaa vilkaisisi tietämättä että siellä on evästä, voisi luulla, että on koirankuppiin jäätynyt havuja ja hautakynttilöitä.

Samalla voin kertoa viimeisimmästä sankariteostani. Minulla oli tiedossa tällä viikolla sekä kokousilta että jo mainitut synttäriruokailut, molemmat pidemmän matkan päässä. Aviomiehen kanssa sovittiin, että on ipanan kanssa pihassa, jotta pääsen niihin. Hän kävi hakemassa sitten korviketta kaapunnista ohikulkumatkallaan, jotta selviävät laatuajastaan. Kokousilta meni ohi sairastuttuani ja eilen päivällä katselin korvikepurkkeja ja huomasin, että osa niistä on sitä laajalti uutisoitua pilalle mennyttä Tuuti-erää. Kysyin mieheltäni että mistä hän ne osti.

Viestini välitettiin myymälän puolelle. Sieltä tuli sitten kuva yhdenlaisesta Tuuti-pakkauksesta ja kysyttiin onko se tämä. Sanoin että niitä on useita erilaisia pakkauksia ja että uutinen löytyy netistä vaikka hakusanoilla Tuuti pilalla. Jonkun ajan päästä tuli kuittaus että tuotteet on poistettu hyllystä. Jälkikäteen huomasin, että kuvassa oli itse asiassa päiväysvanha tuote, purkin viimeinen käyttöpäivä oli 3.1.2017. Jäi vielä sen verran kaivelemaan, että oli linkitettävä se uutinen ja kerrottava, että kyse ei ollut päiväysvanhasta tuotteesta vaan ihan pilalle menneestä erästä. Kysyin onko nämä kaikki varmasti nyt poistettu myynnistä. Jospa sieltä olisi poistettu päiväysvanhojen lisäksi myös ne toukokuussa expiroituvat pilaantuneet.

Hengenpelastusmitalit voi toimittaa tähän osoitteeseen ja odottelen kyllä presidentiltä äitienpäivän kunniamerkkiä.

Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei, se on Korvikenainen!

Illallisella nautin muuten ensimmäisen kerran alkoholia sitten raskauden. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Helsshingin reissulla kulautin pari kupillista sakea Farangissa vielä tietämättäni olevani raskaana. Ei lapsesta ainakaan päällisin puolin huomaa tämän virheen seurauksia.

Valitsin aloittelujuomaksi samppanjaa. Muutoin piti vetää alkoholiton juomapaketti, koska olin autolla. Ruokailukavereistani Jennijee teki taas vakiot:

Ajassa 18:00. "En mä taida ottaa sitä viinipakettia. Pitää olla huomenna menossa klo 12."

Ajassa 18:01. "Hei kyllä mä otan sen viinipaketin."

Ajassa 21:30. "Mikä ois hyvä paikka juoda GT:t?"

Nälkä kasvaa syödessä ja jano näköjään juomalla.

Joulun merkitys

Veljen porukka tuli aatonaattona myöhäisillasta Tampesterista. Kahentoista kilon kinkku kusi rasvansa aamuyöstä perinteisesti uunin pohjalle, josta edelleen uunipeltilokeroon ja siitä keittiön lattialle. 

Aaton ohjelma oli monipuolinen. Mukuloiden toppavehkeet olivat lähtöhötäkässä unohtuneet kotiin, ja niinpä tekstiviestitse kartoitin aviomiehen sukulaisilta löytyiskö lainaksi mittää, jotta ipanat pääsevät mukaan kuusen hakuun. Löytyihän niiltä. Koska aviomies oli edeltävänä iltana ajanut mehtäurakasta tultuaan äitinsä luo varta vasten hakemaan porkkana- ja lanttulootat ja unohtanut ne sinne, oli hänen määrä sitten hyvissä ajoin aattoaamuna ajaa varta vasten niitä jälleen hakemaan. Sai sitten samalla reissulla hakea toppiksetkin. Yhdentoista maissa aviomiehen katseltua piirrettyjä kolmatta tuntia kysyin että arvelitko milloin lähteä kylille kun se aamu meinaa kohta loppua. Oli että eikö tässä saa ees kahvikupposta rauhassa juuvva. Olin että no juopa kuule kahvis.

Lounaalla ei siis syöty niitä laatikoita. Paisteltiin "punaista kalaa" uunissa, jotta saataisiin ipanatkin syömään jotain kunnon ruokaa. Paistamista edelsi oivallus, että yöllä valuneet kinkkurasvat olivat vielä uunin pohjalla odottamassa innokasta siivoojaa. Veljeni joutui komennostani irrottautumaan matkapuhelimestaan uuninpesuun ja kiukkuhan siinä kehkeytyi. Meneehän siinä nyt kuitennii ainakii se kymmenen minuuttia ja ihan kumartumaankin joutuu.

Lapsille punainen kala ei sitten kelvannutkaan. Syönnin jälkeen hokasin, että unohettiin avata kinkku, jota oli siis varattu sopiva määrä eli reilu kaksi kiloa aikuista kohden. Kahden maissa kun aviomies viimein toi toppahousut ja laatikot parin suorittamani tsemppauspuhelun (lue: ala nyt perkele joutua ku kohta tulloo pimmee) jälkeen nuorempi kuusenhakijoista oli jo hyytynyt ja toinen vähän vaille eli tilanne oli vahvasti kriisiytymässä. 

Kuusia ei vissiin ennätetty hirveästi metässä lonimaan pimeyden ja kireyden lähestyessä. Napsittiin viidestä latvasta neljä pois ja hyvä tuli. Puu kuivatettiin sitten keskellä tupaa, normaalistihan tämä valutustyö tehdään navetan pumppukopissa hyvissä ajoin ja nostetaan kuiva kuusi sisään.

Yllättävän paljon löytyy kuusesta vettä.

Joulua ensin kovasti ootetaan ja sitten se joulukin vietetään ootellessa millon mitäkii. Ensin veljen tytön piti oottaa että kuusi kuivuu ja sitten vielä oottaa, että pikkuveli herää päiväunilta yläkerrasta, sillä kaikki koristeet olivat siinä kammarissa. Kuunneltiin sitten pari tuntia "joko kolistellaan kuusi" -mantraa.

Alkuillasta kuusi kolisteltiin kaikilla mahdollisilla killuttimilla aina käsilaukusta lähtien. Helmikoristenauha oli ihaninta ja siitä kun otti ja tempaisi, niin koko kuusi saatiin näyttävästi nurin. Kolme kertaa. 

Ensi jouluna tyydymme tähän kissamallin joulukuuseen, toimii varmasti ipanoidenkin kanssa ihan hyvin.

Seuraavana ohjelmanumerona oli riisipuuron keitto. Delegoin jälleen tehtävän veljelleni. Reklamaatiohan siitä syntyi. Ensin oli vaikeutena se, ettei tiedä miten paljon siihen mitäkin laitetaan (no lue siitä pussin kyljestä ja kerro annoskoko kahdella!) ja sitten vasta tulikin reklamaatio kun kerroin että puuroa pitää hämmentää koko ajan, ettei sitten nouse karekset pintaan kun vähän hämmäyttää. Kuulemma jo vesipohjaisen muutamissa minuuteissa kypsyvän puuron keittely on ihan hanurista ja nyt sitten pitäis jaksaa nelisenkymmentä minuuttia kauhaa pyöritellä. 

Mutta se onkin joulun syvin merkitys että väkisin tehdään semmoista mitä ei halua koska niin vaan kuuluu tehdä.

Syönnin päälle nelivuotias sitten nukahti ja äitinsä eppäili, että saattaa muuten jäädä siihen ihan yöunille, koska kello oli jo melkein seitsemän. Oltiin, että paljonhan ne niitä paketteja joulupäivänäkin aukoo. Mutta onneksi se sitten heräsi. Lahjan jako meni hyvin, mitä nyt paketteja oli loppukommenttien perusteella turhan vähän.

Aviomiestä oli joku ystävä muistanut ihan omalla joulupaketilla.

Oikein hyvä joulu oli. En moiti.

Siitä päästiinkin sitten sujuvasi järjestelemään seuraavia juhlia eli tapaninpäivän nimiäisiä.

Pakanalapseni <3

Kutsu oli kello kahdeksitoista, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että vieraat saapuvat jo kello yksitoista ja puolet tarjottavista puuttuu vielä pöydästä, ja osa ihan kiinteistöstäkin. Hirmu järjestely, siivous ja stressi siitä ilosta, että isovanhemmat ja sisarukset pyörähtää kahvilla, kerrotaan nimi ja otetaan kuvia. Evväitä jäi sitten lopulta niin paljon, että soiteltiin lähimmät kyläiläiset riäppiäisiin. Eivät nekään jaksaneet joulun jäljiltä mittään syyvvä. Tuumasin, että jos kerta kukkaan tässä tuvassa ei syö kiinteitä, niin aletaan sitten juomaan.

Alkupalat

Piiparinen emäntineen tuli myös ilahduttamaan iltaamme ja pirttiin saatiin myös kaksi muuta pariskuntaa. Vieraat kyselivät kohteliaasti vauvan hoidosta ja maidon riittävyydestä. Piiparinen kertoi, että heillä oli tissiä imetty puolitoista vuotta. Mies itki tissiä kovemmin kuin lapsi. Kyllä jää tuommoinen mieleen.

Kerrottiin perinteiset kalajutut ja katsottiin vanhasta valokuva-albumista otosta mustavalkoisen ajan ennätyskalasta, jonka päätä syötiin ekat kaks päivää, eviä taas seuraavat kaks ja pyrstö vietiin vielä meiltä rekalla Piipariselle. Oli se iso kala.

Piiparinen intoutui myös pitämään perinteeksi muodostuneen juhlapuheensa. Se sisälsi kaksi kokonaista ymmärrettävää lausetta, joten totesimme, että tarvitaan lisää viinaa. Vierailun lopussa Piiparinen kävi ihastelemassa pitkän tovin äidin ja lapsen välistä yhteyttä. Eli tuijotti tissiä.

Ei oo tainnu kukaan Piipariselle kertoa, että kun aateekoohon ja intternettiin kirjoittaa sanan tissi, niin siellä niitä kuulkaa on.

Piti ihan itekkii niitä guuglata. Tämä kuva on ensimmäinen hakutulos Googlen kuvahaussa. Tsekkaa jos et usko.

Tiedonhaku kannattaa aina.

Tyttöystäviä, oksennuksia ja vuotoja

Ymmärsin hiljaisuuteni herättäneen syvää ja vilpitöntä huolestuneisuutta lukijakuntani keskuudessa (lue: kaksi kommenttia). Nyt on nopeasti reagoitava ja täräytettävä tiskiin viime kuukauden keskeiset tapahtumat. Hiljaisuus on johtunut kaikesta työnpaskasta mitä on pitänyt tehdä.

1 Isällä on tyttöystävä

Ja nyt siitä uskaltaa jo varmaan rollia. Kaikki alkoi vapun alla. Olimme edeltävänä iltana käyneet pohjoissavolaisen tunneperäiseen ilmaisuun kyvyttömän tuppisuuperheen mittakaavalla merkittävän keskustelun tiineydestäni:

Minä: Meille on tulossa tämmönen. *näyttää ultrakuvaa*
Isä: No jo oli aikakin!
Minä: Joo...

Tämän avautumisen seurauksena isä uskaltautui puolestaan kertomaan minulle seuraavana aamuna uutisensa. Olin lähdössä töihin ja isä oli olohuoneessa aamuteeveen katselussa. Oli selvästi vaivautunut. Arvelin että pitäisi saada kakaista ulos esimerkiksi että tuotko kaupasta kahvia. Kysyin että onko sulla jotain asiantynkää.

Isä: Onko teillä vappuna minkälaista.
Minä: No ei ihmeempiä, päivällä on töitä mutta illaks ei taija olla mittään.
Isä: Tulisitteko mökille illalla saunaan.
Minä: Joo mikä ettei.
---
Isä: Sinne ois tulossa yks vieras.
Minä: Aijaa! Kukas on tulossa?
---
Isä: *katselee kattoa* Yks Leena.
Minä: Jahas, kukas se semmonen Leena on?
Isä: Se on vaan yks.
Minä: Okei.

Nyt tiedän suunnilleen miltä teini-ikäisen lapsen kanssa asuminen tuntuu. Isä häviää perjantaina iltapäivästä ja tulloo pihhaan sunnuntaina illankähmässä. Päiväpeitteenkin on ostanut! Ja väittää ettei oo vakavaa.


2 Työyhteisön tuki

Turpoavaa pakkiani on muistettu työyhteisössä eri tavoin. Oli firman bileet elokuun lopussa. Olisin osannut järjestää nekin juhlat paremmin, mutta ei mennä siihen. Raskaana oleva kollega on monin tavoin kullanarvoinen. Esimerkiksi kun 15-henkiseltä monikansalliselta miesporukalta loppuu yllättäen hotellin saunassa suomalainen valkoviini, on aivan selvää keneen tilanteessa tukeudutaan.

Esimies: Moi!
Minä: No terve. Mitteepä laitetaan?
Esimies: Meitä on täällä saunassa viistoista. Siis sun ei tarvii missään tapauksessa suostua, mutta meiltä loppu kossu. Ei oo pakko mutta voisitko hakea Alkosta pari pulloa.
Minä: Se vuan järjestyy, kyseessä on kuitenkin hätätilanne. Tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, käännä toinen poski ja sitä rataa.

Alkon kassalla on kyllä pakko selitellä ettei nää siis mulle tuu. Tiedä mitkä verikoirat ja sossuntädit ois kohta perässä.

Saunan ja kirkkaiden tuloksena päästiin tiivistelmään firman miesten illasta: espanjalainen tilaa viinat, intialainen oksentaa, ruotsalainen pilkkii ja suomalainen itkee. Aika säälittävää, että 7 kk raskaana oleva on baarissa pisimpään. Tai olen vaan kovempi tyyppi. Huolehdin kolme viimeistä sälliä hotelleihinsa ja koteihinsa, koska olen myös siten niin hyvä ihminen.

Monikansallisessa työyhteisössä piilee suurta rikkautta ja usein jotain muutakin, mutta ei mennä siihenkään. Pyörähdin länsinaapurissa heittämässä hyvästejä hetki sitten. Siellä oli huomaavaista sakkia. Ukot olivat että miten oot voinut, toin sulle hedelmiä, otatko kahvia, hei anna mä siirrän sen tuolin, näytätpä hyvältä ja sitä rataa. Suomessa kysellään että eikös pitäisi käyttää tuota tavarahissiä. Oiva huumori on myös upean ajankohtaista. Meitä oli porukka lähdössä asiakkaalle yhdellä pirssillä ja porukkaa oli otettava kyytiin useammasta sijainnista. Kysäisin että mitenkäs myö kuletaan sinne huomenna. Pitäis varmaan tiedustella Särkänniemestä miten niitä suuria nisäkkäitä siirrellään, kuului vastaus.


3 Harrasteet ja ihmissuhteet

Hommasin lammasfarmarille yllätyksenä talven puut eli 12 mottia koivuhalkoa. Mitoitus sattui juuri nussakasti kohdilleen.

Ei tarvinne selittää tarkemmin.

Minulle on kehkeytynyt huoli sosiaalisen elämäni tilasta neloskvartaalilla ja siitä eteenpäin. Olen ollut suorastaan epäilyttävän aktiivinen ystävieni suuntaan, jotta eivät unohtaisi minua. Ahdistaa että mitäs perkelettä teen kun työt kahden viikon päästä pitäisi lopettaa. Samoin kontakteja kyläläisten välillä tulee vaalia. Käytiin eilen naapurin karaokepisteellä. Idea syntyi kun sitä ennen olin ystäväni ja aviomiehen siskon kanssa viettänyt laatuaikaa eli avasimme pari viikkoa sitten matkahuollon palvelupisteestä noutamani äitiyspakkauksen. Keskustelimme tunteista ja rintatulehduksesta. Kokosimme rintapumpun. Arvelin että nyt olisi syytä ajaa illanviettoon järven toiselle puolelle. Niin tehtiin.

Karaokeiltoihin on liittynyt aina yllätyksellisiä tapahtumia. Tämäkään kerta ei luonut poikkeusta. Lähdin tykittämään omalla autolla edellä ja ystävät painattivat perässä omalla ajoneuvollaan. Jossain kohtaa havaitsin että ei näy takanatulijoita ja kohta puhelin soi. Ajettiin takaisin todistamaan öljyvuotoa. "Akkojen autostani" löytyi kaikki tarvittava hinausvälineistö ja saatiin kiulu kiskottua viereiselle pellolle odottamaan päivää parempaa.

Mikä tilanteessa neuvoksi? Turha sitä on iltaa pilata yhden tällin takia. Pikainen soitto kotiin avopuolisolle että näin kävi ja eiku suorinta tietä karaokepisteelle.

Repertuaariimme kuuluivat autoiluaiheiset klassikot kuten Teuvo maanteiden kuningas ja Bensaa suonissa.

Näissäkin bileissä olin palkintokorokkeella turnauskestävyydessä.

Nauti raskaudesta!

Korkeakulttuuria ja kuuskymppisiä

On ollut juhlava viikonloppu. Perjantaiksi oli sovittu työkaverin kanssa kouluttautumisiltapäivä eli digitalisaatioon ja johtamiseen liittyvä seminaari ja sen päälle Kuopio Tanssii ja Soi 2016 -gaalailta musiikkikeskuksella. Tanssiesitys tarjosi läpileikkauksen festivaalista. Olihan siinä pariksi tunniksi ihmeteltävää, kun aikuiset ihmiset ryöjäävät lattialla. Upeimmat elämykset minulle henkilökohtaisesti tarjoili balettiesitys, jonka aikana hämmästyin siitä miten valtavan tiukkoihin housuihin miehen saa tungettua ja modernimpi numero, jossa juopunutta esittävä nainen heitti paidan pois, torotti siinä rintaliivisillään ja työnsipä vielä toisen kätensä housuihinsa.

Ja Jormahan oli aivan upea välispiikeissään.

Gin-gin.

Korkeakulttuurin parista oli hyvä luikkia takaisin kaltaisteni joukkoon, muaseuvvulle huomattavasti vapaamuotoisemman ilkamoinnin pariin. Piiparinen oli esittänyt meille kutsun tulla mukaan hänen 60-vuotisjuhlaansa. Mietimme kuumeisesti, mitä voisi hankkia miehelle, jolla on kaikkea. Sitten välähti. Hänellähän ei ole enää kukkoa! Hartaimmat fanit tuntevat tarinan Kyöstistä, ne jotka eivät, voivat luntata tiältä.

Aateekoon ja intternetin aikakaudella kukko löytyi helposti ja vaivattomasti tori.fi:stä. On upeaa viedä kypsään (fyysiseen) ikään ehtineelle herrasmiehelle uusi pahoinpitelijä.

Piiparinen on tunnetusti suuri kielimies ja kun hän tajusi, että olivat "vittu kukon ostaneet", hän tuumi, että kukon pitäminen oli ollut hänelle semmoinen Once upon a time -kokemus. Ymmärtäähän tuon.

Kyösti Kakkonen

Juhlakalu munien kopeloinnissa

Millaista on viettää juhlagaala kuuskymppisten mukana? No aivan upeaa. Ne ei oikeastaan eroa puolta nuorempien kekkereistä kuin sillä tapaa, että kuuskymppisten on vain astetta hankalampi päästä ylös, jos menevät lattialle istuinpaikkojen puutteessa lukemaan karaokelistoja tai jos sattuvat esimerkiksi kaatamaan 10-senttisestä vuolukivestä tehdyn karaokelaitepisteen ja itsensä siinä mukana. 

Karaoke-esitysten välispiikkien mestaristaitojen hioutuminen edellyttää kokemusta, jonka vain vuosikausien karaokeisännöinti voi ihmiselle kehittää. Oma suosikkini oli kohta, jossa Piiparinen juonsi, että seuraavaksi Miina Orvokki laulaa Eron hetki. Yhdessä nurkkauksessa koettiin tässä kohtaa pohjoissavolainen versio cocktail-ilmiöstä ja herättiin huutamaan, että vittu minä vielä kottiin lähe!

Siinä kello jallun ja konjakin jälkeen juhlakalu sai upean ajatuksen. 60-vuotisjuhlahaastattelu olisi laadittava. Enpä ihan heti tiennyt mihin oratoriseen ilotulitukseen ja sen epätoivoiseen dokumentoimisyritykseen joutuisin. Tyypillinen vastaus oli sellainen jolla oli alku, kestona 4 - 5 minuuttia ja ei tiettävästi loppua lainkaan. Kysymyksiä esitti juhlaväki ja yritin poimia olennaiset.

Mikä on parisuhteen merkitys kuusikymppisenä?
Piiparinen:  Vaimolla on paljon ajatuksia. Tosi paljon ajatuksia. Mulla kyllä niitä on enemmän ja emännällä ne ussein katkii.

<kysymys toistetaan>

Vaimo:  "Meillä on niiiin huippu.."
Piiparinen: "Shut up. Meidän suhde, voi helvetti se on hyvä. Jos emäntä kertoo siitä, luultavasti huomenna ei harrasteta seksiä. Emännällä on pöksyt, ne on semmoset mustat ja jos ei oo jollain kaverilla. Jos vaimo on pikkareissa ja oottaa sillä tavalla mustissa pikkareissa, mä veikkaan että ois neljäkymppiset.
Vaimo: "Musta se ei mee oikein, että sä yksinään kerrot tätä tarinaa."
Piiparinen: "Parisuhde on kuin kismet, niin hyvä ettei sanotuksi saa. No ei sillä tavalla, otetaan takaisin."

<haastattelija keskeyttää vastausprosessin, koska selkeitä lauserakenteita ei enää asian ympärille muodostu>


Sinulla on monia huimia seikkailuja. Mikä on seuraava?
Piiparinen: "En tiiä mikä se on, jos tietäisin niin eihän se ois suurin seikkailu."
<välikommentti: upean savolainen vastaus>


Mitä haluaisit haaveissasi tehdä?
Piiparinen: "Mulla on haave ja mä tiedän, että teen sen. Kaks, kolome vuotta etteenpäin on muualla kuin Suomessa ja ostan osakkeen. Luultavasti Portugalista. Jos emäntä ei tuu perässä niin so  what."


Lähetäänkö Saarenmaalle sikametälle?
Piiparinen: "Ihan millon vaan!"
Kysyjä: "Elokuussa?"
Piiparinen: "No ei."


Väliohjelmanumerona haastattelualueelle saapuu herrashenkilö, joka ilmoittaa lähtevänsä tästä Mustinmäkkeen hiippailemmaan. Kysyttäessä millä kyyvvillä hän meinois lähtee, mies vastaa että en minä tiiä. Tässä kohtaa harhautusliikkeenä selitetään samaiselle miehelle haastattelutilanteen taustat ja pyydetään esittämään oma kysymys Piipariselle. Ilahduttava kysymys raikaa kesäillassa:


Ootko saanu pillua?
Piiparinen: Emännältä oon suanu niin paljon pillua, että tarviin kuulolaitteen.


Kylmin paikka missä oot ollu? Milloin on paleltanut eniten?
Piiparinen (katsoen samalla erästä ystäväänsä): "Oliko se ku sinä sammuit... *röhönaurua* ...vai minäkö se olin? Muistin että Aapeli (nimi muutettu) sammu saunaan mutta minähän se olin!

<Kysymys toistetaan selvyyden vuoksi, kyse on siis kylmästä ja vastaus lähti rakentumaan saunan ympärille>

Piiparinen: "Ei, se sauna oli lämmin! Niinku tunnelmaltaan ja olikohan koirakii lauteilla. Se sano vuh. Både och!"


Mikä on ollut jännittävin tilanne, johon olet joutunut?
Piiparinen: "Kerronko minä. Terohan (nimi muutettu) ei käytä silleen niinku tuota jalaka.. niinku sukkia. Teron kanssa satuttiin, kun oltiin nuoria, ja se oli kiinnostunut naisista ja minähän en ollu, niin Tero oli että nää naiset viiään meille ja niinhän ne vietiin ja Piiparisen äiti sanoi, että mikä silli tiällä haisoo. Kerran oli Teron kanssa hehkuvat naiset. Hehkuvan naisen veti saunan lauteille.
Tero: "No sillä naisella oli moonikset ja äitis sano, että pittää se sauna pestä."


Ystävän muistelo #1 Piiparisesta
Piiparisen kanssa oltiin kotona nuorina poikina ja päätettiin karata. Oltiin 14-15-vuotiaita. Piiparisen kotoa otettiin lenkkimakkara ja Valmet 565, jotta päästään Kuopioon. Minä istuin siivellä ja mikä tulloo se iso tie, siitä päästiin muutama sata metriä ja tuumattiin että näläkähän tässä on. Meillä oli vakaa tarkoitus, että karataan. Ei päästy ku 8 kilometriä ja järven rannalla paistettiin makkarat.


Ystävän muistelo #2
Oltiin vähän varttuneempia. 17 tai 18. Eiku 16 tai 17. Manulla oli hyvät tanssit ja oltiin että vittu sinne männään. Oli hyvät viilingit ja sitten kävi että tanssit loppu ja ei ollu kyytiä kottiin. Olihan siitä 45 kilometriä pihhaan. Oltiin että männään Heikin kievariin ja välillä oli lato, mutta siellä tuli kylymä. Kievarille lopulta piästiin ja sieltä ajovat meidät vittuun. Taksi toi meijjät melekein Räsälään. Aamuyöllä kuudelta oltiin pitkällä suoralla ja minä kävellessä nukahin ja kuavuin ojjaan. Ihan tosi. Piiparinen oli mulle että mitä vittua. Me poltettiin sanomalehtiä ku oli niin vitun kylymä. Muistan vielä mikä ilo tuli kun löydettiin se sanomalehti. Piästiin Piiparisen luo ja sen äiti kysy onko teillä näläkä, outtako mittään syöneet. Ajoin mopolla siitä sitten vielä pihhaan.




Upea haastattelu. Kerrassaan ikimuistoinen. Tai no, veikkaan että se oli pelkästään minulle sitä, koska kaikki muut olivat hyvässä pierussa. Mutta näin moternilla aikakaudella saatiin nämäkin helmet tarinat talteen.

Aamuyön mittaan juhlaväki alkoi purkautua karaokemutterilta takseihinsa ja sain vielä siitä tilanteesta viimeisen ilahduttavan kommentin napattua.

Mies A huutelee miehelle B: "Kaks naista ootteloo sua."
Mies B: "Minä luulen, että niitä on enemmännii."



Loppuun vielä lyhyt tutkielma alkomahoolin vaikutuksista karaoke-esiintymiskyvykkyyteen.

Alkuillan näyte:

Aamuyön näyte:

Kiitos isännälle, emännälle, juhlaväelle. Ois voinu tylsemminkin lauantai-illan viettää! Leukoihin koskoo ku hampaita nauratti niin.

Uutispommi

Joo. Neloskvartaalilla olen mahdollisesti epäitsekäs ja välitän muustakin kuin rahasta. Maaliskuussa lähdin aamulla liikkeelle sängystä ja jotain outoa tapahtui. Rintani tuntuivat kiinteiltä. Aloin muistella milloin jakopään venttiili oli viimeksi vuotanut ja ei ihan hetkeen.

Neuvolassa sai neuvotella. Sain tolkuttoman monistenivaskan kouraan ja tiesin jo heti mistä asiassa on kyse. Kerroin että tää homma menee nyt sillä tavalla, että en lähde tähän ruokapelleilyyn ja saat nyt sanoa maksimissaan kolme asiaa mitä ei saa syödä. Nikottelun jälkeen sain listan: raaka liha, raaka kala ja pastöroimattomat pehmeät juustot. Vuoden Siivooja 1 - Neuvolatäti 0.

Neuvolatäti kertoi että ensimmäinen ultra tehdään todennäköisesti emättimen kautta. Ilahduttavaa. Menin KYSille ja lääkäri (?) kertoi ovea avatessaan, että kai muistatte että tämä on opetussairaala. Olin että joo. Sitten siinä olikin kuusi kappaletta nuoria ihmisiä istumassa rivissä strategisessa sijainnissa. Olin että ootin kyllä pikkuisen pienempää yleisöä. Mutta ei tarvinnu römpsää kaivella, pintapuolisesti katseltiin. Sikiö näytti siltä että kohta voisi jo mennä eskariin, odotettiin jotain toukkaa tai jotain jokseenkin merihevosta muistuttavaa. Olispa samanlaista kuin lehmillä. Samana päivänä pystyyn ja tilanne haltuun.

Lähisuvulle ja joillekin kavereista tuli kerrottua ensimmäisen ultran jälkeen. Reaktioita uutiseen oli monenlaisia. Parhaimmistoa:

Työkaveri: Minkähänlainen äiti sinusta oikein tulee. (sitä minäkin mietin)
Isä: No jo oli aikakin. (jatkettiin tv:n katselua eikä asiasta ole sittemmin puhuttu, just hyvä)
Kaveri: Hyvä emoalus sinä olet.
Työkaveri 2: Sinulla on paljon annettavaa, et ole semmoinen vaaleanpunainen pullamössö ja sinä et mitä tahansa paskaa ota vastaan ja sinua ei huijata.
Veli: Mä luulin ettet sä ikinä halua lapsia.
Aviomiehen mummo (myös suvun kantaäitinä tunnettu henkilö, brrh): Hyvä että teillekii ies muutama lapsi tulloo. (öö okei, jos nyt aloitettais siitä yhdestä)

Tiineys otetaan huomioon monilla eri tavoilla lähipiirissä. Vilkkaan miehen kanssa käytiin katsomassa Kuopion musiikkikeskuksella standupia. Koomikko kysyi että onko paikalla maidontuottajia. Vilkas mies huusi että täällä on! Onneksi ei oltu eturivissä.

Aviomies on ollut huomaavainen. Tuli yks ilta kotiin. Olin sohvalla istuskelemassa ja vieressä oli talouspaperinpala, jossa verta. Käytiin dialogi:

Aviomies: "Mitä tuossa paperissa on?"
Minä: "Verta."
Aviomies: "...mistä se on tullu?"
Minä: "Nenästä."
Aviomies: "...no mitenkä sitä tuolleen vuotaa, pitäiskö olla huolissaan?"
Minä: "Varmaan johtuu siitä, että söin vahingossa vuohenjuustoa ja olin metriä lähempänä haukea."

Sitten toinen oli kun aviomiestä oli kaveri pyytänyt metsästysretkelle syyskuussa. Lähetti postia töihin, että uskaltaako sitä lähteä reissuun silloin. Vastasin että no eipä sitä kukaan etukäteen tiiä, että ei kai sitä elämistä passaa lopettaa ja spekuloida. Samaa jappasua jatkui sitten muutaman viestin verran ja aloin jo hiiltyä. Jouduin vastaamaan että tuskin sinä oot minnekään öljynporauslautalle lähdössä, että kai sieltä pihhaan pääsee viikon sisällä jos jotain sattuu. Ja että sitä ei tiedä kukaan minkälainen pirttihirmu minusta tulee tässä vielä, joten suosittelisin lähtemään vielä kun pystyt.  Ja ihan kirjallisena on tämä lupa nyt. Ymmärsi yskän.

Olen saanut kaksi lahjaa. Tai no, toisen sain minä ja toisen sikiö. Yhdeltä kaverilta sain ensipupun. Veljen emäntä antoi puoliksi käytetyn nännivoidetuubin ja opasti että:
"Joo siis tää on tosi hyvä siihen, että kun ne nännit ovat tosi kipeet ja ihan rohtuneet ja"

"La-la-la-la!"

Sain eilen iltakympiltä kutsun Piiparisen tyttären valmistujaisjuhliin. Jotka olivat siis menossa parhaillaan järven toisella puolella mökillä. Päräytin mestoille ja boolitarjouksesta kieltäydyin tiineyden takia. Siinä hetki tästä tilasta keskusteltiin ja Piiparisen emäntä kysäisi että olikos se <aviomiehen nimi tähän> paikalla? Sanoin että joo, oli se siittämisen hetkellä paikalla. Yleisölle kelpasi. Varmaan tarkoitti, että saapuiko mies myös mukanani illanviettoon, mutta oli niin vastustamaton syöttö, että oli pakko palauttaa. Piiparinen oli ennättänyt hersyvän kutsupuhelun ja paikalle saapumiseni välillä ottaa välikuolemat ja kömpi kammarista terassille. Uutisista innostuneena hän halusi kuunnella vatsaani. Piti huomauttaa, että herra taitaa kuunnella ryntäitäni vatsan sijaan. Sattuuhan sitä. Kohtahan se jo vasemmanpuoleiseen tissiin takertuihin. Sitäkin sattuu. Puristelkaa vaan vaikka kaikki kun vielä on jotain mitä puristella.

Tämmöistä tällä kertaa. Kohtapuoliin selviää ovatko kaikki komponentit, asetukset ja konfiguraatiot kohdillaan ja onko paketti toimitus- ja vastaanottokelpoinen. Tässä viidentoista tunnin työpäiviä tehdessä ei ole oikein ennättänyt asioita pohtia, mutta oon aatellut, että eiköhän ne hormonit jotkut vaistot herätä.

Helvetin hyvin menee

Eilen oli perjantai 13. päivä. Se alkoi ennen sian peraisua heräämiseen Erittäin Tärkeää Tarjousesittelymatkaa varten. Sitten puoli viiden aikaan tulikin tehtyä havainto, että ei tarvii tällä kiululla lähteä ajelemaan lentokenttää kohti: 

Otin aviomiehen ranchin onnenpyöräauton alle ja pääsin kohteeseen. Ajoissa.

Tämä oli sellainen kuorrutus kakkuun, jota on hartaudella leivottu jo kuukausia. Aateekoossa ja intternetissä on niin kiirettä, että toisen kvartaalin loppuun mennessä viimeistään lienee jo naama sulanut, sisäelimet mädäntyneet, hiukset hierottu irti ohimoilta ja saatu aivoverenvuoto.

Yksi asia sai jaksamaan tämän viikon (joskin nyt tuli tässä kohtaa mieleen, että sunnuntaina on viimeisteltävä jälleen yksi tarjous). Se oli nimittäin kaverilta saatu odotettu kutsu yhdistettyyn kinkunpaisto- ja Euroviisuvalvojaisiin. Tämän kolahtaessa postiin tunsin ilmeisesti onnea. Ainakin joku kaukainen muisto tuli mieleen, vähän sellainen tiedättekö tuoksumuiston oloinen - että jostain tuoksusta tulee mieleen kaukaisesti joku ihana lapsuuden kesä -tyyppinen tilanne.

Tästä hurmioituneena tein valmiiksi iltaa varten bingolomakkeen. Jännittää ihan helvetisti tuleeko bingo.

Edes tämän illan aion olla rentoutunut ja rauhallinen. Jatkosta en lupaa mitään.

Maalainen viikonloppu - kakkaa, pieruja ja karvoja

Oli onnistunut viikonloppu. En siis tehnyt mitään mitä olisi pitänyt tehdä, vaan kaikenlaista muuta.

Menimme perjantaina Vilkkaan miehen ja hänen emäntänsä kanssa katsomaan standupia. Esiintyjinä olivat Jaakko Saariluoma ja André Wickström. Amerikkalaiset laulutähdet menevät tarinan mukaan Las Vegasiin kuolemaan. Nähtävästi suomalaiset koomikot valitsevat Leppävirran loppusijoituspaikakseen.

Nautimme Vesileppiksessä illallisen ennen keikalle menoa. Ruoan taso sai Vilkkaan miehen antamaan spontaania palautetta: "Tämähän maistuu siltä kuin oltaisiin ihan oikeassa ravintolassa!" Siinä spa & sport hotellin markkinointiosastolle pientä vinkkiä, ihan ilmaiseksi.

Olimme hyvissä ajoin paikalla, katsomo oli jaettu kolmeen osastoon. Kuvassa oikealla alaikäisten alue, keskellä ProAgrian ja Leppävirran kunnan vip-paikat ja vasemmalla aikuisikäisen rahvaan istuimet.

Aikainen mato eturivipaikan nappaa.

Pohjoissavolainen pomminvarma paikanvarausjärjestelmä á la Vilkas mies.

Ohjelmisto oli hyvin yleisöönmenevää, eli puhuttiin nylkyttämisestä, pieruista, perseistä, homoista ja runkkareista.

Suosittelen lämpimästi kaikille. Ja vinkkinä että varmasti kuulostaa paremmalta pienessä juovukkeessa.

Lauantaina tehtiin lammasfarmarin kanssa leipää taas yhden kerran. Aiempien kertojen mokia pyrittiin välttämään, näitä virheitä ja niiden yhdistelmiä on jo siis kokeiltu:

1) Liian kova taikina

2) Liian pienet leivät

3) Liian kuuma uuni

4) Liian pitkä paistoaika

Ensimmäisen erän palaute oli kyllä mieleenpainuva. Aviomies oli ottanut pakkasesta leivän sulamaan. Aamulla sitten sitä näpelöitsemään siinä, ja yhtäkkiä kuului hirveä räsähdys. Mies säikähti että nyt meni jossain jotain isoa lasista rikki ja etsi katseellaan mitä oli tyrkännyt lattialle. Leivän pohja oli tippunut pöydälle ja antanut tämän katastrofimaisen soinnin. Arvostelijoille sellainen palaute, että teepä itse perässä!

Koska ihminen on oppiva eläin, saimme tällä kertaa aikaan lopulta liian löysäksi osoittautuneen taikinan ja himpun liian lyhyen paistoajan.

Ens kerralla sitten.

Sunnuntaipäivän ratoksi syötiin kasariherkkuja eli voileipäkeksejä ja Viennettaa. Siitä 

voimaantuneina päätettiin kokeilla lampaiden keritsemistä. Lampuri oli ostanut ammattilaisleikkurin.

Joka oli ihan paska. Piti saksia käyttää. Ja saksia tylsytettiin puolenkymmentä kappaletta ja lopputuloksena oli yksi lammas jolta oli lähtenyt puolet takin paksuudesta pois. Kokosimme itsemme ja päätimme hankkia sahalaitaiset servocut -sakset, jotka ihan varmastikin kaapunnista varsin vaivattomasti paikantuvat.

Ilme kertoo kaiken.

Varsinaisesta keritsemisprosessista en kerennyt ottamaan kun piti halata ja rapsutella uuhta prosessin ajan. Ettei se hätäänny. Ja koska meillä ei mitään kerintäpaikkaa ole rakennettuna. Vielä.

Pitääkin joskus laittaa kotitekoisten kerintäasemien luonnoskuvia. Vaikuttavaa settiä.