sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Näin isotissinen tekee ostoksia internetissä

Kokeilin pitkästä aikaa vaatteiden tilaamista internetistä. Kevätmuoti-postauksen aikaan tuli piikikästä palautetta siitä, että nykyajan immeinen kyllä hankkii vaatteensa nettikaupoista myymälöissä paikan päällä asioimisen sijaan. 

Ostostapahtumassa lähdin siis hakemaan toimistolle sopivia, asiallisia puseroita. Seuraavassa ostopäätökseen johtaneet mallikuvat vs. sovitustulos.




"Hmm. Näyttääpä tosi kivalta puserolta. Voisi yhdistellä monen kanssa."




"Hitto mitkä hinkit!"




"Tätä voisi käyttää ihan asiakkaallakin käydessä."




"Hitto mitkä hinkit!"




"Varmasti OK paita farkkujen kanssa. Menee kesälläkin."




"Hitto mitkä hinkit! Ai niin, ja bonuksena hävitettiin sinun vyötärösi."




"Voisi menetellä suorien housujen kanssa. No, kokeillaan."




"Hitto mitkä (riippu)hinkit!"



Joo. Eipä tässä taas muuta. 

Ai niin. Mallikuvat ovat muuten täältä, ettei tule sanomista.





49 kommenttia:

  1. Oh so lovely. Mulla taas on perse ja sen kans ihan samaa settiä. Ompas kiva hame *pukee päälle* hitto mikä hanuri jne. Se on tosi kiva ku noi mallit on tollasia kakkosnelosia, joille sopii kaikki.

    VastaaPoista
  2. noi kaks ekaahan on melkein hyviä. vähän isompi koko vaan :D kaks viimistä on sit vaan malliltaan huonoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitten vaan kun ottaa numeroa isomman koon saadaan aikaan mahan kohdalle semmonen teltta :D Nimimerkillä kokemusta on.

      Poista
    2. Minusta ne 2 ekaa paitaa oli sun päällä ihan hyvät; se violetti varsinki.
      Päinvastoin kammoksuin sen mallin tyhjännäköisinä lerpottavia lahkeita ku jalkoja toimittavat tikut ei antanu niille mitään muotoa.. :P
      Ole ylpeä hillittömistä hinkeistäsi, niin minäkin olen!!! :)

      Poista
  3. Hitto mitkä hinkit!
    - miesfanisi

    VastaaPoista
  4. Riippuen asiakaskunnasta ja työn laadusta hinkit voi olla hyvästä. ;)

    VastaaPoista
  5. Hitto mitkä hinkit - omani kutistuivat itikanpistoiksi vaikka ei nekkään pienimmästä päästä oo (allerginen ku oon hyttysille) :D

    VastaaPoista
  6. Myös rintsikoitten ostaminen netistä on aika jännää lottoamista vaikka luulee tietävänsä kokonsa. Hauskinta on se jos tilaa usemmat erilaiset samaa kokoa niin jotkut voi olla sopivat ja toiset ei, riippuen valmistajasta. Sit se palautusrumba ja jokkut vähän liian pienet tulee ehkä laiskuuttaan pidettyäkin kun eihän sitä tiedä jos joskus vaikka kutistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin hyvältä että en taida edes kokeilla koko hommaa :D Vielä pienemmät mahdollisuudet onnistua kuin paitasektorilla.

      Poista
  7. Maailmaamullistaneesta kevätmuotipostista näkyy muuten ihan näinä päivinä tulevan kuluneeksi tasan vuosi. Onnea kevätmuotipostaus!
    Tissiaihetta pidättäydyn kommentoimasta, täällä kun vasta on saanut edellisiäkin sanomisiaan pahoitella :D
    -Pientilallinen-

    VastaaPoista
  8. Kun tuommosen vetäset päälle asiakaskäynnille ja mukana on miehiä päättämässä, niin kauppa on varma. Eivät tosin muista, mistä päätettiin.

    VastaaPoista
  9. Ahhahhaa, hitto mitkä melonit! Pari imetettyä lasta auttaa, Nimim. Rusinaliigasta terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne pirulaiset imevät kuiviin vissiin sekä henkisesti että fyysisesti :D

      Poista
    2. Ja taloudellisesti! :D

      Poista
  10. Heh, taa oli hauska - sinusta varmaan paljon vahemman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni ihan odotusten mukaisesti :D Pettymykset voi kääntää hauskoiksi tarinoiksi, terapiamuoto tämäkin.

      Poista
  11. Eka paita on tosi hyvä! :)

    VastaaPoista
  12. Tiedän tunteen. Mutta kiitos tissileikkauksen, nämä ongelmat ovat enää muisto vain! Nyt erona vaan on se että maha näyttää paljon isommalta ku tissit ei vie kaikkee huomiota.

    VastaaPoista
  13. Mie niin samaistun näihin! Been there, done that ja sitä rataa... Tosin tänään löysin helposti sovittamalla vain yhtä takkia hyvän kevät-/syystakin, joka kerrankin on ostettu muuten ko koirankusetuslenkit mielessä. Ei tarvinnu ajaa ko 20km viereiseen kaupunkiin sitä hakemaan, kun tokihan omasta kaupungista se oikea koko oikean värisenä oli loppunut. Elämäni helpoin takkiostos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos löytää jotain sopivaa, on yleensä hyvä ostaa sama vaate parissa eri värissä. Tai miksei samassakin. Ei nimittäin ihan joka kerta näin pääse käymään.

      No takki on tietysti isompi ostos ja siihen ei tämä päde oikein.

      Poista
  14. Järkyttäviä rättejä!!
    Mua iljettää jo se kerran vuodessa vaatekaupalla käynti niin paljon, et en kyl mokomaa hommaa kotosalla ala tekeen. Siis netissä. Koskaa. Millokaa.

    Niin ja noista tisseistä. Mukavaahan niitä on kattella, on ne minkä kokoset vaan. ;D

    VastaaPoista
  15. Ma niin tiedan tuon tunteen !!! :D Rajaytit pankin heti maanantaina!

    VastaaPoista
  16. Ja ne kaula-aukot! Hyvin vaaleaihoisena näytän niissä kuolleelta kalalta, tarvitsen väriä kasvojen lähelle. T-paidat joudun pitämään takaperin jakkujen alla. Äidille piti ostaa pikeepaitoja miesten puolelta.

    VastaaPoista
  17. Kauniiltahan nuo rinnat näyttävät miesnäkökulmaan noissa vähän tiukemmissa paidoissa, ei pidä ujostella ;)

    VastaaPoista
  18. Komppaan edellistä. Tykkään :)

    VastaaPoista
  19. Mikähän siinä on, että tämä aihe saa blogin miespuolisen lukijakunnan erityisesti aktivoitumaan? :D Mutta mikäs siinä, hyvä että pojatkin on jutuissa mukana...

    VastaaPoista
  20. Just ihailin Elloksen kuvaston paria paitaa ja meinasin tilata. Pitää varmaan vielä miettiä. Jotenkin se totuus aina pääsee unohtumaan... iso osa syytä on kyllä kehnoissa materiaaleissa, liian liru kangas takertuu joka notkelmaan:-)

    VastaaPoista
  21. Olisin iloinen jos olisi tuollaiset hinkit, tuo raitapaita näyttää eeppiseltä :) Sääli, että pari muuta kadottaa vyötärön.

    VastaaPoista
  22. Oi kohtalotoverini! Jos itse tilaan paidan koossa 42/44, istuu hinkkien kohdalta mutta muuten on mallia teltta. Jos otan pienemmän, istuu muuten mutta on tissit tiskiin -mallia. En ole mitenkään riippuvaa sorttia, mutta jotkut materiaalit saa vain näyttämään kuin hinkit huitelisivat lähempänä navan kuin kainaloiden korkeutta. Ei ole helppoa olla tyttö, eikä hinkkityttö varsinkaan, mutta sinnitellään. Auvoisaa kevään jatkoa.

    VastaaPoista
  23. Just my 2p, en ikinä ostais vaatteita sovittamatta.

    VastaaPoista
  24. Huivit, huivit, huivit! Kevääksi/kesäksi ohuempia, keveämpiä, talveksi paksumpia. Ei tartte miettiä kokoa, vain mallia ja väriä. Saa helposti uudistettua vanhaakin paitaa erilaisiin menoihin sopiviksi. Ja varsinkin tuubihuivit helppo "pukea". Suosittelen! Minäkään en yleensä löydä mieleisiä kamppeita, varsinkaan juhlakamppeita ja en kovinkaan rakasta sovittelua. Useimmiten tulen ostoksilta kotiin jonkun peruspaidan ja parin uuden huivin kanssa. :) Ja niillä saa peitettyä liian suuret kaula-aukot ja muut yläkropan "epäkohdat". t. Ex-vaatemyyjä, nykyinen konttorirotta -fanisi

    VastaaPoista
  25. Jabadabaduu! Ei ihme että naisilla menee niin kauan peilin edessä aikaa, en minäkään herkeäisi olla katselematta.

    VastaaPoista
  26. Otsikon laajuuteen nähden aiheen käsittely jäi aika suppeaksi. Jatko-osa on siis pedattu.

    VastaaPoista
  27. Olisit kuule tyytyväinen, että sulla on kunnon rinnat. Oikeasti silloin vaatteet näyttävät paremmilta ja vyötärökin löytyy. Vaihtaisin heti näihin riippuviin läpsyköihin. Läpsykät saa, kun imettää kaksi vuotta...

    Nenä (ja rinnat) pystyyn vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on valintoja täynnään...

      Poista
    2. Siis kahta eri lasta! En nyt mikään pimeys ole :)

      Poista
  28. Ajattele positiivisesti, tama ei meikalaiselta (mallia kakkosnelonen) tule koskaan onnistumaan ;) : https://www.facebook.com/538710732884374/photos/a.545068348915279.1073741828.538710732884374/598291536926293/?type=1&theater

    VastaaPoista
  29. Oon vasta hetki sitten löytänyt tän blogisi, mutta eipä hätiä mitiä, kaikki postaukset tuli luettua samalta istumalta, väliin kävin vaihtamassa kuivat housut ja jatkoin taas.Olet ihan paras!!! Rehellisin, aidoin ja hauskin mitä ikinänsä olen lukenut. Älä vaan ikinä lopeta, lupaathan? Nää pelastaa mun päivän. Tähän viimeisimpään postaukseen voisin kommentoida, että juuri noin teen ostoksia minäkin: näyttää kivalta,eikun mulle kanssa. Viimeistään kun näkee jonkun valokuvan itsestään, toivoisi että joku olisi avannut suunsa ennenkuin painelin luottokortin numeron menemään. -sartsa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mitä ilahduttavimmasta palautteesta! Jos olisin liikuttuvaa sorttia oleva ihminen, olisin varmasti liikuttunut.

      Mukava että jorinat ovat viihdyttäviä, yritetään jatkaa niin kauan kuin tämä antaa lukijoille jotain - ja minulle.

      Pitääkin alkaa kehitellä jotain erityistä parin kk sisällä uhkaavasti lähestyvän kahden miljoonan lukukerran kunniaksi...

      Poista
  30. Yhdyn kiitoksiin! Vakiolukijana sitä ei liian monasti muista kiitellä. Asioita alkaa pitämään helposti itsestäänselvyyksinä ja huomaa jopa joskus alhaisesti ajattelevansa, että onpas se laiska akka, kun ei ole päivitystäkään saanut aikaan.
    Ajatelkaapas immeiset, minkälaisesta palvelusta tässä nautitaan; täysin ilmaista, ensiluokkaista sielun ja hengen ravintoa meille kaikille hyvän huumorintajun omaaville, fiksuille ja älykkäille valioyksilöille.
    Tekijältään tämä on pyyteetöntä hyväntekeväisyys- ja mielenterveystyötä, johon joutuu käyttämään aikaa, ajatuksia ja vaivaa oman määränsä ja laittamaan myös itseään peliin. Toisin kuin jotkut muut blogit, tämä ei antane kirjoittajalleen mitään muuta kuin tekemisen ilon; ilmaisia tuotenäytteitä ja kutsuja vip-partyihin tuskin kauheasti Leppävirran suuntaan satelee. Voin kyllä olla väärässäkin.
    Jotenki nyt lipesi tämmöiseen imelyyteen, mutta kuten sanottua, kiitoksille on topakat perusteet. Onneksi liikuttumisvaaraa ei ole, se on aina niin kiusallista, kuten muukin voimakas tunteilu.
    -PT-
    PS. Kahden miljoonan juhlaan voisi kyllä Keskisen Veskulta irrota jonkinmoinen sponsorisopimus, hänhän on erilaisista miljoonateemoista kovin innostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen monesti itsekin tuskaillut, jos ei jouda päivityksiä aina tekemään. Toisaalta elämäkin on sen sorttista, ettei joinakin viikkoina tapahdu yksinkertaisesti mitään mainitsemisen arvoista. Mitään joutavia ei kirjoitella, se on spämmäystä.

      Tuotteista pitää sen verran mainita, että kaikki mitä on maailmalta irronnut, on tässä blogissa arvottu. Aina käsilaukkupidikkeestä tablettiin asti. Jostain syystä yrittämäni yhteistyökuviot eivät ole ottaneet menestyäkseen, Toyota Suomi esimerkiksi ei vastannut mitään kun lähestyin miljoona-arvonnan tiimoilta noin vuosi sitten.

      Tämä oli yksi merkittävä tekijä VW-konsernin autoon siirtymisessä. Kylläpä Toyotalla nyt harmittaa!

      En tiedä olisiko Keskis-Vesasta sitten tosiaan parempaan. Voitaisiin vaikka arpoa joku topakka Gambian matka.

      Poista
    2. Tuosta julkaisumäärästä ja aihekirjosta: varmaan tuo viime aikoina vakiintunut julkaisutahti on ihan hyvä, säilyy tuoreus ja into sekä tekijällä että lukijoilla. Omasta mielestäni jutunaiheista parhaita ja samaistuttavimpia onkin ne pienet arkiset tilanteet, havainnot ja pohdinnat. Luullakseni hyperaktiivisen, tapahtumia täynnä olevan highlifen raportointia kaipaavat lukijat hakeutuvat ihan eri blogien äärelle. Ja jos aihepula iskee, apuja annetaan. Mielessä käy joskus herkkutärppejä, mutta eipä tarvetta näytä vielä ainakaan olevan.
      Toyotan porukat suututtivat väärän henkilön. Eipä nimittäin paljon Proaceja tienpäällä näy. Kannattiko menettää markkinaosuus muutaman säästetyn mainoslahjan takia?
      -PT-
      PS. Minähän oon ite kohta spämmääjä, pitää hillitä.

      Poista
  31. Story of my life... pystyn samaistumaan täysin.

    VastaaPoista
  32. Terveiset kohtalotoverilta. Paras oli kun kävin joskus nuorempana, mutta lähes yhtä rintavana ostamassa itselleni hameen. Superiloinen myyjätäti ilmoitti sitten kassalla, että heillä on myynnissä myös samaan settiin yläosa. Vähän siinä joutui rykimään, että kiitos, mutta otsan pelkän hameen, kun pukukopissa jäi tissit kiinni siihen paitaan ja jouduin luikertelemaan ulos.
    Mikä siinä muuten on, että osa paidoista menee kyllä päälle, mutta auta armias kun yrität saada niitä pois! Sovituskopissa nousee aina kylmä hiki kun tajuaa, ettei riisuminen suju yhtä sutjakasti kuin pukeminen. Muutaman kerran on ollut lähellä, etten olisi pakokauhun vallassa repinyt joustamattoman puuvillapaidan riisuessani. Onneksi olen vielä tähän päivään asti selvinnyt ilman vaatteiden tuhoamista, kun en ole vielä keksiny millä tekosyyllä veisin tuhotun vaatteen kassalle (vai pitäisikö kylmän rauhallisesti jättää sen revittynä koppiin)...

    VastaaPoista
  33. Voi hitto - unettoman alkuyön pelastus.

    VastaaPoista
  34. Nyt mie romahan. Oon siun vakilukija, paitsi viimisen viikon ajalt en oo lukenu ja tänään ku just laitoin oman blogitekstin niin eiköhän se taas oo melkein samaa asiaa ku siunki! Ei oo edes eka kerta ku ollaan samoilla linjoilla samoihin aikoihin (vrt: www.not-the-life-i-ordered.blogspot.com/2012/10/opetuksia-perheellisille.html ja www.sattumanvaraisetpuheenaiheet.blogspot.com/2012/10/lapsille-valehtelu.html). ;)

    PS. Pidä toi raitapaita! Just hyvä.

    VastaaPoista
  35. Hahhaaa! Tämä olikin jäänyt huomaamatta. No pieni lohdutus mullakin on kohtalaisen isot hinkit normaalistikin, mutta nyt kun on tuo vauva ja imetysaika...Saan jo mainoksia rintaliivimainoksia facebookkiin...meillä nyt kupit kokoon K (!!!!) saakka. Jee. Mistä ne voi tietää ???

    VastaaPoista