Cock-skolan, eiku

Taas on eletty kuin pellossa. Suolenmutkat täytettiin gourmet-eväällä tällä kertaa Tukholmassa. Olinkin jo ennättänyt pitkään haaveilla siitä, että pääsisin tekemään sapuskaa huippukokin ohjauksessa. Näin sitä taas firman piikkiin päästiin toteuttamaan unelmia. Lisähuomautuksena todettakoon, että harvemmin unelmat ovat tähän asti varsinaisella työajalla toteutuneet.

Aluksi kokki selitti lyhyesti ruokalajien valmistuksen. Raaka-aineita ja työvaiheita oli hillitön määrä. Piruillessaan aina välillä katsoi meitä ja kysyi, että kestetäänkö mukana tarinassa. Kaikki oli että joo joo, mutta pelon pystyi varmaan haistamaan. Ilahduttavasti saatiin valita taustamusiikki itse. ACDC:tä ei ollut, mutta Metallicaa löytyi. Ja muilta ei ees kysytty.

Jokaisen annoksen tuottamiseksi tarvittiin varmaan vähintään kuusi kattilaa, kaksi paistinpannua, kolme tarjotinta ja kaksi uunia. Erikoisvälineistöstä haluaisin erityisesti nostaa tietoisuuteenne Sous vide -keittimen, jolla kuulemma saa lihasta kuin lihasta mitä mureinta evästä. Jalkakylpyihin ei kuulemma kannata käyttää, mikä on sinänsä harmi.

Kokki piti huolen, ettei tehty mitään tyhmää. Vaikka tässä kuvassa hieman hätääntyneenä akkojen sinisimpukkakeitosta tarkasteleekin.

Sous vide -keittimen lisäksi operoitiin muidenkin keskiluokkaisista peruskeittiöistä löytyvien välineiden ja valmisteiden kanssa. Hunajakrispin tekemiseen tarvittiin ainakin erikoispaistoalusta, hunajajauhoa ja maltodekstriiniä. Kävin tarkistamassa Marttojen sivuilta mitä peruskeittiön ruoka-aine- ja varustelistalle kuuluu ja nämä kyllä puuttuvat kokonaan. Pitääpä lähettää huomautus asiasta.

Koska on välttämätöntä joku sutkautus aina heittää, hunajakrispin irrotteluvaiheessa sanoin kokille että "just like my mother used to do it". Reaktiosta päätellen kaveri on selvästi hyvän huumorin ystävä.

Porukkamme sai aikaan neljä onnistunutta ruokalajia. Tai no, ukot tekivät maukkaita ruokia ja akkojen kala-äyriäisyllätys oli vähän pliisu. Kohteliaisuuttaan kehuivat.

Langustiinihyydykettä langustiiniliemessä valkosipuliaiolin, pikkelöityjen keltajuurien ja keitetyn parsan kera. 

Sous vide -kypsennettyä peuraa paistettujen sienien, juures-sienivaahdolla täytettyjen cannelonien, hunajaglaseeratun pekonin ja salottisipulirenkaiden kera.

Kampasimpukoita ja kampelaa (oletettavasti, viinipaketti oli varsin runsas, joten en voi antaa kaikesta tarkkoja yksityiskohtia....) yrttirisoton, höyrytetyn kaalin, mustajuurisuikaleiden ja äyriäisvaahdon kera.

Karamellisoitua ananasta popkorni-valkosuklaalumen, sitruuna-curdin, kookosjäätelön (ei onneksi maistunut kookokselle) ja hunajakrispin kera.

Kyllä tämän pohjoissavolaisen amatöörikokin ukit ja mummot pyörisivät haudoissaan, jos näistä bakkanaaleista tietäisivät. Näihin talkoisiin varmaan käytettiin kristillisen, pula-ajan kokeneen immeisen kuukauden ruokabudjetti.

Viinimukillisia kumottiin ruoanlaiton yhteydessä yksi jos toinenkin ja jokaisen ruokalajin kera nautittiin omat viininsä. Kuten hienostuneeseen käytökseen kuuluu, ruokailun jälkeen olikin aika tursuttaa yli jäänyttä lemon-curdia kanssaruokailijan korvaan.

Ruoan päälle vedettiin kahvit baarin puolella. Tai no, muut vetivät kahvit ja minä tilasin, baarissa kun oltiin, valkovenäläisen. Tämä ilmeisen hienostunut juhlajuoma ei ollut ravintolassa lainkaan tunnettu ja henkilökunnan piti turvautua älypuhelimeen tilanteessa. Tarjoilija vaikutti sekoittavan juoman ihan oikein ja käyttävän oikeita aineksia, mutta maistettuaan sitä hän ei ollut täysin vakuuttunut. Näin ollen hän lorautti sekaan tupla- tai ehkä lopulta tripla-annoksen kirkasta ja kahvilikööriä. Hyvät yöunet antoi.

Saatiin muuten kotiinviemisiksi esiliinat. Kylläpä kelpaa tomaatti-mozzarella-pakastepitsaa ja mikrotettuja lihapiirakoita tarjoilla. Voiskin ottaa kuvan tällaisesta toimituksesta ja lähettää ravintolan FB-sivuille. Huumoritason testauksen mielessä.