Ennen lapsen syntymää oletuksena oli, että nukumme vierekkäin, vauva on omassa punkassaan ja untakin saadaan.
Todellisuudessa isi nukkui vähän, äiti ei ollenkaan ja vauvaa piti puljata viereen ja pinnikseen lukemattomia kertoja yön aikana. Helvetin rentouttavaa. Ei ollut sellaista ääntä tai melkein-ääntä kämpässä, ettei se hereille havahduttanut.
Pahimmassa koomassa tuli kerran jätettyä syötön jälkeen vauva viereen. Siitä se ajatus sitten lähti.
Ja mies samalla. Yh-petiin siirtyminen lyhytaikaisesta perhepetikokeilusta tapahtui aika sukkelaan. Näihin aikoihin aloin saada joitakin tunteja nukuttua putkeenkin. Isimies aamuisin omasta kammarista ylös kammetessaan venytteli ja kehui miten hyvin tuli nukuttua ja äitihenkilö muisteli taas kerran rikosprofilointisarjaa, jonka mukaan naamaan puukotus kielii intohimomurhasta ja kohdistaa epäilyt välittömästi puolisoon.
Vajaan kolmen kuukauden kohdalla vauva kykeni pienistä mitoista huolimatta valtaamaan käytännössä koko sängyn ja huitoi ja potki läpi yön. Ei enää nukuttanut.
Seuraavaksi tuli ahaaelämys pinniksen toisen laidan poistamisesta, mikä yhdistettynä vauvan pidempiin yöuniin ja äidin kovaa vauhtia kehittyviin riipputisseihin toisi perheen uudelleen yhteen.
Siinä kävi yhden yön kokeilun jälkeen näin.
Oppaisiin ja artikkeleihin soisi korjattavan nukkumisjärjestelyt-käsitteen sanalla järjestelyt.
Aikoinani mietin paljonkin eri keinoja murhata mies siten että sokeakin näkisi otsallaan että kyseessä on väsyneen ihmisen teko. Toteuttamatta jäi. Oli liian väsy. Poika lakkas nukkumasta vieressä 8 vuotiaana. Ei siis tarvi lähteä unikaveriksi rippikouluun tai armeijaan. Lohduttaahan se. Vähän.
VastaaPoistaMeillä neito kanssa nukkui mun vieressä 6-vuotiaaksi ja isäntä siinä samalla omassa pinkissä kammarissaan. Kaikki sai hyvät yöunet, joka oli oikeastaan tärkein päämäärä. Muutama vuosi sinne tänne, nukkuminen on tärkeintä. Ei se, missä kukakin nukkuu.
PoistaTolleen se suunnilleen meni meilläkin.
VastaaPoistaLapset kävivät meidän sängyn jalkopäässä juttelemassa ja ottamassa vauhtia nukahtamiseensa (nukahtivat) viellä 19 vuotiaina...
Mitä mä just luin? xD
PoistaJuu, täällä myös 14 v. tulee joka ilta just, kun olen nukahtamaisillani, äidin ja isin väliin riehumaan, mellastamaan ja nipistelemään. Tissiä se ei kyllä enää vingu onneksi. Esikoinen lopetti samat riitit jo joskus yhdeksänvuotiaana. Molemmat olen imettänyt viereen, ja isänsä on saanut valita, nukkuuko sohvalla vai kantapää silmässä.
PoistaKannattaa laittaa isi vuoroöin hommiin eli pumpattua maitoa/korviketta hollille ja itse menet nukkumaan muualle. Voi vaatia opettelua äidiltä että osaa nukkua erossa vauvasta mutta helpottaa zombeiluun ja tuo hieman perspektiiviä isukille vauva-ajan realiteeteistä. Ja ihan turha isin vedota "kun olen töissä niin on nukuttava et jaksaa". Ei ne kestäis kotonaoloa puolta päivää pitempään, sen verran rankempaa se on.
VastaaPoistaJust testailen nukkumista toisessa huoneessa. Sain mä tunnin nukkua ja unenkin näin ennenku herätys tuli :D
PoistaEi tässä mittään, ainoa on ettei saa uudelleen unta kun kerran herää, olipa syy mikä tahansa. Arvelin kokeilla johtuuko tämä niistä pienistä ihanan kahinoista vieressä mutta ehkä ei sittenkään.
Ei se isäntä protestoi kokeiluja. On hyvä ihminen. Ja töitä on meillä tehtävä, oli arki tai pyhä, päivä tai ilta.
Jos nämä kokeilut korjaa ukon rytmiä niin että saa unen päästä kiinni ennen yhtä, niin se ois hyvä. Heräis kato töihin vähän aiemmin ja olis pihassa siten myös aiemmin. (Tai saisi "lisätyötunteja" :D )
ihanan = ipanan
PoistaHauska automaattikorjaus sinänsä.
Aargh. Kiitos päivän huutonauruista. Onneksi oma lapseni nukkuu jo omassa huoneessaan (3v). Tsemppii!!!
VastaaPoistaTänks!! :)
PoistaJoo, meilläkin lapset nukkuu jo ihanasti omassa huoneessaan. Jonne muuten minäkin siirryn joka ikinen yö nuoremman (kohta 3 v) viereen... Ja isäntä kääntää kylkeä yksin parisängyssä... Ei mutta tsemppiä, kyllä ne jotkut lapset oppii nukkumaan itsekseen jo ennen yläkoulua ;) Ei teillä oo enää pahakaan nakki edessä. Muuten ehkä suurin huijaus mihin oon törmännyt on nää vauvojen käyttöohjeet mitä neuvolasta jaettiin. 3 kk iästä alkaen lapsi voi nukkua kokonaisia öitä, siinä sanottiin. Niin. Voi. Ekan lapsen kanssa sitä ei tajunnut, että paino on hyvin vahvasti sanalla VOI. Hyvin vahvasti.
PoistaToisen ahdingolle ei saisi nauraa, mut oli pakko. Anteeksi. Loistava kuvitus!
VastaaPoistaMä oon aika ylpeä monitaitoisuudestani.
PoistaValaiseva ja analyyttinen kaavio.
VastaaPoistaTästä puuttuu se vaihe, kun vauva valtaa sängyn, niin äiti pakenee pinnasänkyyn. Isä nukkuu tässä vaiheessa muualla.
OP
On jotain mitä oottaa!
PoistaHieno taidetta, tämän katsomisesta voisin maksaa. Joko stand-uppina tai HAMissa.
VastaaPoistaLahjani ovat moninaiset.
PoistaHahaha! Erinomainen jarjestelykaavio! Tykkaan erityisesti pitkasta tissista, joka ylttaa pinnasankyyn asti.
VastaaPoistaMeilla on reilussa kahdessa vuodessa edetty tilanteeseen, jossa isanta kuorsaa viattoman onnellista unta parisangyn molemmilla puolilla, ja lapsi (selvasti isaltaan perimilla geeneilla) narskuttaa hampaitaan ja puhuu unissaan poikittain koko vierassangyn leveydelta. Kun pinnasangyn patjan livahuttaa lattialle, siina pystyy ketterahko vaimoihminen hyvin silmaluomiaan lepuuttamaan monta minuuttia. Onneksi paasee paivittain toihin lepaamaan.
Kiitos muutenkin erinomaisesta blogista – olen huutonauranut saannollisesti jo vuosikausia. ;)
En malta odottaa että päästään taas uusilla tavoilla paskottelemaan yöunet. Esimerkkisi vaikuttaa erityisen ilahduttavalta.
PoistaKiitän että olet jaksanut seurata ja lukea. Hyvä maku!
Meillä ollaan vaiheessa isäntä reunassa, (miten voikaan 197cm ja 125kg mahtuakin niin pieneen tilaan!) vauva mun paikalla ja minä selkä pinnasängyssä.
VastaaPoistaJa koska omatunto soimaa edelleenkin esikoisen omaan huoneeseen 9kk iässä siirtämisestä niin tämä versio 2.0 saa nukkua niin pitkään äitin kainalossa kun tahtoo.
Meillä isäntä vihjaili pinnasängyn pohjan kestävyydestä kun olin reunalla imettäessäni. Vika on luonnollisesti heikossa materiaalissa, ei minussa.
PoistaMikä meni vikaan ku siirsit omaan kammariin?
Kyllä mä olen nukuttanut ja imettänyt vauvaa ihan siellä pinniksessä kaikkien laitojen sisällä, ja joskus itsekin sinne nukahtanut. Niska vähän kipeytyi, mutta kyllä ikean sängyn pohja hyvin kestää yhteensä 60+ kg nukkujia.
PoistaKiva kuvitus. Lisäksi kuvaan kuuluu, jos useampi perheenjäsen, että joku tai jotkut nukkuu jaloissa poikittain. Meillä uusioperheessä vanhemmat lapset nukkuivat vielä patjoillaan lattialla sängyn molemmin puolin. Oli pieni makuuhuone ja tunkkainen ilima ja toinenkin makuuhuone. Jossain vaiheessa tuli mitta täyteen ja isommat siirtyivät omiin sänkyihinsä. Vauvan ollessa 9 kk siirsin hänet omaan huoneeseen ja laitoin itselleni korvatulpat ja kaikki ovet siitä välistä kiinni. Silti heräsin hänen ääniinsä.
VastaaPoistaOlisin lisännyt koiran jalkopäähän mutta unohtui kun tuli joku vikatilanteen selvittely.
PoistaOn se kätevää kun teillä oli lapset sängynvierusmattoina. Oletko Niksi-Pirkkaan laittanut?
Loppuukos se ääniherkkyys "sitten joskus"?
No ei ole Niksi-Pirkassa mainittu, lapset vaan halusivat "vahtia" uutta isää. Ja ääniherkkyys on edelleen mutta korvatulpat on taivaan lahja, ettei jokaiseen änähdykseen herää.
PoistaMeillä oli yhteen aikaan kuvio sellainen, että isäntä nukkui omalla puolellaan, kaksi ipanaa hiippaili yön aikana siihen meidän väliin. Potkivat vain minun suuntaani. Nukuttua sain asettumalla jalkopäähän poikittain. Toimi sekin.
VastaaPoistaNaapurin viisilapsisen perheen emäntä vinkkasi tuon "jalkopäässä on yleensä tilaa" konstin. Tiesi mistä puhui.
:D Ei saatana. On sulla pitkä pinna ollu.
PoistaHahaa, tutulta näyttää ja kuulostaa :) Tästä seuraava vaihe onkin sitten kun mukeloita on kaksi (?!): Illalla kaikki asettuvat omiin sänkyihinsä nukkumaan, vanhemmat pari- ja lapsukaiset kerrossellaiseen. Jossain vaiheessa pienempi lapsi herää ja tulee äitin ja isän keskeen, jolloin äiti havahtuu ja huomaa tulevansa potkituksi ulos omasta sängystään ja siirtyy kuopuksen sänkyyn. Tästä seuraa se, että esikoinen herää, käy vessassa ja siirtyy myös nukkumaan äitin ja iskän sänkyyn, jolloin kuopus huomaa, että äiti on häippässyt ja haahuilee äitin viereen omaan sänkyynsä. Tästä taas seuraa se, että äiti huomaa taas nukkumatilansa huvenneen ja siirtyy yläpetille nukkumaan kun se nyt kerran on vapaa ja lähempänä kuin oma sänky. Sänkyleikki voi päättyä tähän tai jatkua vielä muutaman kierroksen... Huom! Vain perheen isä ei osallistu tähän leikkiin vaan nukkuu hyvin omalla paikallaan läpi yön :)
VastaaPoistaTätä rallia oli muutama vuosi, lisämausteensa näihin yösessioihin antoivat sairastelut... Nyt onneksi tenavat alkavat muuttaa omilleen ja äitikin saa nukkua omaa katkonaista keski-ikäisen untaan :/
Tsemppiä sinne vaan ja kiitos hauskoista lukuhetkistä!
Ihana nukkumiskaruselli! Pitäisi joku tutkimus tehdä miesten unenlahjoista. Saa olla kaikenlaista kahinaa ja meteliä ja kuorsaus kuuluu.
PoistaTunnen syvää tyydytystä kun luen tätä. Joku muukin on siis todistetusti kokenut vauva-ajan samanlaisena infernona kuin minä! Muistikuvani eivät liioittele. Ja viiden vuoden unettomuus yhtäjaksoisesti on aivan syvältä, vaikka vauvat ovatkin aivan ihania. Meillä vauvan isosisko nukkui jalkopäässä koiran paikalla.
VastaaPoistaKyllä nyt osaa arvostaa kunnon yöunia!
PoistaSiis joo, on tää touhu usein plussan puolella, mutta kuka sellaisia postauksia jaksaa lukea?
Kiitosta vaan jälleen kerran makeista nauruista :D Kovin tutulta kuulostaa, samat kaaviot on tullut käytyä läpi esikoisen ja kuopuksen kanssa.
VastaaPoistaMukana meidän pyjama bileissä ovat lisäksi olleet lainalapseni (aviomieheni lapset), kuka jalkopäässä tai sängynvierusmattona. Ompa joku nukkunut ylävartalo patjalla ja alavartalo polvillaan lattialla, toimii! Myös nukkumiskaruselli on käyty läpi neljän sängyn kautta omaan takaisin jne. Mies hakee nukkumaan ryhtyessään edelleen paikkansa pyörähtämällä vähintään kolme kertaa paikallaan kuin koira konsanaan ja asettuu asentoon X vetämään ilmaa äänihuulien läpi täysin palkein häiriintymättä mistään ympärillä tapahtuvasta. Ympärille ja jalkopäähän asettuvat enää hampaitaan pirullisesti narskutteleva ja kuorsaava kuopus, kolme kissaa, gerbiilit, marsut ja akvaario. Itse yritän muita häiritsemättä nukkua 10 cm reunakaistaleella hengettömänä kuin ruumis, heräten aamulla samasta asennosta kuin mihin hipi hiljaa nukkumaan mentäessä asettauduin. Näillä menty jo 15 vuotta! :D
"Itse yritän muita häiritsemättä nukkua 10 cm reunakaistaleella hengettömänä kuin ruumis, heräten aamulla samasta asennosta kuin mihin hipi hiljaa nukkumaan mentäessä asettauduin."
Poista:D :D reps kops
Nyt meinas mennä sohva pilalle, kun ihan vaan vähän nauratti! Se oiskin ollut ns. omaan pesään kuseksimista, sillä oon nyt julmasti hyljännyt öisin hilluvan pienokaisen ja asettunut sohvaan nukkumaan. Ja vasta aamuyöllä hipsin hiljentämään pienen diktaattorin, kun hän kovaäänisesti ilmoittaa heränneensä. En tiiä uskaltaisko jopa mennä tuonne man caveen nukkumaan...9 kk ja palataan tuohon ekan kuvan tilanteeseen. + tietty uhmaikäinen diktaattori.
VastaaPoistaÄlä vaan mene muuttamaan mitään jos nykymeno toimii! Se olisi virrrrhe.
PoistaPakko palata vielä tähän, sillä vauva omassa huoneessa-menetelmä todella toimii! Ja oon siirtynyt jo ukon viereen man caveen. Tosin viime yö taas sohvalla. Koska mahatauti. Ihana lapsiperhe-bonus on se!
PoistaSeuraava vaihe voi olla myös se, että pinnasänky lapsineen siirretään omaan huoneeseen. Tästä seuraa nopeasti se, että pinniksen viereen siirretään 60cm taittopatja. Aamulla on mukava herätä patjan "reunalta", kun vauva on vallannut patjan.
VastaaPoista