Pääsin tekemään munkkeja ekan kerran evöör, lammasfarmarin kanssa tietennii. Se aina jaksaa touhua kaikenlaista perinnejuttua. Kyllä meilläkin kotona joskus munkkeja paisteltiin, mutta lasten oli syytä pysyä siitä hommasta kaukana, ettei käryä paikat ja nahkat. No, parempi opetella myöhään kuin ei milloinkaan.
Munkinpaisto meneekin sujuvasti siten, että annetaan ensin yleiskoneen tehdä taikina. Alustetaan taikinasta liian kovaa ja hyödynnetään auringonvaloa, kissojen ruumiinlämpöä ja vesihaudetta, että saadaan taikinapallot kohoamaan.
Vampyyrikisu, helppo pöydältä poistettava!
Seuraavaksi sulatetaan miedolla lämmöllä kookosrasva kattilassa. Sitten vaihdetaan kattila pienempään, koska ilmeisesti öljyä pitäisi olla kattilassa muutama sentti kahden sentin sijaan, jotta munkit mahtuvat kiehumaan.
Kun rasva on sulanut, etsitään paistolämpömittaria, jota ei kiinteistöstä löydy. Ajetaan hakemaan paistolämpömittari kotoa.
Rasvan tulee olla 170 - 185 -asteista. Käytetään ensimmäiseen munkkiin alempaa lämpötilaa, jolloin saadaan mukavasti kookosrasvalla kyllästetty koemunkki. Jos on ummetusta, niin suosittelen.
Sovitaan, että ei sokeroida läheskään kaikkia munkkeja, koska litran taikinasta tulee niin paljon. Unohdetaan tämä ja sokeroidaan kaikki.
Pino #1.
Maistellaan munkkeja ja todetaan, että vaikka eivät ole raakoja ovat silti jostain syystä taikinaisen makuisia. Syödään muutama lisää jotta asiaan saadaan varmuus. Toivotaan kovin, että jäähtyessään munkeista tulee parempia.
Isä antoi munkeille täydet kymmenen pistettä. Minä luotan tähän arvioon, koska isä on kuitenkii antanut rakentavaa palautetta meidän ruisleivistä pariin otteeseen.
Valtavan energiapiikin ansiosta jaksoimme hakea tänään pehkuja ja kauraa. Ja vieläpä kaikki paimenkoiran talven aikana syömät luutkin kerättiin yhteen ja ajettiin ne mehtään.
Tuotiin myö sille uusia luita tilalle, tyrmistys muuttui iloon.
Iltakahvilla tuli suunniteltua navetan järjestyskin uusiksi. Kuvassä näkyy, kuten varmaan huomaattekin, uusi pässilä, toimivampi käytäväratkaisu, lampolan laajennusosa ja paikka pyöröpaaleille.
Se on vaan toteutusta vaille valamis sitten. Onpahan kesäksi jottain ettei käy ihan tylsäks.
Joskus muinoin kaikissa munkkiresepteissä oli, että leivotaan maitoon. Sitten se loppui ja nykyään resepteissä on nesteenä vesi. Maku ei kuitenknaan ole sama.
VastaaPoistaAinekset pitää oikeasti punnita eikä käyttää mitään desimittoja.
Jos taikinaan laittaa salaa hippusen raastettua sitruunankuorta, niin kaikki eukot ihmettelevät, että miksi munkki ei maistu samalta vaikka käyttää samaa reseptiä. Salaisuus pitää säilyttää.
Yleisin moka on laittaa liikaa jauhoja. En tiedä miksi, mutta näin tekevät myös leipurioppilaat ennen kuin uskovat, että mestari on oikeassa :)
Parhaat munkit paistuvat kokki-merkkisessä naudantalissa tai provencelaisessa sianihrassa. Rypsiöljy on homoille.
Mikä siinä maidossa on siis vikana? Maitoa ehdottomasti käytetään!
PoistaToi pohjapiirros tuo uskoa tulevaan, luulen?
VastaaPoistaJoo siitä vois vaikka t-paidat painattaa. Pitää olla suunnitelmia. Niistä harva toteutuu, mutta aattele sitä riemua niistä muutamastakin.
PoistaTuossa T-paitakuvassa on kyllä ideaa. Ajattele, mitä kaikkea ikiliikkujan ja puuliiterin väliltä niihin kuviin onkaan piirrelty.
PoistaEnnen oli pöllilupi-askin kannet, tulevaisuudessa teepaidat.
Ja eiku painamaan.
Ite tein churroja kun tuo luteenillinen ei käy mitenkään päin. Riisijauhoon. Piti lusikoida öljyyn ja sitten näyttivät ihan sammakoilta. Mutta hyvejä olivat kun kaikki mänivät.
VastaaPoistaJumalauta. Churrothan on ihania ja nyt siis niitäkin periaatteessa osaa tehdä. Ei juolahtanu mieleen! Mmmm...
PoistaMinäkin tein vappuna mitä huvitti. Ennen vanhaa vappu oli paskan ajo päivä. Oli oikein perinne. Mutta nyt on navetta tyhjä, jäi se perinne pois.
VastaaPoistaSen verran rymysin , että ajeltin poikkii kanssa vappuajelu. Tai olhan siinä mukana muutama naes-immeenekin omilla pyörillä.
Savon mualla käättii Hotelli Herttuassa brunssilla.
Semmonen 350 km lenkki tuli, kun ajetti kaeken mualiman pikkutiet. Kiirettä ee ollu , tää ikäsen pittää ajjoo noppeusrajotuksiin mukkaan.
Ah, paskan ja kusen haju pellolla. Sitä kesti joitain päiviä, ehkä viikko. Joka kerta tyrmistys kotiin pyöräillessä :D
PoistaTeidän vappu kuulosti upealta. Herttuassa on joskus tullu käytyä. Vanhempia vuorotellen sinne kuntoutukseen raahasivat ku oli selkäleikkauksia ollunna.
Oo, koirakuva naamakirjasta tuttu. Siinä oli mahtava teksti lisänä. :D Meidän huudseilla haukkuu samanlainen koira.
VastaaPoista