torstai 27. tammikuuta 2022

Vuoden Siivoojan politiikka-analyysi

Samalla kun koronamaailmassa #nytriittää, ajattelin laittaa puolueiden kustannuksella vähän ranttaliksi. 

Joku politiikkaenergiapiikki on tarttunut, lie ohimenevää, mutta olen kuunnellut Yle Areenasta Ruben Stillerin ja Ben Zyskowiczin kiihkeän keskustelun suomettumisesta sekä samasta sarjasta Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen laitoksen johtajan, Markku Jokisipilän, analyysia perussuomalaisten noususta ja mediasuhteista.

Ennen kuin aamuajelut menevät yhtään sairaammiksi audio-ohjelmistoltaan, pakko saada ulos koneistosta poliittisperäiset purkaukset.

Jokainen puolue, jonka olemassaolon muistin on tässä mukana. Aakkosissa <3

Keskusta

Supermenestyjä vaaleissa, joissa helsinkiläiset eivät pääse äänestämään. Upea keksintö, tarjolla Vuoden Innovaatio -palkinnon saajaksi.

Ilo on vilpitöntä.



Kokoomus

Aluevaalieissa lanseerattu Ilman tervettä järkeä -slogan oli niin samaistuttava, että äänivyöryhän siinä oli väistämättömänä tuloksena. Arvostan suoruutta.



Perussuomalaiset

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio selitteli huonoa vaalimenestystä näin Ylen jutussa: "...ilmeinen merkitys on sillä, että perussuomalaisille sosiaali- ja terveyspalvelut eivät ole keskeinen aihe samaan tapaan kuin maahanmuutto, EU ja ilmastonmuutos." 

Eli kannattajat eivät ole sosiaali- ja terveyspalveluita vastaan, joten ei ole tarvetta käyttää ääntään toistaiseksi muutoin kuin tankkausautomaatilla kiroilemalla.


SDP

Arvostan vaalikuvassa sitä, että kädet eivät ole toisten taskuissa. Tämän voisi lainaraha-o-maticin äärellä muistaa ihan arjessakin.



Siniset

Sininen tulevaisuus ei ole turvallinen:




Suomen Kristillisdemokraatit

Meneillään olevien (turpa)käräjien innoittamana on syntynyt modernisoitu sanonta Pohjois-Savon perukoilla. "Lukee kuin Räsänen raamattua".


Vasemmistoliitto

Äänestystuloksen perusteella voitaneen todeta, että onneksi muutkin ovat tämän hoksanneet:




Vihreät

Vihreiden puoluesihteeri Veli Liikanen totesi, että koronapandemia vaikutti äänestysaktiivisuuteen. Tuli kommentista elävästi mieleen satasen karsinnat kauan sitten, jossa itkuinen pikajuoksija antoi erästä karsiutumisen syyksi vastatuulen. Lie tuuli puhaltanut vain tämän ainoan kilpailijan kaistalle. Ei muiden tahtia näyttänyt vastustavan.

Peeäs. Jatkakaa vain Helsingissä kivihiilellä lämmittämistä. Teitä lohduttanee, ettei meitä puilla lämmittäviä juntteja ei enää paljoa ole jäljellä. Maltatte vain odotella pari vuosikymmentä vielä niin ilmasto kyllä pelastuu, kun suuri joukko maalaisia potkaisee tyhjää ja tämä holtiton elämäntapa uusiutuvien luonnonvarojen käytön merkeissä päättyy.


tiistai 25. tammikuuta 2022

No niin!

Terve. Tulin takaisin.

En lähde ihan ens alkuun tilittämään mitä kaikkea on tapahtunut aikavälillä 1/2019 - 1/2022. Palataan kuviin ja tunnelmiin "parempana aikana". 

Ihan tämmöisellä asialla lähdin teitä tavoittelemaan (jos joku tätä blogia enää lukee ja mitään notifikaatioita uusista postauksista edes saa), että minua on vähän hymyilyttänyt nuo koronalevelit ja hokasin miten ne saa kätevästi kytkettyä työkontekstiin.

Samat luokittelut osuvat aika hienosti kaikenlaisiin projekteihin, joista moni teistä on varmasti matkansa varrella eri rooleissa "nauttinut" ja tulee nauttimaan. (Se on muuten mahtavaa miten jokainen uusi projekti tulee olemaan ihan erilainen ja parempi kuin kaikki muut ja sitten samasta kusesta taas kerran itsemme löydämme lillumasta.)

Nyt ne lupaamani luokittelut.


Perustaso

  • Avautumisten ilmaantuvuus on alhainen
  • Ajoittain esiintyvät vitutusketjut ovat hallittavissa

Kiihtymisvaihe

  • Vauhti alkaa kiihtyä
  • Erilaisten ihmettelyjen ja valitusten ja mielensäpahoittamisten ilmaantuvuus on perustasoa korkeampi
  • Merkittävää pällien leviämistä ei vielä projektiryhmän ulkopuolella juuri havaita
  • Esiintyy joukkoturhaantumista
  • Yli 2/3 ongelmien lähteistä on selvitettävissä ja turhaantumisketjut katkaistavissa

Leviämisvaihe

  • Vauhti kiihtyy edelleen
  • Pällit leviävät alueellisesti tai laajemmin
  • Ahdistuksen lievitys vaikeutuu
  • Tilannetietoisuus heikkenee
  • Selittely voimistuu
  • Paniikin hillintään tarvittavien resurssien määrä kasvaa
  • Statusselvitysten määrän ennustetaan kääntyvän voimakkaaseen kasvuun

Ja loppuun pakolliset roustausmeemit.








Voin kertoa mitä kolmen vuoden aikana EI ole tapahtunut. Kirjoitusteni taso on ennallaan. Ajatusmaailmani on yhtä keskenkasvuinen kuin ennenkin. Minua naurattaa yhtä hölmöt asiat kuin aina ennenkin. Enkä ole ammatillisesti yhtään parempi. Ainoastaan meemikirjastoni on karttunut. Niistä lisää myöhemmin.

maanantai 14. tammikuuta 2019

Omaa aikaa

Sain yllättäen ja pyytämättä omaa aikaa. Meillä on arkikuviot sillä tavalla, että herään ihmisten aikaan, jotta pääsen töihin ajoissa ja pääsen sieltä niin ikään ihmisten aikaan pois. Aviomies hoitaa ipanan viennin hoitoon ja minä puolestani noudan. Kerrankin voin onnitella itseäni viisaasta suunnittelusta. Aviomies saa pukea aamu-unisen ja ajoittain levyksi heittäytyvän tyypin ja siirtää sen ajoneuvoon. Minä saan iloiset "äiti, äiti!" -riemuhuudot mennessäni hakemaan.

Aviomies yritti kerran, että vaihdettaisiin systeemiä niin, että minä vien ja hän hakee. Tai että olisi vaikka vuoroviikoin. Olin että ei, lapselle rutiinit on tosi tärkeitä.



Niin, se oma aika. Aviomies ilmoitti, että voi hakea ipanan hoidosta. Minä hätääntyneenä lähdin heti ajamaan kotiin, että olen varmasti siellä, kun saapuvat. Pihhaan päästyäni hätäännyin vielä lisää ja mietin, että mitä ihmettä minun nyt pitäisi tai kannattaisi tehdä kun olen yksin kotona.

Tietysti viikkasin puhtaat pyykit pois ja laitoin likaiset pyörimään koneeseen. Sitten mietin, että onhan tää nyt ihan vitun älytöntä, että käytän kallisarvoista omaa aikaani kotiaskareisiin. Söin kolme metukkasiivua. Hain kaksi lisää ja söin nekin. Sitten keksin tyhjentää astianpesukoneen ja täyttää sen.

Lapselliset ilkkuivat ennen lisääntymistäni, että tulet vielä ihmettelemään mitä teit kaikella sillä vapaa-ajalla, mitä sinulla oli ennen lapsia. Piti ihan aikamatka tehdä menneisyyteen kolmatta kestomakkaraerää pureskellessani. Minähän siis kirjoitin tämmöistä blogia, kävin säännöllisesti erilaisissa talkoissa, söin ravintoloissa, tein ihan helvetin paljon töitä, matkustelin ja pelasin Candy Crush Sagaa. Näistä jäljellä on Candy Crush Sagan pelaaminen työajalla.

Nyt onneksi aviomies soitti, että ovat tulossa ja sovittiin, että laitan uunijuurekset tulemaan ja isäntä paistaa kuhan pannulla.

Nähdään taas!

t. Näkkäriäkin kuivempi äiti-ihminen (henkisesti, keho muistuttaa perunasäkkiä)

ps. Laittakaas niitä hyviä vinkkejä tulemaan.
pps. Kaikki kiinteistön suklaat, myös paskat konvehdit, on jo syöty. Se ei ole ratkaisu.


maanantai 5. marraskuuta 2018

The old and the waistless

Se on jännä huomata, miten erinäiset ympyrät alkavat sulkeutua elämässä keski-ikäisyyden myötä. 18-kesäisenä oli aina jumalaton myllytys tulossa olevista bileistä. Niitä vatvottiin etukäteen ja oli hirmu jee jee -meininki kun oli hyvät jamboreet luvassa. Vuosien mittaan juhlista hävisi särmä pois. Lähinnä valmisteluksi riitti, että sovittiin missä kämpässä alkuilta vietetään ja kuka tuo mitäkin sipsejä.

Keski-ikäisenä on nyt palattu takaisin vouhotusmoodiin. Juhlia pitää herutella etukäteen Whatsapp-ryhmässä. Viikkotolkulla. Että jes jes, nyt päästään vähän viiniä ryystämään, hip hei että on uniikkia! Pitää miettiä menut ja kuka tuo viinit millekin ruokalajille. Periaatteena on, että saat valita minkä viinin tahansa, kunhan se on tietyn viinitalon tuottamaa. Ja silti siinä päätyy jännittämään reaktioita, kun laatutietoiset nenät ja kielet arvostelevat viiniä.

Meillä oli halloween-juhliin, eli maalaisten kesken halogeenijuhliin, meno lauantaina ja oltiin siis ekan kerran lisääntymisen jälkeen menossa kahdestaan illanviettoon. Ihan yön yli, niinku! Isän tyttöystävän oli määrä olla ipanan kanssa yön yli, mutta hän ei sitten voinutkaan, koska hänen about 50-vuotias lapsensa juhli synttäreitään samana päivänä. Sitten saatiin lammasfarmari lapsenvahdiksi ja perjantai-iltana Facebookin kautta tulikin tieto, että kämppään ei tule enää vettä. Vietettyään yhden illan sateessa pumpun kanssa telekutessa, vastaus oli silti, että ipana saa tulla lauantai-iltana hoitoon. Toiset ne jaksaa.

Ruokana oli kurpitsakeittoa, karitsan lapaa (muistaakseni), uunikasviksia, focacciaa ja sitruunajuustokakkua. Oli kuohut ja punat ja jälkiruoka- ja kaikki viinit. Myös aviomiehen edesmenneen mummon perintö-limoncello avattiin ja tapeltiin taas hetki siitä maistuuko se sitruunafairylle vai ei.

Koska kaikki hyvä onneksi loppuu aikanaan, tuli aika hankkia taksi. Aiemmin pystyi luottamaan siihen, että taksi tulee. Taksi-Joken eläköidyttyä ja Bernerin modernisoitua palveluita, tilanne on se, ettei edes kiihkeimpänä halloween- ja pikkujouluaikana saa taksia. Puolitoista tuntia yritettiin googlettamalla kaikkia takseja ja toteamalla että joko ei vastata, puhelin on kiinni tai numero ei ole käytössä.

Valopilkku-aplikaatiota mainostettiin aateekoossa ja luvattiin, että myös Leppävirralta taksin saa tilattua. Suosittelisin sovelluksen ja palvelun uudelleenbrändäystä Perävalo-aplikaatioksi, koska yhden yhtä mittaria ei löytynyt.



Tämä taksiuudistus on ilmeisesti yksi konkreettisimmista keinoista päästä eroon maalaisista. Se on kuulkaa talvi tulossa ja kun laitetaan baarista ulos valuva porukka suorittamaan kävellen kotimatka (joka voi olla kaikkea 2 kilometrin ja 60 kilometrin välillä), aletaan päästä harvaan asuttujen seutujen omalla autolla ajavista maailman saastuttajista tehokkaasti eroon. Ja koska liikkuvaa poliiseja ei ole nähty näillä seuduilla vuosikausiin, voi olla myös varma siitä, että kännissä ajelu muodostuu varteenotettavaksi vaihtoehdoksi tiettyyn profiiliin kuuluvissa. Siinä voi kuitenkin kätevästi mäsäyttää päin kalliota ja heittää kerralla autollisen väkeä pilven reunalle. Tai vaihtoehtoisesti yksin ajellessa keilata lukuisia maalaisia tien pintaan yhdellä reissulla.



Samalla kun vetää piuhan irti tieverkoston kunnostamishankkeista, saadaan tavoite nopeammin saavutettua. Ja maailma pelastuu.


torstai 11. lokakuuta 2018

Oletko introvertti vai ekstrovertti?

Nyt ollaan jännän äärellä. No okei, ei varmastikaan muiden kuin minun mielestäni. Kerron silti.

Olen luullut olevani introvertti. Tänään tajusin, että olen ekstrovertti, joka ei vain pidä ihmisistä. Helvetin vapauttavaa.

Nyt ymmärrän miksi käyn ensin tiedottamassa ja esittelemässä ihmisille, miksi olen oikeassa, ja heti sen perään uupuneena vetäydyn muihin hommiin. En siksi, että olen introvertti vaan siksi, että olen saanut sillä erää kiintiön täyteen. Todennäköisesti sanoma on herättänyt joissain tunteita, ja mikä onkaan tarpeettomampaa kun ollaan asioita hoitamassa. Kun saa olla taas yksin, tulee kuitenkin äkkiä tarve olla vähän somessa tms. Mutta! Ilman suoraa ihmiskontaktia.

Some on ihanan epäsosiaalista. Voit milloin vain keskustelussa olla silleen, että nyt tällä ois niinku vähän kiire, koska asiakaspalaveri alkaa ihan just. Ja jättää asian siihen. Jos olisit livenä, valehtelu näkyisi oitis sinun olemuksestasi. Todennäköisemmin sortuisit teeskentelemään kiinnostunutta ja sivistynyttä jopa puolen tunnin ajan. Tänäänkin keskustelin hunajantuotannosta aamukahvilla ja pääsin oppimaan miten mehiläisten ja kimalaisten käyttäytyminen ja pesintä eroavat merkittävästi toisistaan, ja että kimalaiskuningattaret menevät koloon munimaan eivätkä tarvitse henkilökuntakimalaisia, ja miten kimalaiskuningattaria tilataan netistä ja ja ja... Loppuun pyysin ihan blogin perustamaan aiheesta kun on niin mielenkiintoista. Ja mies kertoi että hän yrittää kyllä aina lounaalla muille kertoa ja ne eivät oikein kuuntele ja olin että ei oo mahdollista.

Osaavat ne muutkin. Kun hyvä ystäväni (perustelut: pidämme molemmat itseinhoa nostattavien ruokamäärien syömisestä ja omituisista sarjoista, emmekä kumpikaan usko, että yhteinen harrastus olisi muuttumassa lähitulevaisuudessa) käyttää lämmintä ja ihmisläheistä äänensävyä keskustelussa, on aika poistua. Siitä nimittäin tietää että vituttaa ja ankarasti. Kirjallisessa viestinnässä puolestaan hälytysmerkkejä ovat esim.:

Kiitos palautteestasi! (lue: Haista vittu!)

Otathan yhteyttä jos tulee kysyttävää. (lue: Toivottavasti en kuule sinusta enää.)


The truth shall set you free.


perjantai 21. syyskuuta 2018

Muuttaako vanhemmuus ihmistä?

Pelkäsin ennen äidiksi tuloa, että minusta tulee tylsä ihminen.

Ihan turhaan. Vanhemmuus tarjoaa jatkuvalla syötöllä ultrajännittäviä elämyksiä ja kaikenlaisia odottamattomia sattumuksia.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka nämä viimeaikaiset villitykset ja jännityshormoneja voimakkaasti erittävät tilanteet:

- Saanko tarran ipanan sieraimesta pois pinseteillä vai onnistunko työntämään sen vielä syvemmälle. Ja mitä sitten pitäisi tehdä jos tarra häviää näkyvistä.

-Kun en reagoi millään tavalla jonniin joutavaan kollotukseen (itkuun jostain höpöhöpöasiasta) ja alan hätääntyneenä miettiä, syntyykö samalla ensimmäinen pysyvä muistijälki ja se menee niin että lapsi on pahoittanut mielensä, tuntee kokevansa äärimmäistä hätää ja äiti ei reagoi.

-Pohdinnat siitä mitä kaikkea teoriassa pystyisikään tapahtumaan sillä aikaa kun käy suihkussa ja jos pukuhuoneeseen viritetyn mobiilikäyttöisen lastenohjelma-aseman vetovoima ei riitä pitämään lasta paikallaan tuon kriittisen 4,5 minuutin ajan. Ja että millainenhan se lastensuojeluilmoitus- ja huostaanottoprosessi oikein onkaan.

- Kun käyt laittamassa pyykit kodinhoitohuoneessa narulle ja tulet takaisin olohuoneeseen, eikä lasta näy missään ja kysyt isältä että missäs se ipana on ja se kertoo, että äsken tuo eteisen ovi kolahti ja että mä luulin että olitte yhdessä menneet ulos ja oot että mitähän vittua.

- Kun teet keittiössä askareita ja olet sopinut aviomiehen kanssa, että hän katsoo ipanan perään ja kun viiden minuutin päästä huomaat vilkaisessasi sattumalta ikkunasta, että lapsesi torottaa pihalla ja kysyt sohvalla somettavalta aviomieheltä, että onkos meidän lapsi nyt sitten yksinään ulkona ja oot että mitähän vittua.

- Huomaat lapsen jonniin joutavan kollotuksen jälkeen, että kollotus johtuukin siitä, että sen sormet ovat jääneet kiinni laatikon tai oven väliin, ja palaat taas miettimään syntyikö nyt tästä oikeastaan se vielä parempi ensimmäinen pysvä muistijälki.

Että jos harkitset vanhemmuutta, vahva suositus.

Arvostan myös sitä, kun minulle kerrottiin, että yksi vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä. Silloin tiesin, että nyt on nimittäin löytynyt oikea osaaja tähänkin tehtävään.


torstai 12. heinäkuuta 2018

Tee se itse: upeat lapsuusmuistot

Ennen oli kaikki paremmin ja omassa lapsuudessa oli aina kesä ja vain vähän hyönteisiä. Ja banaanilimpparia oli aina korillinen kellarissa. Ja selkään saatiin vain asiasta.

Hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena todistusaineiston kerääminen omasta erinomaisuudestaan ja säännönmukaisista onnistumisista. Niillä voi syyllistää jälkikasvua käymään siinä vaiheessa, kun itsellä olisi kaikki mahdollinen aika maailmassa käydä lastensa ja mahdollisten lastenlapsien luona, mutta on vaan niin paljon kätevämpää, että ne jotka ovat pakotettuja liikkumaan pieneen muuttokuormaan verrattavan tavaramäärän kanssa ovat niitä, jotka suorittavat säännölliset vierailut. Jos mahdollisesti olet kokenut haasteelliseksi tällaisen henkiseen sodankäyntiin soveltuvan materiaalin keräämisen, elä hättäile.


Vinkki 1: Ota kuva ennen kuin ehdit pilata kaiken

Kotioloissa kesäisenä ohjelmanumerona toimii hyvin markkinoiden halvimman, kiinalaisten lasten tekemän altaan täyttäminen suihkuhuoneen ikkunasta vettä lirittäen. Altaan täyttämiseen ja siihen liittyviin järjestelyihin menee puolitoista tuntia ja kahden minuutin pulikoinnin jälkeen voikin kääriä pyyhkeeseen kylmyyden vuoksi vuolaasti itkevän lapsen serkkuinensa.

"Tehän sanoitte, että tänään olisi lämmin päivä".



Vinkki 2: Laita paikat kuntoon

Alkukesästä on hyvä hoitaa pois rästiin jääneitä kunnostusaskareita, kuten talon maalaus, lahojen rappusten uusiminen ja ulko-oven vaihtaminen ilman ja veden läpäisemättömään malliin. Mikäpä olisikaan mainiompi muisto lapsen taaperovuosista kuin edustava otos juuri kunnostetun talon edustalla.

Lapseni tulee kuvaamaan Vuoden Siivoojaa postuumisti aikaansaavana ja ahkerana, nöyränä ja oikeita valintoja tehneenä tolokun immeisenä.



Vinkki 3: Perheen perinteiden vaaliminen ja siirtäminen seuraavalle sukupolvelle

Kun lomalla on perheen kesken yhteistä aikaa enemmän, voi huolehtia siitä, että siirretään oleellista elämäntapatietoutta jälkikasvulle. Juuri optimaalisen puoli-istuvan asennon löytäminen Netflixiä katsellessa sekä oikean perunalastulaadun tunnistaminen ovat niitä taitoja, jotka antava tässä elämässä vielä paljon pienelle kulkijalle.

"Ilman vanhempieni antamia neuvoja en mitenkään pystyisi katsomaan digitaalisia verkkotallenteita läheskään niin pitkään yhdeltä istumalta."




Vinkki 4: Täysin asiayhteyteen kuulumaton sisustusohje

Tampereella ollaan monissa asioissa muita edellä. Tämän valaistusratkaisun ansiosta vähän yksinkertaisempikin paikantaa tuon yleisesti vältellyn mysteeriesineen vessakäynnin yhteydessä. Vielä kun neonvalokirjaimin olisi ilmoitettu, että: käytä oman paskan putsaamiseen vessanpöntöstä, tuoreeltaan.



Ihanaa, Tampere. Palaamme taas seuraavana kesänä.