sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ei passoo innostua liikoo

Paljon on tarinaa joka puolella kuntoilusta, lihaksista, juoksutreeneistä, hiilareista ja sitä rataa. Minusta se on (tolokun tavalla toteutettuna) hyvä asia. Jospa sen myötä tulisi vähän päivitystä naisihanteisiin. Pätevä ihanne on, että henkilö on terve ja hyvinvoiva.

Ei tämmöisiä nälän nussimia selekäreppuja jaksakaan katsella enää yhtään.




Mutta sen kyllä sanon että kun joku lähtee ilmaisen viinan bileisiin ja siirtyy siitä paikalliseen ottamaan perinteeksi muodostunutta tyhjän tanssilavan kuvaa ja siellä onkin lattia täynnä punnertavia nuoria, on kyllä menty liian pitkälle.



Pitää muistaa löysätäkin välillä.

Se on asiassa kuin asiassa huono jos liian tiukalle homma vedetään. Kerron esimerkin. Avomiehen kotikylällä oli tässä taannoin puukko-Markku ollut kupilla jonniin aikoo eikä ollut taksi-Joken palveluita halunnut käyttää, oli pitänyt itse ajella ympäri kyliä. Siitähän joku oli sitten poliiseille soittanut ja virkavallan edustajat laitettiin passiin odottelemaan lenkkimakkaranhakureissulta palailevaa Markkua että saadaan ukko poltettua. Siinä rytäkässä oli sitten toinen kyläläinen joutunut myös puhallutukseen ja mittari oli hienokseltaan värähtänyt.

Näin sitä voi sivullisetkin kärsiä kun jotkut innostuu liikaa.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Ei perkele, kohta on taas joulu

Olen joutunut kahden joulusignaalin kohteeksi viikon sisällä. Ikean mainosikkunaan oli isketty joulutähtiä ja kaveri ilmoitti Facebookissa ostaneensa lapsilleen joulukalenterit valmiiksi.

Ennen kuin menen varsinaiseen asiaan, yksi tärkeä juttu. Älkää vanhemmat herran tähden ostako mukuloillenne tämmöisiä:



Lapset tottuvat liian hyvälle ja alkavat vaan vaatia yhä enemmän eivätkä tutustu pettymyksiin riittävissä määrin ja sitten viimeistään 12-vuotiaana ensimmäisen kerran tupakoivat ja karkaavat kotoaan. Ja lähiajan ongelmana äidin ja/tai isukin jalkapohjissa on barbien kämmenen tai legon mentäviä aukkoja.

Valitkaa siis perinteinen kalenteri, jossa ei ole edes suklaata sisällä. Siellä on vain kuva tai luksustapauksessa huono värssy bonuksena.



Lupasin alussa mennä asiaan. Nyt menen.

Selailin läpi joululahjalistat vuodesta 2004 alkaen. Kyllä, järjestelmällisyyteni yllättää välillä minutkin. Seuraavassa poimintoja miehille ja naisille ostetuista lahjoista.

Miesten lahjoja:
Lumiharja, kunnollinen
Hyönteismyrkkyä henkilölle, jonka kämppä on täynnä hämähäkkejä
Jaakko Teppo -DVD
AK47-jääpalamuotti
Luotinopeusmittari
Kalastus-DVD
Perhovapa
Appiukon lahja vuonna 2006 on ollut "haulikkojuttu" - mikähän tämä on ollut?

Naisten lahjoja:
Säilöntäkirja
Essence-kaadin
Juustoveitsiä
Pyjama
Parilapannu
Pyyhkeitä
Torkkuhuopa
Suklaakirja (jos innostuit niin ei syötävä sellainen)
Pentikin vateja ja purkkeja



Sanoisin että naisten lahjat ovat ihan paskoja. Kyllä minä haluan tänä jouluna metallinpaljastimen.


Loppuun pari maksutonta lahjavinkkiä (elleivät yllämainitut toimineet).

Mitäs pienten lasten vanhemmille? Suosittelen lämpimästi Nyt vittu nukkumaan -kirjaa, joka lahjoitettiin toimestamme kolmeen talouteen vuonna 2012.



Sitten siihen tuskailuun että mitä voi ostaa ihmiselle jolla on kaikkea tai joka ei parhaasta taivuttelusta huolimatta kykene sanomaan mitä haluaa (kuten esimerkiksi metallinpaljastimen, mikä olisi vallan järkevä lahjatoive):



Että silivunpelee vuan, ei kestä kiittää!


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kuinka teet mielenkiintoisen Facebook-päivityksen?





Tiedät tunteen? Jos et, niin ei huolta. Minä neuvon. Voimme yhteisesti sopia että vältämme jatkossa tämäntyyppisiä päivityksiä:

























Okei. Mitäs sitten pitäisi laittaa tilapäivitykseksi? Minä neuvon tässäkin. Seuraavassa muutamia ehdotelmia mielenkiintoisista ja rehellisemmistä malleista:





























Vilpittömästi sinun, Vuoden siivooja.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Mitä viskikiellon jälkeen?

Viskihommista on riittänyt tarinaa tällä viikolla. Niin paljon että melkein teki mieli kokeilla kyseistä alkoholijuomaa. Niin. Tämmöinen heikko astia minäkin olen. Hyvä että joku ymmärtää parhaani päälle.

Siinä missä teollisuudessa on työpaikat tiukassa viranomaisilla riittää kyllä vielä tekemistä. Paikallislehden Ravintolat-palstalta bongasin pari vinkkiä ihan siltä varalta jos loppuu ideat kesken.



Seuraavaksi tulee kieltää tietyt "ideoita antavat" sukunimet, kuten Viinanen, Juottonen, Kankkunen, Yrjölä ja Kiljunen. Jo nykyään kun erään Kankkusen näkee, alkaa aina janottaa. Mitä se olis jos niiden sukujuhliin joutuisi? Menoa, minä sanon teille.

Samoin musiikkitarjontaan on puututtava. Lauantaitanssien kohdalla mainittu bändi Uhkapelurit oli sysätä minut nettipokerin maailmaan. Heti iski semmoinen outo mieliteko ja oli ihan hilkulla etten pelannut sukutilaani internetissä.

Radiosoitosta on poistettava ja välittömään mainonta- ja esiintymiskieltoon asetettava mm. seuraavat artistit: Metallica (Whiskey in a jar), Kaija Koo (Kaljaa pöytään), Eppu Normaali (Kaljaa nuorille), Anna Hanski (Kotiviini) ja Hector (Juodaan viinaa).


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Sinkkuelämää

Käväisin eilen viihdyttämässä kahta ystävääni, jotka olivat lähdössä illemmalla ravintola Virranpoikaan. Toinen heistä on sinkku. Kyllä on nimittäin miehen etsiminen toisenlaista nykyään. Minäpä kerron teille.

Pitää käyttää semmosta kun Tinder. Tähän aateekoo- ja intternettiseuranhakupalveluun laitetaan lyhyt kuvaus itsestä plus pari kuvaa. Sitten määritellään soidinasetukset eli etsitäänkö miestä vai naista, minkä ikäistä ja miltä hehtaarilta.

Kone antaa hakutuloksia ja siitä vaan käytännössä annetaan joko punaista rastia tai vihreää pumppua. Ihmiskatalogi. Vaikuttavaa.



Jos sattuu niin hienosti, että molemmat osapuolet ovat pumputtaneet toistensa profiileja, syntyy Match. Sitten voi viestitellä.

On heleppoo. Ihan kotisohvalta käsin voi deittailla. Ei tarvii laittautua.

Tällaisesta palvelusta kun ensin blokkaa kaikki ukot, jotka aloittavat tutustumisen kysymällä pituuden ja painon, voi löytää esimerkiksi energiahierojan, joka ajaa Hämeenlinnasta asti käyttämään naista syömässä ja sitten tulee tämän asuntoon yöksi ja siveellisen iltapusun jälkeen ryhtyykin ilman mitään varoitusta nuolemaan naisen selkää ja nainen joutuu teeskentelemään että nukkuu. (Ois ees pannut mieluummin, tuumasi sinkkuystäväni.)

Tuli puheeksi miten vaikeaa on löytää tavallinen, kunnollinen mies. En epäile yhtään. Mikäs on sitten semmoinen kunnon mies? Tulipa porukalla määriteltyä.

Unelmien mies:

1. osaa korjata tietokoneen
2. osaa nikkaroida ja rakentaa
3. osaa korjata auton
4. tarkastaa rengaspaineet säännöllisesti
5. on töissä käyvä immeinen ja jos hänellä ei ole juuri nyt töitä, niin hänellä on meininki hankkia niitä
6. iältään yli 30-vuotias
7. on luotettava ja ei koe tarvetta dippailla muissa kipoissa parisuhteessa ollessaan
(8. ei nuole selkää jos ei edeltä jo tätä ymmärretty kriteeriksi)


Sinkkuystäväni on loistavalla huumorintajulla varustettu henkilö. Hänellä on kaverinaan toinen samanlainen. Kerran kävi niin, että tämä kaverin kaveri oli tutustunut vastikään johonniin mieheen ja se sitten kutsuttiin minun kaverin luokse viikonlopun viettoon. Muaseuvulle siis. Naiset menivät pihaan odottelemaan ja samalla keräsivät viinimarjoja. Kosiskelija ajoi ainakin 17 kertaa talon ohi ennen kuin tajusi että noi on muuten ne.

Ai miksi? Koska eukot näytti tältä:



Kyseinen ihmissuhde ei jostain syystä päässyt alkua pidemmälle. En ymmärrä yhtään. Jos minä oisin ollu se mies, oisin välittömästi rakastunut.

Annoin neuvoksi sinkkuystävälleni, että hänen pitäisi laittaa Tinderiin yksi ”normaali” kuva ja sitten sarja näitä hahmoja (kyllä, niitä on useampia). Siinä karsiutuisi nopeasti huumorintajuttomat pois.


Ps. Jos täytät unelmamiehen kriteerit ja rakastuit juuri, lähetä minulle sähköpostia ja toimitan herutusviestisi eteenpäin Hahmoystävälleni (kuvassa oikealla). Jos taas olet kiinnostunut Hahmoystäväni kaverista, tässäkin voinemme olla avuksi.




lauantai 4. lokakuuta 2014

Säälipostaus

Oli töissä vähän tylsää ja jätin sitten sormeni oven väliin. Nakki turposi puolitoistakertaiseksi ja kärvisteltyäni pari päivää sydämen tahtiin sykkivän sormen kanssa kävin tohtorissa kysäisemässä että pitäisköhän se kuvata. Pitäähän se.

Tässä on nyt yksi kuva alkuun.



Lääkäri kysyi, että jätitkö sormen sarana- vai kahvapuolelle.

Minusta ihan perusteltu kysymys.

Sormi estää ikävien kotitöiden tekemisen, mutta ei vaikuta esim. shoppailuun. Säälipisteiden keräämiseksi jaan tarinan kanssanne ja odotan teiltä kommentteja, joissa osoitatte tukenne.


perjantai 3. lokakuuta 2014