Kevään merkkejä

Se on kevät nyt. Töyhtöhyypät ovat saapuneet, joutsenet jo ajat sitten. Mäyrä oli tänään lähtenyt liikenteeseen, meillä oli sama lenkkipolku.

Toinen varma kevään merkki on se, että meillä pyörii kulkukissa. Ja että naapurin lemmikkikissa, leikkaamaton puolivuotias uros, tuli havaittua navetan kuppeella yhdessä kulkukissan kanssa. Kohta on heinäpaalien seassa kissa jos toinenkin, veikkaan. Ja tämä puolestaan vaatii toimenpiteitä. Valitettavasti.

Kevääseen kuuluu myös se, että hangen alta paljastuu kaikenlaisia bonusyllätyksiä. Talvella lava-autoni kyydissä kaukaisilta valtion mailta tulleen hirven osia löytyi parin metrin päästä talosta. Ihastuttavaa. On se kumma kun ei ees supikoirille oo kelevannut. 

No. Minähän ne lapiolla kuitenkin kiikutan tuosta johonkin jontkaan, kahtokee vuan.

Ilahduttavin löytö tähän asti ovat hirven korvat, jotka oli sydäntalvella laitettu pönttöön suolaan. Perhotarpeita kato. Nyt nämä ainutlaatuiset perhotarpeet seisovat vedessä ja ounastelen että siinä juhannuksen seutuun haju voi olla aika mojova.

En ole piipahtanut appiukon luona pitkään aikaan (koska välitän vain rahasta). Sinänsä harmittaa, koska siellä vasta löytöjä tekiskin!