Neuvoja synnyttäjälle

Tyyppi päätti alkaa noudattaa suvun käyttäytymismalleja jo alusta lähtien, perse edellä pitäis joka kohtaan olla menossa vaikka ei mahu. Sillonpa on vain yksi vaihtoehto pärähtää maailmaan (ilman happivajetta) eli sektio.

Sain monenlaisia kommentteja, kysymyksiä ja konsultaatioapua perätilan, synnytyksen ja sektion suhteen matkan varrella. Keräsin tähän parhaimmiston.

"Sun pitäis pitää löysempiä housuja." Lapsi ei ois siis perätilassa ja kerkeis vielä kääntyäkin, jos en pitäisi farkkuja. Tämänkin menin mokaamaan.

"Meinaatko ottaa kipulääkettä?" Tämän kysymyksen paukautti lähisukulainen (aviomiehen puolelta), kun olimme juuri päässeet kertomasta, että synnytystapa on sektio. Olin että no joo, kyllä mä vähän buranaa meinasin pyytää kun maha leikataan auki. Jää ensinnäkin repeämismitali saamatta, ja nössö-stigma on myös vääjäämättä tulossa, koska tosiäiti ei lääkitystä käytä. Vissiin missään tilanteessa.

"Sektio... Olikos se että sen jälkeen ei voi saada enää lapsia." No ei se ihan sitä tarkota. Riippuu miten innokas kirurgi on, että mitä kaikkee romua intoutuu samalla rupeamalla pakista poistamaan. Pittää varmuuden varalta vähän sermin takaa kurkkia ja tarkistaa että mitä kaikkee sieltä lapetaan ulos.

"Ai niin pieni kokoarvio vauvalla! Yritähän että se painais ainakin 3 kiloa syntyessään." Jep. Suositteletko hernekeitolla vai läskisoossilla tätä prosessia hoidettavaksi vai millä ois varmimmat tulokset?

Appiukko tempaisi odotetusti pohjat tässäkin hommassa. Se tiesi sanoa, että turha synnytystä on pelätä, se on heleppo homma. Hän tietää ku on ollu yhteensä kolomessa ja yhessä niistä hänellä koski iskiashermoon niin kovasti, että vähintään yhtä suurissa kivuissa oli kuin emäntäkii.

Näin meidän kesken, pitäisin yhtä luotettavina näitä tietoja kuin appiukolta saatavia siivousvinkkejä.

Operaatiota odotellessa on syytä pitää itsensä kiireisenä, ettei kerkee miettiä liiemmälti asioita. Ukot olivat yhtenä aamupäivänä tuulenkaatoja sahhoomassa ja arvelin että laitan taapelipaikat valamiiks. Ihan viitakkeella ja kassaralla raivasin vatukot, horsmat, heinät ja puut pois eestä ja olin hirveen tyytyväinen. Sitten ukot tuli pihhaan ja olivat että ee myö tuonne niitä taapeloijja kyllä. No, tulipahan otettua pienet lämpimät siinä rojektissa niin olin sitten valmis isän kaveriksi taapelointiin kun muut ukot hävisivät muihin hankkeisiin.

Teknologiset apuvälineet osoittautuivat korvaamattomiksi. Kouralla ku ottaa nipun ja heivaa ne navetanvinnille menevälle sillalle niin jo urakka joutuu. Paitsi että kouralla ei saanu työnnettyä niitä tarpeeks ylös ja ovikii lenti vahingossa maahan ku ei oikein traktorin kopista kunnolla näe mihin se nippu on oikein menossa. 

Sain komennon "olla riehumatta" mutta oli tuosta aika heleppo tarttua laudan alalaitaan kiinni ja parilla askeleella oli jo sahatavara mukavasti hollilla selkävaivaista isää varten. Ei tarvinnu sen kumarrella. Näin sitä yhteistyö on voimaa kun kaks erilailla liikuntarajoitteista pistää tapahtumaan.

Viimeisillään raskaana oleva on joutava kaikenlaiseen rahtihommaankin. Kävin hakemassa kirkonkylältä lämminvesivaraajan, salaojaputkea ja maalämpöpumpun. Olin varma että tuo laitos jos ei rämähä alas jossain kohtaa kotimatkaa niin jo on kumma.

Kun on paljon kampetta kyydissä, on syytä välttää tarpeettomia koukkailuja kirkonkylän sopukoissa. Isä oli mukana ja näki välttämättömäksi pistäytyä Lidlissä hakemassa purkillisen suolakurkkuja. Pulssi oli osapuilleen 180 jo valamiiks. No, kurkut saatiin ja vielä varaosaliikkeeltä isän autoon parit polttimot, mutta koko reissun tärkein asia eli kaivinkoneremonttiin tarvittavat rikat unohdettiin.

Sitten vielä pari sanaa sektioon valmistautumisesta. Useita ohjelappusia on päästy lukemaan. Leikkausta ennen on syytä syödä kevyesti. Vohvelit esimerkiksi ovat aika kevyitä.

KYSiltä laitettiin lypsyohjeetkin mukaan. Pitää ennakkoon tiristää maitoa jos sattuu irtoomaan, ja varastoida pieniin ruiskuihin jääkaappiin ja napata sairaalaan mukaan sitten kun aika koittaa. Eilen olikin ensimmäinen lypsyilta. Saunan jälkeen sanoin aviomiehelle, että nyt kourit mun ryntäitä ja sä nautit siitä.

Kyllä voin kertoa, että kannattaa valikoida puolisoksi entinen lomittaja. Siinä missä minä sain jonkun vaivaisen tipan tulemaan niin mies tiristi ihan varastoon asti maitoa. Saatiin vähimmäismäärä täyteen. Eipä aikaakaan kun pääsen tekemään anopille yllätyspannaria. Anoppi on läpi vuosien syöttänyt minulle salaa sieniä ja vaikka mitä mistä en erityisemmin tykkää jonkun pöperön seassa ja voitonriemuisena sitten murkinoinnin jälkeen tullut sanomaan että etpäs tiiä mitä just söit. Kohta niitetään mitä kylvetään.

Sitten virallinen raskauskuva, tästäpä sitä lähetään sitten laihduttamaan, mikä onkin iltapäivälehtien ja joidenkin tuttavien kommentoinnin perusteella olennaista ensimmäisinä kuukausina.

Sitten vaan ootellaan josko ne hormonit viimeinkin heräis. Oletan että oon sit ihan tälleen:

Meinas melekein unohtua! Meillä on raksalla nyt lämmöt. Näin se urakka joutuu.

Penska tulloo - olenko valmis

Lapsen tuloon valmistaudutaan mutta ei siihen kuitenkaan voi valmistautua. Osa porukasta laittaa kuulemma jo petivaatteetkin pinnasänkyyn kuukausi etukäteen valmiiksi ja todennäköisesti on jo nimiäis/ristiäismenutkin suunniteltuna. 

Meillä on tuotu pinnasänky palasina makuuhuoneen nurkkaan ja tarkoitus on se jossain vaiheessa ihan kasatakin. Patja on vanha. Homeriski kuulemma on kun vanhaa patjaa käyttää. Ei haissut pahalta, joten en ostanut uutta. Mitenkähän sitä ennen on hengissä kestetty.

Merkittävimpänä makkarin muutoksena siirsimme asekaapin toiseen huoneeseen, jotta pinnasänky mahtuu. Jälkikäteen vähän harmittaa tuo asekaapin poisvienti, ois tullu vähän erilaisia otoksia verrattuna sisustus- ja perheblogien vastaaviin.

Makuuhuonetta piristävät kummasti lattialle levitellyt kalsarit ja asekaapin siirtoprosessin jäljiltä lojumaan jääneet tarvikelaatikot. 

Vaatteisiin pitäisi kai panostaa - olla kaikenlaisia ihastuttavia asukokonaisuuksia valmiina ja vaatteet lajiteltu väreittäin tai jotain. Olen saanut lukuisia kassillisia käytettyjä vaatteita, osa poikien ja osa tyttöjen jäljiltä. Seuraavassa numerossa selviää puuttuuko jotain oleellista. 

Käytettyjä vaatteita vastaanottaessa tulee monenlaisia ylläreitä. Esimerkiksi tällainen mekko, jota en olisi kuvitellutkaan, että tarvitaan.

Moni tietää, että kun sisustusta muutetaan yhdessä huoneessa, leviää se pian toisiinkin huoneisiin. Samoin kävi meille. Salissa oli aiemmin sen kalusteiden lisäksi ranchille muuttamisen jälkeen entisen asuntomme olohuoneen kalusteet ja nostelin sinne odottelemaan myös ammeet, turvakaukalot ja sen semmoiset. Nyt sinne saatiin myös aviomiehen toimistokalusteet. Kerrassaan upeaa.

Synnytysjännitykseen auttaa parhaiten kaikenlaisen askareen kehittäminen niin ei kerkii miettiä. Aviomies kävi Saarenmaalla mehtuureissulla ja toi akkojen autolla kuormallisen kiviä. Näistä pitäisi tulla saunaan luonnonkiviseinä. Kivet pestiin painepesurilla ja odottavat nyt asiantuntevan muurausmiehen työpanosta. Kieltämättä näiden kuvien perusteella hieman huolestuttaa lopputuloksen eleganssi. No, tässä vaiheessa oon tuumaillu että kunhan jotain valmistuu.

Juuri pakkasten kynnyksellä on myös oiva aika hoitaa rästihommia, kuten piippujen purkaminen ja uusien muuraus. Lammasfarmaria oli nuohooja jo suorastaan uhkaillutkin. Löydettiin ranchilta hyvä läjä reikätiiltä ja arvioidusta kokonaismäärästä uupumaan jäänyt tiilimäärä lonittiin purkutiilipinkasta. On se vaan monesti hyvä kun ei mittään heitetä pois.

Ennen-kuva otettiin lähinnä muistoksi, että talossa on joskus ollut piiput katolla. Aina ei välttämättä erinäiset urakat ihan valmiiksi asti naisille riittävällä tahdilla ennätä.

Näköjään vierasta miestä ku käyttää hommissa, on tahti toisenlaista. Piiput oli purettu alta aikayksikön ja mittään ei ees hajonnu mitä ei ois tarvinnu hajota. ´

Lammasfarmarin kanssa haluttiin muurausvaiheessa kiivaasti avustaa ja lopulta löytyikin erinäisiä tapoja osallistua. Laitettiin muoviloota tikkaiden päähän, minä ojensin alhaalta pitkäraajaisena immeisenä tiiliä ja lammasfarmari otti vastaan ja laittoi lootaan. Hetken mietitytti miten mahtais käydä jos miltei paperinohut muoviloota ois antanut periksi, mutta ei antanut. Paitsi mitä nyt pohja irtos.

Kakkospäivänä päästiin jo työkaluinnovaatioita kehittelemään. Kun muurauslasta tippuu piipusta alas ja päätyy uunin perälle, tarvitaan harjanvarsi, metallihenkari ja rautalankaa. Ja ohtalamppu että näkköö onkia työkalua pois.

Ja kerran kun harjoittelee, niin toisella kerralla kun lasta taas tippuu on jo paljon kokemusta asiasta. Näin sitä kehitys kehittyy.

Ystävien tuki on tärkeää kun on huolta ja epävarmuutta. Pyrin yhden heistä luokse käymään, mutta sain pakit koska minusta ei ole lenkkiseuraa. Mutta onneksi sitten kun "viikon päästä synnytyksestä, ei millään pahalla, tajuat että pitää alkaa laihduttaa niin voidaan käydä lenkillä yhdessä". Minä olin arvellut ettei siinä kohtaa paljoo kerkee tuommoisia laihdutusasioita miettiä, on ihan monenlaista muuta tekemistä. Mutta näin sitä viisastuu. Lisäksi sain vinkin jostain uudesta Bailamama-jumpasta, jossa kiinteydytään ja harjoitetaan lantionpohjalihaksi saatteella "tää vois olla sulle sopiva". Tajusin että minua odottaa ylipainoisuus ja löysäpilluisuus. Miten siitä selviää, miten saan ystäväni takaisin?! Vastasin jumppaehdotukseen kuvalla.

Mutta ei se mittään, jos roppa katsotaan kohta täysin menetetyksi niin huumorintaju ja itsetunto ovat vielä kuitennii tallella.

Äitiyslomalla on aikaa perehtyä myös tuleviin kotivanhemman viihdykkeisiin. Tärkeimpänä pitäisin nettikirpputoreja. Ovat olleet antoisia. Hampaita nauratti tämä ilmoitus ja tiedustelu siihen liittyen.

Kyllä se tästä. Meidän tiimi on jollain lailla valmiina. Jospa ois terve ja oppis jossain vaiheessa tavoille, niin ois jo hyvä.