Ensipuraisu- ja loppuhuitaisuraportti

Lähdettiin porukalla korkkaamaan Oravikoskelle äskettäin avattu uusi pubi. Palveluihin lukeutuvat anniskelu, pitsanpaisto, biljardi ja loputon kärsivällisyys.

Varastin kuvan Facebook-sivuilta, koska unohtui ottaa yleiskuva tilasta.

Kuppilaan kohdistuva neitsytmatka aloitettiin käymällä automatkalla dialogi, jonka päätarkoituksena oli vahvistaa kuka on illan kuljettaja. Minähän se olin. Seuraavaksi tärkein asia, lähinnä naisille, oli ruoka. Pitsauunin oli määrä olla kuumana kymmeneen asti ja se tarkoitti sitä, että ukot piti saada sisälle tilaamaan lätyt sillä välin kun naisissa käytiin hakemassa yksi sankari vielä puarjhuoneelle. Ainoa ohje mikä jätettiin oli se, ettei pitsoissa saisi olla jauhelihaa.

En ensin muistanut kuka tämä jorkki on, mutta sitten kattavat tuntomerkit johtivat heti jäljille avomiehen siskon sanoessa että se on se kaksimetrinen juippi joka on kännissä ihan vitun ärsyttävä. Ai niin se! Käytettäköön hänestä tässä tarinassa intiaaninimeä Ärsyttää-olan-takaa.

Lopulta pääsimme mekin perille. Huomasimme että pihamaalla oli tuttuja. Yksi oli nurkalla pissillä. Laitoimme pitkät päälle ja ajoimme parin metrin päähän ruikkijasta ja morjestimme kollektiivisesti. Ai sitä jälleennäkemisen riemua. Onneksi ei ihan kaikkea kuitenkaan nähty. Eniten ilahdutti se, että kaveri hyökkäsi kättelemään juuri ravisteltuaan. Onneksi minulla sattui olemaan ees hanskat kädessä.

Baari oli aikalailla turvoksissa ja menimme etsimään pöytää jonka miehet olisivat meille ruokailua varten varanneet. Turhaan. Löysimme kaksi hajapaikkaa.

Pitsoissa oli jauhelihaa.

Lähinnä kameraa Oravikosken nimikkopitsa: Kuilun partaalla. (Kyseessä on ilahduttavan positiivissävyisesti nimetty kyläyhdistyksen järjestämä kesätapahtuma nykyisille ja entisille oravikoskelaisille)

Yksi Vilkkaan miehen supervoimista on baarihenkilökunnan kouluttaminen. Etenkin tuoreet yrittäjät on saatava siedätettyä heti kättelyssä, ettei tule sitten tehtyä järjestyksenvalvonnallisia ylilyöntejä ja esimerkiksi poistettua maksavaa asiakasta syyttä suotta ravintolatiloista. Seuraavassa esittelen mitä kaikkea pakettiin kuuluu. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä. Palkkioksi riittää uhkapelimahdollisuus ja olutta koko illaksi.

Vilkkaan miehen standardirepertuaariin kuuluvat miesten kanssa suoritetut kielisuudelmat, kouriminen ja nylkytys. Sopivaan juhlamieleen lietsoutuessaan hän ei myöskään pakene arastele mahdollisuutta tarttua kaveriaan pukinparrasta kiinni ja vetää tämän pään haaroväliin.

Tai tyrkätä biljardikaveri pöydälle ja vupittaa tätä intensiivisesti.

Tai kontata järjestysmiehen eteen kysymään saako ottaa suihin.

Näin kun on heti saatu otettua löysät pois, vain luoja tietää miten korkeaksi toleranssi ajan mittaan kasvaa.

Sitten muihin asioihin.

Pubille oli kokoontunut ilahduttavasti fanikuntaa. Eräs Virranpojasta tuttu Poromies hyökkäsi puheille. Kertoi että on löytänyt itselleen naisen Keski-Suomesta. Ja että tämä lukee semmoista Siivoojan plokia ja että onkohan se sinun ploki ja että minäkii siitä kovasti tykkeen ja kun aloin lukea niin koukkuun jäin. Kaikkiin näihin voi vastata lyhyesti ja ytimekkäästi että: joo. Hän on poromies koska hänellä on siis oikeasti poroja tällä kylällä. Mitä en mitenkään kyennyt uskomaan eräässä kesäisessä Virranpojan terassilla käydyssä keskustelussa.

Avomies intoutui kyselemään poroasioista. Että onkos sinulla semmonen poromerkki. On. Mitenkä sinä oot sen saanut, onko sinulla sukulaisia tai maita oikeilla seuduilla. Ei ole. No mitenkäs se on sitten mahollista. Ootko nainut jotain porotyttöä? En, mutta porotytön äitiä oon. Ja se äiti suositteli tämmöistä merkkiä.

Sanoisin että yksiä legendaarisimmista dialogeista joita olen kuullut. Kertakaikkiaan.

Toisen faniryhmän pöytään sain kutsun avomiehen välittämänä. Yleensä vuori ei siirry moosesten luokse mutta poikkeus vahvistaa säännön. Keskushenkilönä oli hyvin hienostunut herrasmies joka vuolaasti kehui kirjoitustaitojani ja että heillä on emännän kanssa tapana kytätä milloin tulee uusia tarinoita luettavaksi. Ilahduttavaa ja asiantuntevaa palautetta varsin sivistyneesti toimitettuna.

Sivistyksestä puheen ollen. Ärsyttää-olan-takaa oli koko illan härkkinyt meikäläistä, heittänyt pipolla, työntänyt pääni hänen huppunsa sisään. Hänen päänsä siis myös ollessa hupun sisällä samanaikaisesti. Loppuillasta homma alkoi käydä vielä astetta verran ärsyttävämmäksi juipin tunkiessa koko ajan viereen ja vahtiessa ryntäitäni niin että silimät alkoi varmasti kuivua. Tuijotukset vielä hoidin työntämällä tämän pään aina säännöllisesti toiseen suuntaan.

Mutta siinä vaiheessa kun homma yltyi ja kaverin kädet sain jo irrottaa viidennen kerran rinnuksistani, usein ehtymättömältä luonnonvaralta vaikuttava kärsivällisyyteni yllättäen loppui. Läsäytin ukkoa ohimolle saatesanojen kera niin että kättä poltteli seuraavat kaksi minuuttia. Loppui se hilluminen.

Varasti lopuksi vielä minun limpparin.

Ei vaan tainnut poika tietää että oli pullonsuussa huuliherpestä tarjolla.

ps. Terveisiä faneille <3