Ensipuraisu- ja loppuhuitaisuraportti

Lähdettiin porukalla korkkaamaan Oravikoskelle äskettäin avattu uusi pubi. Palveluihin lukeutuvat anniskelu, pitsanpaisto, biljardi ja loputon kärsivällisyys.

Varastin kuvan Facebook-sivuilta, koska unohtui ottaa yleiskuva tilasta.

Kuppilaan kohdistuva neitsytmatka aloitettiin käymällä automatkalla dialogi, jonka päätarkoituksena oli vahvistaa kuka on illan kuljettaja. Minähän se olin. Seuraavaksi tärkein asia, lähinnä naisille, oli ruoka. Pitsauunin oli määrä olla kuumana kymmeneen asti ja se tarkoitti sitä, että ukot piti saada sisälle tilaamaan lätyt sillä välin kun naisissa käytiin hakemassa yksi sankari vielä puarjhuoneelle. Ainoa ohje mikä jätettiin oli se, ettei pitsoissa saisi olla jauhelihaa.

En ensin muistanut kuka tämä jorkki on, mutta sitten kattavat tuntomerkit johtivat heti jäljille avomiehen siskon sanoessa että se on se kaksimetrinen juippi joka on kännissä ihan vitun ärsyttävä. Ai niin se! Käytettäköön hänestä tässä tarinassa intiaaninimeä Ärsyttää-olan-takaa.

Lopulta pääsimme mekin perille. Huomasimme että pihamaalla oli tuttuja. Yksi oli nurkalla pissillä. Laitoimme pitkät päälle ja ajoimme parin metrin päähän ruikkijasta ja morjestimme kollektiivisesti. Ai sitä jälleennäkemisen riemua. Onneksi ei ihan kaikkea kuitenkaan nähty. Eniten ilahdutti se, että kaveri hyökkäsi kättelemään juuri ravisteltuaan. Onneksi minulla sattui olemaan ees hanskat kädessä.

Baari oli aikalailla turvoksissa ja menimme etsimään pöytää jonka miehet olisivat meille ruokailua varten varanneet. Turhaan. Löysimme kaksi hajapaikkaa.

Pitsoissa oli jauhelihaa.

Lähinnä kameraa Oravikosken nimikkopitsa: Kuilun partaalla. (Kyseessä on ilahduttavan positiivissävyisesti nimetty kyläyhdistyksen järjestämä kesätapahtuma nykyisille ja entisille oravikoskelaisille)

Yksi Vilkkaan miehen supervoimista on baarihenkilökunnan kouluttaminen. Etenkin tuoreet yrittäjät on saatava siedätettyä heti kättelyssä, ettei tule sitten tehtyä järjestyksenvalvonnallisia ylilyöntejä ja esimerkiksi poistettua maksavaa asiakasta syyttä suotta ravintolatiloista. Seuraavassa esittelen mitä kaikkea pakettiin kuuluu. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä. Palkkioksi riittää uhkapelimahdollisuus ja olutta koko illaksi.

Vilkkaan miehen standardirepertuaariin kuuluvat miesten kanssa suoritetut kielisuudelmat, kouriminen ja nylkytys. Sopivaan juhlamieleen lietsoutuessaan hän ei myöskään pakene arastele mahdollisuutta tarttua kaveriaan pukinparrasta kiinni ja vetää tämän pään haaroväliin.

Tai tyrkätä biljardikaveri pöydälle ja vupittaa tätä intensiivisesti.

Tai kontata järjestysmiehen eteen kysymään saako ottaa suihin.

Näin kun on heti saatu otettua löysät pois, vain luoja tietää miten korkeaksi toleranssi ajan mittaan kasvaa.

Sitten muihin asioihin.

Pubille oli kokoontunut ilahduttavasti fanikuntaa. Eräs Virranpojasta tuttu Poromies hyökkäsi puheille. Kertoi että on löytänyt itselleen naisen Keski-Suomesta. Ja että tämä lukee semmoista Siivoojan plokia ja että onkohan se sinun ploki ja että minäkii siitä kovasti tykkeen ja kun aloin lukea niin koukkuun jäin. Kaikkiin näihin voi vastata lyhyesti ja ytimekkäästi että: joo. Hän on poromies koska hänellä on siis oikeasti poroja tällä kylällä. Mitä en mitenkään kyennyt uskomaan eräässä kesäisessä Virranpojan terassilla käydyssä keskustelussa.

Avomies intoutui kyselemään poroasioista. Että onkos sinulla semmonen poromerkki. On. Mitenkä sinä oot sen saanut, onko sinulla sukulaisia tai maita oikeilla seuduilla. Ei ole. No mitenkäs se on sitten mahollista. Ootko nainut jotain porotyttöä? En, mutta porotytön äitiä oon. Ja se äiti suositteli tämmöistä merkkiä.

Sanoisin että yksiä legendaarisimmista dialogeista joita olen kuullut. Kertakaikkiaan.

Toisen faniryhmän pöytään sain kutsun avomiehen välittämänä. Yleensä vuori ei siirry moosesten luokse mutta poikkeus vahvistaa säännön. Keskushenkilönä oli hyvin hienostunut herrasmies joka vuolaasti kehui kirjoitustaitojani ja että heillä on emännän kanssa tapana kytätä milloin tulee uusia tarinoita luettavaksi. Ilahduttavaa ja asiantuntevaa palautetta varsin sivistyneesti toimitettuna.

Sivistyksestä puheen ollen. Ärsyttää-olan-takaa oli koko illan härkkinyt meikäläistä, heittänyt pipolla, työntänyt pääni hänen huppunsa sisään. Hänen päänsä siis myös ollessa hupun sisällä samanaikaisesti. Loppuillasta homma alkoi käydä vielä astetta verran ärsyttävämmäksi juipin tunkiessa koko ajan viereen ja vahtiessa ryntäitäni niin että silimät alkoi varmasti kuivua. Tuijotukset vielä hoidin työntämällä tämän pään aina säännöllisesti toiseen suuntaan.

Mutta siinä vaiheessa kun homma yltyi ja kaverin kädet sain jo irrottaa viidennen kerran rinnuksistani, usein ehtymättömältä luonnonvaralta vaikuttava kärsivällisyyteni yllättäen loppui. Läsäytin ukkoa ohimolle saatesanojen kera niin että kättä poltteli seuraavat kaksi minuuttia. Loppui se hilluminen.

Varasti lopuksi vielä minun limpparin.

Ei vaan tainnut poika tietää että oli pullonsuussa huuliherpestä tarjolla.

ps. Terveisiä faneille <3

Laattasaaga osa 2

Urakoitsijan on määrä aloittaa laatoitustyöt huomenna. Eilen sain tiedon että laatat olivat saapuneet paikalliseen liikkeeseen ja päräytin sitten tänä aamuna sinne valitsemaan sauma-aineiden sävyjä.

Menin odottelemaan Vilkasta miestä hänen työpisteelleen. Toinen myyjä kysäisi hetken kuluttua että ketä odotat ja että voiko hän olla avuksi. Kerroin ketä odotan ja myyjä oli että "saat kyllä odottaa hetken". Kysyin että aha, onko se siis paskalla. Myyjä meni noutamaan Vilkasta miestä ja sieltähän se sitten törmäsi myyntiosastolle.

Hän pysähtyi. Katsoi minua ja kääntyi työkaverinsa puoleen ja sanoi että "Etkös sinä sanonu että täällä on joku kaunis nainen oottamassa?!". Olin että ihan turhaan tulit paskalta kesken kaiken poikkeen.

Sitten asiaan.

Mentiin sauma-ainetikkujen luokse ja laattalaatikoiden päällä oli minua lähimpänä vaaleanharmaa lattialaatta, sitten valitsemani tehostelaatta ja siitä eteenpäin joku paljon tummempi lattialaatta. Olin että joo, aletaanpa kahtomaan niitä sävyjä. Kuvitelkaa hämmästykseni kun Vilkas mies alkoi mallata näytetikkuja tummaa lattialaattaa vasten. Olin että ehei.. Ei tuo oo oikea laatta.

No, semmoinen sen piti olla. Eip.

Lievä ero, eikö?

Joulun vuoksi seuraava laattojen toimituspäivä olisi 31.12.2014 ja urakoitsija olisi aloittamassa uudessa kohteessa 2.1.2015. Siinä kohtaa rupesi pantaa kiristämään.

Vilkas mies alkoi soitella Kuopion liikkeeseen että oiskohan niillä varastossa tätä tavaraa. Minä hyppäsin laattojen kanssa autoon ja ajoin Kuopioon tarkistamaan että mitähän minä oon osoitellut siellä. Kyllähän se niin oli, kuten aina muutenkin, että olin oikeassa. Minulle oli annettu väärän sävyisen laatan tiedot vaikka joka laatta ihan erikseen käytiin katsomassa pyyntöni mukaisesti.

Ennen kuin joku täällä alkaa älisemään että oot kuitenkin ihan itse valinnut väärin, niin kaverin kännykästä löytyy evidenssiä - meikäläisen kädessä oleva lattialaatan näytekappale on hyvinkin pitkälti tuo vaalea.

Mutta nyt täytyy sanoa että tässä reklamaatiotilanteessa sain erinomaisen hyvää palvelua Kuopiosta. Kaksi naishenkilöä oli kassalla ja menin kertomaan tilanteesta. Ihan pyytämättä toinen heistä välittömästi ryhtyi selvittämään Siilinjärven myymälän varastotilannetta ja sain tiedon että siellä on kahdeksan laatikkoa tarvitsemaani laattaa varastossa.

Vilkas mies soitteli ja oli selvittänyt vielä pykälää pidemmälle, että näistä kahdeksasta lootasta kuusi on samaa erää eli varmasti samanväristä keskenään ja se määrä on juuri mitä tarvitaan. Vilkas mies oli myös hoitanut kaikki laskutusjärjestelyt kuntoon, koska urakoitsijan kautta pitää kaikki tarvikehankinnat hoitaa ja ne kaikki tilaukset tehdään paikallisen liikkeen kanssa tehdyn sopparin puitteissa. Ja minun ei tarvitse muuta kuin vaan käydä noutamassa paketit. Ja eivät veloita vääristä laatoista jotka tilattiin.

Onhan tässä tietysti vielä se epäonnistumisen riski olemassa, että kun päräytän Siilinjärvelle niin siellä oleva laatta on kuitenkin väärän värinen.

Jatkuu seuraavassa numerossa.

Sanoisin että ihan varmasti.

Ai vattuhyytelö

Saunan, kylppärin ja vessan remonttiin tarvitaan laattoja. Ajoin sitten Kuopioon erääseen liikkeeseen tekemään valintoja, koska siellä on enemmän näytteitä katsottavissa kuin paikallisessa liikkeessä.

Tämä putiikki oli kerennyt tehdä jo varman vaikutuksen Vilkkaan miehen remontin yhteydessä. Marssittiin Vilkkaan miehen emännän kanssa tutkimaan laattavaihtoehtoja. Olihan se kello jo 20 vailla kuusi, mutta tiesimme mitä etsimme. Myyjillä ei ollut mitään mielenkiintoa palvella meitä, vaikka olimme ainoat asiakkaat laattaosastolla.

Aktiivinen maalainen tietysti ei tästä hätkähdä vaan marssii palvelupisteelle kysymään että voisitko auttaa. Flegmaattinen nuorimies oli hetken hiljaa, huokaisi, vilkaisi rannekelloaan ja sanoi että teidän varmaan kannattaisi tulla paremmalla ajalla.

Vaihdettiin myymälää ja tilattiin tuotteet sieltä.

Tähän samaan putkaan piti siis tunkea tälläkin kertaa. Seinälle oli nostettu seinälaattavaihtoehdot ja niiden edessä oli taso, jossa oli lattialaattoja näytillä. Menin sitten naiivina pyytämään että saisin irtokappaleen eräästä seinälaatasta nähtäväkseni, jotta pystyn varmistamaan että sävy sopii valitsemaani lattialaattaan. Turha luulo. Koska laatta on tilausvalikoimaa, näytekappaleita ei ollut käytettävissä.

Mitähän vittua taas? Ai meinataan, että metrin etäisyydeltä kurkkimalla ja täysin vailla mahdollisuuksia tarkastaa sävyä lattialaattaa vasten pitäisi tehdä ostopäätös ja tilata laattoja lootatolkulla ilman mitään mahdollisuutta sitten palauttaa niitä.

Siinä kohtaa paloi hihat ja vaihdoin lattialaatan sävyä. Sitten löysin kuin löysinkin "selailuseinämältä" sopivannäköisen seinälaatan ja yletin täten vertailemaan sävyjä toisiinsa. Hyvältä näytti.

Menin jälleen asioimaan palvelupisteelle ja kerroin, että tarvitsisin tulosteen, joka sisältää kolmen valitsemani laatan tuotenumerot, jotta on varmasti oikea tuote tiedossa asioinpa missä tahansa lopulta. Myyjä tuijotti ja kysyi: ai haluutsä niinku kynää ja paperia.

Joo en. Haluan mitä pyysin eli tulosteen, joka sisältää kolmen valitsemani laatan tuotenumerot. Ettei tule mitään epäselvyyksiä mikä laatta on kyseessä. Lopulta tämä onnistui.

Annoin listan viikonloppuna Vilkkaalle miehelle ja pyysin tarkastamaan laattojen hinnat työmaallaan. No sittenpä se soitto tuli että ei tässä tulosteessa ole mitään numeroa jonka perusteella voi tunnistaa laatan. Että ootko netin ääressä, voitko tarkistaa onko se tää vai ehkä toi. Olin että ei jumalauta. Enkö minä just pyytänyt semmoista lankettia jolla saa oikean tuotteen.

Vilkas mies tuli siihen lopputulokseen, että lapussa oli laattojen välitysmyyntiartikkelinumero, jolla loppuasiakas ei tee käytännössä mitään. Huomasi jäljempänä myös sen, ettei asiakkaan nimeä ollut laitettu tarjoukseen. Että tämäkin ois vähän niinku perushommaa siltä varalta, että asiakas tulee tilaamaan ne laatat, on hävittänyt tarjouslapun ja sitten myyjä on että "niinku mitkä laatat"? Vissiin on paikallisessa liikkeessä ruukattu ottaa tarjouspaperit kansioon jotta asiakkaan valinnat näkee siitä suoraan hänen palatessa asioimaan.

Kyllä tekisin itse tämänkin paremmin.

Ei oo miehillä heleppoo

Sanonpa vuan.

Olen tiivistänyt naisten suhtautumisen joululahjoihin seuraavasti. Nainen antaa omasta mielestään vinkkejä syystalven mittaan toiveistaan. Oikeasti hän ei vinkkaile yhtään mitään, koska ei tiedä itsekään mitä haluaa. Sitten kun aattona avataan paketti, se on pettymys, koska mies ei osannut valita sitä mitä nainen ei itsekään tiennyt haluavansa. Eikä nainen edelleenkään tiedä. Nainen kadehtii ystäviensä ja työkavereidensa saamia lahjoja, vaikka ei olisi edes pitänyt niistä. Tuntee että jäi jostain paitsi.

Nyt kun tästä on avauduttu niin päästään kohteliaisuuksien esittämiseen naiselle. Sanoisin että ihan mahdoton tehtävä. Joku voisi olettaa että kohteliaisuuteen voisi vastata: Kiitos! Tai jos ihan revitellään niin: Kiitos, olipa tosi kivasti sanottu!

Koostin tähän omia ja ystäviltäni kerättyjä kohteliaisuus-reaktio -pareja. Nauttikaa. Ottakaa opiksenne.

Mies: Sinullapa on hyväntuoksuista hajuvettä.
Nainen: Eli sitä on liikaa.

Mies: Nätti mekko!
Nainen: No joo. Alesta ostin, oli tosi halpa ja toissavuoden mallistoa.

Mies: Ootpa tänään nättinä.
Nainen: Annan sulle muutenkin, ei tarvii puhua paskaa.

Mies: Sopii sulle prikulleen toi sun vaate!
Nainen: Joo ei tää oo mun.

Mies: Onpa sun hiukset nätisti kun ne on kiinni.
Nainen: Ai eikö ne oo ikinä nätit auki?

Mies: Oletpa tyylikäs tänään!
Nainen: Ai enkö yleensä ole?

Mies: Näytät hyvälle...
Nainen: Kato vaan niitä silikonipimuja telkkarista.

Mies: Sinun hiuksesi ovat tänään nätisti.
Nainen: Aijaa. En ole aamulenkin jälkeen pessyt niitä.

Tilanne: Illanviettoa paikallisessa kuppilassa. Nainen kohtaa vanhan säätönsä ja kuulumisia vaihdellaan.
Mies: Sinähän olet jollain tapaa naisistunut!
Nainen: Lihonutko olen? Oot itekin tukevoitunut suhteellisen reippaasti.
Vuoden siivoojan kommentti: En tajua mitä naisistuminen tarkoittaa. Voiko joku auttaa?

Tilanne: Nainen on maininnut uudelle miehelleen että ei ole kovin paljon kukkia esim. äitienpäivänä saanut, viitaten aiempaan liittoon jonka aikana syntyi ipana.
Mies:  *tuo seuraavana äitienpäivänä ruusuja ja suklaata*
Nainen: *vetää porot nokkaan, koska oli sitä mieltä että mitä helvettiä varten se hänelle kukkia äitienpäivänä raahaa*
Vuoden siivoojan kommentti: Tällä miehellä ei ollut mitään mahdollisuuksia onnistua.

Tilanne: Pariskunta on lähdössä juhliin.
Nainen: Onko tää mekko hyvä?
Mies:  <lisää tähän mikä tahansa vastaus>
Jos mies ei kuulosta tarpeeksi innostuneelta, nainen joutuu vaihtamaan vaatteet.

Myös lapset saavat oman osansa naisten oikutteluista.
Lapsi: Äiti, sä olet tosi kaunis.
Äiti: Mitäs sä nyt haluat?

ps. Kerroin miehelleni että tarvitsen talvilenkkarit ja kysyin voisiko hän ostaa ne joululahjaksi. Oikeasti haluan edelleen sen metallinpaljastimen.

Ei kahta ilman kolmatta ja muita vittumaisia kansanviisauksia

Kylppärin ja saunan remontti on edennyt. Molemmat tilat on purettu ja lattiat on hiottu. Kuivauskone ruksuttaa.

Purku- ja kuivaushommiin tulleen urakoitsijan kiinnirakentamistarjouksen vakuutusyhtiö katsoi, kuinkas muutenkaan, liian kalliiksi ja pyysi käynnistämään tarjouspyyntökierroksen osoitettujen urakoitsijoiden kautta. Yksi antoi tarjouksen mutta jätti lvi:t ja sähköt pois tarjouksesta, kuka tietää mitä muutakin. Toinen ei suostunut antamaan minkäänlaista tarjousta ennen kuin purkutyöt on tehty - se siitä arviolaskelmien vertailtavuudesta ja toiveesta että arviolaskelmat eivät olisi hinnaltaan niin erilaisia ja että jo homman aloittanut urakoitsija voisi jatkaa remonttia ja että kaikki olisi valmista joulukuun aikana. Kolmannesta ei ole kuulunut mitään.

Kyllähän tämä kilpailutus selvästi asiakkaan homma on. Ja etenkin se miten pitää älytä ja selvittää mitä hintaan on laskettu mukaan ja mitä ei.

Vahingon havaitsemisesta on nyt 1,5 viikkoa. Maanantaina olin saniteettitiloissa piirtämässä itselleni naamaa kun huomasin että allaskaapin alta menee joku pieni puro lattiakaivoon. Arvelin että siinä on jompikumpi ukoista huljuutellut naamaansa astetta voimakkaammin ja vettä on roiskunut ympäriinsä. Pyyhin vedet pois ja jatkoin hommia. Kohta puro oli uudelleen lattialla.

Eikun ihmettelemään että liekö joku tiiviste vuotaa ja kokeilin putkia että tihkuuko altaasta vettä. Eipä tihkunut ei. Putket olivat kuivat ja seinä oli kuiva. 

Sitten kuivasin taas lattian ja laitoin kaistaleen kusenkeltaista Serlan wc-paperia (Ainoa Oikea Vessapaperi jos isältä kysytään) lattialle ja laskin vettä hanasta.

Tarkistin tuloksen ja eikö trallalaa vittu tullut seinän läpi vettä. Ei muuta kuin täyshälytys taas päälle ja ukot tarkastelemaan tilannetta. Totesivat että ei se akka houri, kyllä vesi seinän sisältä tulee. Vedet seis ja eiku vedet silmissä hankkeeseen odottamaan että kello käy taas kahdeksan ja voi soittaa vakuutusyhtiöön vahinkoilmoituksen.

Lassila&Tikanojan ukko ei meinannut uskoa että pitäisi uudelleen tulla kylään. Että enkös minä muutama päivä sitten käynynnä. Kävit, ja nyt tulet uudelleen.

Lounaalla sitten suusta irtosi retentiokaaren kiinnike. Ajattelin että on se nyt saatana kun ei kestä rautakaan suussa.

Että tämmöistä tennistä. Tällä hetkellä wc:n seinä näyttää tältä:



Koirakin on lannistunut. Ei edes jaksa kuseskella sohvaan enää.

Mutta vessaa pystyy käyttämään ja suihkussa varovasti käymään. On luksusta.

Huolimattomuus osoittautui onneksi tällä kertaa. Koska lattian silikoni oli aikanaan kehnosti asennettu, vesi tuli suoraan ulos eikä valunut kaikessa hiljaisuudessa rakenteisiin. Lattiassa ei ole kosteutta ja ainoastaan seinä pitää kuivailla.

Mahtaa muuten tulla ihan helvetin hieno lopputulos kun tuommoinen neliön kokoinen ala laatoitetaan jollain muulla laatalla. Vedetäänkö vaikka mustaksi? Sopii hyvin äidin aikanaan valitsemiin vaaleanpunaisen ja beigen sekaisiin laattoihin. Brrh.

Kävin tänään terapiassa eli tekemässä jouluostoksia Vilkkaan miehen emännän kanssa. Vilkas mies oli antanut 300 euroa sillä ehdolla, ettei itse tarvitse käydä jouluostoksilla ollenkaan. Ihan pätevä diili.

Ostin joululahjoja, vaikka saattaa tonni jos toinenkin luiskahtaa näiden remonttien ikävähennysosuutta maksaessa.

Menin ostamaan myös itselleni terapiasypressin, johon laitoin led-valaisinnauhoja. Nyt odottelen että ledit kuumenevat, vaikka niiden ei pitäisi, ja koko kämppä palaa.



Minä syvästi toivon, että tuo "ei kahta ilman kolmatta" -sanonta ei päde tai että retentiokaaren irtoaminen lasketaan kolmanneksi onnettomuudeksi.

Yläkerran vessahan olisi vielä hajoamatta. Sehän mossahti jo tuossa pari kesää sitten kun olin Kuopion torilla vetämässä kaverin kanssa kesäloman alkajaisten kunniaksi omenasiideriä. Isä soitti että tuli muuten just yläkerrasta vedet alakertaan. Tarkastaja ei keksinyt muuta selitystä turmalle kuin sen, että salama oli iskenyt taloon ja halkaissut vessanpöntön vesisäiliön. On varmaan tosi yleistä että niin käy.

Kolme viikkoa kesälomasta tein sitä remonttia.

Kyllä meidän porukka on kuin vakuutusmainoksen hiiret, aina sattuu ja tapahtuu.

Jotain keltaista missä on munaa ja muut pikkujoulujuomat

Oli firman pikkujoulut. Oli glögiä, kuoharia, punaviiniä, valkovenäläistä, siideriä, mansikkamargaritaa ja "jotain keltaista missä on munaa".

Pikkujoulut alkoivat joulumenulla. En luottanut vaistooni ja jätin ottamatta kunnon sinapin mukaan. Virhe.

Olen töissä paikassa, jossa miehet haluavat asettaa naisen istuutuessa tuolin aivan välttämättä hänen alleen. Ja nimenomaan ihan rehdissä tarkoituksessa, ei meininkinä saada naista rojahtamaan lattialle. Sen verran monissa juhlissa olen ollut Vilkkaan miehen kanssa, että en luota keneenkään. Pidin toisella kädellä tuolista kovasti kiinni.

Syönnin päälle piti alkaa tanssia juhlasalissa. Kukaan ei halunnut tanssia, koska viini ei ole vielä ennättänyt nousta nuppiin. Tilanne suorastaan huusi vastuunkantajia, jotka lähtisivät ensimmäisenä joraamaan. Minä olin yksi näistä neljästä. Saimme houkuteltua ainoastaan kaksi muuta tanssimaan ja kaikki muut tuijottivat hiljaa omilta paikoiltaan kahden erittäin pitkän kappaleen ajan. Vaivaantuneisuus nousi niin korkeaksi että oli pakko itsekin palata paikalleen vetämään sitä viiniä.

Sitten kun promillet olivat jo nousseet ja tanssijoita alkoi riittää, kohtasin aivan uuden ilmiön. Jostain helvetin syystä pitää tanssia ympyrämuodostelmassa. Minä yritin rikkoa kaavaa ja menin pykälän verran ympyrän sisään tarkoituksenani saada tämä luonnoton muodostelma rikottua. Eipä onnistunut.

Siirryimme Kauppakadun baareihin ja valtaosa oli jo siinä kohtaa lähtenyt koteihinsa. Ihme porukkaa. Vain aktiivisimmat olivat ylhäällä. Esimerkiksi sellaiset, jotka ovat odottaneet 15 vuotta sitä, että voivat baarissa lyödä kätensä naispuolisen kollegan rintoihin ja jalkoväliin. Jostain syystä tämä taktiikka ei osoittautunut kovin valloittavaksi.

Sain kehuja pikkujoulueleganssistani kohdatessani puolen yön paikkeilla erään kaverini baarissa. Hän näki hiukseni ja lennähti kaulaani sanoen että sinulla on ihanat hiukset, sinä et normaalisti paljoo panosta!

Kiitos. Ehkä.

Ystäväni äiti majoitti meidät ja palvelu pelasi. Oli ostanut punaviiniä meitä varten, jotta saatiin vetää pohjat ja oli yllärinä laittanut meille yöllä lämminsavulohivoileivät valmiiksi odottamaan. Kyllähän se sitten heräsi kun rymyttiin pihhaan vaikka hiljaa yritettiin olla. Tuumasi että "ettehän työ oo ees humalassa, otattako siiterit?". Aamusuihkunkin jälkeen muisti tiedustella että maistuuko siiteri. Ei maistunut.

Ystäväni tyttären tanssiryhmä oli esiintymässä Kuopion Musiikkitalon itsenäisyysjuhlassa ja sinnehän lähdettiin. Kaikkien juhlapuheiden jäljiltä oli syntinen olo ja sitten kun noustiin ylös laulamaan Maamme-laulu, ei voinut muuta kuin pari kyyneltä vierittää. Mikään ei muuten herkistä ihmistä kuin krapulan ja itsenäisyyspäivän yhdistelmä.

Olimme sopineet illaksi treffit Erityisen ystävän äidin luokse. Oli määrä kahvitella ja katsoa Linnan juhlia. Ja näin tehtiin.

Viivaa vaille pentagrammi.

Tultiin silppurin kautta linnaan.

Yhtään miesten pitkää kalsaria ei vahingoitetu tätä asua tehtäessä vaikka niin voisi luulla.

Tämän naisen lähipiirissa ei ole yhtään rehellistä ihmistä. "Tissit on kuin kansalaispuvun taskut", kuten Erityisen ystävän äiti totesi.

Halloween meni jo.

Otettiin varuilta omat servetit mukaan.

Jouluhalko.

Mietimme pitkään miten voisimme korostaa H-kupin rintojani.

Median edustajat jättävät kyllä aina monia hyviä asukokonaisuuksia täysin huomiotta.

Puuttumaan jäivät ainakin englantilaisen kukkasohvan nylkenyt nainen, Mikki Hiiren korvilla koristeltu dekoltee, siniset hiukset ja monia muita.

Väittäisin että useimmat kansalaispuvuistamme on suunniteltu täydessä pöllyssä. Miten muuten voi päätyä laittamaan neulatyynyn päähänsä?

Kahvikapselimekko sai paljon huomiota. Miettikääpä miten monta saunailtaa on pitänyt viettää ennen kuin oli riittävä määrä oluttölkkien klipsuja kasassa tätä asua varten?

Harmittaa kun raskaan työn puurtajat jäivät vaille ansaittua huomiota.

Kuinka pisteyttää mies

Yleisön toivomuksesta ja osittain metsuriseksuaali-käsitteen oma-aloitteisen ihmettelyn tuloksena selvitetään nyt kerralla millainen on optimaalinen miestyyppi.

Ennen pisteytykseen siirtymistä selvennetään laarit joihin miehiä sijoitetaan (lähde: aateeko ja intternet).

Metroseksuaali on estetiikkaa arvostava mies, joka käyttää paljon aikaa ja rahaa omaan ulkonäköönsä ja elämäntyyliinsä. Metroseksuaali pukeutuu trendikkäästi, käyttää koruja ja kosmetiikkatuotteita, hoitaa kauneuttaan ja käy salilla näyttääkseen hyvältä.

Spornoseksuaalit ottavat selfieitä ja jakavat niitä sosiaalisessa mediassa. Lisäksi he treenaavat ja ottavat tatuointeja ja/tai lävistyksiä.

Metsuriseksuaali haluaa näyttää tietoisesti perinteisen miehekkäältä. Tyyliin kuuluu runsas naamakarvoitus, ruutu- ja flanellipaidat, farkut ja tatuoinnit. Siinä missä oikea metsuri saattaa antaa parran rehottaa, metsuriseksuaali käyttää helkkaristi aikaa siihen, että saa partansa näyttämään tyylikkään rehottavalta.

Retroseksuaali on miehinen mies, joka ei liiemmin panosta pukeutumiseensa tai ulkonäköönsä.

Seuraavassa taulukossa on esitelty edellä mainitut miestyypit ja pisteytetty Vuoden siivoojan unelmamieskriteeristöllä.

Voittajan etsintä on helppoa kun asia selvitellään kuin venäläisissä vaaleissa. Ykkönen on Vuoden siivoojan määrittelemät kriteerit täyttävä mies ja kisan musta hevonen eli tolokunseksuaali. Kuvaa ei saatu, koska miestyyppi sattui juuri olemaan tarkastamassa rengaspaineita.

Retroseksuaali sijoittuu hyväksi kakkoseksi. Tietokoneen korjaustaidot ja dippailuhalukkuus lasketaan kysymysmerkeiksi.

Metsuriseksuaalia voi verrata siihen että terveellä naisella on geelitäytteiset rintaliivit. Päällisin puolin vaikuttaa hyvältä, mutta paketti onkin tyhjää täynnä.

Spornoseksuaalin ja metroseksuaalin lienee pakko olla töissä, jotta heillä on varaa hinkata itseään salilla ja ottaa tatuointeja. Mitään tarpeellisiksi katsottavia taitoja tuskin on.

Päätöksestä ei voi valittaa.

* Selän nuoleminen selitetty täällä

Ylläriiiii!

Kun immeisellä on synttärit, sitä aina sisimmässään toivoo jotain ylläriä itselleen. Sain tänä aamuna sellaisen kun huomattiin että ranchin kylppärissä oli käynyt vesivahinko.

Yllätyin kyllä.

Eihän siinä muuta ku vedentulo seis ja hankkeeseen odottamaan että kello lyö kahdeksan. Sitten puhelimella soittamaan naapuritilan isännälle joka on päivätöissä vakuutusyhtiössä elannon saamiseksi ja maa- ja metsätalousharrastuksen rahoittamiseksi.

Hyvin lähti prosessi hoitumaan. Tarkastaja soitti jo vartin päästä ja sanoi että vois lähtee heti Kuopiosta ranchille vauriota kartoittamaan.

Isä oli sillä välin naputellut muutaman laatan irti ja todennut että kulmaliitos oli mossahtanut ja kuulemma lattialaatat kopisi siihen malliin että ovat irti. Hienoa.

Kosteusvauriotilanteessa totesin parhaimmaksi ottaa iltapäivästä pari saldovapaatuntia ja lähteä terapiaan eli etsimään kaupungin karmeimpia joulukoristeita. Sokos, Classless Ohlson ja Carlson eivät pettäneet. Anttila oli vaisu. Joutaakin pistää myymälät kiinni jos eivät parempaan pysty.

Orava tai joku rotta.

Helevetin kiiltävät luistimet.

Hopeaseppeleeseen (?) kiinnitetty lapsi tai nuori.

Jenkkiä, niin jenkkiä.

Enemmän on enemmän.

En tiedä mikä tämä edes on.

Itämaan tietäjät 3000?

Konichiwa, bitches!

Kullitettu pöllö ja sen kaveri.

Melkein oksensin hihaan.

Kävin sitten noutamassa vielä kauppahallista juhlan kunniaksi erinäisiä juustoja ja leikkeleitä ja hyökkäsin pihhaan lukemaan tarkastusraporttia. Siinähän uhkailtiin lattiapinnoitteiden poistolla, betonin jyrsinnällä, seinälaatoituksen poistolla, saunan seinäpaneelien poistolla, kuivatusoperaatioilla, desinfioinnilla ja sen semmoisella. Ja että joulusaunaa ei tarvii ajatella.

Piti vielä varmistamisen perästä varmistaa että mikäs vakuutustaso sitä oli tullutkaan valittua. Laskusta löytyi termi Laaja esinevakuutus. Esinevakuutus. Hiki alkoi nousta. Mikä helkkarin esinevakuutus.

Eiku tekstaria vakuutusnaapurille ja sieltä jo soitettiin että ou huoleti - sinulla on paras vakuutus mitä meillä on myydä ja kyllä se korvaa kosteusvauriot materiaaleineen ja töineen.

Ryhdyn kohta vetämään salameja ja juustoja, saattaa punaviinimukillinenkin huulille nousta. Eiköhän ne jonkun porsaanreiän löydä tai jonkun erityispykälän nojalla pakottaa ottamaan kylppäriin tällaiset laatat:

Ukot alkoi suunnitella että otetaan kertakorvaus ja ite tehhään remontti.

Yli kuolleen ruumiini.