Liikuntaleikeistä ja oikeassa olemisen vaikeudesta

"Siellä teidän maalaismaisemissa on varmasti ihanaa tehdä vaunulenkki!"

Kyllä. Siinä kun auringon innoittamana lähtee piipahtamaan muutaman kilometrin päässä lammasfarmarin luona, ei heti arvaakaan miten vittumainen keikka siitä tuleekaan. Pohjois-Savossa on tunnetusti pelkästään ylämäkiä. Ja lisäisin että hyvin auratut tiet. Monessa kohtaa tiellä oli ennätetty lumentulon jälkeen liikkua ainoastaan mönkkärin, hevosen ja koiran toimesta. Veljeltä saaduissa cityrattaissa pienessäkin lumimäärässä työntäminen ja etenkin niitä loputtomia mäkiä pitkin nosti sykkeen lähemmäksi kahtasataa. Höyrysin rinteessä kuin hevonen. Onneksi ei ketään tullut vastaan. Läähätykseni piti penskankin hereillä. 

Puolessavälissä.

Vielä vähän.

Päätin jäädä korkeanpaikan leirille oleskelemaan pidemmäksi aikaa. Lopulta soitin raksaukon hakemaan meidät pois illalla. Kyllä nämä maisemat ovat kauneimmillaan kun niitä autosta käsin katsoo.

Aviomies aloitti toisella paikkakunnalla metsänharvennusurakan joulukuun alussa. Homman oli määrä kestää kaksi viikkoa. Laskekaa itse. Ellei jotain ihmeellistä ole, kaveri saapuu kotiin kymmenen, yhdentoista aikaan. Yhtenä aamuna venytteli omassa kammarissaan kun vein ipanan hetkeksi hänen hoteisiinsa, että pääsisin syömään. Kertoi miten hyvin oli nukkunut. Katsoin aviomiestä silmiin. Kysyi mitenkäs te nukuitte. Katsoin aviomiestä silmiin. Vaikeni. 

Tuli jostain syystä samalla mieleen joskus näkemäni rikosprofilointidokumentti, jossa kerrottiin, että jos löytyy naamaan puukotettu ihminen, kyseessä on mitä varmimmin intohimorikos, mikä kielii taas puolestaan siitä, että oma puoliso on asialla. 

Jos jatketaan vielä vähän tästä miehet vastaan naiset -asetelmasta. Siitä miten miehet eivät opi. Ystäväni lähetti kuvaviestin saatesanoilla "Kehotin syksyllä kaatamaan tämän".

Oli malttanut olla mainitsematta miehelleen asiasta. 

Uskoiko joku?! Tietysti oli maininnut asiasta. Ei ollut muistutus kuulemma miestä miellyttänyt. Mikä lie.

Se on niin rankkaa olla aina oikeassa ja tietää tasan tarkkaan miten asiat tulevat menemään. Toisaalta, on se varmasti miehillekin musertavaa olla aina väärässä.

Mutta. Jos puun olisi itse kaatanut, olisi se kuitenkin pamahtanut talon katolle. Se on vähän kuin aviomiehen sedän muutaman vuoden takainen keksintö tehdä mökkitontilla hankintahakkuu sen sijaan, että teettää harvennuksen yhtiöllä, jotta jää vähän jotain taskunpohjallekin. Niillä olikin hyvä maksaa Savon Voimalle vähän auki kaks tonnia, kun tuli kaadettua puu linjan päälle sillä seurauksella että se linja katkesi.