Priorisoinnin jalo taito

Avomiehen suvussa ei ole varmaan ikinä ollut reissua, jota ei ole edeltänyt ihan älytön panikointi ja asioiden viime tingassa tekeminen. Kerrassaan upeaa priorisointia saa ihailla joka kerta ja näistä matkajärjestelyistä olen joskus  avautunutkin. Tyypillisesti kikkaillaan talvirenkaiden, katsastusten, matkatavaroiden ynnä muiden kanssa. Tällä kertaa ehkä vedetään pohjat. Siirrytäänpä tarinaan.

Ukkoporukka on jälleen lähdössä Saarenmaalle metsästysreissulle. Puhutaan ehkä kymmenen henkilön seurueesta, jotka erinäisistä syistä matkustavat neljänä eri ajankohtana samaan paikkaan. Kätevää. Avomiehen Audi on lojunut ranchin pihamaalla iskarit paskana arviolta kahden kuukauden ajan. Reissu on ollut tiedossa vähintään yhtä pitkään. Paras ratkaisu tässä tilanteessa on valita reissuajoneuvoksi Audi, vaikka muilla metsämiehillä olisi ihan ajokunnossa ja leimassa olevia pirssejä. Ja vielä parempi idea on jättää auton korjaus suoritettavaksi pari päivää ennen starttia. Vieläkään ei ole kiulu kasassa ja on jo sunnuntai-ilta.

Toinen hyvä kohta osoittaa priorisointia on linkousjärjestelyt. Tämänkin homman voi kätevästi delegoida, mutta kannattaa hoitaa homma niin, että linkous suoritetaan omalla kalustolla ja huolehtia, että kalusto ei ole käyttökunnossa. Minun oli määrä eilen hakea talvilaatuista polttoöljyä kirkonkylältä, mutta sittenpä minun ei tarvinnutkaan, koska appiukko oli menossa joka tapauksessa asioimaan. Lopputulos oli se, että eilen traktori oli sitten kuitenkin hyytynyt kesken lumihommien. Kysyin, että miten ihmeessä. No siksi, että sisuksissa oli kesälaatua. Minä olin että eikö nimen omaan ollut määrä hakea talvilaatua eilen. Oli joo, mutta jätettiin ostamatta.

Kyllähän tällä systeemillä urakka käy paljon näppärämmin. Nyt pitää imaista kesälaadut pois välineistöllä, jotka ehkä ovat tallessa. Ehkä. Eihän tässä mikään kiire ollut lähtöjäänkään, joten on ihan hyvä järjestää ylimääräisiä ohjelmanumeroita.

Lampaat liittyvät myös tähän tarinaan. Näillä näkymin vaikuttaa siltä, että minun pitää joka ilta ajella semmoinen 90 km lenkki, jotta saan elukat syötettyä. Joku puhe oli, että lampaat ois pistetty nippuun jo aika päiviä sitten. Mutta ei. Näin on helpompi. Avomiehen ja appiukon mielestä ois tosi hyvä idea ensi kesänä kasvattaa lihakarjaa minun ranchini niemessä. Sillä tavalla. Elukoita on hirveän hyvä hoitaa sillä mallilla, että vaan ottaa niitä  ja antaa muiden huolehtia niistä. Jos jossain tarvitaan oppituntia delegoinnin taidosta, voin heti osoittaa muutaman ylipätevän kouluttajan.

Samoin isän talon lämmitys taitaa langeta minulle. Onhan ollut jo useita kuukausia tiedossa, että öljykattilan automaattilämmitys ei toimi. Nyt kun reissuun on aikaa 1,5 vuorokautta ja asiasta olen sanonut osapuilleen 82 kertaa, ei vieläkään olla käyty kattilaa ihmettelemässä. Jos työntää lunta, on soiteltava kylän linkomiehiä apuun että pääsen edes perille. Tulevalla viikolla voi osoittautua nelivetolava-auto aika oivaksi hankinnaksi.

Eihän siinä mitään, kyllähän minulla aikaa on. Työpäivän jälkeen on mukava lämmittää taloa kaksi tuntia, syöttää lampaat, putsata aluset ja istua autossa tunnin verran. Voin ajomatkoilla muistella viime kertaa ja vertailla kumpiko on vittumaisempi setti.

Kärppä on muuten vieläkin pakkasessa.