tiistai 9. joulukuuta 2014

Ei kahta ilman kolmatta ja muita vittumaisia kansanviisauksia

Kylppärin ja saunan remontti on edennyt. Molemmat tilat on purettu ja lattiat on hiottu. Kuivauskone ruksuttaa.

Purku- ja kuivaushommiin tulleen urakoitsijan kiinnirakentamistarjouksen vakuutusyhtiö katsoi, kuinkas muutenkaan, liian kalliiksi ja pyysi käynnistämään tarjouspyyntökierroksen osoitettujen urakoitsijoiden kautta. Yksi antoi tarjouksen mutta jätti lvi:t ja sähköt pois tarjouksesta, kuka tietää mitä muutakin. Toinen ei suostunut antamaan minkäänlaista tarjousta ennen kuin purkutyöt on tehty - se siitä arviolaskelmien vertailtavuudesta ja toiveesta että arviolaskelmat eivät olisi hinnaltaan niin erilaisia ja että jo homman aloittanut urakoitsija voisi jatkaa remonttia ja että kaikki olisi valmista joulukuun aikana. Kolmannesta ei ole kuulunut mitään.

Kyllähän tämä kilpailutus selvästi asiakkaan homma on. Ja etenkin se miten pitää älytä ja selvittää mitä hintaan on laskettu mukaan ja mitä ei.





Vahingon havaitsemisesta on nyt 1,5 viikkoa. Maanantaina olin saniteettitiloissa piirtämässä itselleni naamaa kun huomasin että allaskaapin alta menee joku pieni puro lattiakaivoon. Arvelin että siinä on jompikumpi ukoista huljuutellut naamaansa astetta voimakkaammin ja vettä on roiskunut ympäriinsä. Pyyhin vedet pois ja jatkoin hommia. Kohta puro oli uudelleen lattialla.

Eikun ihmettelemään että liekö joku tiiviste vuotaa ja kokeilin putkia että tihkuuko altaasta vettä. Eipä tihkunut ei. Putket olivat kuivat ja seinä oli kuiva. 

Sitten kuivasin taas lattian ja laitoin kaistaleen kusenkeltaista Serlan wc-paperia (Ainoa Oikea Vessapaperi jos isältä kysytään) lattialle ja laskin vettä hanasta.

Tarkistin tuloksen ja eikö trallalaa vittu tullut seinän läpi vettä. Ei muuta kuin täyshälytys taas päälle ja ukot tarkastelemaan tilannetta. Totesivat että ei se akka houri, kyllä vesi seinän sisältä tulee. Vedet seis ja eiku vedet silmissä hankkeeseen odottamaan että kello käy taas kahdeksan ja voi soittaa vakuutusyhtiöön vahinkoilmoituksen.

Lassila&Tikanojan ukko ei meinannut uskoa että pitäisi uudelleen tulla kylään. Että enkös minä muutama päivä sitten käynynnä. Kävit, ja nyt tulet uudelleen.

Lounaalla sitten suusta irtosi retentiokaaren kiinnike. Ajattelin että on se nyt saatana kun ei kestä rautakaan suussa.

Että tämmöistä tennistä. Tällä hetkellä wc:n seinä näyttää tältä:





Koirakin on lannistunut. Ei edes jaksa kuseskella sohvaan enää.

Mutta vessaa pystyy käyttämään ja suihkussa varovasti käymään. On luksusta.

Huolimattomuus osoittautui onneksi tällä kertaa. Koska lattian silikoni oli aikanaan kehnosti asennettu, vesi tuli suoraan ulos eikä valunut kaikessa hiljaisuudessa rakenteisiin. Lattiassa ei ole kosteutta ja ainoastaan seinä pitää kuivailla.

Mahtaa muuten tulla ihan helvetin hieno lopputulos kun tuommoinen neliön kokoinen ala laatoitetaan jollain muulla laatalla. Vedetäänkö vaikka mustaksi? Sopii hyvin äidin aikanaan valitsemiin vaaleanpunaisen ja beigen sekaisiin laattoihin. Brrh.

Kävin tänään terapiassa eli tekemässä jouluostoksia Vilkkaan miehen emännän kanssa. Vilkas mies oli antanut 300 euroa sillä ehdolla, ettei itse tarvitse käydä jouluostoksilla ollenkaan. Ihan pätevä diili.

Ostin joululahjoja, vaikka saattaa tonni jos toinenkin luiskahtaa näiden remonttien ikävähennysosuutta maksaessa.

Menin ostamaan myös itselleni terapiasypressin, johon laitoin led-valaisinnauhoja. Nyt odottelen että ledit kuumenevat, vaikka niiden ei pitäisi, ja koko kämppä palaa.



Minä syvästi toivon, että tuo "ei kahta ilman kolmatta" -sanonta ei päde tai että retentiokaaren irtoaminen lasketaan kolmanneksi onnettomuudeksi.

Yläkerran vessahan olisi vielä hajoamatta. Sehän mossahti jo tuossa pari kesää sitten kun olin Kuopion torilla vetämässä kaverin kanssa kesäloman alkajaisten kunniaksi omenasiideriä. Isä soitti että tuli muuten just yläkerrasta vedet alakertaan. Tarkastaja ei keksinyt muuta selitystä turmalle kuin sen, että salama oli iskenyt taloon ja halkaissut vessanpöntön vesisäiliön. On varmaan tosi yleistä että niin käy.

Kolme viikkoa kesälomasta tein sitä remonttia.

Kyllä meidän porukka on kuin vakuutusmainoksen hiiret, aina sattuu ja tapahtuu.




23 kommenttia:

  1. Kyllä se siitä, sanoisi mieheni 92-vuotias pappa.

    Mutta minä sanon, että mun vanhemmat käyttää kans vain ja ainoastaan sitä keltaista serlaa wc-paperina. Mikä on johtanut siihen, että minä käytän mitä tahansa muuta, paitsi sitä.

    VastaaPoista
  2. Tiiätkö, mä olin ihan varma että sä olit linnanjuhlissa. Kun uutiset sano että Vuoden siivoojalle kutsu Presidentinlinnaan: "Eihän tuommoista osaa odottaa tämmöinen tavallinen ihminen. Tulevaan juhlaan Riihiaho lähtee miehensä kanssa, joka ei naisen omien sanojen mukaan ole juurikaan juhlaihminen."
    Mä olen vieläkin ihan sekaisin. Olitko se sinä? Jotenkin undercoverhommissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut :) Vuoden siivooja valitaan ammattisiivoojien keskuudesta. Hassu sattuma.

      Ehkä ens kerralla? ;)

      Poista
  3. Voi perse...repesin tälle jutulle näin yömyöhällä kukkuessani :D Pitääkö tässä nyt tälleen tulipaloja ja vesivahinkoja pelkäävänä immeisenä ruveta märehtimään tuommoistakin, että tulee salama ja halakaisee vessanpöntön? Eipä ole muuten ennen tullut mieleen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt et saa kyllä hetken rauhaa ens kesänä kun ukkonen jytistää :D Vähän väliä vessaan pitää hyökätä.

      Voin kertoa ukkosesta toisenkin tarinan, tämä teiniajoiltani. Yöllä alkoi jonniinmoinen ukonilima ja yritin nukkua. Yhtäkkiä huoneessani räjähti ja piti hetken miettiä mitä jysähti ja uskaltaako lähteä varpaisillaan kävelemään huoneesta ulos, että jonkun tuikun avulla näkisi mikä meni rikki. Isä oli taskulampun kanssa ihmettelemässä mitä oli käynyt ja sitten kun saatiin lampulla valoa kammariini kävi ilmi, että pistorasia oli räjähtänyt korvanjuuressa ja johdot törröttivät seinästä. Päänuppi oli ollut siinä parinkymmenen sentin päässä. Päivän valjettua ilmeni että puhelinlankaan oli iskenyt ja johtoa oli metrin pätkinä pellossa, sitä kautta oli sitten kulkeutunut pirttiin.

      Että siinä lisää miettimistä.

      Poista
  4. Suhteellisuudentajuni kasvoi taas hitusen. Olen tässä murehtinut sitä, kun persaukisena opiskelijana parisenkymmentä vuotta sitten hankkimani lastulevykirjahylly on romahtamistilassa. Eivät ne tilapäisratkaisut näemme mitään kestä. Ja uutta ei kestä budjetti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hae purkulavalta harkkoja ja trukkilavoja. Lastulevyt viet parempien tarpeiden tilalle.

      Poista
  5. Perheeni luona oli eräänä talviaamuna koko alakerran kattava kahluuallas. Vuoden päivät tästä eteenpäin sama ulkovaraston hana halkesi sisäänpäin. Sama esitys vähän mittavampana. Pihalle muodostui valuvasta vedestä jäämäki, seinät irti, evakkoon. Evakkoasunnossa keittiön hana valutti. Palattuamme astianpesukone oli asennettu edukkaamman arviolaskelman mukaisesti. Myös pyykkikoneen veden kulkusuunta ei ollut toivotunlainen. Saab laski myös alleen. Näiden tapahtumien jälkeen äiti ei rauhoitu solisevan veden äänestä: "JOKU NUMERO?!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voititte tämän kisan kyllä 100 - 0!

      Voin kyllä niin samaistua tuohon veden solinan aiheuttamaan kauhuun. Joko taas?! :D

      Poista
  6. "Koirakin on lannistunut. Ei edes jaksa kuseskella sohvaan enää." Tää kommentti osaltaan kertoo tilanteen vakavuudesta, mutta on myös helvetin hauska.

    VastaaPoista
  7. Näin muuten viimeyönä unta että laatoitit lattiaa sateenkaaren värisillä mosaiikkilaatoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä en muista. Hihittelin herätessäni, hirmuinen keskustelu oli siitä miten ne laatat laitetaan. Lopputulos oli että sateenkaaret muodostavat ympyrän. Iltapuhteeksi voit analysoida mitä tämä kertoo minun psyykestä ;)

      Poista
  8. Tuolla sinun tämän hetkisellä tilanteella, siirtäisin sypressin kauemmas ikkunaverhoista!
    Elina

    VastaaPoista
  9. Kyllä silmä lepää kauniissa sypressissä, toivottavasti myös sielusi shoppailukierroksen jäljiltä. Kyllä pelkään ja odotan kauhulla sitä kolmatta iskua kahden jälkeen, kun itselläni nuo ensimmäiset ovat uhanneet terveyttä. Sikäli olette onnekkaita, että kosteusvauriot ovat pääsääntöisesti korjattavissa, vaikka taloudellinen haitta onkin harmittavaa. Rehtorin ilme tosiaan kertoo, että enää ei ole kivaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Materiaa tässä on vain ynnähtänyt. Maanantain oli pään sisällä vain mustaa mutta sittemmin olen jo "bounssannut bäk".

      Poista
  10. Sulla on toi synttäriylläri ollutkin pitkäkestoisempaa mallia. Sellaista "iloa pitkäksi aikaa" tyylinen ratkaisu tänä vuonna. Toivottavasti ei joululahjat ole samaa kaliberia.

    VastaaPoista
  11. No nyt on todella tämä tilanne pahempi kuin se, mitä seurasi siitä, kun tyhjensin käsilaukkuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naureskelin eilen käsilaukkuepisodille. Vastaus kuuluu: ei todellakaan kannata putsata käsilaukkua.

      Poista
  12. Rehtori ei sitten suostunut tulemaan tuohon perhekuvaan? Muut näyttäisivät olevan koossa. Isäsi tosin mennyt aika huonoon kuntoon, varmaan ottanut tämän remontin aika raskaasti.

    VastaaPoista