UMK 2015

Eilen illalla otin kaukosäätimen hallintaani ja laitoin näkymään UMK-finaalin. En pysty selittämään, mutta minun on pakko katsoa Euroviisut ja nykyään näköjään myös kotimaan karsintojen finaali.

Periaatteessa ainoa pätevä syy ohjelman katsomiseen oli Pertti Kurikan Nimipäivät. Automatkalla avomies soitti youtubesta tms. kilpailukappaleen ja samaistuin siihen sataprosenttisesti. Aina pitää tehdä töitä, herätä, ei saa syödä karkkia eikä juoda limpparia. Niin. Jumalauta! Tätäkö on ihmisen elämä?

Jos et sattunut katsomaan kyseistä tv-lähetystä, tässä yhteenveto. Skippasin mitäänsanomattomat kohdat.

Suomi goes Bollywood. Tai jotain. Minua huvitti, isää ei. Tuumasi että perkele ja paineli nukkumaan.

Tässä esityksessä jännitti vain mitä mekon alta vilahtaa.

Rakel teki epävirallisen maailmanennätyksen juontojen lapusta lukemisessa. Haastateltavakin voi tsekata kätevästi mikä kysymys on tulossa.

Vasemmanpuoleinen jorkki on ihan päällikkö. Ei sanonut mitään, tuijotti kaukaisuuteen ja osoitti elonmerkkejä ainoastaan kuohuviinilasia hamuillessaan.

Ei ole näköjään enää Suomessa ohjelmaa ilman Aku Hirvikoiraa.

Kuvitelkaa pettymykseni kun gladiaattorit eivät laulaneet, juuri liikkuneet ja rypsiöljypinnoituksessakin oli säästelty.

Esitys meni "ha-ha-ha-ha-ha-ha" ja haastattelu meni "hi-hi-hi-ha-ha-ha". Tasaista suorittamista.

Jouni Aslakin esitys ei jäänyt mieleen, mutta jäin miettimään miten paljon vettä mahtuukaan yhteen ihmiseen.

Voittajat.

Finaalin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen jäsenet olivat tiedustelleet, olisiko voileipiä saatavilla. Minusta validi kysymys. Haluaisin että verorahojani käytetään asianmukaisesti ja eikä anneta immeisten pyöriä nälissään isolla kirkolla.

Euroviisuja odotellessa. Joulukinkku on odottamassa kaverin pakastimessa juhlapäivää.