Ei ole lastenkutsut niin kuin ennen

Avomiehen siskon eskari-ikäinen poika vietti syntymäpäiväjuhliaan lauantaina. Minut pyydettiin juhlajärjestelyavuksi ja lähinnä kutsu kävi siltä varalta, jos penskat ovat liian tulessa ja niitä pitää rauhoitella. Minä olen se tyyppi, jota käytetään lasten uhkailussa tehokkaasti avuksi: "Jos et nyt heti lopeta tuota, niin pääset tätin luokse yöksi.". Jotain hyötyä minustakin.

Täytyy sanoa, että en ole kyllä koskaan ollut tuommoisilla lastenkutsuilla. Okei, en ole kovin monilla kyllä ollutkaan, mutta mulla oli asiasta vähän erilainen käsitys. Synttärisankari oli kutsunut kekkereihin seitsemän eskarikaveriaan. Näistä muutama ei päässyt tulemaan sairastumisen takia. Ne, jotka tulivat, olivat ihan supernörttejä. Sori vaan jos joku tässä pahoittaa mielensä, mutta ne oli niin toivottoman oloista sakkia että ei helvetti. Tyypit piti erikseen käskeä eteisestä lastenhuoneeseen leikkimään kun eivät uskaltaneet mennä kaverinsa huoneeseen itse. Leikkihuoneessa oli niin hiljaista, että oli pakko käydä välillä kurkkaamassa mitä siellä oikein tapahtuu. No, päivänsankari leikki yhden pojan kanssa lattialla ja loput tuijottivat vieressä eivätkä sanoneet mitään, tehneet mitään, osallistuneet mihinkään millään tavalla. Seisoivat vaan siinä tumput suorina. Manaajaa olisi tarvittu.

 

Kuvan lapsi ei liity tapaukseen, vaikka näyttääkin ihan siltä.

 

 

 

Ei siinä mitään, laitettiin mamman kanssa pöytä koreaksi tuon hillittömän leikkimisen aikana. Kutsuttiin ipanat herkkuja syömään. Bileiden priimusmoottorit, eräät kaksoset, eivät uskaltaneet edes pöydän ääreen ilman, että viiteen kertaan erikseen pyydettin. Nämä ovat kuulemma sellaisia tapauksia, jotka eskarissakin viestivät hyvin monipuolisesti: peukku ylös tarkoittaa kyllä ja peukku alas tarkoittaa ei. Tarina kertoo, etteivät ole nähneet juuri ketään ihmisiä ensimmäisten kolmen elinvuotensa aikana. Voi jumalauta. No, siinä ne sitten turpa kiinni söivät herkkunsa ja joivat limpparinsa. Mietin, että ehkä sokeri saa nämä bileet käyntiin.

Toisin kävi. Kaksi tuntia sitä festivaalia kesti ja sitten vanhemmat tulivat hakemaan lapsiaan pois. Yksi vanhemmista suostui jäämään kahville ja toi mukanaan pari nuorempaa mukulaansa ja jostain syystä näiden kanssa synttärisankari sai sitten leikit käyntiin. Ne kun perkele puhuivat ja osallistuivat toimintaan.

Hulvattoman leikkitapahtuman lopuksi nämä muutamat juhliin tulleet kuokkavieraat ja itse synttärisankari halusivat polttaa jättikokoisia tähtisadetikkuja. Sisällä. Jostain syystä kohokohta siirrettiin ulkotiloissa pidettäväksi. Lähdin tässä vaiheessa kotiin, mutta jäin miettimään sitä, että jos susien kasvattamien kaksosten nähden olisi tähtisadetikkuja sytytetty, olisivat varmaan säikähtäneet ja juosseet metsään.

Kyllä pitää tuolle pojalle uusia kavereita löytää ja vähän nopeesti.