Kaikki paskaks ja uusi esimies kehiin

Luulin, että asiakaspalvelunumeroon soittaminen on vittumaista. Myymälässä asiointi se vasta onkin.

Kävin eilen melkein palvelevassa Elisa-liikkeessä. Myymälässä ei ollut muita asiakkaita. Sain puhelimen toimitettua huoltojonoon ja varapuhelimen käyttööni. Homma vaikutti menneen ihan putkeen. Hyökkäsin semityytyväisenä lounaalle ja huomasin vasta siinä yhteydessä, että sim-kortilta ei ollutkaan siirtynyt mitään yhteystietoja varapuhelimeen.

En tiedä vaadinko liikoja asiakaspalvelulta, mutta olisiko myyjä voinut varmistaa kanssani tämän asian. Etenkin kun olin ainoa asiakas sillä hetkellä.

Eikun takaisin Elisalle. Sinne olikin kehittynyt ihan posketon jono ja ainoastaan yksi asiakaspalvelija oli käytettävissä. Minua flegmaattisesti palvellut nuori mies oli ilmeisesti lounastamassa. Tai häneltä oltiin mittaamassa pulssia. Yritysasiakaskopissa istui yksi myyjä, asiakkaan kanssa tosin, joten hän sai synninpäästön.

Vartin odottelun kohdalla joku mummeli tuli liikkeeseen, katseli hetken ympärilleen ja meni myymälän takahuoneeseen. Myyjät vähän katselivat mutta eivät reagoineet mitenkään. Hetken kuluttua mummo tuli huoneesta pois ja meni matkoihinsa. Yritysasiakaskopin myyjä sai asiakkaansa hyvästeltyä ja näytti hyvin kiireiseltä. Hyppi tulostimelle ja takaisin. Meitä oli jonossa siinä kohtaa neljä ihmistä ja edelleen oli se sama asiakas palveltavana kuin alussakin. Ajattelin että ehkäpä yritysmyyjällä on jotain tärkeää edelliseen asiakkaaseen liittyvää tehtävää, esimerkiksi sopimuspaperien käsittelyä. Kissanvitut. Tulosti takahuoneen ovea varten pääsy kielletty -lapun. Minä katsoin myyjää vaativasti silmiin. Ei tehonnut, luikki takaisin koppiinsa näppäilemään nettiä käsi poskella. Oisko liikaa vaadittu, että edes kääntäisit näyttöäsi niin, että voimme kuvitella sinun tekevän jotain tärkeää.

Noin puolen tunnin jonotuksen kohdalla uusi mummo tuli liikkeeseen. Tällä kertaa ihan asioimaan eikä eksymään. Istui viereeni. Oli selvästi tuskastuneen oloinen ja alkoi hetken kuluttua avautua, että eikö täällä oikeasti ole muita kuin tuo yksi henkilö palvelemassa. Sanoin että ei näytä olevan. Mummo  oli hetken hiljaa. Sitten jatkoi että mitenkähän nuo reagoisi, jos hän alkaisi viskellä puhelimia telineestä maahan. Saisiko sitten palvelua. Sanoin, että kaikki paskaks vaan. Aloita sinä, minä otan kuvia.

Ei aloittanut. Petyin.

Kolmen vartin odottelun kohdalla ja parkkisakkouhan realisoitua hyökkäsin netissä edelleen surffailevan käteensä nojailevan yritysasiakasmyyjän luokse ja pyysin palvelua. Täysin odottamattomasti mies nosti perseensä penkistä ja haki takahuoneesta minua aiemmin palvelleen flegmaattisen myyjän. No lopputulos oli se, että kontakteja ei saanut siirrettyä Nokian puhelimesta Nokian puhelimeen, koska niissä sattui olemaan eri käyttöjärjestelmät. Turha reissu.

Suosittelen Elisalle suuren maailman tyyliin tehtäviä Secret Customer tai Pomo piilossa -tyyppisiä lähestymisiä, voisi olla ihan avartavaa. 

Ja tuo mummo pitäisi palkata myymälän esimieheksi ensi tilassa. Laittaisi nuoret miehet ruotuun.