sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Järkeviä festivaaleja

Järkevät ja hauskat asiat harvemmin tapahtuvat samassa yhteydessä. Syyskuun sinkkuviikonloppuja onkin vedetty varsin hauskoissa ja vähäjärkisissä tunnelmissa. 

Ensimmäisenä viikonloppuna kuskasin polttopuita omalle torpalle. Sähkön hinta on sen verran rapsakka, että minuakin jo kiinnostaa puuta poltella maalämmön ohella. Kaveri tuli kylään sillä ajatuksella, että käydään hakemassa pari sankollista suppilovahveroita varmoilta paikoilta ja lopputuloksena oli muutama kantarelli ja pari kuivahtanutta suppista. Kaveri oli asiantuntevasti arvioinut mitä kannattaisi tuoda tuliaiseksi. Kukkapuskan sijaan hän toi Jallu Kaski -putelin.

Lapsi teki ystävällisesti minulle työhuoneen puolelle rentoutusaseman. 



Pääsinkin sitten naapurin kanssa rentoutumaan oikein urakalla sen jälkeen kun ipana oli lähtenyt viettämään viikonloppua isänsä kanssa.

Illanvietto alkoi dramaattisesti kun saimme puhelimitse ilmoituksen, että joku oli ajanut lepikkoon minun tielläni ja kuljettaja oli karannut metsään. Selvitimme toiselta naapurilta onko poliisit mahdollisesti soitettu. Ei sillä, että ulosajon takia olisi pitänyt, vaan sillä, että saatiin tietää voimmeko me ajaa kylän karaokepisteelle enää sinä iltana. Ja kyllä me onneksi voimme.

Karaokeisäntä Piiparinen oli jo sammuneena kun pääsimme laulufestivaaleja virittelemään. Läpsimme isännän hereille ja pidimme seuraa hänen ystävälleen. Laulu raikoi ja Kaski tyhjeni. Seuraavana yllätysohjelmanumerona oli kuorma-autotaksin ilmaantuminen pihaan. Pääsimme tekemään ilahduttavan kotiseutumatkailukiertueen, johon liittyi upeita drinkkejä (vodkaa vedellä lantrattuna) sekä taidonnäytteitä (sänkipellolla rinkiä ajaminen). Onneksi minä ymmärsin kolmen maissa pyytää tätä taksia heittämään minut pihaan. Osa jatkoi kuuteen, osa sunnuntain.

Eilen olivat paljon odotetut miesten bileet. Kävi lopulta niin, että miesten bileissä oli hyvin vähän miehiä ja erityisen paljon terveydenhoitoalan naisia. Saatiin onneksi hyvät jenkat otettua sekä karaokessakin porukkaa ällistytettyä. Jossain kohta tuli fiilis, että valitussa baarissa oli vähän turhan nuorta porukkaa ja vaihdoin paikkaa. Siellä minut yllättäen ja pyytämättä adoptoi entinen kuljetusfirman tj ja nykyinen vastasyntyneiden teho-osaston hoitaja. Hän otti pyyteettömästi elämäntehtäväkseen etsiä minulle miehen. Ja olisi kuulemma minut kyselemättä vienyt itse kotiin, jos olisin ollut lesbo. 

Katsottiin tehohoitolesbon kanssa yksi mies, joka vaikutti potentiaaliselta tanssiin pyydettäväksi. Pyysin ja sain pakit. Pariutumiskonsulttini oli sitä mieltä että ehkä se oli vaan homo. Kuinka ollakaan, puarjhuoneelta löytyi toissaviikonlopun rekkataksikuskihahmo ja sillä porukalla sitten loppuilta vietettiin. Keskusteltiin tienhoidosta, yritystoiminnasta ja ylistettiin kauneuttani. Rekkataksihahmo olisi ollut yllättäen hirveän kiinnostunut minusta, mutta kieltäydyin kaikista sutinoista ja ehdotin että voisin tehdä hänelle elämäntilanne-nelikentän joskus niin saataisiin hänenkin kuviot selkiytettyä. Tunnusti olevansa vähän aadehoodee ja "vähän" on mielestäni vahvaa asian aliarviointia.

Piirsin nelikentän valmiiksi, jos joskus vielä tämän hahmon kanssa kohtaamme. Aloitan selventämällä mikä ON nelikenttä ja sitten edetään analyysivaiheeseen.




He, tässä sinullekin pyhäpäivän mietintätehtävä! Sijoita yksityis- ja työelämäsi asioita nelikenttään. Jos esimerkiksi työelämässä jokin asia ei enää tuota iloa, eikä sillä ole juuri minkäänlaista potentiaalia (kasvu, eurot, kannattavuus...), asian poistamista tai delegoimista on hyvä harkita. Ja jos vaikkapa parisuhde tuottaa suurta iloa ja siinä on kaikenlaista potentiaalia jatkonkin kannalta ajatellen, on tämäkin tärkeä havainto. Jääkö riittävästi tilaa näille asioille, jos elämässä pyörii paljon ilotonta ja potentiaalivapaata huttua.

Kokeile, tiedä mitä oivallat!

Juhlakiertue siirtyy lokakuussa Iisalmeen. Seuratkaa ilmoittelua!

10 kommenttia:

  1. ☀️😊☀️🌸👌👍

    VastaaPoista
  2. Ai hitto ko kuulostaa hauskalta, joskin teininomaiselta koheltamiselta. Vaan kerran sitä on nuori ja toisen kerran luulee olevansa(vielä)nuori, oliko kivat kankkuset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koheltaminen on hyvä sana. Ei ollu onneksi superkankkunen kummallakaan kerralla. Ehkä maha vähän kipeenä nauramisesta. Ei mulla teininä ees ollu tämmösiä bileitä niin hyvä ottaa vähän takaisin. Jaksaa talven paremmin 😂 Täällä on sen verran monenlaisia hahmoja niin ei koskaan tiiä mitä tapahtuu. Se on virkistävää koska ite oon niin tylsä.

      Poista
    2. Saatat nähdä itse itsesi tylsänä kun joka aamu peilissä sama pää, samat ajatukset mutta näin tekstinvälistä tihkuvia asioita listatakseni ei tylsyys ole luetteloitavissa asioissa (olipa saatanan hankalasti sanottu että olet mielenkiintoisen luonteen omaava hlö.. äh ei nyt onnistu yksinkertaiset, lyyrisyys vie mennessään).

      Poista
    3. Silti hyvin konservatiivisesti ja analyyttisesti näissä jamboreissa etenen. En ihan ole sellainen heittäytyjä mutta mukana kuljen sujuvasti 😂🐵

      Poista
  3. Oi, tulipa ikävä kaheksankyt-luvulle ja uuninpankolle kattomaan pikkukakkosta samalla kun mummo tarjoaa leipäkakkua (ohrarieskaa voilla ja suolaripsauksella) sanomalla ”He!” <3

    VastaaPoista
  4. Ihana muisto <3 Tiesit just mitä se tarkoittaa!

    VastaaPoista