Jotain keltaista missä on munaa ja muut pikkujoulujuomat

Oli firman pikkujoulut. Oli glögiä, kuoharia, punaviiniä, valkovenäläistä, siideriä, mansikkamargaritaa ja "jotain keltaista missä on munaa".

Pikkujoulut alkoivat joulumenulla. En luottanut vaistooni ja jätin ottamatta kunnon sinapin mukaan. Virhe.

Olen töissä paikassa, jossa miehet haluavat asettaa naisen istuutuessa tuolin aivan välttämättä hänen alleen. Ja nimenomaan ihan rehdissä tarkoituksessa, ei meininkinä saada naista rojahtamaan lattialle. Sen verran monissa juhlissa olen ollut Vilkkaan miehen kanssa, että en luota keneenkään. Pidin toisella kädellä tuolista kovasti kiinni.

Syönnin päälle piti alkaa tanssia juhlasalissa. Kukaan ei halunnut tanssia, koska viini ei ole vielä ennättänyt nousta nuppiin. Tilanne suorastaan huusi vastuunkantajia, jotka lähtisivät ensimmäisenä joraamaan. Minä olin yksi näistä neljästä. Saimme houkuteltua ainoastaan kaksi muuta tanssimaan ja kaikki muut tuijottivat hiljaa omilta paikoiltaan kahden erittäin pitkän kappaleen ajan. Vaivaantuneisuus nousi niin korkeaksi että oli pakko itsekin palata paikalleen vetämään sitä viiniä.

Sitten kun promillet olivat jo nousseet ja tanssijoita alkoi riittää, kohtasin aivan uuden ilmiön. Jostain helvetin syystä pitää tanssia ympyrämuodostelmassa. Minä yritin rikkoa kaavaa ja menin pykälän verran ympyrän sisään tarkoituksenani saada tämä luonnoton muodostelma rikottua. Eipä onnistunut.

Siirryimme Kauppakadun baareihin ja valtaosa oli jo siinä kohtaa lähtenyt koteihinsa. Ihme porukkaa. Vain aktiivisimmat olivat ylhäällä. Esimerkiksi sellaiset, jotka ovat odottaneet 15 vuotta sitä, että voivat baarissa lyödä kätensä naispuolisen kollegan rintoihin ja jalkoväliin. Jostain syystä tämä taktiikka ei osoittautunut kovin valloittavaksi.

Sain kehuja pikkujoulueleganssistani kohdatessani puolen yön paikkeilla erään kaverini baarissa. Hän näki hiukseni ja lennähti kaulaani sanoen että sinulla on ihanat hiukset, sinä et normaalisti paljoo panosta!

Kiitos. Ehkä.

Ystäväni äiti majoitti meidät ja palvelu pelasi. Oli ostanut punaviiniä meitä varten, jotta saatiin vetää pohjat ja oli yllärinä laittanut meille yöllä lämminsavulohivoileivät valmiiksi odottamaan. Kyllähän se sitten heräsi kun rymyttiin pihhaan vaikka hiljaa yritettiin olla. Tuumasi että "ettehän työ oo ees humalassa, otattako siiterit?". Aamusuihkunkin jälkeen muisti tiedustella että maistuuko siiteri. Ei maistunut.

Ystäväni tyttären tanssiryhmä oli esiintymässä Kuopion Musiikkitalon itsenäisyysjuhlassa ja sinnehän lähdettiin. Kaikkien juhlapuheiden jäljiltä oli syntinen olo ja sitten kun noustiin ylös laulamaan Maamme-laulu, ei voinut muuta kuin pari kyyneltä vierittää. Mikään ei muuten herkistä ihmistä kuin krapulan ja itsenäisyyspäivän yhdistelmä.

Olimme sopineet illaksi treffit Erityisen ystävän äidin luokse. Oli määrä kahvitella ja katsoa Linnan juhlia. Ja näin tehtiin.

Viivaa vaille pentagrammi.

Tultiin silppurin kautta linnaan.

Yhtään miesten pitkää kalsaria ei vahingoitetu tätä asua tehtäessä vaikka niin voisi luulla.

Tämän naisen lähipiirissa ei ole yhtään rehellistä ihmistä. "Tissit on kuin kansalaispuvun taskut", kuten Erityisen ystävän äiti totesi.

Halloween meni jo.

Otettiin varuilta omat servetit mukaan.

Jouluhalko.

Mietimme pitkään miten voisimme korostaa H-kupin rintojani.

Median edustajat jättävät kyllä aina monia hyviä asukokonaisuuksia täysin huomiotta.

Puuttumaan jäivät ainakin englantilaisen kukkasohvan nylkenyt nainen, Mikki Hiiren korvilla koristeltu dekoltee, siniset hiukset ja monia muita.

Väittäisin että useimmat kansalaispuvuistamme on suunniteltu täydessä pöllyssä. Miten muuten voi päätyä laittamaan neulatyynyn päähänsä?

Kahvikapselimekko sai paljon huomiota. Miettikääpä miten monta saunailtaa on pitänyt viettää ennen kuin oli riittävä määrä oluttölkkien klipsuja kasassa tätä asua varten?

Harmittaa kun raskaan työn puurtajat jäivät vaille ansaittua huomiota.