Ikää kertyy, älyä ei

Eilen vietettiin avomiehen isoveljen 40-vuotissyntymäpäiväjuhlia. Hyvin masentavat lähtökohdat siis.

Juhlan kunniaksi ja myöhäisillan sydänkohtausriskin nostamiseksi oli tehty avanto.

Koska oli määrä ottaa jäsentenväliset kalastuskilpailut ja jään paksuudesta oli erilaisia mielipiteitä, oli syntymäpäiväsankari edellisenä päivänä koekairannut ja merkinnyt varmuudella turvallisen alueen havutunnistein. Tai no, todennäköisesti syntymäpäiväsankari oli delegoinut tämän tehtävän jollekin.

Pilkkikisoissa osa piti tätä aluetta samalla kilpailualueena, mutta rajaselkkauksilta ei vältytty. Kilpailijoilla oli erilaisia taktiikoita ja varustuksia kisassa pärjäämiseen. Osa luotti kairaan ja pilkkionkiin, osa urheilujuomaan.

Vilkas mies puolestaan oli järjestänyt muuta oheistoimintaa.

Tulokset puhukoot puolestaan.

Jäälle oli järjestetty toimivat ravintolapalvelut.

Kauppa-auton kyydissä oli tilat myös kanta-asiakkaille.

Nälkäisimmät pilkkijöistä vetäytyivät parin tunnin kuluttua jatkamaan ongintaa rannan välittömään läheisyyteen varmistaakseen paalupaikan makkaranpaistoasemalla.

Appiukko oli ottanut hoitaakseen nuotiopaikan johtotehtävät. Kuvaan on näköjään luiskahtanut erikoisannos tuotesijoittelua. Jos Meiralla tätä luetaan, voitteko ottaa yhteyttä ja lähettää minulle vuoden annoksen Kulta-Katriinaa. En ole vielä oppinut juomaan kahvia, mutta Irish Coffeen jo hallitsen. Askel kerrallaan.

Pilkkiturnauksen jälkeen otettiin pohjoissavolaiset curling-kisat sementillä täytetyillä kattiloilla.

Harjoina käytettiin havuja. Ei sanottavalla menetyksellä.

Seuraavassa eittämättä Vuoden urheilukuva -kilpailuun päätyvä otos, jossa lähtölaukaus on juuri tapahtunut ja Vilkas mies on asettautunut jäänpintaan helpottamaan tähtäystä.

Näyttävimmästä heittäytymisestä vastasi Vuoden Siivooja. Ja huomauttaisin että kyseessä oli ilman dopingia tehty suoritus!

Ei ole juhlat eikä mitkään, jos ei humalaspäissään hoideta muutamia tekemättä jääneitä kotiaskareita samalla kuntoon. Kiinteistön rantasauna (viralliselta nimeltään rintasauna) on ollut vailla tärkeää varustetta jo pitkään. Nimittäin pukuhuoneen ja saunan välisen oven kahvaa. On kuulkaa kynnet rapisseet monta monituista kertaa, että on saunan puolelle lopulta päästy.

Tässä kohtaa asennusprosessia on jo ennätetty havaita, ettei ovenkahvan kiinnittäminen saranapuolelle ole toimiva ratkaisu.

Seuraava luontainen askel asennustöissä on todeta, ettei ovi menekään saunan puolelta kiinni. Harjaantuneillekin ammattilaisille voi tapahtua pikkuerheitä.

Sentti sivuun ja uusi reikä, näin ne hommat etenee.

Kun tuotesijoittelulinjalle kerta lähdettiin, tässä vielä iloksenne pala kylvökoneaiheista erotiikkaa.

Ja ihan loppuun vitsi.

Miten vietetään  Earth Hour -tapahtumaa pohjoissavolaisittain? 

Sammumalla puoli yhdeksältä.

Ei ole perseenpyyhintä kuin ennen

Yleisten vessojen modernit wc-paperiannostelijat ovat ihan vehkeestä. Kun käytetään termiä annostelija, voisi kuvitella että käyttäjä saisi sitä wc-paperia aparaatista ulos. Turha luulo.

Etenkin nämä kahden rullan versiot ovat maailmanlopun vehkeitä.

Aina on paperi jumissa tai kaksikerroksisesta rullasta saa käpäläänsä vain toisen kerroksen verran paperia. Tai ylempi rulla on napsahtanut alemman päälle sillä seurauksella, ettei kumpikaan pyöri. Sitten ei tiedä pitäiskö paperi laittaa ohjautumaan annostelijan etu- vai alapuolen aukosta. No toisaalta ihan sama, kummastakaan sitä paperia ei saa kuin pienissä paloissa.


Toinen suosittu ja yhtä huono malli on tämä:

Aika monta kertaa on tullut todettua, että wc-paperia olisi jäljellä, mutta ei ole mistä nyhtäistä.



Loppuun näyte toimiston wc-tiloista. Siinä on taas jollain hermo palanut kahden rullan kanssa tappeluun ja on ladannut puolikkaan rullan altaaseen.

Pikaisen selvityksen perusteella 9 kertaa halvemmalla saisi perinteisen version, joka oikeasti toimii:

Kansalaisaddressin paikka?

Vain itsekkäät ihmiset peseytyvät

Lupauduin eilen kuljettajaksi Kuopion keikalle avomiehen siskolle, isoveljelle ja tämän emännälle kun olin niillä hoodeilla auttamassa kodinhoitohuoneen tyhjentämisessä tulevaa remonttia varten. Kun lähdin kotia kohti, sovittiin, että soitellaan vielä tarkemmin aikataulusta. Joku huipputärkeä jalkapallo-ottelu oli alkamassa 14:40, mutta totesin jo siinä kohtaa, että ei siihen keretä kyllä millään.

Ajoin kotiin ja matkalla pistäydyin hakemassa lähikaupasta, hyvä ihminen kun olen, krapulan kourissa kamppailevalle avomiehelleni virvoitusjuomaa, pitsaa ja ranskanpastilleja ja sitten käytin koiran pihalla. Tässä kohtaa tuli jo avomiehen isoveljeltä tekstari, että ovat tulossa. Kirjoitin että hieno homma ja että enpä oo ees suihkuun vielä kerennyt. Rakentava neuvo oli, että unohda suihku. Olin että enpähän unohda. Sitten tuli tieto, että Kuopiossa pitää olla 14:40. Vastasin että minä en ainakaan ole ja menin peseytymään.

Kymmenen minuutin kuluttua tästä tuli puhelu, että ollaan pihassa, ala tulla ulos. Suihkunraikkaana sanoin että minulla tosiaan menee vielä 20 minuuttia. Avomiehen veli vetäisi ehkä mahdollisesti maailman ärsyttävimmällä äänensävyllä: "Ei voi olla totta!".

Siinä kohtaa oli lähellä että loppui kuskin hommat ennenkuin alkoivatkaan. Sanoin, että olimme sopineet, että vielä erikseen vahvistetaan aikataulu ja että olin kyllä selkosanaisesti kertonut käyttäväni koiran ulkona ja käyväni suihkussa ja että nämä eivät tapahdu viidessä minuutissa. Tämä kohtukipujen kourissa ollut jalkapallofani seurueineen tuli sisälle ja samalla kun laittauduin, sain kuunnella "Näen varmaan vaan viimeiset 15 minuuttia matsista" -tyyppistä vinkumista. Väittäisin että kovin moni nainen ei ole lähtökuopissa vartin sisällä siitä kun on tullut suihkusta. Jalkapallomies oli myöhemmin saadun tiedon mukaan kerennyt hätyyttää puhelimitse siskoaan, joka oli myös täysin ajattelemattomana ihmisenä halunnut peseytyä. Onneksi siinä suvussa tukka on tuuhea, joten hänen ei tarvinnnut kuin kuivata hiuksensa. Meikitkin jäi laittamatta kun oli niin kiire.

Koska oli vielä aikainen iltapäivä, oli mahdollista asioida rautakaupoissa. Jätimme avomiehen isoveljen emäntineen sitä helvetin tärkeää matsia katsomaan ja lähdimme etsimään avomiehen siskolle optimaalista laattayhdistelmää sauna-kylpyhuone-kodinhoitohuone -akselille. Tämä ero teki ihan hyvää, parin tunnin jälkeen ei vituttanut enää läheskään niin paljon.

Käytiin sitten yhdessä syömässä amerikkalaishenkisessä bowldinerissä. Kun saavuimme pöytään, jalkapallomies ilmoitti heti ensimmäisenä, että normaalisti jalkapallo-otteluissa ei tapahdu mitään ensimmäisen vartin aikana. Nyt oli tehty kolme maalia.

Ruokailun ajan, tottakai, katsottiin sitten seuraavaa valioliigan ottelua. Yhdessä vaiheessa kanava vaihdettiin SM-liigan puolelle ja tästähän avomiehen veli veti tantrumit ja kävi reklamoimassa.

Koska ravintola-annokset ovat liian pieniä, jalkapallomies tilasi härän ylikypsää rintaa tuplalihalla. Tässä sitten hän on kamppailemassa annosta loppuun. Pienen vittuilun säestämänä tyhjensi lautasensa lopulta.

Taisi ottaa kuitenkin aika koville, koska jalkapallomies viipyi keilahallin saniteettitiloissa niin pitkän ajan, että hänen emäntänsä oli aidosti huolissaan ja mietti pitääkö mennä katsomaan miesten vessaan mikä on tilanne.

No, kuinka ollakaan, tämä huumaava ilta loppui sitten ruokailutapahtumaan. Porukka halusi koteihinsa saunomaan. Olin kyllä aika pettynyt, olin henkisesti valmistautunut kunnolliseen jamboreehen. Kunnon amatöörejä. Tämänkö takia sitä naukumista piti kuunnella. Olis ollu pihassa ja kahtonu pyhän ottelunsa sieltä.

Olin kotona juuri Avaran luonnon päättymisen jälkeen. Kotona näytti tältä:

Koska olin kuitenkin peseytynyt ja tämä panostaminen ei saisi mennä hukkaan, oli pakko lähteä Leppävirralle kuokkimaan eräisiin iltamiin. Soitin kuitenkin ovikelloa, mitä pidettäköön lieventävänä asianhaarana. Reissu oli hyvin antoisa. Tämä porukka oli aloittanut ilman kalastusvälineitä suoritetuilla pilkkikisoilla jo heti alkuiltapäivästä, joten joukkion viihdearvo oli huomattavasti korkeampi.

Miehet vetivät Singstarilla Barbie Girliä ja Tauskia.

Minulle esiteltiin Nikkei-monitoimipatja, joka toimii mattona, elokuvateatterina, lasten majana ja kissan petinä. Eikä siinä vielä kaikki! Nopean tilaajan etuna saa keraamisen paistinpannun.

Pääsin tutustumaan erilaisiin taktiikoihin laulumittelön voittamisessa. Mikrofoniin öriseminen on so last season. Parhaat tulokset ja varma voitto saadaan hankaamalla mikrofonia biisin ajan genitaalialueelle. Todelliset trendit luodaan Leppävirralla.

Pojat olivat kerenneet laittautuakin.

Puoliltaöin koitti aika lähteä baariin.

Kyllä kannatti.

Onneksi on vain yksi päivä viikonloppua tähteellä.

"Vaihteisto on vähän jännä"

Kyllä taas pakanan hermoja  koetellaan.

Sain tosiaan tämän pääsiäismunan ajoon. Sain sittemmin kuulla, että vaihteisto on vähän jännä. Olin että aha.

Ai hyvä jumala, että meinasi naama sulaa, kun minä ja hyvä ystäväni yritimme vitostien ja Suonenjoentien risteyksen tuntumassa olevalla levikkeellä saada kiulua pakittamaan. Kolmisenkymmentä kertaa kokeiltiin ja joka kerta oltiin ihan varmoja, että nyt on muuten pakki päällä. Kissanvitut, aina nytkähdettiin vain pykälä eteenpäin. Siinä vaiheessa kun oli auton ja tienvarsilepikon välissä semmonen parikymmentä senttiä päätettiin luovuttaa.

Harvemmin sitä tarvii soittaa ukkoja apuun, jotta saadaan auto pakittamaan. Avomiehen isoveli tuli ylimielisesti operoimaan ja siinä näytöstyyliin vaihdekeppiä rumpatessa hän onnistui saamaan pakin päälle joka kolmas kerta. Minulta se ei onnistunut vieläkään.

Tämä kaikki varmasti johtuu siitä etten kuulu kirkkoon.

Vielä on yhden päivän verran oltava ajossa tällä paskalla. Koska en halua jäädä parkkihalliin viikonlopuksi, ratkaisin asian vetämällä ylimpään kerrokseen, pysäköimällä kahden ruudun alueelle poikittain ja jättämällä paperilapun ikkunaan jossa lyhyt ja ytimekäs selvitys tilanteesta:

Avomieheni sukulaisista johtuvista syistä minä joudun ajamaan vielä tämän päivän ajoneuvolla, jonka "vaihteisto on vähän jännä" (lue: pakki ei aina mene päälle). Kiitos ymmärtäväisyydestäsi!

Tänään kyllä niin narahtaa siideri auki ja tämän talouden autovuokraamo menee määräämättömäksi ajaksi kiinni.

Ai niin. Blogissa on muuten kohta 2 miljoonan lukukerran kunniaksi arvonta tulossa. Taidanpa arvoa siinä tämän Polon.

Arvontalaulu

Ukolla oli tiedossa loppuviikolle työreissu länsirannikolle, en muista tarkkaan minne, mutta se on toissijaista. Homma oli ajateltu alunperin niin että minä ajelen omalla autolla ja hän omallaan. Eli normimeininki.

No, yllättäen kun on avomiehen suvusta kyse, tähänkin saatiin nopeasti kehiteltyä pari muuttujaa. Avomiehen pikkuveljen emäntä on ystävineen lähdössä Tahkolle ja oli puhe, että ukon auto annetaan viikonlopuksi niille lainaan. Eihän siinä mittään. Paitsi että viikonloppu tulikin tällä viikolla jo keskiviikkona.

Siinä sitten kesken 9:30 - 16:00 kestävän palaveriputken (kuset, paskat housussa, ilman taukoja) piti järjestellä näitä logistiikkajuttuja, että saadaan ajoneuvopolitiikka kuntoon. Koska tärkeintähän on ettei ryyppybileet vaan keneltäkään epäonnistu. Ja eihän kellään muulla ole autojakaan kuin meillä.

Kuvassa ollaan sitten tilanteessa, jossa Tahkolle lähtevän emännän ajoneuvo on tarjolla toiselle meistä loppuviikon kulkupeliksi. Vedettiin arvontalaulu ja siinä kävi sitten niin, että minä köryyttelen tuolla tummanvioletilla pääsiäismunalla.

"Voi perkele."

Cock-skolan, eiku

Taas on eletty kuin pellossa. Suolenmutkat täytettiin gourmet-eväällä tällä kertaa Tukholmassa. Olinkin jo ennättänyt pitkään haaveilla siitä, että pääsisin tekemään sapuskaa huippukokin ohjauksessa. Näin sitä taas firman piikkiin päästiin toteuttamaan unelmia. Lisähuomautuksena todettakoon, että harvemmin unelmat ovat tähän asti varsinaisella työajalla toteutuneet.

Aluksi kokki selitti lyhyesti ruokalajien valmistuksen. Raaka-aineita ja työvaiheita oli hillitön määrä. Piruillessaan aina välillä katsoi meitä ja kysyi, että kestetäänkö mukana tarinassa. Kaikki oli että joo joo, mutta pelon pystyi varmaan haistamaan. Ilahduttavasti saatiin valita taustamusiikki itse. ACDC:tä ei ollut, mutta Metallicaa löytyi. Ja muilta ei ees kysytty.

Jokaisen annoksen tuottamiseksi tarvittiin varmaan vähintään kuusi kattilaa, kaksi paistinpannua, kolme tarjotinta ja kaksi uunia. Erikoisvälineistöstä haluaisin erityisesti nostaa tietoisuuteenne Sous vide -keittimen, jolla kuulemma saa lihasta kuin lihasta mitä mureinta evästä. Jalkakylpyihin ei kuulemma kannata käyttää, mikä on sinänsä harmi.

Kokki piti huolen, ettei tehty mitään tyhmää. Vaikka tässä kuvassa hieman hätääntyneenä akkojen sinisimpukkakeitosta tarkasteleekin.

Sous vide -keittimen lisäksi operoitiin muidenkin keskiluokkaisista peruskeittiöistä löytyvien välineiden ja valmisteiden kanssa. Hunajakrispin tekemiseen tarvittiin ainakin erikoispaistoalusta, hunajajauhoa ja maltodekstriiniä. Kävin tarkistamassa Marttojen sivuilta mitä peruskeittiön ruoka-aine- ja varustelistalle kuuluu ja nämä kyllä puuttuvat kokonaan. Pitääpä lähettää huomautus asiasta.

Koska on välttämätöntä joku sutkautus aina heittää, hunajakrispin irrotteluvaiheessa sanoin kokille että "just like my mother used to do it". Reaktiosta päätellen kaveri on selvästi hyvän huumorin ystävä.

Porukkamme sai aikaan neljä onnistunutta ruokalajia. Tai no, ukot tekivät maukkaita ruokia ja akkojen kala-äyriäisyllätys oli vähän pliisu. Kohteliaisuuttaan kehuivat.

Langustiinihyydykettä langustiiniliemessä valkosipuliaiolin, pikkelöityjen keltajuurien ja keitetyn parsan kera. 

Sous vide -kypsennettyä peuraa paistettujen sienien, juures-sienivaahdolla täytettyjen cannelonien, hunajaglaseeratun pekonin ja salottisipulirenkaiden kera.

Kampasimpukoita ja kampelaa (oletettavasti, viinipaketti oli varsin runsas, joten en voi antaa kaikesta tarkkoja yksityiskohtia....) yrttirisoton, höyrytetyn kaalin, mustajuurisuikaleiden ja äyriäisvaahdon kera.

Karamellisoitua ananasta popkorni-valkosuklaalumen, sitruuna-curdin, kookosjäätelön (ei onneksi maistunut kookokselle) ja hunajakrispin kera.

Kyllä tämän pohjoissavolaisen amatöörikokin ukit ja mummot pyörisivät haudoissaan, jos näistä bakkanaaleista tietäisivät. Näihin talkoisiin varmaan käytettiin kristillisen, pula-ajan kokeneen immeisen kuukauden ruokabudjetti.

Viinimukillisia kumottiin ruoanlaiton yhteydessä yksi jos toinenkin ja jokaisen ruokalajin kera nautittiin omat viininsä. Kuten hienostuneeseen käytökseen kuuluu, ruokailun jälkeen olikin aika tursuttaa yli jäänyttä lemon-curdia kanssaruokailijan korvaan.

Ruoan päälle vedettiin kahvit baarin puolella. Tai no, muut vetivät kahvit ja minä tilasin, baarissa kun oltiin, valkovenäläisen. Tämä ilmeisen hienostunut juhlajuoma ei ollut ravintolassa lainkaan tunnettu ja henkilökunnan piti turvautua älypuhelimeen tilanteessa. Tarjoilija vaikutti sekoittavan juoman ihan oikein ja käyttävän oikeita aineksia, mutta maistettuaan sitä hän ei ollut täysin vakuuttunut. Näin ollen hän lorautti sekaan tupla- tai ehkä lopulta tripla-annoksen kirkasta ja kahvilikööriä. Hyvät yöunet antoi.

Saatiin muuten kotiinviemisiksi esiliinat. Kylläpä kelpaa tomaatti-mozzarella-pakastepitsaa ja mikrotettuja lihapiirakoita tarjoilla. Voiskin ottaa kuvan tällaisesta toimituksesta ja lähettää ravintolan FB-sivuille. Huumoritason testauksen mielessä.

Paska homma

Torstai on toivoa täynnä ja WC:n lattia täynnä paskaa.

Onneksi tilanteen hoitamiseen ei tarvittu kuin vesiletku, painepesuri, akkuporakone, papukaijapihtejä, ruuvimeisseli, jousi, märkäimuri, sankoja, useita pareja aids-hanskoja, kuramatto ja Maaseudun Tulevaisuus -lehtiä. Ja alakerran naapurin karhupumppu. Ja paikallinen talonmies. Ja vara-avaimen avulla tunkeutuminen seinänaapurin asuntoon, jotta varmistuttiin ettei siellä päässä kupli myös. Vettäkin saatiin näppärästi otettua kuljettamalla letku makuuhuoneen tuuletusikkunan kautta.

Tämmöiset asiat sattuvat aina ilman mitään ennakkovaroitusta. Eihän tästä ole vasta kuin reilu vuosi, kun pesukoneen poistovedet alkoivat nousta keittiön lavuaariin.

Spartacus - sarjojen sarja

Olen hehkuttanut Walking Deadia ja Game of Thronesia tässä blogissa. Mutta nyt kuulkaas! Mahdollisesti maailman paras sarja on Spartacus. Seuraavassa perustelut.

1. Gladiaattorien yhteenottojen ja muiden kahinoiden realistiset efektit

2. Monipuolinen puvustus

3. Gladiaattorikoulun treenipihan loistavat työturvallisuusolosuhteet, satojen metrien pituinen pudotus jos mikä pitää aistit sähäkkänä harjoitusten lomassa

4. Alastomien, kiiltävänahkaisten miesten väliset intensiiviset dialogit

5. Vähemmistöryhmien huomiointi käsikirjoituksessa

6. Palvelusväen yllättävän monipuolinen työnkuva. Gladiaattorikoulun isännälle jos iskee mielihalu kesken kylvyn, ei auta muuta kuin kumartua. Samalla isäntä voi keskustella vaikka säästä vaimonsa kanssa, joka on altaan toisessa päässä.

Lisäksi on kätevää, että henkilökunta lämmittää emännän, ettei isännän tarvitse vaivautua ennen (aviollista) aktia.

7. Kylässä käymisen taito. Kun korkeassa asemassa oleva nainen tulee piipahtamaan gladiaattorikoulussa, hän on oikeutettu erinäisiin palveluihin. Valikoimaa on kuin Prisman jogurttihyllyllä konsanaan.

8. Käsityöläisyyden korostaminen

9. Naisten urheilufanius

Legenda on syntynyt.