Parisuhteen neljä vaihetta

Lueskelin luotettavasta lähteestä juttua parisuhteen kehittymisestä. Pakkohan sitä oli peilata omaan tilanteeseen.

Vaihe 1: Rakastuminen

Suhteen alussa kumppanista on epärealistinen kuva. Rakastuminen on voimakas tunnetila, joka aikaansaa hormonimyrskyn. Pari haluaa yleensä viettää kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Muut asiat elämässä tuntuvat jäävän taka-alalle.

 

 

Tapasin avomieheni 18-vuotissyntymäpäivänäni. Paikallisessa kuppilassa. Näin ne suuret rakkaustarinat alkavat. Minulla oli hänestä täysin epärealistinen kuva. Luulin nimittäin silloin, ettei ukossani ole mitään vikoja. Tämä harhaluulo on myöhemmin oikaistu useampaankin otteeseen. Väite siitä, että pari haluaa rakastumisvaiheessa viettää kaiken mahdollisen ajan pitää myös paikkansa. Tosin meidän tapauksessamme tosin lähinnä se koski minua. Ukolla oli jo silloin paljon kaikenlaisia bisneksiä ja työhommia. Olimme aina viikot erossa ja eroahdistus oli valtava. Varmaan yhtä paha kuin meidän koiralla, mutta en sentään kussut sohvaan ikävän takia.

Vaihe 2: Vakiintuminen

Rakastumisen tunteen laantuessa silmät avautuvat ja molemmat näyttävät todellisen luonteensa. Pari ihmettelee toisessa tapahtuneita muutoksia ja protestoi niitä vastaan. Liika yhdessäolo voi ahdistaa. Toisaalta yhdessäolo voi tuntua myös tylsältä. Tästä vaiheesta alkaa arkirakkaus, mikäli pari ei päädy lähtemään eri teille.

 

 

Ah, vakiintumisvaihe. Been there, done that. Liian yhdessäolon ongelma tuli ratkaisua siten, että mies aloitti yritystoiminnan. Päivätyön oheen. Jotain tilastoakin tuli silloin pahimmassa katkeruudessa pidettyä. Saattoi mennä viikko silleen, että oleskeltiin yhdessä (yönaikaista tajuttomuustilaa lukuunottamatta) kolme tuntia. Kolme. Tuntia. Olin siihen aikaan aika äkäinen. Tai olen minä nytkin, mutta silloin olin vieläkin äkäisempi. Tässä vakiintumisvaiheessa alkoi tulla ukon sukulaisilta perheenlisäyskyselyitä. Ne kuittasin sanomalla, että kyllä meille varmaan lapsia tulee, jos mies runkkaa mukiin, postittaa sen mulle ja minä työnnän ruutalla sisään. Eivät taas hetkeen kyselleet.

 

Vaihe 3: Itsenäistyminen

Tämä parisuhteen kolmas vaihe on monelle se kaikkein vaativin ja raskain. Se on itsenäistymisen ja irtautumisen aikaa, joka alkaa suhteessa monesti 7-10 vuoden kohdalla. Moni tarvitsee tässä vaiheessa korostuneesti omaa tilaa ja miettii tosissaan, mitä elämältään oikein haluaa ja kuka minä oikeastaan olenkaan. Pohdintaan kuuluu myös parisuhteen uudelleen arviointi: millainen ihminen puolisostani on tullut ja haluanko todella elää hänen kanssaan?

 

Seitsemän vuoden kriisi on päihitetty jo ajat sitten. Tarkennan siis, etten puhu seitsemännen vuoden kriisistä, vaan seitsemän vuoden kriisistä. Tämä vaihe saattoi kyllä lipsahtaa meiltä vähän ohi kun oli niin paljon töitä. Ehkäpä tässä taloudessa vielä joskus tajutaan mitä elämältä oikein halutaan ja kuka peilistä takaisin tuijottaa. En pidä tätä kohtaa hirveän tärkeänä. Tulee vaan liikaa paineita.

Vaihe 4: Kumppanuus

Itsenäistymisvaiheen jälkeen parilla on kaksi vaihtoehtoa: erota tai löytää uudenlainen yhdessäolon malli. Kun pari pääsee itsenäistymisvaiheen ohi, parisuhteessa alkaa reilumpi ja lempeämpi kumppanuuden aika. Molemmat kokevat, että elämässä on riittävästi itsenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Arkeen tulee lisää huumoria ja väljyyttä.

 

 

Luulen, että olemme tässä kumppanuusvaiheessa. Ainakin yhdessäolovuosien perusteella näin pitäisi olla. Tilaa ja itsenäisyyttä piisaa. Avomies lähti työmatkalle tänään. Kaverini kyseli eilen ukon matkasta ja en muistanut minne se on menossa, kenen kanssa, milloin tarkalleen ottaen lähtee ja milloin tulee takaisin. Ukko on joskus syyttänyt minua sitä, etten aina oikein kuuntele. No, ei siinä mitään, varmistin nämä asiat eilen ja olin tyytyväinen itseeni, mutta nyt en enää muista mikä paikkakunta olikaan kohteena ja tuleeko ukko takaisin lauantaina aamuyöstä vai lauantai-iltapäivällä. Minusta aika hyvin kuitenkin. Ja siitä olen kyllä ihan sataprosenttisen varma että on kuitenkin jo lähtenyt sinne reissuun.

 

Hiacen takalasi-saaga jatkuu

Oli tuossa äskettäin tarinaa siitä, miten pakettiautossa on järkevä kuljettaa tavaraa.

Avomieheni kävi tänään vaihdattamassa takalasin. Soitti sitten kotimatkalla moottoritieltä ja kysyi, että etpä ikinä usko mitä nyt kävi. Olin että no mitä. Minulle kerrottiin, että vastavaihdettu takalasi oli räjähtänyt tuhannen pillun päreiksi moottoritiellä. Tällä kertaa "mikään ei ollut varppina lasiin osunut".

Tarkkasilmäisimmät varmasti huomasivatkin jo kuvasta, että kodinkoneet oli aseteltu liikenneturvallisesti vaaka-asentoon, tai ainakin melkein. Ja kuormaliinojen käyttöä on varmasti ainakin harkittu. Jotain se on siis oppinut viime tällistä. Yritystä on ollut, yrittäjämiehellä.

Liike epäili materiaalivirhettä, minä epäilen pikkuisen jotain muuta. Näin meidän kesken, veikkaan että kodinkoneet on saattaneet olla toisenakin turmahetkenä ihan samalla tavalla aseteltuna kuin aiemmin.

Ei vaan uskalla sanoa mulle mitään. Pelkää pirulainen.

Palveleva Joken taksi

Ukon kotikylällä on maailman parasta palvelua tarjoava taksiyrittäjä, Joke.

Ihan sama monelta Jokelle soittaa, se on aina valmis lähtemään ajohommiin. Jos puhelin pirahtaa vaikka keskellä viikkoa aamuyöstä, ihan sattumalta Joke "oli lukemassa kirjaa ja voi kyllä lähteä heti tulemaan". Ja jos jollekin tulee matkalla vähän paha olo, niin ei siitä tehdä numeroa.

Ukon isoveli lähti tässä taannoin yökerhoon läheiseen kaupunkiin ja tilasi kyydin Jokelta. Kun taksi oli miltei perillä eli matkaa oli taitettu lähemmäs 40 kilometriä, alkoi ukon isoveli kaivella maksuvälineitä esille. Vaadittiin muutama hätääntynyt taputtelu takin ja housujen taskujen kohdalla, kun tuli kriittinen havainto, että kukkaro se muuten perkele jäi kotiin. Sitten piti Jokelle tunnustaa miten oli käynyt. 

Asioista ei kannata turhaan tehdä ongelmia. Joke sanoi, että kyydin voi maksaa ihan hyvin sitten kun seuraavan kerran satutaan näkemään, otti omasta lompakostaan satasen ja antoi sen ukon isoveljelle ja kysyi että "kai tämä yhdeksi illaksi riittää"?

Laitetaanpa asiat mittasuhteisiin

Tarinani oikeaoppisesta kuormansidonnasta herätti joissain lukijoissa harmitusta. Minua ei kuulkaa tuommoset parin sadan tällit paljoo harmita, on nimittäin vertailukohteita.

Rakennuksellamme tapahtui viime vuonna paljon. Eli tasan yksi asia. Tilattiin ikkunat.

Ikkunantilausprosessi meni kutakuinkin näin:

1 Nainen muodostaa käsityksen haluamistaan ikkunoista. Ikkunoiden tulee olla valkoiset.

2 Mies saa idean – entä jos ikkunat olisivat sisältä valkoiset ja ulkopuolelta harmaat. Sehän ois niinku siistiä!

3 Nainen tyrmää idean.

4 Mies tilaa ikkunat.

5 Ikkunat toimitetaan.

6 Mies tarkastaa toimituksen.

7 Naisen vaisto sanoo, että ehkä pitäisi itsekin käydä tarkistamassa minkälaiset ikkunat tuli. Nainen hiljentää vaistonsa äänen eikä halua syyllistyä kyvyttömyyteen luottaa toisten ihmisten tekemisiin, josta mies häntä toistuvasti syyttää.

8 Mies ja nainen ovat keskustelemassa miehen ranchin päärakennuksen ikkunoiden uusimisesta. Esittelytilaisuuden aikana myyjä yrittää kaupata uudisrakennukseen ulko-ovea. Mies sanoo, että oven pitäisi olla harmaa. Nainen sanoo, että ei vaan valkoinen, koska ikkunatkin ovat valkoisia. Mies kertoo, että meillähän on kaksiväriset ikkunat. Nainen naurahtaa ja sanoo että eihän oo. Mies sanoo että onpas. Nainen vakavoituu ja kysyy että mitä vittua. Mies sanoo, että sellaisethan sä halusit. Nainen sanoo, että en muuten vittu varmasti halunnut. Nainen itkee. Ikkunaesittely päättyy.

9 Nainen kokoaa itsensä seuraavana päivänä. Nainen etsii googlesta kuvia taloista, joiden ikkunat ovat ulkopuolelta harmaat. Nainen valitsee toisen värin talon rappaukselle.

10 Leuka rintaan.

Kuorman asianmukainen lastaus ja sidonta

Dokumentoin kaikkien vapaasti hyödynnettäväksi ohjeet suunniteltuun ja asianmukaiseen kuormausprosessiin. Copyright: avomieheni.

Ensimmäiseksi luvataan ottaa vastaan sukulaisten remontista jäänyttä ylijäämätavaraa. "Kyllähän ne Hiaceen mahtuu ja noillahan voi vielä olla käyttöä joskus jossain."

Seuraavaksi suoritetaan kuorman sidonta eli nostetaan kamat kyytiin ja pamautetaan luukku kiinni. Ei suotta kuluteta kuormaliinoja tällaisen pikkukuljetuksen takia, vaikka niitä käytettävissä olisikin.

Seuraavaksi päätetään tavaroiden loppusijoituspaikka, tässä tapauksessa navetan vintti. Hyvistä aikomuksista huolimatta ei, luonnollisesti, viedä kuormaa suoraan navetan vintille vaan kuljetetaan kamoja kyydissä pari, kolme viikkoa.

Ajetaan lauantaina mökkitietä reipasta vauhtia (kiire ryyppäämään), osutaan ylämäessä pahaan monttuun ja sitten ihmetellään mikä takana oikein kilisee.

Hiacen takalasi maksaa kuulemma parisataa.

Eliittikumppani.fi pahoitti mieleni

Tarkastajalle on varmaan iskenyt peniskateus. Pitäisin aika räikeänä väitettä siitä, että Jorgos joko olisi pettämässä puolisoaan tai ettei tämä olisi tällä hetkellä kiinnostunut pitkäaikaisesta suhteesta. Miksei 36-vuotias intialainen aikuisviihdeammattilainen, jolla on loistava persoona, varallisuutta ja iso penis voisi haluta normaalia parisuhdetta?

Kai tekin pahoititte mielenne Jorgoksen kohtalon takia?

Eliittikumppani.fi

Telkkarissa oli Eliittikumppanien mainos, jota mainostettiin sloganilla "Tapaa ihmisiä, jotka vastaavat odotuksiasi." Jos olisin sinkku, haluaisin nimenomaan tavata ihmisiä, jotka eivät vastaa odotuksiani.

Halusin selvittää, millä tavalla tämä kone oikein toimii ja miten tämä eliittiys määritellään. Palvelun kerrotaan olevan "luotettava seuranhakupalvelu, joka saattaa toisilleen sopivia ihmisiä yhteen tieteellisen Matching-menetelmän avulla". No niin, tiede on mukana. Ei voi epäonnistua.

Kysymykset olivat yllättävän kesyjä, vähän vaan mentiin etnisen syntyperän ja varallisuuden puolelle. Odotin lähinnä, että tulotaso-kysymykseen olisi voinut vastata alimmillaan 100 000 e / vuodessa. Oli aika pettymys, kun maksimilukema oli yli 65 000 e vuodessa.

No, siitäkin huolimatta näppäilin profiilini ja odotan yhteydenottoja. Nyt testataan, kuka on kiinnostunut Jorgoksesta, 36-vuotiaasta intialaissyntyisestä aikuisviihdeammattilaisesta, jonka parhaita ominaisuuksia ovat iso penis, varallisuus ja loistava persoona.

Liebster Blog –palkinto

Täti-ihmisen ilmeisen vakava arvostelukyvyn puute on johtanut siihen, että hän on myöntänyt minulle Liebster Blog –palkinnon. Tämä huomionosoitus annetaan (omasta mielestä) hyville blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Tässä palkinto, jonka sain.

 

Palkinnon saajana olen velvoitettu vastaamaan muutamiin kysymyksiin.

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
1. Kun olen oikeassa

2. Koira ei ole kussut mihinkään päivän aikana

3. Kun saan Hiacen ruutuun ensiyrittämällä

4. Jos ukko ei sytytä yövaloa ja ala lukea Aku Ankkaa tullessaan nukkumaan pari tuntia minua myöhemmin

5. Kun ukon isoveli puhuu ”viroa” virolaisten tuttaviemme kanssa. ”Viroa” puhutaan sikäläisellä aksentilla, mutta käyttäen suomen kieltä siten, että jokaisesta sanasta jätetään loppuosa pois. Annan pari esimerkkiä: 1) Tul kahv! 2) Ot ruok!. Kielimiehiä, kielimiehiä.

 

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

1. Joe Blascon meikkivoidetta, koska naama on aina punaisena vaikka mistä syystä

2. Sormea nenän kaivamiseen

3. Hiilihydraatteja (nam)

4. Tekstiilipesuainetta

5. Sohvaa

 

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

1. Pekka Kejosen Napoleonin epätoivo
2. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja 1
3. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja 2
4. Josef Kirschnerin Egoistin käsikirja (en oo lukenut, ostin nimen vuoksi)
5. Anna-Leena Härkösen Ei kiitos ("Vittuun sun verensokeris" -kohdan ansiosta)

 

Viisi lempiruokaasi:

1. Jokin raaka-aine tai makuyhdistelmä, jota en ole ennen maistanut. Nämä kokeilut suoritetaan mielellään sitten hyvässä ravintolassa.

2. Sitruunainen artisokka-broileripasta. Heleppoo ja hyvvee.

3. Kunnon pihvi

4. Tortillat

5. Voileipä. Toisen tekemä.

 

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

1. Skotlanti

2. Meksiko

3. Kiina

4. San Fransisco

5. Islannissa voisi käydä uudelleenkin. Yleensä yksi kerta per kohde on riittänyt, tämä on poikkeus.

 

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

1. Kärsimätön

2. Suorapuheinen

3. Tarkkaileva

4. Mukavuudenhaluinen

5. Aikaansaava (jos sattuu huvittamaan)

 

Viisi asiaa, joista unelmoit:
1. Siivouspalvelusta

2. Että koirien pippeleihin tehtäisiin hanoja

3. Selluliittia ei olisi olemassa

4. Hopeatoffee palaisi kauppoihin

5. Hiukset pesisivät itse itsensä

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa kaikkien kanssa:
1. Pidä aina yhtä vessapaperirullaa jossain jemmassa. Älä kerro sen sijaintia muille.

2. Opettele sanomaan ei

3. Älä ryhdy parisuhteeseen tavaroita hamstraavan henkilön kanssa

4. Älä ota koiraa

5. Älä päätä rakentaa omakotitaloa

 

Takaveto-Hiacen talvi-lisävarusteet

Takaveto-Hiacen kuljettajana ja suurena talven ystävänä olen varautunut miltei kaikkeen. Minulla on pari traktoria ja Hiacen kyydissä kulkee aina kuormaliinoja, jotka ovatkin usein tulleet tarpeeseen talviautoilun merkeissä. Ikiomalla traktorilla vedettiin muutama viikko sitten Hiace pois vastaantulijoiden puolen ojasta. Näin käy kun sekä minä että kuljettaja etsivät yhtäaikaa Audin avaimia Hiacesta. 80 km/h vauhdissa. Ruttuja ei tullut (lisää), koska oli paljon valkeaa, pehmoista lunta pehmentämässä iskua.

Sitten taas varsinaiseen asiaan. Yksi keskeinen puute varustelussa on kuitenkin ollut. Mutta onneksi minulla on ystävä (näin kavereiden kesken HeTero), joka ihan oikeasti näyttää tietävän, mitä nainen tarvitsee. Se nimittäin meni ja osti minulle lahjaksi taitettavan lapion.

Vekottimen sai käyttövalmiiksi muutamassa sekunnissa. Mukana tuli myös tyylikäs säilytyspussi.

 

 

Nyt vois kyllä ajaa ihan huvikseen ojaan.

Ei ole lastenkutsut niin kuin ennen

Avomiehen siskon eskari-ikäinen poika vietti syntymäpäiväjuhliaan lauantaina. Minut pyydettiin juhlajärjestelyavuksi ja lähinnä kutsu kävi siltä varalta, jos penskat ovat liian tulessa ja niitä pitää rauhoitella. Minä olen se tyyppi, jota käytetään lasten uhkailussa tehokkaasti avuksi: "Jos et nyt heti lopeta tuota, niin pääset tätin luokse yöksi.". Jotain hyötyä minustakin.

Täytyy sanoa, että en ole kyllä koskaan ollut tuommoisilla lastenkutsuilla. Okei, en ole kovin monilla kyllä ollutkaan, mutta mulla oli asiasta vähän erilainen käsitys. Synttärisankari oli kutsunut kekkereihin seitsemän eskarikaveriaan. Näistä muutama ei päässyt tulemaan sairastumisen takia. Ne, jotka tulivat, olivat ihan supernörttejä. Sori vaan jos joku tässä pahoittaa mielensä, mutta ne oli niin toivottoman oloista sakkia että ei helvetti. Tyypit piti erikseen käskeä eteisestä lastenhuoneeseen leikkimään kun eivät uskaltaneet mennä kaverinsa huoneeseen itse. Leikkihuoneessa oli niin hiljaista, että oli pakko käydä välillä kurkkaamassa mitä siellä oikein tapahtuu. No, päivänsankari leikki yhden pojan kanssa lattialla ja loput tuijottivat vieressä eivätkä sanoneet mitään, tehneet mitään, osallistuneet mihinkään millään tavalla. Seisoivat vaan siinä tumput suorina. Manaajaa olisi tarvittu.

 

Kuvan lapsi ei liity tapaukseen, vaikka näyttääkin ihan siltä.

 

 

 

Ei siinä mitään, laitettiin mamman kanssa pöytä koreaksi tuon hillittömän leikkimisen aikana. Kutsuttiin ipanat herkkuja syömään. Bileiden priimusmoottorit, eräät kaksoset, eivät uskaltaneet edes pöydän ääreen ilman, että viiteen kertaan erikseen pyydettin. Nämä ovat kuulemma sellaisia tapauksia, jotka eskarissakin viestivät hyvin monipuolisesti: peukku ylös tarkoittaa kyllä ja peukku alas tarkoittaa ei. Tarina kertoo, etteivät ole nähneet juuri ketään ihmisiä ensimmäisten kolmen elinvuotensa aikana. Voi jumalauta. No, siinä ne sitten turpa kiinni söivät herkkunsa ja joivat limpparinsa. Mietin, että ehkä sokeri saa nämä bileet käyntiin.

Toisin kävi. Kaksi tuntia sitä festivaalia kesti ja sitten vanhemmat tulivat hakemaan lapsiaan pois. Yksi vanhemmista suostui jäämään kahville ja toi mukanaan pari nuorempaa mukulaansa ja jostain syystä näiden kanssa synttärisankari sai sitten leikit käyntiin. Ne kun perkele puhuivat ja osallistuivat toimintaan.

Hulvattoman leikkitapahtuman lopuksi nämä muutamat juhliin tulleet kuokkavieraat ja itse synttärisankari halusivat polttaa jättikokoisia tähtisadetikkuja. Sisällä. Jostain syystä kohokohta siirrettiin ulkotiloissa pidettäväksi. Lähdin tässä vaiheessa kotiin, mutta jäin miettimään sitä, että jos susien kasvattamien kaksosten nähden olisi tähtisadetikkuja sytytetty, olisivat varmaan säikähtäneet ja juosseet metsään.

Kyllä pitää tuolle pojalle uusia kavereita löytää ja vähän nopeesti.

Mitä tarvitaan traktorin hinaamiseksi rinteen päälle?

Oltiin eilen tekemässä lähtöä syntymäpäiväkutsuille, kun tuli tieto, että traktori-peräkärry -yhdistelmä oli hyytynyt yhteen kylätien rinteistä. Ja puhuttiin kuitenkin kiihkeimmästä ruuhka-ajasta eli lauantai-illasta noin klo 19. Peräti kolme autoa (mukaanlukien Joken taksi, josta pitääkin kertoa teille joku kerta enemmän) joutui kiertämään lenkin, jotta pääsivät sinne minne olivat menossa.

Ensin rapsuteltiin vähän aikaa päänahkaa ja sitten soitettiin pari puhelua. Kävi ilmi, että kylällä oli sinä iltana kahdenlaisia traktoreita. Niitä, joissa oli riimut alla, mutta ei virtaa ja niitä, joissa olisi ollut virtaa, muttei riimuja alla.

Mikä neuvoksi?

No Hiace tietenkin (<3). Ajettiin se ukon ranchille navetan seinustalla olevan traktorin viereen. Riskit olivat valtavat, sillä Hiace piti ajaa sellaiseen paikkaan, että sen olisi pitänyt peruuttamalla selvitä pienestä ylämäestä (jyrkkyys varmaan 0,5 %). Jos traktori ei starttaisi, niin siinä oltaisiin ihan jumissa kahden ajoneuvon voimin.

Mutta eipä aikaakaan kun traktori hörähti käyntiin. Ensin sillä vedettiin Hiace pois pinteestä ja sen jälkeen saatiin liikkeelle se alkuperäinen nyhdettävä eli traktori-peräkärry -setti.

Me pääsimme syntymäpäiville ja kyläläisen purkujätekuorma pääsi perille. Puhutaan siis onnistuneesta illasta, joka ei olisi ollut mahdollinen ilman lujaa Toyota-laatua.

Jotain minusta -haaste

Lankahommien Heidi pyysi minua pyörimään hetkisen oman napani ympärillä. Se ei ole ollut koskaan minulle ongelma. Kiitos vielä mielenkiinnostasi elämääni kohtaan, tässä sinulle vastauksia.

1 Ketä ihailet ja miksi?

Janne Katajaa. Se retardin oloinen veijari saa aina töitä.

2 Viimeksi lukemasi kirja?

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike tuli luettua. En pahoittanut mieltäni sen kirjan vuoksi. Eli suosittelen

3 Mitä teet mieluiten vapaa-aikanasi?

Syön. Dr. Phil sanoi jossain painonpudotusjaksossa, että ”You can’t have a party in your mouth all the time.”. Mietin vaan että miksei?

4 Mitä harrastat?

Lähinnä avomiehen tai sen sukulaisten jälkien siivousta ja nyt parin vuoden ajan olen melkein päivittäin putsannut koiran kusia subwooferista, sohvasta tai runkkarisänkymme reunasta.

Viron kieltä alkeita on tullut opiskeltua puoli vuotta kansalaisopistossa. Osaaminen on sillä tasolla, että jos minulta joku kysyy viroksi, että mitä kuuluu niin osaan vastata vain että ”Hästi!” (=hyvää). Täytyypä ensitilassa selvittää mitä on viroksi ”Elä kysele” tai ”No sitä samaa paskaa” tai "Et kuule ikinä usko mitä se yks taas teki.".

 

5 Mitä kotityötä et voi sietää ja miksi?

Ikkunanpesu on kyllä semmonen urakka, mitä olen jo viisi vuotta vältellyt tässä luksusasunnossamme. Kysynpähän vaan, että minkälainen vatipää pitää olla, että suunnittelee järjettömän kokoiset ikkunat, joiden saranat ovat ruudun ylälaidassa. Kyllä. Ylälaidassa. Mietipä. Seuraava asukas saa pestä ne ruudut.

6 Mistä olet kotoisin?

En ole oikein mistään kotoisin mutta jos tällä tarkoitetaan maantieteellisiä asioita niin Pohjois-Savosta.

7 Parhain luonteenpiirteesi?

Eiköhän se oo tämä valoisa luonteeni. Vaatimattomuus on kans toinen hyvä.

8 Missä olet hyvä?

Vissiin oman elämäni dokumentoinnissa. Niin paljon vierailuja blogissa, että kusi alkaa nousta nuppiin.

9 Teetkö unelmiesi työtä?

En ymmärrä kysymystä.

10 Paheesi?

Toisten keskeyttäminen. Mutta vain koska mulla on joku vielä parempi juttu takataskussa tai jokin hulvaton välikommentti toisen kertomaan juttuun.

11 Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?

En tunne. Minun puolesta hillukoot keskenään.

Näissä haasteissa on semmonen pikku ongelma, että niitä pitäisi jakaa eteenpäin. Oon niin uusi tässä blogimaailmassa, että en oo oikein joutanut vielä tarjontaan sen kummemmin perehtymään. Tässähän tulee semmonen olo, että oon vähän mulkku. Mietitääs. Aloitin blogin pitämisen Jennijeen ja Helin ansiosta. Tuntui, että kun on noin tervehenkistä/ekologista/positiivista tarinaa, niin on välttämätöntä saada kertomuksille vastavoima. Muutoin maailma nyrjähtäisi ikävästi paikaltaan. Jennijee oli jo aiemmin kutsuttu, joten pyyntö lähtee Helille. Wandaben olisin pyytänyt, mutta se pitää omaa ruokablogiaan - eihän tämä tarina siihen taas käy.

Yritän parantaa tapani.

Olen yllättynyt jo kahdesti tänään ja kello on vasta 8:23

Ollaan isän luona talon lämmittäjinä viikonlopun ajan.

Herätyskello pärähti soimaan. Kysyin ukolta, että haluaisko se käyttää koiran ulkona vai laittaa tulet uuniin. Halusi ehdottomasti olla tulimies. Mikäs siinä, työnjako oli tehty. Käytin koiran aamulenkillä ja tulin takaisin sisään. Laitoin tulet uuniin.

Samalla kun kirjoittelen tätä tarinaa pistin merkille, että isä on näköjään hankkinut tyttökalenterin. Stihlin tyttökalenterin. Siinä on moottorisahoja, ruohotrimmereitä, laikkaleikkureita ja tyttöjä aseteltu eri asentoihin.

Äkkisiltään näyttäisi että noista talkoista on työturvallisuus kaukana. Ja onkohan minussa joku vika kun en ole raivuuhommissa koskaan kiihottunut noin kovasti.

Kahtokee ite.

 

Kun laitetaan viisaat päät yhteen niin...

Pidettiin kaksipäiväinen myynnin kickoff-tilaisuus. Ryyppäämiseksihän se meni. Tästä päivästä kun selviää (kirjaimellisesti), niin en kyllä vähään aikaan uskalla suunnitella myyntiä. Jos hotellin yökerhon karaoke olisi kestänyt tunnin pidempään, olisin sataprosenttisen varmasti vetänyt siellä Paranoidin.

Mutta joo, kelataanpas alkuun. Menomatkalla minä ja huonekaverimme päästiin johtoryhmäläisen kyydillä kohteeseen. Puheenaiheet koko kolmen tunnin matkalla olivat legot ja nopeusvalvontakamerat. Vaivaantuneisuutta lisäsi Radio SuomiPopilla kerrottu seikkaperäinen tarina juontajan taannoisesta matkasta Macaoon. Jutussa kerrottiin mm. baaritiskistä, jonka alapuolella oli verho ja jokaisen tuolin kohdalla verhossa oli aukko. Jokainen voi miettiä mihin käyttötarkoitukseen se oli. Tuon mahdollisesti elämäni pisimmän puolituntisen jälkeen alkoi perinteinen neuvottelu siitä, voidaanko pitää pissitauko vai ei. Sanoin kuljettajalle että voit ihan itse valita, sinun auto ja verhoiluhan se on. Yllättäen passasi pitää pieni pitstoppi.

Kun lähestyttiin kohdetta, selvisi, ettei kukaan meistä ole kunnolla selvittänyt mihin oikeastaan ollaan menossa. Kaikki olivat luottaneet toisiinsa, eikä kukaan ollut tehnyt mitään. Tämä oli minulle yksi viikonlopun keskeisistä opetuksista.

Ensimmäinen päivä meni niin, että puoltakaan siitä mitä suunniteltiin tehtäväksi, ei saatu tehtyä. Kun laitetaan joukko myyjiä (tuo oman äänen sointia syvästi rakastava ihmislaji) samaan koppiin kertomaan ”just siitä mun jutusta”, on ihan takuuvarmaa, ettei aikataulu pidä. Jopa minä sain änkytettyä oman osuuteni tuplamittaiseksi. Samalla tuli tajuttua, ettei meillä ole mitään käsitystä siitä, mitä tässä talossa kaiken kaikkiaan oikein tehdään. Ja tämän porukan pitäisi se osata asiakkaille kertoa.

Toinen päivä oli kuin junaturma hidastettuna. Selvisi, ettei meillä ole välttämättä mitään käsitystä edes siitä, miten omalla vastuulla olevia asioita kannattaisi myydä. Tuli myös todettua, että avainasiakkaathan ovat jo meillä Excel-taulukossa. Hyvä homma, sittenhän asia on kunnossa. Tosin viimeksi kun minä tarkistin, ne oli esim. Helsingissä, Mäntsälässä ja Joensuussa.

Kahden päivän aivomyrskystä syntyi seuraavat lopputulokset:
· myyjien pitää myydä
· on suunniteltava miten keskeisiä asiakkuuksia hoidetaan

Groundbreaking. Myyntijohtaja otti esille, että pitäisikö puhua juuri asioista jotka ovat jääneet tekemättä. Tuli mieleen, että minä en ole ainakaan pessyt ikkunoita viiteen vuoteen. En tiedä mitä rästejä muilla on.

10 asiaa, jotka erottavat onnelliset ihmiset onnettomista

Jälleen on valmistunut yksi huipputarpeellinen lista maailmaan: 10 asiaa, jotka erottavat onnelliset ihmiset onnettomista. Kun kerta tällainen oli julkaistu laatulehdissä, niin piti ihan pysähtyä hetki pohtimaan tätä luetteloa.

1. Laaja sosiaalinen verkosto

Perheenjäseniä löytyy. Niiden kanssa tulee oltua yhteyksissä, kun joltain on esim. murtunut nilkka tai kun joku on selvinnyt sisäisestä verenvuodosta. Naapurit. Noh. Ruma alaston mies muutti pois viereisestä kämpästä ja tällä hetkellä joku pirtsakka pariskunta on remontoimassa asunnosta vuokrakämppää. Saahan nähdä mikä turaperse tilalle tulee. Ystävyyssuhteita vaalin silloin kun sattuu huvittamaan. Yleensä kausiluontoisesti. Kavereissa on se hyvä puoli, että jos niille kertoo miten huonosti itsellä menee, niin jollain niistä menee todennäköisesti vielä huonommin. Piristää.

2. Omien arvojen mukainen elämä

"Onnelliset ihmiset rakentavat itselleen elämän, joka on heidän omien arvojensa, vahvuuksiensa ja elämäntyylinsä mukaista."

Miten minä en ymmärrä koko lausetta. Pitää palata tähän joskus.


3. Kiitollisuus

Olen kiitollinen hyvästä ruoasta. Jota saa kyllä harvoin. Jutussa väitettiin, että kiitollisuus auttaa selviytymään stressaavista ja traumaattisista tilanteista. Olen havainnut, että vielä parempi apu on punaviini tai Lauviinan ja Vana Tallinnan sekoitus.


4. Optimismi

Onnelliset ovat kuulemma optimisteja, jotka käyttävät energiaansa ja aikaansa asioihin, joihin voivat vaikuttaa ja tietävät, etteivät ikävät asiat kestä ikuisesti. Nyt ollaan samaa mieltä. Kaikkihan kuolevat joskus.


5. Auttaminen

Toisten auttaminen ja vapaaehtoistyö tekee onnelliseksi. Kilteissä teoissa on se hyvä puoli, että ne auttavat paitsi muita, myös itseä. Tämä on faktaa. Hain kaverin kaksi kertaa Kuopiosta baarista ja viime viikonloppuna sain neljän jälkeen aamuyöllä kyydin häneltä kotiin. Ja söin vielä neljänneksen sen pitsasta. Yritti kyllä pistää hanttiin.


6. Raha ei tarkoita kaikkea

Rahalla ei meillä ole hirveesti painoarvoa, koska sitä ei ole juuri koskaan. Kukkaro on kevyt ja tili tyhjä.


7. Terveet selviytymisstrategiat

Onnelliset ihmiset miettivät, mitä he voivat oppia vaikeuksista. Minulle on jäänyt päällimmäisenä mieleen se, ettei kannata luottaa keneenkään.


8. Terveydestä välittäminen

Terveydestä huolehtiminen voi olla liikunnan lisäksi myös osallistumista asioihin ja ylipäätänsä innokasta suhtautumista kaikkeen, mitä tekee. Erityisen innostunut olen syömisestä ja juomisesta. Kananmuniakin saa kuulemma nykyään syödä niin paljon kuin lystää, oli kolesterolia tai ei. Heti kun huomasin uutisen, paistoin kolme munaa.


9. Henkinen kasvu

Ne, jotka uskovat, että on olemassa jotain itseä suurempaa, ovat onnellisempia kuin muut. On tämäkin viisaus. On olemassa paljonkin minua suurempia juttuja. Esimerkiksi anoppi.


10. Elämällä on selkeä suunta

Suunta löytyy. Koko ajan pyritään sinnikkäästi veloista eroon ja yritetään vapauttavaa lottovoittoa.

Vapaa-ajan suunnitelmia

Minä: "Hei mitäpä tehtäis tänään, kun kello on 17:42 ja ollaan kerrankin molemmat kotona yhtäaikaa?"
Ukko: "En tiiä. Nojaillaan vaikka toisiimme."
Minä: "Ei kai tässä nyt neljää, viittä tuntia vaan pelkästään sohvalla maata?"
Ukko: "No tottakai! Sehän on just parasta."

10 kuvaa kerran kuussa - 2 kk tilannepäivitys

Suuren suosion saanut 10 kuvaa kerran kuussa -raportti saa nyt jatkoa. Ensimmäisen kuukauden jälkeinen tilanne täällä.

1 Olohuoneen lattia

 

 

 

 

 

 

Tilanne on hallinnassa. Huomatkaa uutuutena viihdepaketin laitteistoon kuuluva verkkopiuha, joka ei ollut riittävän pitkä kulkeakseen listan alla koko matkan.

 

2 Lipaston päällinen

Maanäytteet on lähetetty ja olohuoneen valaisimen polttimo vaihdettu. En olis kyllä ikinä uskonut.

3 Eteinen

Pientä taantumista havaittavissa. Kirjekuori, kaksi päähinettä ja tunnistamaton todennäköisesti sähköasennuksiin liittyvä osa ovat tulleet kehiin.

4 Yöpöytä ja lähialue

Tältähän se aina näyttää. Mitähän minä oikein odotin. En jaksa edes luetteloida enää tavaroita. Päiväpeite ei ole paikallaan, koska koira kusi siihen. Taas.

5 Käyttövaatteet

Joo-o.

6 Muu materiaali

Kiivaasti on huipputärkeitä messuesitteitä selailtu...

7 Ruokapöytä

Heikkona hetkenä motkotin erinäisistä julkaisuista ja dokumenteista, joita oli taas levitelty pöydälle. Miehen ratkaisu oli näköjään niiden pinoaminen. No, näyttäähän tuo hallitummalta kuin ennen.