lauantai 28. tammikuuta 2017

Korvikenaisen seikkailut

"Minulla ei ole samanlainen suhtautuminen ruokaan kuin teillä", tuumi entinen kollegani kun ystäväni häntä synttäri-illalliselleen pyysi. Niin. Kahdeksan ruokalajia nauttineena voin vain todeta, miten kerrassaan ilahduttava suhtautuminen ruokaan meillä onkaan. Emme nirsoile ja menemme kaikkiin laitteisiin sapuskan huvipuistossa.

Jos lapselle tulee nyt allerginen reaktio jostain syömästäni, tarvitaan lääketieteen Uusi Sherlock selvittämään mikä aiheuttaja olikaan. Jokin näistä:

Suolasieniminipiiras
Kurpitsakeitto
Pikkelöity muikku 64-asteisen kananmunan kera ja muutamaa lajia sipulia
Maa-artisokkakeitto, muikunmätiä ja talon leipä maa-artisokkasuolan ja ravintolassa kirnutun voin kera
Spelttipuuro, suppilovahveroita ja karitsansydäntä
Naudan ribeye steak ja palsternakkaa kahdella tavalla
Tyrniposset
Hunaja&valkosuklaa -jälkkäripläjäys
Puolukkamarmeladi, suklaata ja piparminttuvaahtokarkki


Seuraavassa esittelen Jennijeen, annoskuvaustaiturimme, parhaat palat.


Näin saadaan annos näyttämään jo kerran syödyltä. Erityiskiitokset värimaailmasta, huomatkaa (livenä) kirkkaanoranssi mäti lautasen reunalla.



Välijälkkärin savuefekti ikuistettuna. Äkkiä jos tätä kuvaa vilkaisisi tietämättä että siellä on evästä, voisi luulla, että on koirankuppiin jäätynyt havuja ja hautakynttilöitä.




Samalla voin kertoa viimeisimmästä sankariteostani. Minulla oli tiedossa tällä viikolla sekä kokousilta että jo mainitut synttäriruokailut, molemmat pidemmän matkan päässä. Aviomiehen kanssa sovittiin, että on ipanan kanssa pihassa, jotta pääsen niihin. Hän kävi hakemassa sitten korviketta kaapunnista ohikulkumatkallaan, jotta selviävät laatuajastaan. Kokousilta meni ohi sairastuttuani ja eilen päivällä katselin korvikepurkkeja ja huomasin, että osa niistä on sitä laajalti uutisoitua pilalle mennyttä Tuuti-erää. Kysyin mieheltäni että mistä hän ne osti.

Viestini välitettiin myymälän puolelle. Sieltä tuli sitten kuva yhdenlaisesta Tuuti-pakkauksesta ja kysyttiin onko se tämä. Sanoin että niitä on useita erilaisia pakkauksia ja että uutinen löytyy netistä vaikka hakusanoilla Tuuti pilalla. Jonkun ajan päästä tuli kuittaus että tuotteet on poistettu hyllystä. Jälkikäteen huomasin, että kuvassa oli itse asiassa päiväysvanha tuote, purkin viimeinen käyttöpäivä oli 3.1.2017. Jäi vielä sen verran kaivelemaan, että oli linkitettävä se uutinen ja kerrottava, että kyse ei ollut päiväysvanhasta tuotteesta vaan ihan pilalle menneestä erästä. Kysyin onko nämä kaikki varmasti nyt poistettu myynnistä. Jospa sieltä olisi poistettu päiväysvanhojen lisäksi myös ne toukokuussa expiroituvat pilaantuneet.

Hengenpelastusmitalit voi toimittaa tähän osoitteeseen ja odottelen kyllä presidentiltä äitienpäivän kunniamerkkiä.

Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei, se on Korvikenainen!



Illallisella nautin muuten ensimmäisen kerran alkoholia sitten raskauden. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Helsshingin reissulla kulautin pari kupillista sakea Farangissa vielä tietämättäni olevani raskaana. Ei lapsesta ainakaan päällisin puolin huomaa tämän virheen seurauksia.

Valitsin aloittelujuomaksi samppanjaa. Muutoin piti vetää alkoholiton juomapaketti, koska olin autolla. Ruokailukavereistani Jennijee teki taas vakiot:

Ajassa 18:00. "En mä taida ottaa sitä viinipakettia. Pitää olla huomenna menossa klo 12."
Ajassa 18:01. "Hei kyllä mä otan sen viinipaketin."
Ajassa 21:30. "Mikä ois hyvä paikka juoda GT:t?"

Nälkä kasvaa syödessä ja jano näköjään juomalla.


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Liikuntaleikeistä ja oikeassa olemisen vaikeudesta

"Siellä teidän maalaismaisemissa on varmasti ihanaa tehdä vaunulenkki!"

Kyllä. Siinä kun auringon innoittamana lähtee piipahtamaan muutaman kilometrin päässä lammasfarmarin luona, ei heti arvaakaan miten vittumainen keikka siitä tuleekaan. Pohjois-Savossa on tunnetusti pelkästään ylämäkiä. Ja lisäisin että hyvin auratut tiet. Monessa kohtaa tiellä oli ennätetty lumentulon jälkeen liikkua ainoastaan mönkkärin, hevosen ja koiran toimesta. Veljeltä saaduissa cityrattaissa pienessäkin lumimäärässä työntäminen ja etenkin niitä loputtomia mäkiä pitkin nosti sykkeen lähemmäksi kahtasataa. Höyrysin rinteessä kuin hevonen. Onneksi ei ketään tullut vastaan. Läähätykseni piti penskankin hereillä. 



Puolessavälissä.



Vielä vähän.




Päätin jäädä korkeanpaikan leirille oleskelemaan pidemmäksi aikaa. Lopulta soitin raksaukon hakemaan meidät pois illalla. Kyllä nämä maisemat ovat kauneimmillaan kun niitä autosta käsin katsoo.

Aviomies aloitti toisella paikkakunnalla metsänharvennusurakan joulukuun alussa. Homman oli määrä kestää kaksi viikkoa. Laskekaa itse. Ellei jotain ihmeellistä ole, kaveri saapuu kotiin kymmenen, yhdentoista aikaan. Yhtenä aamuna venytteli omassa kammarissaan kun vein ipanan hetkeksi hänen hoteisiinsa, että pääsisin syömään. Kertoi miten hyvin oli nukkunut. Katsoin aviomiestä silmiin. Kysyi mitenkäs te nukuitte. Katsoin aviomiestä silmiin. Vaikeni. 

Tuli jostain syystä samalla mieleen joskus näkemäni rikosprofilointidokumentti, jossa kerrottiin, että jos löytyy naamaan puukotettu ihminen, kyseessä on mitä varmimmin intohimorikos, mikä kielii taas puolestaan siitä, että oma puoliso on asialla. 

Jos jatketaan vielä vähän tästä miehet vastaan naiset -asetelmasta. Siitä miten miehet eivät opi. Ystäväni lähetti kuvaviestin saatesanoilla "Kehotin syksyllä kaatamaan tämän".


Oli malttanut olla mainitsematta miehelleen asiasta. 

Uskoiko joku?! Tietysti oli maininnut asiasta. Ei ollut muistutus kuulemma miestä miellyttänyt. Mikä lie.

Se on niin rankkaa olla aina oikeassa ja tietää tasan tarkkaan miten asiat tulevat menemään. Toisaalta, on se varmasti miehillekin musertavaa olla aina väärässä.

Mutta. Jos puun olisi itse kaatanut, olisi se kuitenkin pamahtanut talon katolle. Se on vähän kuin aviomiehen sedän muutaman vuoden takainen keksintö tehdä mökkitontilla hankintahakkuu sen sijaan, että teettää harvennuksen yhtiöllä, jotta jää vähän jotain taskunpohjallekin. Niillä olikin hyvä maksaa Savon Voimalle vähän auki kaks tonnia, kun tuli kaadettua puu linjan päälle sillä seurauksella että se linja katkesi.


torstai 12. tammikuuta 2017

Kotiäidin reseptikirja ja muuta jännää

Monet pelottelivat etukäteen sillä, ettei pikkuvauvan kanssa pysty tekemään oikein mitään muuta kuin toimimaan syöttöautomaattina. Ei pidä paikkaansa. Jaan kanssanne kaksi suosikkireseptiäni.

Broileri ja melkeinriisi (kolmelle)

1. Jätä ottamatta broileri huoneenlämpöön ennen paistamista
2. Jätä uuni esilämmittämättä 175 asteeseen
3. Hae pakkaus jääkaapista
4. Laske lapsi uunilapasten päälle lattialle (no okei, pöydälle mutta älkää kertoko kenellekään)
5. Laita koipireisipalat uunivuokaan ja siitä edelleen uuniin
6. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen
7. Jätä raksaukolle hellalle PostIt-lappu, johon kirjoita ruoan arvioitu valmistumiskellonaika 


Seuraavaksi valmista melkeinriisi

1. Ota setäpenapaketti kaapista
2. Lähde kuljettamaan ympäriinsä vauvaa, joka ei viihdy sylissä selällään, pystyasennossa eikä mahallaan
3. Iske vauva telakkaan




Nakkikastike ja lisäkesalaatti

1. Ota nakkipaketti leikkuulaudalle
2. Mene syöttämään vauva


3. Jätä raksaukolle viesti, että eilistä salaattia löytyy jääkaapista



Sitten muihin aiheisiin. Tavallaan. Ystäväni on saamassa vauvan. Vaikka homma on vielä kovin alussa, mietin mitä hänelle voisi ostaa lahjaksi. Hän kertoi että haluaisi kovasti onnistua imettämisessä, joten voinkin koostaa hänelle imetyskorin. Siihen tulee ainakin nämä kaksi asiaa:

Grillipihdit



Ylivoimainen vekotin kun imettäessä jokin tärkeä asia (puhelin, läppäri, kaukosäädin, suklaa, karkit) on aina juuri vähän liian kaukana. Sillä saa myös astetta helpommin poimittua lattialta harson tai tutin, kun ipana viihtyy vain sylissä ja selkäsi on jo ihan paskana.


Kaali

Kun ryntäät ovat repeytyneet rikki jatkuvasta ryystämisestä ja jokainen imetyskerta irvistyttää, pitää laittaa kaulittu kaalinlehti liiveihin muutamaksi tunniksi. Kipuihin se ei auta, mutta haiset hetken jollekin muulle kuin puklille ja hielle.





Sanotaan, että nukkuva lapsi on kaunis. Nyt minäkin tiedän miksi. Oma ipana louskuttaa leukojaan usein nukkuessaankin. Saa pelätä että joko sillä taas on nälkä. Viime yön tissituskissa siitä tuli mieleen eräs Walking Deadin klassikkojakson kohtaus:





maanantai 9. tammikuuta 2017

Paras vauvakirja

Sain kaksi vauvakirjaa, toisen kunnalta ja toisen pakanakummeilta. Vauvakirja on se, jota täytetään ensin pari kuukautta ja sitten "äiti on vähän väsynyt".

Kulta-aika lapsuuden -versio ei tunnista ateisteja eikä mainstreamista poikkeavia perhekokoonpanoja. Kirja tarjoaa arvokasta vertailutietoa lapsen kehityksestä, koska mikään ei ole yhtä tärkeää kuin saada oma rikupetteri tai jormaorvokki oppimaan uusi temppu nopeammin kuin toisten lapset. Tulee helvetin hyvä mieli kun voi vetää pohjat jossain. Kun muut lapset itkevät ensikyyneleensä 2 - 3 kuukauden kohdalla, meillä aloitettin jo kuukauden iässä.



Tatun ja Patun vauvakirja on varsin nykyaikainen ja esimerkiksi ottaa huomioon myös ne hipit, jotka eivät rokota lapsiaan. Samoin lapsista hieman oudolla tavalla kiinnostuneita palvelee sivu, johon piirretään käden ja jalan lisäksi myös pepun kuva.



Pohdin vauvakirja-asiaa ja tulin siihen tulokseen, että niitä pitäisi jokaista ipanaa kohden olla aina kaksi samanlaista. Se mihin kuvataan miten halusit asioiden menneen ja se toinen mihin kirjoitetaan miten ne asiat oikeasti meni. Ensimmäinen painos annetaan lahjaksi kun lapsi vielä ajattelee, että vanhemmat ovat joka suhteessa järkeviä ihmisiä ja jälkimmäinen versio puolestaan jos ja kun oma lapsi intoutuu kaikesta huolimatta tasokasta sukua edelleen aikanaan jatkamaan.

Koska en yleisesti ottaen ole tyytyväinen ikinä mihinkään ja tekisin kaiken paljon paremmin, ehdotan kehiteltäväksi aivan uutta Rehellistä suomalaista vauvakirjaa. Sen voisi täyttää esimerkiksi näin:



Äiti repesi synnytyksessä niin pahasti, että istui uimarenkaalla ekat kaksi viikkoa ja isi muutti toiseen huoneeseen, eikä enää samaan makuuhuoneeseen koskaan palannutkaan.




...kuten suvussasi periytyvä susiruma nimi Heikki, josta äiti tuumasi, että yli kuolleen ruumiini ja näin asiasta päästiin nopsaan yhteisymmärrykseen.

Anoppi ehdotti: Unelma Sirpa-Leena.



Ehkä kuitenkin vielä parempi olisi tehdä useita eri malleja, kuten:

Totaaliyhäri-versio:
Vanhempasi tiedot:
Äidin tiedot: Marketta Järvinen
Isän tiedot: [x] En voi antaa tarkkoja yksityiskohtia

Mitä vanhempasi ajattelivat, kun kuulivat tulostasi ensimmäisen kerran: Isi oli, että otapa abortti vähän äkkiä, en halua kuulla tästä asiasta tai sinusta enää ikinä mitään.


Perheviljelmäversio:
Sinusta sanottua: Isomummo sanoi, että etpä poikaa sitten osannut tehdä.


Sinisilmäversio:
Isin hauskin satu: Sitten kun vauva syntyy, vietän paljon aikaa kotona.



Voisiko joku kuvittaja ottaa yhteyttä niin ryhdytään toimeen!