tiistai 28. kesäkuuta 2016

Finnair - vittu mitä paskaa

Sain tänään ensimmäisen hormoniraivokohtauksen. Finnair on pilannut kesälomani. Minäpä kerron teille miten.



Lähtötilanne on se, että minulla on melkein 140 000 pistettä, eli olen lentänyt nopeasti laskettuna semmoiset 150 - 200 lentoa. Että aika paljon on lennelty. Naiivi ihminen ajattelee, että hän varaa kesälomalennot helposti ko. pisteillä, koska taulukkojen mukaan pojot rittävät hulppeasti.

Ei, ei.

Kun katsot lentoaikatauluja, vaihtoehtoja on repullinen. Kun ryhdyt varaamaan palkintopistelentoa, ei yhtään lentoa olekaan enää saatavilla. Jokaisen hakuyrityksen jälkeen tulee ilmoitus, ettei yhtään lentoa löydy, ja joudut aloittamaan alusta.


Tätä rumppaamista peruspakana jaksaa pari minuuttia, sitten on aika soittaa asiakaspalveluun.

Esitin asiani ja sanoin, että palkintolennon löytäminen on tosi hankalaa, ja että varmastikin asiakaspalvelussa on paremmat työkalut tähän. Vastaus: ei ole. Sovitaan, että asiakaspalveluhenkilö alkaa kaivaa löytyykö lentoa heinäkuulle ollenkaan, siis palkintolentoa. Puoli tuntia menee ja lopputulos on, että kohteeseen voi lentää14.7., mutta paluulentoja ei ole. Kysyn, että voikos paluulennon varata vaikka ensi vuoden kesäkuulle, jättää sen vaan käyttämättä. Kyllä muuten voisi, mutta paluulentoja ei vain ole. Just.

Asiakaspalvelija keksii, että on toinenkin konsti. Ensin edetään lennon ostamiseen normaalisti ja sitten käytetään pisteitä siinä kohtaa. Kuulostaa upealta. Valitsemme kokeeksi vain jotkut lennot ja merkkaamme kaikki pisteet käytettäväksi. Kun on käyttänyt n. 40 000 - 50 000 euroa lentoihin, tuntuu varsin kohtuulliselta, että saat tästä hyvästä lennoista hulppean 386,78 euron alennuksen. Ei saatana.


Tulemme siihen lopputulokseen, ettei ole mitenkään kannattavaa käyttää pisteitä näin, ja muutoinkaan niitä ei pysty käyttämään. Ja että joka tapauksessa muualta saa lennon halvemmalla.

Pahimman vitutuksen nieltyäni soitan aviomiehelle ja kerron tilanteen. Olen siihen mennessä vertaillut skyscannerilla, momondolla ynnä muilla palveluilla hintoja, ja lennoista joutuisi joka tapauksessa halvimmillaankin pulittamaan 800 - 850 euroa. Että se siitä sitten. Aletaan miettiä muita kohteita.

Sitten tuleekin eteen uusi ongelma. Finnairin sivuilta ei löydy mitään listaa ylipäätänsä palkintolennoista, joita on saatavilla. Ajattelen, että eihän nyt voi oikeasti olla niin, että täytyy lähteä hakuammunnalla kokeilemaan kaupunki kaupungilta, päivämääräväli päivämääräväliltä, että sattuuko lykästämään ja löytämään palkintolennon.

Jonotan uudestaan asiakaspalveluun.



Kuuntelen jälleen Panhuilun parhaat -kokoelmaa ja yritän olla vetämättä ranteita auki.



25 minuutin kohdalla vastataan. Esitän asiani. Asiakaspalvelija vahvistaa pelkoni. Ei ole missään mitään listaa palkintolennoista. Että pitää vaan kokeilla, sattuuko palkintolennon löytämään.

Sanoin, että eihän tää sinun vika ole, mutta etkö sinäkin ole sitä mieltä, että tää on ihan höpöhöpö-hommaa. Asiakaspalvelija myöntää. Kiitän yrityksestä ja lopetan puhelun. Verenpaine on korkea kuin maanviljelijän laskupinkka.

Siis nyt vittu oikeesti. Tämä pistehomma on täyttä huijausta. Siis ihan sama asia, jos vaikka Plussapisteitä voisi käyttää joulukuun viidestoista päivä punaisten sukkien ostamiseen. Mutta vain jos satut kaikkien tuotteiden joukosta hakemaan juuri punaisia sukkia ja lisäksi jos satut etsimään sukkatarjousta juuri tietyltä päivämäärältä.


Huijausta ja asiakkaiden narrina pitämistä, sanon minä.



sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Korkeakulttuuria ja kuuskymppisiä

On ollut juhlava viikonloppu. Perjantaiksi oli sovittu työkaverin kanssa kouluttautumisiltapäivä eli digitalisaatioon ja johtamiseen liittyvä seminaari ja sen päälle Kuopio Tanssii ja Soi 2016 -gaalailta musiikkikeskuksella. Tanssiesitys tarjosi läpileikkauksen festivaalista. Olihan siinä pariksi tunniksi ihmeteltävää, kun aikuiset ihmiset ryöjäävät lattialla. Upeimmat elämykset minulle henkilökohtaisesti tarjoili balettiesitys, jonka aikana hämmästyin siitä miten valtavan tiukkoihin housuihin miehen saa tungettua ja modernimpi numero, jossa juopunutta esittävä nainen heitti paidan pois, torotti siinä rintaliivisillään ja työnsipä vielä toisen kätensä housuihinsa.

Ja Jormahan oli aivan upea välispiikeissään.



Gin-gin.

Korkeakulttuurin parista oli hyvä luikkia takaisin kaltaisteni joukkoon, muaseuvvulle huomattavasti vapaamuotoisemman ilkamoinnin pariin. Piiparinen oli esittänyt meille kutsun tulla mukaan hänen 60-vuotisjuhlaansa. Mietimme kuumeisesti, mitä voisi hankkia miehelle, jolla on kaikkea. Sitten välähti. Hänellähän ei ole enää kukkoa! Hartaimmat fanit tuntevat tarinan Kyöstistä, ne jotka eivät, voivat luntata tiältä.

Aateekoon ja intternetin aikakaudella kukko löytyi helposti ja vaivattomasti tori.fi:stä. On upeaa viedä kypsään (fyysiseen) ikään ehtineelle herrasmiehelle uusi pahoinpitelijä.

Piiparinen on tunnetusti suuri kielimies ja kun hän tajusi, että olivat "vittu kukon ostaneet", hän tuumi, että kukon pitäminen oli ollut hänelle semmoinen Once upon a time -kokemus. Ymmärtäähän tuon.


Kyösti Kakkonen




Juhlakalu munien kopeloinnissa



Millaista on viettää juhlagaala kuuskymppisten mukana? No aivan upeaa. Ne ei oikeastaan eroa puolta nuorempien kekkereistä kuin sillä tapaa, että kuuskymppisten on vain astetta hankalampi päästä ylös, jos menevät lattialle istuinpaikkojen puutteessa lukemaan karaokelistoja tai jos sattuvat esimerkiksi kaatamaan 10-senttisestä vuolukivestä tehdyn karaokelaitepisteen ja itsensä siinä mukana. 





Karaoke-esitysten välispiikkien mestaristaitojen hioutuminen edellyttää kokemusta, jonka vain vuosikausien karaokeisännöinti voi ihmiselle kehittää. Oma suosikkini oli kohta, jossa Piiparinen juonsi, että seuraavaksi Miina Orvokki laulaa Eron hetki. Yhdessä nurkkauksessa koettiin tässä kohtaa pohjoissavolainen versio cocktail-ilmiöstä ja herättiin huutamaan, että vittu minä vielä kottiin lähe!

Siinä kello jallun ja konjakin jälkeen juhlakalu sai upean ajatuksen. 60-vuotisjuhlahaastattelu olisi laadittava. Enpä ihan heti tiennyt mihin oratoriseen ilotulitukseen ja sen epätoivoiseen dokumentoimisyritykseen joutuisin. Tyypillinen vastaus oli sellainen jolla oli alku, kestona 4 - 5 minuuttia ja ei tiettävästi loppua lainkaan. Kysymyksiä esitti juhlaväki ja yritin poimia olennaiset.

Mikä on parisuhteen merkitys kuusikymppisenä?
Piiparinen:  Vaimolla on paljon ajatuksia. Tosi paljon ajatuksia. Mulla kyllä niitä on enemmän ja emännällä ne ussein katkii.

<kysymys toistetaan>

Vaimo:  "Meillä on niiiin huippu.."
Piiparinen: "Shut up. Meidän suhde, voi helvetti se on hyvä. Jos emäntä kertoo siitä, luultavasti huomenna ei harrasteta seksiä. Emännällä on pöksyt, ne on semmoset mustat ja jos ei oo jollain kaverilla. Jos vaimo on pikkareissa ja oottaa sillä tavalla mustissa pikkareissa, mä veikkaan että ois neljäkymppiset.
Vaimo: "Musta se ei mee oikein, että sä yksinään kerrot tätä tarinaa."
Piiparinen: "Parisuhde on kuin kismet, niin hyvä ettei sanotuksi saa. No ei sillä tavalla, otetaan takaisin."

<haastattelija keskeyttää vastausprosessin, koska selkeitä lauserakenteita ei enää asian ympärille muodostu>


Sinulla on monia huimia seikkailuja. Mikä on seuraava?
Piiparinen: "En tiiä mikä se on, jos tietäisin niin eihän se ois suurin seikkailu."
<välikommentti: upean savolainen vastaus>


Mitä haluaisit haaveissasi tehdä?
Piiparinen: "Mulla on haave ja mä tiedän, että teen sen. Kaks, kolome vuotta etteenpäin on muualla kuin Suomessa ja ostan osakkeen. Luultavasti Portugalista. Jos emäntä ei tuu perässä niin so  what."


Lähetäänkö Saarenmaalle sikametälle?
Piiparinen: "Ihan millon vaan!"
Kysyjä: "Elokuussa?"
Piiparinen: "No ei."


Väliohjelmanumerona haastattelualueelle saapuu herrashenkilö, joka ilmoittaa lähtevänsä tästä Mustinmäkkeen hiippailemmaan. Kysyttäessä millä kyyvvillä hän meinois lähtee, mies vastaa että en minä tiiä. Tässä kohtaa harhautusliikkeenä selitetään samaiselle miehelle haastattelutilanteen taustat ja pyydetään esittämään oma kysymys Piipariselle. Ilahduttava kysymys raikaa kesäillassa:


Ootko saanu pillua?
Piiparinen: Emännältä oon suanu niin paljon pillua, että tarviin kuulolaitteen.


Kylmin paikka missä oot ollu? Milloin on paleltanut eniten?
Piiparinen (katsoen samalla erästä ystäväänsä): "Oliko se ku sinä sammuit... *röhönaurua* ...vai minäkö se olin? Muistin että Aapeli (nimi muutettu) sammu saunaan mutta minähän se olin!

<Kysymys toistetaan selvyyden vuoksi, kyse on siis kylmästä ja vastaus lähti rakentumaan saunan ympärille>

Piiparinen: "Ei, se sauna oli lämmin! Niinku tunnelmaltaan ja olikohan koirakii lauteilla. Se sano vuh. Både och!"


Mikä on ollut jännittävin tilanne, johon olet joutunut?
Piiparinen: "Kerronko minä. Terohan (nimi muutettu) ei käytä silleen niinku tuota jalaka.. niinku sukkia. Teron kanssa satuttiin, kun oltiin nuoria, ja se oli kiinnostunut naisista ja minähän en ollu, niin Tero oli että nää naiset viiään meille ja niinhän ne vietiin ja Piiparisen äiti sanoi, että mikä silli tiällä haisoo. Kerran oli Teron kanssa hehkuvat naiset. Hehkuvan naisen veti saunan lauteille.
Tero: "No sillä naisella oli moonikset ja äitis sano, että pittää se sauna pestä."


Ystävän muistelo #1 Piiparisesta
Piiparisen kanssa oltiin kotona nuorina poikina ja päätettiin karata. Oltiin 14-15-vuotiaita. Piiparisen kotoa otettiin lenkkimakkara ja Valmet 565, jotta päästään Kuopioon. Minä istuin siivellä ja mikä tulloo se iso tie, siitä päästiin muutama sata metriä ja tuumattiin että näläkähän tässä on. Meillä oli vakaa tarkoitus, että karataan. Ei päästy ku 8 kilometriä ja järven rannalla paistettiin makkarat.


Ystävän muistelo #2
Oltiin vähän varttuneempia. 17 tai 18. Eiku 16 tai 17. Manulla oli hyvät tanssit ja oltiin että vittu sinne männään. Oli hyvät viilingit ja sitten kävi että tanssit loppu ja ei ollu kyytiä kottiin. Olihan siitä 45 kilometriä pihhaan. Oltiin että männään Heikin kievariin ja välillä oli lato, mutta siellä tuli kylymä. Kievarille lopulta piästiin ja sieltä ajovat meidät vittuun. Taksi toi meijjät melekein Räsälään. Aamuyöllä kuudelta oltiin pitkällä suoralla ja minä kävellessä nukahin ja kuavuin ojjaan. Ihan tosi. Piiparinen oli mulle että mitä vittua. Me poltettiin sanomalehtiä ku oli niin vitun kylymä. Muistan vielä mikä ilo tuli kun löydettiin se sanomalehti. Piästiin Piiparisen luo ja sen äiti kysy onko teillä näläkä, outtako mittään syöneet. Ajoin mopolla siitä sitten vielä pihhaan.




Upea haastattelu. Kerrassaan ikimuistoinen. Tai no, veikkaan että se oli pelkästään minulle sitä, koska kaikki muut olivat hyvässä pierussa. Mutta näin moternilla aikakaudella saatiin nämäkin helmet tarinat talteen.

Aamuyön mittaan juhlaväki alkoi purkautua karaokemutterilta takseihinsa ja sain vielä siitä tilanteesta viimeisen ilahduttavan kommentin napattua.

Mies A huutelee miehelle B: "Kaks naista ootteloo sua."
Mies B: "Minä luulen, että niitä on enemmännii."



Loppuun vielä lyhyt tutkielma alkomahoolin vaikutuksista karaoke-esiintymiskyvykkyyteen.

Alkuillan näyte:





Aamuyön näyte:






Kiitos isännälle, emännälle, juhlaväelle. Ois voinu tylsemminkin lauantai-illan viettää! Leukoihin koskoo ku hampaita nauratti niin.


tiistai 14. kesäkuuta 2016

EU-hakemukset tehty, verkot vesillä, nouseeko iso vai pieni sakko?

Joo. Nyt on taas EU-papereiden kanssa painiskeltu ja on käyty kunnassa ja soiteltu erilaisille asiantuntijoille, jotta onnistui kaikenlaisten erikoistilanteiden käsittely hakemustilanteessa. Esitinpä useita kysymyksiä ja pähkinöitä, joihin ei maaseutuasiamies edes ollut törmännyt ja aika pitkään näitä kuvioita on kerennyt kuitenkin pyöritellä. Ihan järjestelmiin perehtyneelle asiantuntijallekin pääsin soittelemaan.

Suosikkikohtia prosessista iloksenne:

Pulma #1: Tapaus "vaihellaan" eli omistuksessani olevan, Henkilö A:lle vuokraamani pellon vuokralaisen vaihdos Henkilö B:lle vuodesta 2016 alkaen kesken alkuperäisen vuokrausjakson. Samalla minulla vuokralla olleen pellon vuokrasopimuksen päättäminen ja uuden vuokrasopimuksen tekeminen henkilön A nimiin,  joka jatkaa viljelyä jälkeeni ko. pellolla. Eli Henkilö A saa minun entisen vuokrapellon ja Henkilö B nappaa Henkilöltä A vuokralle minun omistamani pellon.
Oletus: Henkilö A voi tehdä hakemuksen hänelle vuokrattuun peltoon, Henkilö B taas hänelle vuokrattuun peltoon ja minä voin poistaa molemmat pellot omasta hakemuksestani.

Todellisuus:
Varmistan tilanteen ennen  hakemusten täyttämistä maaseutuasiamieheltä, kuvaan sähköpostitse tilanteen. Pitäisi käsitykseni mukaan tulostaa Henkilön A 103A-lomake, johon merkittäisiin siirtyviksi tukioikeuksiksi minulle päin tuo 0,09 ha, koska tämä on peltojen kokoero ja Henkilö A tarvitsee ko. määrän vähemmän tukioikeutta tänä vuonna.

Sitten pitäisi täyttää 103B-lomake, jonka suhteen tulee epävarmuus miten menetellä kun Henkilö A jos valitsee hallinnan siirron, silloin pitäisi antaa vuokra-aika. Ja nyt ei ole siitä, että Henkilö A vuokraa minulle määräajaksi tukioikeuden, vaan hän palauttaa sen minulle. Toisaalta, ei voi myöskään valita omistuksen siirtoa, koska Henkilö A:lla on minun tukioikeutta hallinnassa, eikä omistuksessa. Kolmatta vaihtoehtoa "Muu,  mikä?" ei ole tarjolla.

(Tätäkään ei olisi tarvinnut tehdä, ellei viranomainen olisi omatoimisesti ja yksipuolisesti mitätöinyt minulla olleet ns. ylimääräiset tukioikeudet, n. 0,5 ha. 2008-2016 välisenä aikana minulla olleet ihan samat pellot ovat mystisesti kutistuneet viranomaisen pinta-aladigitoinnissa tuon verran. Vissiin pellotkin pienenevät kuin pyy maailmanlopun edellä. Alussa jaksoin korjata, mutta se edellyttää karttakorjauksia jotka pitää kiikuttaa kuntaan, enkä enää viimeisinä vuosina ole yksinkertaisesti jaksanut joka kevät siellä asian takia juosta.)

Sovitaan sähköpostikeskustelun lopuksi, että koska asia on niin monimutkainen, on syytä tavata ihan livenä kunnassa.

Tukioikeushärdelli alkaa. Henkilö A:n minulta vuokrattu pelto on 0,09 ha suurempi kuin pelto, johon hän vaihtoi. Henkilö A:lla on siis 0,09 ha liikaa tukioikeutta ja minä tarvitsen sen takaisin. Tukioikeudet minulla vuokralla olleeseen peltoon ovat minulla. Tuumitaan yhdessä konttorilla pitääkö pellon omistaja osallistaa prosessiin, vaikka tukioikeudet ovat minulla. Sovitaan yhdessä että eipä kai, tukioikeusomistajuudesta johtuen. Tehdään aiempaan tukioikeuspäätökseen korjaushakemus, jotta saadaan tuo erotus palautettua minulle. Hauskuutus ei lopu tähän. Minun pitää tuo takaisin saamani (tai siis päätöstä odottava mutta takaisin tuleva) määrä sitten huolehtia niin, että Henkilö B saa riittävän määrän tukioikeuksia minulta hallintaansa, vastaten hänen minulta vuokraamiensa peltojen pinta-alaa. Tarkistellaan taas papereita. Seuraavaksi ihmetellään, kun "vuokravaihdospelto" näkyy Henkilön A listoilla viranomaisen järjestelmässä ja se pitäisi saada sieltä  pois, että Henkilö B voi tehdä siihen kohdistuvan hakemuksen. Maaseutuasiamies pohtii ääneen, että mitähän tapahtuu jos painetaan tuota Poista tilasta -nappia. Ei meistä kukaan tiedä. Sovitaan yhteisesti, että josko ei tapahtuisi ainakaan mitään peruuttamatonta. Painetaan nappia ja toivotaan parasta.


Kumpiko piuha pitäisi katkaista??



Pulma #2: Pois vuokrattujen kasvulohkojen (A-C) eliminointi omasta hakemuksesta (minulle jää D-E)
Oletus: Kasvulohkot voi poistaa ohjelmassa ongelmitta

Todellisuus:
Yritän taas omatoimisesti sähköisessä asioinnissa. Toimin olettamukseni mukaan eli haluaisin poistaa lohkot A-C hakemuksestani, koska ne eivät ole minulla tänä vuonna viljelyksessä. Klikkaan kasvulohkon A kohdalla poistamista. Tulee ukaasi ja avautuu kartta, jossa minun pitäisi piirtämällä yhdistää kasvulohko A johonkin toiseen viereiseen kasvulohkoon, eli tässä tapauksessa B:hen. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys että kasvulohkoja pitäisi ylipäätänsä yhdistellä ja toisaalta jos näin jatkaisi, minulla olisi lopulta yksi megaiso kasvulohko, jossa yhteen sulautettuina A-E ja minulla ei ole enää käytössä kuin D-E. Yritän workaroundia eli jättäisin kasvin valitsematta kasvulohkoille A-C, jotta en hakisi niille tukea. Ei onnistu.

Aloitetaan sähköpostikeskustelu maaseutuasiamiehen kanssa. Kasvulohkojen käsittelyn poikkeusohjeista löytyy seuraavaa:

1) Pe­rus­loh­kon yh­teis­käyt­tö: Kas­vin­vuo­rot­te­luun pe­rus­tu­vis­ta sään­nöl­li­sis­tä vuo­sit­tai­sis­ta kas­vu­lohko­jen vaih­dois­ta vil­je­li­jöi­den vä­lil­lä ei pää­sään­töi­ses­ti muo­dos­te­ta omia pe­rus­loh­ko­ja. Il­moi­ta alat maan­tie­teel­lis­ten ra­jo­jen mu­kaan yh­te­nä pe­rus­loh­ko­na. Täl­lai­nen ti­lan­ne on esi­mer­kik­si, jos vilje­let so­ke­ri­juu­ri­kas­ta ja vaih­dat­te naa­pu­rin nau­ta­kar­ja­ti­lan kans­sa  vil­je­ly­a­lo­ja kes­ke­nän­ne saavut­taak­sen­ne so­pi­van kas­vin­vuo­rot­te­lun. Omis­ta­jan on huo­leh­dit­ta­va sii­tä, että toi­nen sa­maa lohkoa vil­je­le­vä tie­tää pe­rus­loh­kon ra­jat, nu­me­ron ja di­gi­toin­nin.

Kaik­ki yh­teis­käyt­tö­loh­kon vil­je­li­jät il­moit­ta­vat säh­köi­ses­sä haus­sa tai kas­vu­loh­ko­lo­mak­keen 102B lisä­tie­dois­sa pe­rus­loh­kon yh­teis­käy­tös­tä. Ku­kin vil­je­li­jä il­moit­taa vil­je­lyk­ses­sään ole­van kas­vu­loh­kon tie­dot omas­sa ha­ke­muk­ses­saan. Toi­sen vil­je­li­jän kas­vu­loh­ko­tie­to­ja ei tar­vit­se il­moit­taa.

Si­nun ei tar­vit­se ja­kaa pe­rus­loh­koa kah­dek­si vuok­ra­tes­sa­si ly­hyt­ai­kai­sel­la vuok­ra­so­pi­muk­sel­la pe­rusloh­kon, ja jät­tä­es­sä­si it­sel­le­si esi­mer­kik­si koti­tar­ve­vil­je­lyä var­ten kas­vu­loh­kon, jol­le et hae tu­kea. Kos­ka pe­rus­loh­kol­le il­moi­tet­tu­jen kas­vu­loh­ko­jen sum­man pi­tää kui­ten­kin olla yhtä suu­ri kuin pe­rus­loh­kon ala, vuok­raa­ja il­moit­taa myös omis­ta­jan koti­tar­ve­vil­je­ly­loh­kon omal­la kas­vu­loh­ko­lo­mak­keel­laan ti­la­päi­ses­ti vil­je­le­mät­tö­mä­nä ala­na.

Vain omis­ta­ja saa teh­dä muu­tos­pyyn­tö­jä pe­rus­loh­kon di­gi­toin­tiin, jos pe­rus­loh­kol­la on kah­den eri vil­je­li­jän kas­vu­loh­ko­ja. Jos taas kum­pi­kaan vil­je­li­jöis­tä ei ole omis­ta­ja, niin se jon­ka kas­vu­loh­ko­jen yh­teen­las­ket­tu ala on suu­rem­pi, te­kee muu­tos­pyyn­nön di­gi­toin­nis­ta. Muu­tok­sen te­ki­jän on huo­leh­dittava, että toi­nen sa­mal­la loh­kol­la vil­je­le­vä on tie­toi­nen muu­tok­ses­ta ja muu­tok­sen tu­lok­se­na toi­mi­te­tus­ta uu­des­ta di­gi­toi­dus­ta kar­tas­ta.




Lisäohjeena ja sakon välttämiseksi maaseutuasiamies kertoo, että on tulostettava yhteiskäytöstä kartta, johon on punaisella kynällä merkittävä minun käyttööni jäävä osuus ja kiikutettava kartta kuntaan. 

Punaisella kynällä. Kuntaan.


Ohje ei kerro miten asia pitää tehdä Vipu-järjestelmässä. Puhelinyhteydessä yritetään maaseutuasiamiehen kanssa päästä prosessissa eteenpäin. Ei osata. Samoin selviää viranomaisen järjestelmästä, että vuokraaja on ilmoittanut vain yhden kasvulohkon  A, johon hän on yhdistänyt A-C. Arvaillaan pitääkö minun aloittaa tästä syystä ja yhteiskäytön takia oma hakemukseni kasvulohkotunnuksesta B. Ei tiedetä. Saan järjestelmäasiantuntijan numeron. Selviää mitä hanikoita pitää painella ja missä järjestyksessä, ja mitä kirjoittaa lisätietokenttään sakkojen pelossa selvennykseksi tilanteesta. Taas päästään eteenpäin.

Ystävällinen maaseutuasiamies tulostaa kartan kunnassa käyntini yhteydessä ja antaa minulle punaisen kynän, jotta asianmukainen pellon rajojen piirto onnistuu kaikkien sääntöjen mukaan.


Pulma #3: Seoksen viljely lohkolle, merkintä hakemukseen
Oletus: Valitsen valikosta "Seos herne/härkäpapu/makea lupiini yli 50 %+viljaa" ja homma rullaa

Todellisuus:
Sähköisessä asioinnissa kasvin valinta onnistuu listalta. Sitten tullaan kysymykseen mikä lajike valitaan, herne vai vilja. Ei voi tietää, mutta varmaa on sakkouhka. Otetaan soitto maaseutuasiamiehelle. Hänkään ei ole satavarma, mutta järkeilemme yhdessä, että valtalajike varmaan valikosta valitaan. Hyvältä vaikuttaa.

Mutta. Paikallisesta muatallooskaapasta löytynytta hernelajiketta ei ole pudotusvalikossa. On 50 muuta, mutta ei sitä mitä pitää. Valikosta löytyvät huolestuttavat vaihtoehdot aakkosissa Muu-kohdassa: MUU TUKIKELPOINEN LAJIKE, MUU EI TUKIKELPOINEN LAJIKE. Mistäs sen nyt tietää? Etsin Googlesta. Ei löydy. On vain tieto, että moinen lajike on, mutta ei mitään tietoa, että onko se tukikelpoinen vai ei. Perkele herne kuin herne! Mutta ei.  Otetaan uusi puhelu maaseutuasiamiehelle. Hänkään ei tiedä. Hän epäilee että pussin kyljessä olisi tieto. Pohditaan ja tullaan yhdessä siihen tulokseen, että kai se on valittava tuo muu tukikelpoinen lajike ja laitettava kädet ristiin. Sanoin, että älä huoli, sakko tulee varmasti. Se on vain aina arvoitus joka vuosi, että mistä kohdasta ja syystä se tulee.




P.S. Tiedän että muutamat valaistuneet ELY-keskuksen tarkastajat lukevat tätä blogia. Nyt pääsette ELY-fanit vähemmällä tämänkertaisessa tarkastuksessa (joka siis varmasti tulee, vaikka kyse on satunnaisotannasta, brraahahahaa!) ja voitte suoraan suurempia kaivelematta siirtyä sakotukseen. Koska jokuhan tässä meni pieleen, vaikka kuinka virallisen neuvonnan kautta vedettiin tää prosessi. Neuvojillahan ei ole vastuuta, jos tuli VIRRRHE.

P.P.S. Tarinan maaseutuasiamies on huippuammattilainen ja todella aulis auttamaan, mutta tarina todistaa siis sen, ettei asiantuntijakaan osaa navigoida systeemin läpi.

P.P.P.S. Jos jaksoit lukea koko tarinan, sinussa on potentiaalia maaseutuviranomaiseksi! Minä en jaksanut edes oikolukea tätä :D



lauantai 4. kesäkuuta 2016

Uutispommi

Joo. Neloskvartaalilla olen mahdollisesti epäitsekäs ja välitän muustakin kuin rahasta. Maaliskuussa lähdin aamulla liikkeelle sängystä ja jotain outoa tapahtui. Rintani tuntuivat kiinteiltä. Aloin muistella milloin jakopään venttiili oli viimeksi vuotanut ja ei ihan hetkeen.

Neuvolassa sai neuvotella. Sain tolkuttoman monistenivaskan kouraan ja tiesin jo heti mistä asiassa on kyse. Kerroin että tää homma menee nyt sillä tavalla, että en lähde tähän ruokapelleilyyn ja saat nyt sanoa maksimissaan kolme asiaa mitä ei saa syödä. Nikottelun jälkeen sain listan: raaka liha, raaka kala ja pastöroimattomat pehmeät juustot. Vuoden Siivooja 1 - Neuvolatäti 0.

Neuvolatäti kertoi että ensimmäinen ultra tehdään todennäköisesti emättimen kautta. Ilahduttavaa. Menin KYSille ja lääkäri (?) kertoi ovea avatessaan, että kai muistatte että tämä on opetussairaala. Olin että joo. Sitten siinä olikin kuusi kappaletta nuoria ihmisiä istumassa rivissä strategisessa sijainnissa. Olin että ootin kyllä pikkuisen pienempää yleisöä. Mutta ei tarvinnu römpsää kaivella, pintapuolisesti katseltiin. Sikiö näytti siltä että kohta voisi jo mennä eskariin, odotettiin jotain toukkaa tai jotain jokseenkin merihevosta muistuttavaa. Olispa samanlaista kuin lehmillä. Samana päivänä pystyyn ja tilanne haltuun.

Lähisuvulle ja joillekin kavereista tuli kerrottua ensimmäisen ultran jälkeen. Reaktioita uutiseen oli monenlaisia. Parhaimmistoa:

Työkaveri: Minkähänlainen äiti sinusta oikein tulee. (sitä minäkin mietin)
Isä: No jo oli aikakin. (jatkettiin tv:n katselua eikä asiasta ole sittemmin puhuttu, just hyvä)
Kaveri: Hyvä emoalus sinä olet.
Työkaveri 2: Sinulla on paljon annettavaa, et ole semmoinen vaaleanpunainen pullamössö ja sinä et mitä tahansa paskaa ota vastaan ja sinua ei huijata.
Veli: Mä luulin ettet sä ikinä halua lapsia.
Aviomiehen mummo (myös suvun kantaäitinä tunnettu henkilö, brrh): Hyvä että teillekii ies muutama lapsi tulloo. (öö okei, jos nyt aloitettais siitä yhdestä)

Tiineys otetaan huomioon monilla eri tavoilla lähipiirissä. Vilkkaan miehen kanssa käytiin katsomassa Kuopion musiikkikeskuksella standupia. Koomikko kysyi että onko paikalla maidontuottajia. Vilkas mies huusi että täällä on! Onneksi ei oltu eturivissä.

Aviomies on ollut huomaavainen. Tuli yks ilta kotiin. Olin sohvalla istuskelemassa ja vieressä oli talouspaperinpala, jossa verta. Käytiin dialogi:

Aviomies: "Mitä tuossa paperissa on?"
Minä: "Verta."
Aviomies: "...mistä se on tullu?"
Minä: "Nenästä."
Aviomies: "...no mitenkä sitä tuolleen vuotaa, pitäiskö olla huolissaan?"
Minä: "Varmaan johtuu siitä, että söin vahingossa vuohenjuustoa ja olin metriä lähempänä haukea."

Sitten toinen oli kun aviomiestä oli kaveri pyytänyt metsästysretkelle syyskuussa. Lähetti postia töihin, että uskaltaako sitä lähteä reissuun silloin. Vastasin että no eipä sitä kukaan etukäteen tiiä, että ei kai sitä elämistä passaa lopettaa ja spekuloida. Samaa jappasua jatkui sitten muutaman viestin verran ja aloin jo hiiltyä. Jouduin vastaamaan että tuskin sinä oot minnekään öljynporauslautalle lähdössä, että kai sieltä pihhaan pääsee viikon sisällä jos jotain sattuu. Ja että sitä ei tiedä kukaan minkälainen pirttihirmu minusta tulee tässä vielä, joten suosittelisin lähtemään vielä kun pystyt.  Ja ihan kirjallisena on tämä lupa nyt. Ymmärsi yskän.

Olen saanut kaksi lahjaa. Tai no, toisen sain minä ja toisen sikiö. Yhdeltä kaverilta sain ensipupun. Veljen emäntä antoi puoliksi käytetyn nännivoidetuubin ja opasti että:
"Joo siis tää on tosi hyvä siihen, että kun ne nännit ovat tosi kipeet ja ihan rohtuneet ja"



"La-la-la-la!"


Sain eilen iltakympiltä kutsun Piiparisen tyttären valmistujaisjuhliin. Jotka olivat siis menossa parhaillaan järven toisella puolella mökillä. Päräytin mestoille ja boolitarjouksesta kieltäydyin tiineyden takia. Siinä hetki tästä tilasta keskusteltiin ja Piiparisen emäntä kysäisi että olikos se <aviomiehen nimi tähän> paikalla? Sanoin että joo, oli se siittämisen hetkellä paikalla. Yleisölle kelpasi. Varmaan tarkoitti, että saapuiko mies myös mukanani illanviettoon, mutta oli niin vastustamaton syöttö, että oli pakko palauttaa. Piiparinen oli ennättänyt hersyvän kutsupuhelun ja paikalle saapumiseni välillä ottaa välikuolemat ja kömpi kammarista terassille. Uutisista innostuneena hän halusi kuunnella vatsaani. Piti huomauttaa, että herra taitaa kuunnella ryntäitäni vatsan sijaan. Sattuuhan sitä. Kohtahan se jo vasemmanpuoleiseen tissiin takertuihin. Sitäkin sattuu. Puristelkaa vaan vaikka kaikki kun vielä on jotain mitä puristella.



Tämmöistä tällä kertaa. Kohtapuoliin selviää ovatko kaikki komponentit, asetukset ja konfiguraatiot kohdillaan ja onko paketti toimitus- ja vastaanottokelpoinen. Tässä viidentoista tunnin työpäiviä tehdessä ei ole oikein ennättänyt asioita pohtia, mutta oon aatellut, että eiköhän ne hormonit jotkut vaistot herätä.