Ilokseni myös ilmoitan, että paikallinen ja palveleva rautakauppa lahjoitti minulle muutaman tuotteen, jotka pääsevät myös mukaan kilpailuun. Huomauttaisin, että kyseiset palkinnot ovat paljon parempia kuin tuommoiset aateekoo-ja-intternetti -läyhäkkeet.
Palkinnot parhausjärjestyksessä:
1. Saunavalosetti, kotimainen
2. Peili ja käsilaukkupidike (väri: pinkki, tyyli: bling bling)
3. Peili ja käsilaukkupidike (väri: turkoosi, tyyli: bling bling)
4. Vapaavalintainen matkapuhelin tai tabletti yrityksen valikoimista
Megakilpailuun pääset mukaan seuraavasti:
1. Kirjoita tähän kirjoitukseen kommentiksi noloin tilanne, johon olet joutunut
2. Jätä kommentti joko Blogger-tunnuksellasi (otan yhteyttä blogisi kautta) tai ilmoita sähköpostiosoitteesi
(Nimimerkkimallissa saattaisi olla useampi samalla nimellä kisassa mukana ja olisipa ikävää, jos peiliä ja käsilaukkupidikettä tavoittelisi lopulta kahdeksan erillistä Jormaa. Mutta eiköhän näistä järjestelyistä huolimatta tämäkin kisa saada vielä jotenkin sekaisin ja ryssittyä.)
Arvovaltainen raati kokoontuu arvioimaan vastauksia ja valitsemaan parhaat noloudet su 27.10.2013, joten pistähän tohinaksi.
Vaihto-oppilasvuoden kliimaksi yhdysvalloissa. Koulun valmistujaiset ja kiitospuhe monituhatpäisen jäähalliyleisön edessä englanniksi. Menin ikäänkuin henkseleitä paukutellen tilanteeseen, ja olin valmistautunut tilanteeseen psyykkaamalla itseni virheettömään kielenhallintaan, olihan takana kokonainen kouluvuosi ja High School -murrekin oli vahvasti hallussa. Lavalle, mikrofonin eteen kavutessani korvissa suhisi, naama vaihteli kuolonvalkean ja paloautonpunaisen (Fire Truck Red) välillä ja suussa tuntui kun siellä olisi pyörinyt kotosuomalainen helvetin porteilla keitetty pottu. Suusta sain jotain englannin, suomen ja savonsekaista mongerrusta jonka päätteeksi sain vaisut aplodit, ikään kuin sääliksi. Poistin itseni lavalta, laskeuduin paitsi rappuset, myös kuvainnollisesti kahdeksan kerrosta jäähallin lattian alle. Hyvää tässä oli se, että tuon tapahtuman jälkeen koulu oli ohi, sain pian vaihtaa maata (enkä siis tavata näitä ihmisiä isäntäperhettä lukuunottamatta enää koskaan), sekä se että tuona herran vuonna 1999, ei ollut tietoakaan mobiilihimmeleistä joilla tämä häpeätahra olisi ikuistettu Internetin ikuiseen arkistoon. Kenties tästä on jossain joku nauhakin, mutta toivon sydämmeni pohjasta ettei sitä kukaan. koskaan. Löydä. Olen puhunut. Jag har talat.
VastaaPoistaKyllähän tuo tuommoinen Kodak golden moment ois ollut.
PoistaJa heitit toisen nolon perään - unohdit laittaa tunnistetietosi :D (Blogger-tili, jos sulla on oma blogi tai sähköpostiosoite -> muutoin en luotettavasti tunnista kilpailijoita)
Ja osoitehan on; bluesmaster1980 (miumau) gmail piste kom. Noloa tämäkin.
PoistaVau! Vuodessa blogiasi on luettu ainakin 1,3 miljoonaa kertaa. Se on todella huikea saavutus!
VastaaPoistaNoloja tilanteita on varmasti on ollut useita, mutten muista näin äkkiseltäni kuin vain yhden joulutarinamme juuri, kun joulu on taas tulossa.
Joka joulu olen ostanut aina 5-10 kilon kinkun ja paistanut 5-12 tuntia kinkun painon mukaan. Jouluna 2004 vietin ensimmäisen joulun kahdestaan uuden miesystävän kanssa ja lapset olivat isänsä luona. Olin ostanut vain kaksikiloisen kinkun vain meitä kahta rakastavaista varten.
Lykkäsin kinkun uuniin ja koristelimme kahdestaanjoulukuusta, katsoimme elokuvan ja puuhasimme jotain muutakin, kunnes alkoi palaneen käryn haju ilmestyä asuntoon. Ryntäsin keittiöön ja otin kinkun uunista ulos. Se oli hiiltynyt ihan mustaksi ja ihmettelin moista, kunnes katsoin kellosta, koska olin laittanut kinkun uuniin. Aikaa oli vierähtänyt viisi tuntia totutusta tavasta, kun sitä kinkkua piti paistaa noin kaksi tuntia. Me rakastuneet yritimme löytää lihaa siitä mustuneesta kinkusta ja siitä ei jäänyt melkein yhtään lihaa jouluaterialle. Kaupat olivat jo kiinni. Siispä meidän joulupöydältä löytyi vain perunoita, joulusalaatteja ja joululeipä. Kaiken kukkuraksi yksi kynttiläastia räjähti rikki ja siitä meinasi tulla tulipalo, jos vastarakastunut mieheni ei olisi ehtinyt sammuttaa kynttilän ja samassa hänen kulmakarvansa paloi, kun hän sammutti kynttilän.
Joka joulu olemme saaneet nauraa tälle ensimmäiselle joulullemme ja edessä on 9. joulu.
Mahtava joulu! :D Yleensä kulmakarvojen palaminen yhdistetään juhannukseen, ainakin täällä päin.
PoistaOlin ihan varma, ettei se mies jatkaisi enää kanssani, kun hän näki, miten hyvä kinkunpaistaja olin, mutta onneksi hän on yhä kanssani ja naurua on riittänyt monesta tilanteesta.
PoistaNiin, tänä iltana päätin aloittaa lukemaan blogiasi ensimmäisestä postauksesta lähtien ja kuudennen postauksen (24.10.2012) jälkeen vatsalihaksiin sattuu jo. Onneksi olen yksin kotona koiran kanssa, niin saan nauraa röhöttää mielin määrin ja pissiä housuihin satoja kertoja. Miten mää selviän tästä luku-urakasta? Mahtaa ukko ihmetellä iltavuoron päätyttyä, mitä vaimo on touhunut koko illan, kun häntä odottaa hysteerinen, hikinen, vatsalihaksia pitelevä ja pissalle haiseva vaimo?
PoistaKiva, että kelpaa! t. pikkuhuora :D
PoistaOksensin Hannu "Sami Kapasen isä" Kapasen kengille tai ainakin hyvin lähelle sammuneena umpikännissä erään kopiofirman tarjoamalla korruptioreissulla JYP-KalPa -peliin. Tuskin tarvitsee enää osallistua Hannes Kapasen isännöimille KalPa-iltamille :) Onneksi ko. reissun tarjonnut firma maksoi myös pikkubussin siivoamiskulut, eikä tarvinnut omaa kuvetta kaivaa...Hieman nolotti seuraavana työpäivänä soitella tuohon firmaan ja pyydellä anteeksi. Työkaverit muistelevat asiaa vieläkin lämmöllä ajoittain, vaikka aikaa on jo kotvanen kulunut.
VastaaPoistaIhan aiheesta vittuilevat. *reps*
PoistaToimiessani luottamusmiehenä keskustelimme sähköpostitse muiden luottamusmiesten kanssa tulevista luottovaaleista. Yksi vastarannankiiski oli sitä mieltä, että vaalit pitäisi järjestää sähköisesti, kun me muut olimme sitä mieltä, että sähköinen tapa ei ole luotettava. Keskustelu kärjistyi niin, että kirvasin mailissa melkoiset ärräpäät tyyliin "on se perkele, että ko yrittää jotain järjestää sääntöjen mukaan, niin ei kelepaa, järjestä saatana ite sitte, jos tiiät paremman tavan jumalauta". No tämähän nyt on ihan normaalia, mutta se vastarannan kiiski, se meni ja lähetti keskustelun pari viimeistä osaa koko äänestäjäkunnalle sekä firman HR:lle. Olimme juuri siirtyneet ko. firmaan liikkeen luovutuksen yhteydessä, eivätkä välimme olleet erityisen... lämpimät. HR otti heti kantaa kertoen, että "meidän firmassa ei moista kielenkäyttöä hyväksytä" (=sananvapausrikos!!!). Itse vastasin VAIN HR:lle kertoen, että sisäinen keskustelu - tai osa siitä, siitä ei saanut edes koko kuvaa - oli tahalleen vuodettu muille osapuolille ja vahingonhallinnan äänestäjiä kohtaan jätin herran haltuun.
VastaaPoistaSanomattakin on selvää, että sain vaaleissa enemmän ääniä kuin ko. vastarannan kiiski. Hänhän vuosi asioita sellaisille ihmisille, joita asia ei suoranaisesti koskenut. Äänimääräni sai myös HR:n kiljumaan, mutta ei riemusta.
Tämä tilanne oli nolo, mutta enemmän oli vihainen nöyryytyksestä. Nielin sappeni ja jatkoin yhteistyötä roskakalan kanssa niin kauan kuin oli pakko, mutta sen voin kertoa, että jos ikinä saan vaikuttaa rekrytointiin, niin tiedän ketä EN rekrytoi.
Uuh aika paha kyllä, käsittämätön juttu suorastaan. Kyllä kai tuota omaa kommenttia oisit voinut harkitakin, mutta seuraukset oli kuitenkin aika ylimitoitetut x) Temperamenttia tuntui olevan sekä sinulla että toisella osapuolella...
PoistaTotta, mutta kyllä siinä oli jo pari päivää harkittuja kommentteja takana. Mulla vaan palo lopulta käämi, kun ei mikään järkipuhe mennyt perille. Virhe, tiedän, ois vaan pitänyt siirtyä linjalle "joo, mutta kuule ei" ja "juuei käy". No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta olin kyllä polvillani sen iltapäivän, noin henkisesti.
Poistamä oon ihan koukussa sun blogiis ja siinä kohtaa mun arvostus sua kohtaan vasta nousikin ku vinguit hammasraudoistas! lohduttavaa lukea etten oo ainoo jota vituttaa.
VastaaPoistamun elämä on yks helvetin nolo tapahtuma. sössin jotain noin kerran minuutissa. oon kaatunu noin tuhat kertaa (miksi vitussa mä kirjotin karvaa) yhden päivän aikana, purru hammaslääkäriä ja itkeny koska koulussa olikin pahaa ruokaa ja mulla sattu olemaan menkat.
ei oo varmaan yhtä yksittäistä supernoloa, mutta mun lemppareihin kuuluu se miltä näytin konfirmaatiossani.
mulle oli tehty meikki ja kampaus ammattilaisen toimesta. jepjep. "ammattilainen" oli joku aasialainen noin 666-vuotias huru-akka jonka mielestä mun (paperinvalkosen suomalaismuijan) iho oli keltanen. eikä siis mikään sellanen kellertävä, niinku meikkivoiteet joita yleensä käytän, vaan siis keltanen. ja sit se päätti lisäks että oon ruskettunu (mä en rusketu), joten hei, LAITETAAN ORANSSIA. SE ON HYVÄ. joo. jep. aivan vitun hyvä idea. ei helvetti.
lisäksi mulla ei vaan kasva kulmakarvat, joten sen mielestä oli hirveen hyvä idea myös pyyhkiä pois mun ite vaivalla vääntämät edes lievästi siedettävän oloset kulmat ja sit ihmetellä että MISSÄ SINUN KULMAKARVA. EI OLE. AJOIKO POIS???? no en vittu ajanu. MISSÄ NE OLLA??? voi jumalauta............. oli ihan vitun hienot nekin
kaiken kruunas sen, että mun sivujakauksen lisäks se oli päättäny tehä toisen jakauksen tohon just ennen otsista. mun päässäni oli risti. vittu mustassa tukassa valkonen jakausristi.
ja kuvassahan näytin ihan oravalta koska olin tosiaan oranssi ja kuvaaja heitti jotain aivan sairasta läppää. kiitos.
vituttaa vieläkin.
Tulee mieleen vaan että "kuva ois kiva" :D :D Varmaan jokainen on enemmän tai vähemmän nolon näköinen rippikuvassaan, mutta tuo on jo eeppistä! "EI OLE!"
Poistaolin tosi lähellä laittaa kuvalinkin mut sit totesin että ei helvetti en kyllä kehtaa ku hävettää niin kovaa. mut sit taas, onhan toi jo pari vuotta vanha kuva ja jos voitan saunan valot sillä nii on se sen arvosta. eikä mulla oo enää mitään menetettävää.
Poistahttps://fbcdn-sphotos-g-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc1/300708_1686025689874_5204645_n.jpg
ei helvetti mitä mun elämästä on tullu ku näytän tän julkisesti <3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaRappukäytäväjuttu on aika kova, vaan onpahan tuo naisen iskemiskeikkakin aika huikea. Jäin miettimään mitähän muuta sulle sitten on tapahtunut kun lisääkin ois :D
PoistaOlen löytänyt tässä kuluneen vuoden aikana uuden rakkaan. Maalta. Sellainen puoli sitten tässä on, että päädyn aina tilanteisiin joihin en haluaisi päätyä. Minä ja poikaystäväni olemme hieman erilaisia luonteita mutta silti rakastan häntä. Muutamia esimerkkejä: kutsun sujuvasti kaikki lammessa uivia lintuja ankoiksi metsästävän poikaystäväni kuullen. Kaikki hänen aseensa ovat myöskin pyssyjä. Alkusuhteemme aikana hän sanoi, että kun hirvenmetsästys koittaa, sitä hetkeä ei voita mitään kun hirvi rynnistää kohti sieltä metsästä ja että minun täytyy ehdottomasti tulla mukaan kerran! Noh, opittuaan tuntemaan minua, ei asiasta ole puhuttu toistamiseen, nyt kun se olisi ajankohtaistakin......
VastaaPoistaYksi erittäin nolo tilanne liittyy humalaan ja poikaystäväni ystävien hääjuhlaan. Olin kaupunkilaistyyliin pukeutunut n. 18cm kiilakorkoihini. Noh, juhlateltat sijaitsivat SORAPIHALLA: Ne askeleet mitkä kävelin siellä, olivat kompastelua täynnä. Nilkkojani särki pari viikkoa juhlien jälkeen sillä olin taittanut ne niin monesti kunnolla. Ja se nolouden määrä .... En edelleenkään halua kohdata niitä ihmisiä jotka näkivät kännisen kompurointini. Pahinta oli kun kiivettiin pienen ojan ylittävälle sillalle valokuvattavaksi kuten kaikki vieraat, ja taitoin nilkkani neljä kertaa kaikkien katseiden ristitulessa.
Kun juhlit, juhli tyylillä. Voin sieluni silmin kuvitella nuo "nilkkakatkot" plus että tiedän miten hyvälle ne vielä tuntuu lisäksi.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSulle pitää selkeästi juottaa suuria määriä alkoholia! Pikkujoulukautta odotellessa...
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKotimaassakin on koettu vaikka mitä noloa, mutta kaikkien nolouksien äiti kohdallani tuli vastaan ulkomailla. Olin Lontoossa. Menin pubiin. Pubista lähdettiin jonkun paikallisen kiinteistöpohatan kanssa johonkin yksityisklubille ja siinä narikkajonossa oli edellä hieman uhkeampi blondi. Kaverilleni sanoin (enkä siis mitenkään kuiskaten, vaan ihan vittu ÄÄNEEN), että "En minäkään mikään tikku ole, mutta en sentään pue päälleni leopardikuvioista makkarankuorta ja kiristä siihen vyötä niin että selkäihrat tursuaa." Ja saatoin vielä tarkentaa näkemystäni parilla saatesanalla... Joo, arvasit oikein. Muikki kääntyi ja vastasi: "Kiitos, mä oon ihan suomalainen." Jepjep. Eipä paljon auttanu selittää. Toivon, että sain kuitenkin tuolla älykkäällä kommentillani pelastettua maailmaa sen verran, että jatkossa tyttö tsekkaa peilistä miltä näyttää ennenku lainaa kymmenen kiloa laihemman kaverin vaatteita. hhpaanan@gmail.com
VastaaPoistaMitään ei ole tehtävissä tuommoisessa tilanteessa. Saitko ees lättyyn?
PoistaEn saanut lättyyn. Mutta oli kiusallista bailata loppuilta, kun kohtuullisen pienellä klubilla se eukko pääsi kyttäämään mua koko illan. Siellä istui nurkassa ja tuijotti. Koko ajan. Koitahan siinä sit liikehtiä tanssilattialla elegantisti kiusaantumatta.
PoistaNo nyt harmittaa, kun ei oo mitään aikusten oikeesti noloa tapahtunut tai sitten häpeä on hävittänyt muistikuvat. Ainoa minkä tässä nuita äärettömän upeita palkintoja himoitessani sain palautettua mieleen oli eräs nuoruuden päivä, jolloin uusavuton mukula oli jätetty yksin kotiin vahtimaan päivällistä. Hyvin oli ohjeistettu, että liha kyllä pärjää uunissa ittekseen, mutta valele sitä välillä ja keitä potut. No minähän tein työtä käskettyä ja valelin uunivuuassa olevaa lihaa hyvin tunnollisesti sopivin väliajoin. Varsin ylpeänä itsestäni sitten ilmoitin ruuan olevan valmista, kun muu perhe saapui kotiin. Äiti katsoi hieman huvittuneena uunivuuassa hölskyvän veden määrää. No mistä minä olisin tienny, että valemiseen ei tartte erikseen ottaa kraanasta vettä. Olin sitä varmaan litran sinne vuuan pohjalla saanut kerrytettyä. No potut oli hyviä ja eipä ollu liha ainakaan kuivaa ;)
VastaaPoistaMenit sitten "Kuori puolet perunoista" -moodiin:
Poistahttp://www.lolzhumor.com/funny-pictures-im-a-currently-a-culinary-student-and-last-night-i-asked-a-lady-friend-to-help-me-with-dinner-all-i-asked-her-to-do-was-peel-half-the-potatoes-in-the-bag/
Kuulostaa tutulta kokkaustaktiikalta. Itsehän joskus keitin riisipuuroa, mutta ei kukaan kertonut etä sinne laitetaan riisiä vain pari desiä ja minä laitoin koko pussillisen. Lopulta meillä oli riisipuuroa sellasessa kymmenen litran padassa... Sitä syötiin hetken :). Symppaan siis täysin tällaisia kokkausmuistoja, mutta en taida tällä jutulla kuitenkaan kisaan osallistua.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJa ihan varmistukseksi laitan vielä s-postin: eevu@hotmail.fi
Poistaps. Onnea 1 vuotiaalle!
Paska akka se oli, kun kehtasi pyytää sinua korvaamaan kaikki meikit ja laskuttaa sohvan pesulta vaikka tuhon teki oma lapsensa. Olisi vaan laittanut kotivakuutuksen piikkiin, perkele!
PoistaVahinkohan tuo oli ja kai tosiaan tuommoista varten on niitä vakuutuksia.. Tais olla kallis paukku sinulle tuo keikka :O
PoistaVoi vaan kuvitella tilanteen. Ensin säikähtää että onkohan penska kunnossa. Sen jälkeen tajuaa että kyse on vielä pahemmasta ;)
Olihan se, mutta onneksi en ihan kaikkea joutunut korvaamaan. Hirveän noloa siitä vain on tänä päivänä puhua, mutta ehkä aika kultaa muistot ja joskus vielä nauran tälle :D
PoistaNuoruusvuosina olin töissä huoltoasemalla - joku shelli se oli.... Kerran sitten sattui flunssaa pukkaamaan. Dedä oli dukossa ja kurkku kipeä. No mitäpä sitä muuta kuin Mynthonia naamaan, niitä sokerittomia mistä puolestaan vatsa kiittää (not). Semmoinen vähän hiljaisempi hetki oli siinä kassalla ja ainoa asiakas vähän hienomman oloinen rouvashenkilö. Siinä kesken rahastuksen minua alkoi aivastuttaa ja oli semmoinen tuntuma että voi olla aika räkäinen pärskäys. Parhaani mukaan koitin suu kiinni pidättää henkeä ja tukahduttaa pärskäyksen. Onnistuin siinä kyllä, mutta Mynthoneiden ansiosta aivastus pääsi ulos toisesta päästä kovaäänisen pierun muodossa. Rouva asiakas ei sanonut mitään eikä ilmekään värähtänyt. Silloin toivoin jalkojen alle luukkua minkä kautta kadota. (xtyttix@yahoo.com)
VastaaPoistaEnsin ootin että päätyy siten, että mynthon lentää rään kera rouvashenkilön kasvoille. Tuliko pieru varren kanssa?
PoistaKyllä se oli - thänk gaad - ihan kuiva mutta äänekäs.
PoistaOlen tunnettu siitä, että maantiedon tuntemukseni on lähes olematon ja että tuppaan olemaan välillä hieman yksinkertainen, mutta varsinainen aivopieru pääsi tuossa vajaa vuosi sitten, kun mieheni kanssa katseltiin Taru Sormusten Herrasta.
VastaaPoistaIhastelin leffan maisemia ja mietin ääneen, että missä maassa leffa olikaan kuvattu. Mieheni sanoi, että Uudessa-Seelannissa. Tähän minä viksuna tyttönä, että missäs se taas sijaitsee ja mieheni heitti vitsillä, että siellä Norjan rannikolla. Tähän minä: "Ainiin, niinpäs olikin"
Mieheni meinasi tukehtua naurusta ja jälkeenpäin on kertonut kaikille veljilleen, että minä oikeasti kuvittelin Uuden-Seelannin sijaitsevan Norjan rannikolla, ja yhä he kaikki neljä nauraa mulle kilpaa. :P
Nolot tilanteeni on aina jotenkin liittynyt yksinkertaisuuteeni. ;D
Niin ja sähköpostiosoite on: magiamarika@gmail.com
PoistaTämä on vähän samaa sarjaa kuin se legendaarinen tarina, jossa mies ajeli tyttöystävänsä kanssa autolla ja kuuntelivat radiota. Radiosta kuului "Kuuntelet Radio Novaa". Tyttöystävä oli että heit mistä ne tietää?!!
PoistaLaattahommathan on ihan viihdyttäviä, mutta oikeasti noloa on vessahommat. Olin teini-ikäisenä seurakunnan vkonloppuleirillä jossa oli jostain syystä (!) tytöt ja pojat jaettu kahteen eri taloon. Tyttöjen talossa oli sekä tyttöjen että poikien vessat ja loogisesti päättelin että vain tytöillä on oikeus käyttää molempia vessoja. Poikien vessa sattui olemaan lähempänä hädän yllättäessä ja paukkasin vessaan, kopin ovi auki ja OU SHIT miespuolinen nuoriso-ohjaaja siesoo pytyllä housut kintuissa. Noloahan se toki oli ja suljin oven tietysti salamannopeasti, mutta nolointa oli se, että jäin vielä siihen oven taakse tilittämään, että MITÄ HÄN TEKEE tyttöjen vessassa? Vastauksena että tämä on POIKIEN vessa. Jotta tämä ei olisi ollut riittävän noloa, kysäisin vielä, että miksi hiivatissa hän on sitten kopissa OVI LUKITSEMATTA?! Vastauksen olen ilmeisen aktiivisesti unohtanut, mutta niitä pakaroita en koskaan...
VastaaPoistasorsanpesanposti ät gmail piste com
PoistaEli takasit ihan itse sen, että kaikki sai tietää kun jäit oven taakse passiin kommentoimaan :D
PoistaJep... Ja kuinka noloa se oli. Koko vkonloppu. Se tyttö, joka näki Sen peffan. Ja kaikki ne tulevat vuodet, kun siitä vielä kuuli.... ;P
PoistaTyöskentelin siivoojana ja sain usein siivoilla yksin illat toimistotyyppisessä rakennuksessa. Olen hyvin musikaalinen ihminen ja mulla soi jatkuvasti joku biisi päässä. Sinä iltana mulla unohtui kännykän kuulokkeet kotiin joten lauleskelin kaikenlaisia rallatuksia mm. Duon Panisin - biisiä oikein tunteella. Yhtäkkiä ovi käy ja joku työntekijä oli lähdössä kotiin vissiinkin ylitöistä. Sillon oli kyllä ehkä elämäni pahin facepalm olo... (eme-_-@hotmail.com)
VastaaPoistaKisaan en lähde, kun eihän mulle ikänä mitään noloa oo sattunut, mutta tää palkinto herätti mielenkiinnon... Onko tässä nyt erään matkapuhelinhuoltoepisodin onnellinen loppu? :D
VastaaPoistaPS. Lämpimät synttärionnittelut maailman parhaalle plokille!
Arvoo ;D
PoistaKiitos onnitteluista!!
Lohkeeko tällä:
VastaaPoistaOlin 25- vuotiaana unelmaduunissa, erään tavarataloketjun osaston myyntipäällikön sijaisena ja se oli ISO virka siihen aikaan. Ostopäivät sun muut kommervenkit tapahtui pääkaupungissa jonne aamujuna lähti klo 6.30. Siinä oli aina se huono puoli että piti saada vatsa toimimaan ennen junaa kun vanhoissa junissa kävi viima alhaaltapäin niin että suoli heittäytyi ujoksi ja lyhyillä tauoilla kokousten välissä ei nuori ihminen kehdannut sulkeutua vessaan "lukuhetkeä" varten.
Synnyttäneenä naisena olin kuitenkin tutustunut laksatiivisiin ihmerakeisiin nimeltä Agiolax. Synnärillä suosittelivat kun tuli niitä tikkejäkin jokunen...
Siinä sitten iltasella päätin kokeilla, jos vaikka aamulla olis asiaa huokaisemaan pikkulan puolella ennen asemalle lähtöä. Ei onnistunut.
Mutta kaasuja ne perkeleen rakeet kehitti. Eikä junassa sovi piereskellä. Päätin siinä sitten laiturilla päästää kunnon tuhnun juuri kun juna vihelsi horisontissa...
...tuhnu tuli varren kanssa. Siinä sitten rouva myyntipäällikön sijainen seisoi asemalla, salkku kädessä, juna tulossa ja paskat housuissa, miettimässä että mites nyt suu pannaan!
Ei auttanut itku markkinoilla.
Hyppäsin junaan, painelin vessaan ja heitin alushousut roskiin, sukkahousut ylös ja hame alas (tarkistaen peilistä että helma laskeutui varmasti). Perillä alusvaaateosaston ja vessan kautta kokoukseen...kyllä se kuukausiraporttikin siitä sujui :)
Sellainen kokousreissu pääkaupunkiin...
Mulla kun ei ole anonyymiä meiliosoitetta ja en niin välittäis blogni lukijoiden tunnistavan kun vielä 25 vuoden jälkeenkin nolottaa niin pirusti niin jos onni suosii, tuuppaan sulle meiliä privaatisti. Nimimerkki: ST
Aika kova tämäkin :D Kyllä tuommonen kokemus nöyryyden palauttaa.
PoistaNolo tilanne sattui viimeviikolla mäkkärin autokaistalla, kun mulla oli siinä auton ikkuna tietenkin asiaan kuuluvasti auki ja terrieri sylissä. Kiltisti se siinä istui siihen asti kunnes se käsitti että siellä luukun toisella puolella se ihminen käsittelee ruokaa ja niin vain se yhdellä loikalla pomppasi sinne mäkkärin pöydälle suoraan autosta, ennenkuin ehdin kissaa sanoa. Hieno eläin on terrieri.
VastaaPoistaoona.haikio@gmail.com
:D Kerkesikö ruokiin? Voin vaan kuvitella, meidän terroristin kanssa kävis taatusti samalla tavalla jos ei olisi turvavyön lukkoon kiinnitettävää hihnaa autossa.
PoistaKun tein yövuoroa (siirryin päivävuoroon pari viikkoa sitten), kävin yleensä kaupassa mieluiten aamulla heti töiden jälkeen, koska silloin oli rauhallisempaa, sai tuoretta leipää ja ei tarvinnut iltapäivällä eestaas ajella. Kuuntelen myös autossa aina musiikkia suht kovalla.
VastaaPoistaNo, erään kerran sitten taas menin töistä aamulla suoraan kauppaan, radiosta tuli matkalla hyvä biisi, joka jäi soimaan päähän. Kaupassa lihahyllyjen keskellä tajusin yhtäkkiä hyräileväni ko. biisiä ääneen. En tiedä, kuinka moni kuuli enkä halua tietääkään.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaIhan oikein, arvelinkin että aika moni saattaa temppiosoitteen luoda tämän yhteydessä x)
PoistaParasta tuossa tarinassa oli tosiaan se, että jatkot sitä keskustelua ihan pokkana.
En osaa kertoa vaan yhtä, sillä niin moni tapahtuma mua hävettää.
VastaaPoistaVuosituhannen vaihteessa hurahdin glamrock-tyyliin. Jos sanon, että mulla oli musta-vihreä pörrötukka, tekonahkavaatteita, niittikoruja ja rikkinäiset verkkosukat käsivarsissa, ei varmaan tarvii kertoa lisää? En halua muistella tuota tyyliä koin pitkään kerrallaan.
Olimme vasta alkaneet avomieheni kanssa tapailemaan, kun armottomassa kännissä rikotin miehen vessanpytyn ja aiheutin pienehkön vesivahingon. Se ei kai sitten ollut kovin noloa, (tai sitten niin vahvasti myötähäpeää aiheuttavaa), koska olemme edelleen yhdessä.
Multa on tipahtanut hame nilkkoihin keskellä kaupunkia. Lyhyt paita, ei takkia, ei sukkahousuja. Alushousut kyllä.
Ei, en mä voi jatkaa muisteluja. Alkaa vituttaa.
Hameen putoaminen kaupungilla on varmasti aika sykähdyttävä kokemus. Toisaalta ihan vaikuttava on tuokin että treffien päätteeksi pistää ukon vessanpytyn paskaks.
PoistaPari kesää sitten, veimme mieheni kanssa muksut mummolaan hoitoon ja lähdimme kahdestaan uimaan.
VastaaPoistaVarmaan johtui kuumasta kesäpäivästä, kun halut heräsivät luonnon helmassa.
Hyppäsimme autoon ja lähdimme kiiruulla ajamaan kotiin päin. Kuitenkin kurvasimme johonkin metsätielle "nauttimaan omasta ajastamme".
Huono idea.
Yllättäin alkoi kuulua ryminää. Metsäautotietä alkoi rymistellä vastakkaisesta suunnasta traktori. Se pysäköi aivan etupuskuriimme kiinni että varmasti näki Aatamin asuiset vartalomme. Ja tottakai kuski nousi traktoristaan ja tuli tuijottamaan meitä ikkunasta!
Erittäin punaisena vedimme vaatteita päälle, mieheni hyppäsi kuskin paikalle ja peruutti automme lähes raketin nopeudella pois.
Lisä noloutta asiaan tuo, että asumme oikeasti erittäin pienellä paikkakunnalla. Tottakai siis törmään tuohon traktorimieheen todella usein mm.kauppareissuilla ja edelleen hän jaksaa virnuilla.
Jos kertoisin tarinaa nimimerkillä, se olisi "ei enää ikinä luonnon helmassa".
Mariaveevouti@gmail.com
Oh yes, tämäntyyppiset setit vaan eivät koskaan vanhene. Itsehän joskus vonkasin ukoltani seksiä tyyliin "anna munaaaa" ja huomasin noin 5 minuutin ulinan jälkeen, että olin vahingossa ottanut puhelun isälle ja se kuuli kaiken. No ei muuta ku luuri paniikissa korvaan kun tajusin tapahtuneen. Virnuili kun seuraavan kerran nähtiin, olin kuin mitään ei ois tapahtunut x)
PoistaTässä eräänä päivänä töissä (kaupan kassalla) sain jotenkin hetkellisesti tarpeekseni teineistä, jotka melskasi kuin apinat siinä nenäni edessä. Yksi poika päästi oikein äänekkään röyhtäyksen, ja häntä sitten aloin "koko kylä kasvattaa"-tyylillä hiukan ojentamaan asiasta. Pojan takana tuli muita ihmisiä, ja siinä yksi pariskunta alkoi kysellä, että mitä tapahtui? Minä mutisin, miten huonosti se nuoriso nykyään käyttäytyy, ja heitin vielä että "toivottavasti mun lapset ei käyttäydy noin huonosti ihmisten ilmoilla". Pariskunta oli jotenkin hirveen vaivautuneen oloisina siinä. Hetken kesti piuhojen yhdistää... mutta joo, taisivat sitten olla sen pojan vanhemmat. No, se oli sellanen päivä, yhtä sählinkiä. En tienny olisko itkeny vai nauranu, joten nauroin - tosin vasta myöhemmin. Sillä hetkellä kyllä todellakin nolotti.
VastaaPoistaJepjep, ei mitään tehtävissä. Parempi poistua x)
PoistaMuutama vuosi sitten tapahtunutta: minulla oli pipo, joka mielestäni oli jotenkin lässähtäneen näköinen ja päätin ryhdistää sitä. Tungin pipoon vesipaperia ja johan oli kauniin mallinen. Erään kerran ulos mennessä ihmettelin, mitä ihmiset katsoo niin kummallisen näköisenä. Tilannetta tarkasteltuani (näin itseni näyteikkunasta) en enää ollenkaan ihmetellyt: veskipaperi tunki ulos piposta ja sitä oli melko pitkä pätkä liehumassa... Ei ihan paljon naurattanut...
VastaaPoistaAh, vessapaperimokat. Olen kova hikoilemaan kainaloista ja elämä oli helvettiä ennen kuin löysin toimivan deodorantin. Kirjastossa työskennellessäni huomasin virnuilua palautuspisteellä työskentelevän kirjastovirkailijan suunnalta. Vessapaprutollohan se oli lähtenyt liikenteeseen ja roikkui t-paidan hihasta. Mutta ei voi mittää jos hikoaa!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMulle erittäin noloa oli viime kesänä sattunut tilanne paikallisessa kuppilassa. Vessajono naisten koppiin oli pitkä. Miesten vessa tyhjä. Sinne pyyhälsikin kiireisesti tyttö, naureskellen mennessään, että "kyllähän se näinkin käy, kun ei jaksa odottaa!". Hetken päästä naisten kopin ovi avautu ja sieltä tuli ulos mies. Repesin nauramaan ja taisin sanoa ääneenkin, että nyt on vaihtunut kopit päikseen. Nolon tilanteesta teki sen, että miehen perässä kopista tuli toinen mies pyörätuolissa. Enpä ollut edes tajunnut, että naisten koppi toimis myös invavessana. Mua hävetti niin paljon, etten voinut jäädä baariin enää, vaan lähdimme kaverin kanssa toiseen paikkaan.
VastaaPoistaKirjoitin tänne jo aika hehkeän jutun, mutta siinä oli liian iso tunnistettavuusriski, joten pakko laittaa jotain muuta. Samaa eli seksipitoista linjaa noudattaen tuli mieleen onneksi toinenkin tapaus. Sen aikainen poikaystäväni oli hoidossa psykiatrisella osastolla, eikä saanut siis poistua sieltä viikkoihin. Nuorena parina luonnollisesti halut olivat kaikesta huolimatta kohdillaan, eikä sitä sitten auttanut kuin vierailuaikana hässästä mielisairaalan sängyssä, toivoen ettei hoitaja pamahtaisi huoneeseen. No eiköhän huoneen ovi kuitenkin käynyt, tosin siinä vaiheessa toivoin jopa, että siellä olisi ollut mieluummin hoitaja. Tyypin suhteellisen kankea ja aina minuun nihkeästi suhtautunut isähän se sieltä tietenkin sisään pamahti. Parastahan hommassa oli, että äijä ilmeisesti luuli meidän vain huvikseen makoilevan peiton alla, koska jäi vaan seistä töröttämään huoneeseen ja jaarittelemaan jotain jonnin joutavaa. Lopulta miesystävä sai sitten huudahdettua sille, että voisitko poistua hetkeksi,siinä sitten naama punaisena vaatteita niskaan. Oli ehkä elämäni kiusallisin tupakkatuokio sen jälkeen, eikä asiaa kauheasti auttanut, että miesystävä koitti keventää tunnelmaa jollain naurahtelulla, ja isä oli vakavana kuin viilipytty... Lähdin jostain syystä sinä päivänä paljon ennen vierailuajan päättymistä.
VastaaPoistaSaman tyypin kanssa puuhailimme kerran myös autossani samaisen psykiatrisen osaston lähistöllä, ja tottakai joku utelias sienestäjä mummo tuli ihan siihen auton viereen tapittamaan hyväksi aikaa. Silti koin tuon isäjutun paljon kiusallisempana silloin. :D
Toinen, eri aihepiiriä koskeva juttu on pakko jakaa myös; olin fiksuna likkana vetäissyt mukavan kasan eltaantuneita, keitettyjä makarooneja pöntöstä alas. Eipä siinä mitään, päällepäin tilanne näytti ihan normaalilta, mutta tottakai menin sitten sen jälkeen hieman isommalle asialle, ja kuinka ollakkaan pönttöä vetäistessä vesi alkoikin vaan nousta nousemistaan uhkaavasti.. Yritin siinä hätäpäissäni vessaharjalla sorvata, mutta luonnollisesti tuloksetta. Ei siinä sitten auttanut kuin juosta hakemaan pari muovipussia, laittaa toinen niistä käden suojaksi ja kauhoa sitten käsin makarooniulosteseosta pöntöstä. On sitä kieltämättä vähän enemmän mieltäylentävimpiäkin hetkiä elämässäni ollut!
sluttter@gmail.com oli siis sähköpostiosoite, unohtui laittaa
PoistaNolouksia löytyy kyllä vaikka millä mitalla...
VastaaPoistaTeininä olin erään ison kristillisen nuortentapahtuman jumalanpalveluksessa esirukousta lukemassa ja tässä hommassa jouduin sitten mukaan ristikulkueeseen. Kaveri kantoi ristiä ja itse tulin perässä kynttilän kanssa. Se kynttilä oli sellaisen "tikun" nokassa ja tottahan sitten siinä portaita kävellessä onnistuin hölskyttämään sitä kuumaa steariinia sen ristinkantajan niskaan...
Aikaisemmin sattunut saunamoka on myös käynyt. Nimittäin riparilla, jossa olin töissä. Siinä ehdin aika kovaan ääneen sanoa, että "Joo kyllä mä osaan laittaa ne saunat päälle". No just. Ajastimellehan nuo olivat menneet. Siinä sitten parikymmentä leiriläistä katsoi melkoisen syyttävinä, kun molemmat saunat olivat ihan kylmät.
Mutta yleisin nolouden aihe on se, että oon vain välillä aivan pihalla. Kerran olimme mieheni kanssa käymässä vanhempieni luona ja kun kotiinlähdön aika koitti jäin siihen vielä jotain äidin kanssa juttelemaan. Mies meni edeltä lasten kanssa. Kun tulin pihalle, oli auto käynnissä ja muksut turvaistuimissa, mutta miestä ei näy missään. Istuin vänkärin penkille odottamaan ja selailemaan puhelimella facebookkia. Ajattelin miehen menneen tupakalle. Sillä kun on tapana siinä käveleskellä pitkin pihoja. Aikaa meni ja miestä ei näkynyt. 10-15 min odotettuani alkoi ottaa jo todella kupoliin, etenkin kun lapset alkoivat hermostua. Olin jo valinnut miehen numeron aikeissa soittaa vihainen "MISSÄ SÄ OIKEIN OOT!!"-puhelu, kun se oivallus sitten iski... OLIMME LIIKENTEESSÄ KAHDELLA AUTOLLA! Mies oli tietenkin lähtenyt sillä omallaan jo kotiin. Ei muuta kun koitin äkkiä hipsiä kuskinpaikalle ja katsoa, että eihän vain kukaan nähnyt...
Ei vitsi. Pakko jakaa vielä yksi. Olin joskus useampi vuosi sitten paikallisessa baarissa ja eräs aika epäviehättävä itseäni huomattavasti vanhempi mies koitti tehdä lähempää tuttavuutta. (Tämä sama mies oli edellisenä viikonloppuna jo koittanut samaa kuolemattomalla iskurepliikillä "Etsin täältä hyvännäköisiä naisia ja sä oot melkein".) Lopulta hermostuin ja kysyin, että "Sähän olit S....?" johon tähä ihmetellen,et "joo". "Ja sukunimi on J....". Tyyppi ihmetteli edelleen, että mistä mä voin sen tietää (ei siis ollut esitellyt itseään missään vaiheessa). Aloin sitten huutaa, että "No mä oon seurustellut sun PIKKUVELJEN kanssa. Onko vähän säälittävää väkisin yrittää iskeä pikkuveljen eksää!". Siinä samalla sitten käännyin vähän ja tajusin, että viereisessä pöydässä istuu tämä kyseinen pikkuveli kihlattunas kanssa. Tän kihlatun ilme oli niin täysin sellainen "tästä NIIIIIN puhutaan vielä". Ups...
Jes - huippua - kiitos!
PoistaTämä jaksaa riemastuttaa vielä yli 10 vuotta tapahtumien jälkeenkin. Vanhempien omakotitaloa oli maalaamassa eräs palloiluporukka, isän tuttuja. Olivat oikein komeita. Olin aamulla lähdössä pyörällä kouluun, kun erityisen hyvännäköinen palloilija kikkaili ilman paitaa maalaustelineillä. Näky oli niin vaikuttava, että kohta koko naapurustossa raikui punaisen auton varashälytin. Olin katsellut maalaria pyörän selästä niin innokkaasti, että nimenomaisesta punaisesta autosta oli lähtenyt sivupeili matkaani. Itse lensin vielä varalta polvilleni kanveesiin. Harmi vaan, että tuo punainen auto kuului juuri ihailuni kohteena olleelle palloilijamiehelle. En rytäkässä keksinyt riemastuneelle isällenikään parempaa selitystä kuin "maalari oli niin hyvännäköinen". Isä varmasti nautti auton korjausta maksaessaan.
VastaaPoistakatalle_@hotmail.com
Minä ja pieru.. Erottamattomat kumppanukset.
VastaaPoistaOlin eräällä leirikoululla nuorena, jossa viikon ajan patikoitiin pitkin Kolin maastoja. Minä olin pientä ihastelua kehitellyt ekana päivänä erääseen ryhmän miesjäseneen. Toisena päivänä lähdettiin taas munaravia vetämään vaarojen rinteitä ylös ja alas. Että suullakin olisi jotain tekemistä niin matkassa minulla oli pari rasiaa sisun raikas soktoneita (se vihreä rasia). Rasiat tyhjenivät rivakasti jo aamupäivän puolella ja iltapäivästä alkoi kauheasti mahaa kivistämään ja turvottamaan.. mutta sinnillä kävelin valittamatta porukan mukana. Vihdoinkin päästiin majapaikkaan takaisin ja minä hiippailin kuin salaa puuhuussiin nenää puuteroimaan. Reiälle päästyäni annoin tulla sydämeni pohjasta ja kyllä sitä poopotusta sitten kestikin ja hartaasti. En ole ikinä päästänyt niin pitkää ja ÄÄNEKÄSTÄ pierua kuin silloin... Sitä kesti ja kesti ja kesti (omalla sairaalla tavallaan se oli jo mielestäni aika hauskaa). Hauskuus loppui siihen kun huussista vihdoin pois päästyäni ihastukseni oli siinä oven takana ja ilmeestä kyllä näki, että hän tiesi, että minä tiesin hänen tietävän mitä minä en halunnut hänen tietävän ollenkaan.. Liiallisella käytöllä on laksatiivisia vaikutuksia.
Viimeisin nolopieru tapahtui ollessani töissä viimeisillään raskaana. Työpaikkana ihana avokonttori ja meidät työntekijät oli ahdettu ahtaampiin karsinoihin tietokoneidemme kanssa kuin mitä häkkikanaloissa kanat. Oli kuitenkin harvinainen hetki, että ympäriltäni työkaverit olivat lähteneet palavereihin ja yksikseni nakotin koneella. Pieni pieru pyöri pyllyssä ja annoin sille luvan tulla hiljaa. Tein tyylipuhtaan mykkähiihtäjän ja yksikseni hihittelin sille... Paitsi en ottanut huomioon sitä, että yksikön suurin pomo on nopea liikkeissään. Alta aikayksikön se perhana seistä napotti vieressä.. Katselin valtavan mahani kanssa yksikön päällikköä naama peruslukemilla (paitsi, että pään sisällä vuorotellen nauroin ja kiljuin kauhusta) kuinka hän yritti keskustella kohteliaasti ja samalla opetella hengittämään korviensa kautta. Onneksi jäin äitiyslomalle pian tämän jälkeen.
Olipas puhdistava kokemus päästellä nämä ulos ensimmäistä kertaa sanoiksi.. Ja onneksi minulla on anonyymi s.postiosoite.. Siis kaikiive(ät)gmail.poistatämä.com
Vihaan säärikarvoja ja itselläni niitä ei todellakaan ole. Työkaverillani (ex-pomo) kyllä runsain mitoin. Kuinka ollakaan ollaan pukkarissa lähtemässä töistä.Ulkona pakkasta n.kaksyt astetta ja laittelen siinä pitkiä kalsareita jalkaan. Maniten toisille:"Ollapa Sinikan turkiskintut, niin ei näitä kalsareitakaan tarvittais, lämpöä riittäis." Loput sitten arvaattekin, silloin toivoin ihan oikeesti että maa olisi nielaissut Kiinaan asti. Sen jälkeen olen yrittänyt olla kiltimpi, hävettää vieläkin ilkeyteni joskin oikeassa käsittääkseni olin :)
VastaaPoistaNäitä noloja tilanteita sattui ennevanhaa joka toinen päivä.
VastaaPoistaMelkein kaikista oon kirjoittanut myös blogissa.
Mitä niitä nyt oli.. vessapaperia roikkumassa maalatuissa huulissa julkkisella paikalla, TARRApostimerkin himokasta nuolemista, julkkisella paikalla sekin jne jne.
Onneks mä oon nykyään niin kiireinen tai väsynyt, etten huoma minussa enää mitään noloa. :D
Ainiin, tänne pitikin kirjoittaa asiasta kunnon tarina ja voittajan selvittää tuomaristo. Mä luulin et arpomalla.
PoistaKuinka nolo! :D
Noh, uskaltaudunpa minäkin avautumaan.. Noin 10 vuoden takaisesta sattumasta joka silloin hävetti enemmän kuin laki salli.. Monet on varmasti kuulleet kuinka aamuyöllä humalaspäissään miehet ovat saattaneet erehtyä vessasta ja tarpeilla on käyty vaatehuoneessa tai esimerkiksi lipaston laatikkoon.. Joo kyllähän ne oli hauskoja juttuja siihen saakka kunnes se sattui omalle kohdalle -ja olen nainen. Tarina sai alkunsa kun olimme miehen kanssa olleet juhlimassa (ja ylipäänsäkin yhdessä ehkä noin vuoden verran). Siinä sitten aamuyöllä alkoi pissattaa ja olin päättänyt mennä vessaan.. Aikani tuijoteltuani seinälaattoja puolnukuksissa kävelee mies oven suulle kysymään että mitä ihmettä teen.. No kiukkuisena tietenkin tokaisen että olen pissillä.. Siinä vaiheessa alkaa todellisuus mennä tajuntaan ja tajuan istuneeni pissillä keittiössä, olin vetänyt toiseksi alimmaisen keittiön laatikon auki ja sen päällä istunut tyytyväisenä (ihme kun laatikko ei ollu rumahtanut). Tämän tajutessani juoksin vessaan (oikeaan sellaiseen) tilannetta karkuun ja muistaakseni myös oikeastikin pissille pikeaan paikkaan siinä vaiheessa..
VastaaPoistaNo aamu valkeni ja muisti ei tällä kertaa palanut pätkittäin, vaan muisto oli heti tallella kun silmät rävähti auki.. Mies naureskeli vieressä ja itse vajosin syvemmälle peittojen uumeniin.. Jostain syystä sinä päivänä pestiin keittiön laatikot, matto ja keittiön lattiat varmuuden vuoksi.. Ei voi muuta varmaan todeta kuin että luojan kiitos ei ollut isompi hätä!!
zenstation@sci.fi
Onneks tosiaan et ollut kakkosella. Vaikuttava hetki ihmisen elämässä.
PoistaKun vielä vietin villejä sinkkuvuosiani tapahtui seuraava. Olin kaverini kanssa viihteellä ja baarista mukaan jatkoille saatiin houkuteltua muuta mies. Oma saaliini taisi jälkikäteen arvioituna olla ihan eri sarjasta kuin minä, sillä sellaiset susikrapulat pojalle tuli aamulla herätessään. Kaveri kertoi, että oli ollut hereillä kun todisti raukan pyristelyt kohti vapautta. Silloisen kämppäni ovi avautui ainoastaan sisältäkin päin avaimilla ja avaimet olivat tietenkin piilossa käsilaukussani. Nuori kloppi heräsi vierestäni kun nukuin selälläni kaksoisleuka juhla-asennossa, oikein äärilleen korostettuna ja kuorsasin. Kloppi hiipi hiljaa eteiseen puki vaatteet päälleen ja asteli ovelle. Mutta ovi ei auennutkaan, iski paniikki, kloppi oli niin paniikissa, että kävi jopa parvekkeelta katsomassa, kuinka iso pudotus on maahan. Onneksi tajusi, ettei viidennestä kerroksesta kannata hypätä. Tällöin kaverini oli pakko nousta ylös ja auttaa kloppi ulos ihan oikeata reittiä pitkin, avaimet löytyivät ja kloppi pinkaisi avoimesta ovesta ulos. Tuli muuten seuraavana viikonloppuna vastaan samassa baarissa ja siihen jäi täysinäinen kalja tiskille kun kloppi pinkaisi karkuun.
VastaaPoistaVoitte kuvitella vain kuinka nolo fiilis tuli kun yksissä kemuissa kaverini esitteli uuden poikaystävänsä minulle, josta oli puhunut kauan ja kertonut kuinka ihanan runollisen ja sisäistä kauneutta arvostavan tyypin hän oli löytänyt. Jep! Sama tyyppi, joka melkein hyppäsi alas parvekkeeltani paria vuotta aiemmin, nähtyäni minut aamulla krapuloissaan ensimmäisenä.
Koskaan en saanut sanotuksi tuolle tyypille, että hän oikeasti vain nukkui, mitään ei tapahtunut XD Jos tämä on minulle noloa, niin miltä tuosta klopista ko tuntuu?
Moikkelis!! Piti minunkin kantaa korteni kekoon:) Ostin kaikesta vastustelustani huolimatta itselle typerän näköisen jumpsuitin... Siitä ajattelin, että eipä sitä kukaan näe, kun kotona käytän. No mutta enemmän siitä on ollut haittaa, kun hyötyä. Ensimmäinen epämieluisa kokemus oli se, että huppu menee pönttöön, kun käy vessassa tai saat jotenkin ihmeessä kustua siihen. Paras tietysti oli se, kun ajattelin olla nakuna, potkupuvussani.. Vetäisin imakasti vetoketjun väliin häpykarvat, lähellä oli ettei mennyt muutakin. Itse en saanut vetoketjua auki, joten olipa noloa mennä ystävän luo sitä aukaisemaan. Ystävä nauroi itsensä kipeäksi, kun tumma tupsu tupotti vetoketjun välistä:D otti vielä kuvankin, kiitti *itusti! Marikahuttunen78@gmail.com
VastaaPoistaÄäneen sai nauraa tälle xD
PoistaHah hah hah! :))))))))
PoistaKiitos nauruista, olin juuri saanut kasvatettua pikku tupsun.... Kunnes ne yksitellen revittiin vetuketjun välistä. Kokeilkaapas huvikseen, mille tuntuu:D
PoistaNo ei se mikään pikku tupsu ollu, enemmänkin sellainen mitä ei höylällä siistitä, vaan raivaussahalla!!!
PoistaVoittaja!
Poista:-D:-D:-D Tässä on ainesta saunavalosetin uudeksi omistajaksi!
PoistaMuutimme tosi pienenpienelle kylälle avokkini kanssa. Päätimme pari viikkoa muuton jälkeen lähteä tutustumaan paikalliseen perjantai-illan päätteeksi. Avokille luonnollisesti supliikkina miehenä oli ehtinyt jo kertyä kavereita ja tuttuja aika liuta, itselleni yksi. Siinä hauskan illan lopussa kävin vielä lähtökusella, ja viimesen päälle riemastuneena huomasin että naisille on vain yksi vessa, ja sinne jonotti kymmenen ämmää. Väsyneenä, humalaisena ja hivenen ahtaanpaikankammoisena ärsyynnyin oikein topakasti kun ämmät (jotka kaikki olivat ystäviä keskenään) naureskeli, töni ja huuteli niin että vessajono raikui. Eräs heistä oli pukeutunut johonkin sexyyn poliisinaamiaisasuun, ja rivoili jotain ystäviensä kanssa. (Huom. Pikkupikku kylässä pukeudutaan verkkareihin, ja elettiin helmikuuta, eli en siinä älynnyt muuta kuin että ei ole vappu.) Lopulta mulla keitti kiinni, ja tuumasin tälle poliisineidolle että ''On se saatana kun näin pieneen kylään on tuommone lutka löytäny, olisit edes ostanu oikeenkokosen kumin päälles '' Taisin hivenen tuuppastakkin, etuilin törkeesti ja asiani hoidettua kävelin vielä niin kylmähermoisesti ulospäin, kunnes tämä poliisi rääkäs kyyneleet silmässä että hänellä on polttarit. En kestäny itteeni sen enempää ja pidemmittä puheitta suksin kotiin. Sunnuntaina lähdettiin tämän yhden, ensimmäisen ja viimeisen ystäväni kanssa reenaamaan paikallisen pikkukoulun kentälle, ja tämä polttaririmpsessa oli treeninvetäjänä. Hampaita nauratti. Nyt pakataan muuttolaatikoita ja poistutaan tältä kylältä, huomasin kuluneen puolenvuoden aikana että sana kiirii, olen kuulema hankala tyyppi. Toivottavasti isommilla kylillä olis vähän helpompaa. Siellä odottaa jo yksi ystävä. emskeli@luukku.com
VastaaPoistaSorry - itsesuojeluvaisto pakotti poistamaan tarinani - mistä sitä tietää milloin jollain iltapäivälehdellä ei ole jutun juurta riittävästi ja poimii täältä :D
VastaaPoistaEhkä eniten olen hävettänyt tempaus, kun oli nuorenapoikana toista kertaa elämässään päissään.
VastaaPoistaOlimme parhaan kaverini kanssa kauhoneet omaan käyttöön äitini keskentekoista kotiviiniä 1,5l limsapullon. Sitä sitten lähdettiin pääsiäisen aikoihin pikkupakkasella juomaan lähimetsään ja vähän kiertelemään kyliäkin. Päädyttiin sitten paikallisen ala-asteen pihalle, joka sijaitsi lähellä kotiamme. Kun ei ollut nuo viinahommat niin tuttuja, niin oli sellainen käsitys pienessä päässä, että humalassa pitää tietysti uhota ja rehvastella niin maan perkeleesti.
Äkkäsin, että läheisellä tiellä menee nainen tuulipuvussaan. Minä nohevana poikana tervehdin lenkkeilijää humalaisella teinifalsetilla, keskisormi pystyssä "Haista mamma V***UU!! !" Ja painun jatkamaan toikkarointia kaverin kanssa.
Myöhemmin illalla kotiin saapuessa esitän selvää, kunnes yrjö alkaa pukata ja tyhjentäytyminen on tosiasia. Vessasta hoippuessa on äiti vastassa kiukkuisena, että "Olleet pojat vähän kaljottelemassa vai? Anti olla viiminen kerta sitten."
Seuraavana päivänä katselen eteisen naulakkoa, että "Tuossa tuulipuvussa on jotain tuttua..."
T: Nimim. Kotiviini-87. Laitan sähköpostia tulemaan.
aivan mahtavia nämä tapaukset :D itsellenihän sattuu kaikki noloimmat mokat aina kännissä (kuinkas muutenkaan).
VastaaPoistaTämä vuoden onnistunein ilta sattui viime joulukuussa kun juhlittiin työporukalla pikkujouluja. Olen siis 12 henkisen tiimimme ainoa nainen ja kaikki työkaverini ovat alle 25 vuotiaita. itse olen 20. Iltahan tietysti alkoi tiukan viinan kiskomisella ja jatkui baarissa melko pitkälti samalla linjalla. Tästä johtuen illan saldona siis seuraavia neronleimauksia:
-yritin iskeä kolmea eri työkaveriani
-tunnustin pomolleni että olen edelleen rakastunut erääseen entiseen työntekijäämme. Lisäksi muistin myös mainita mitenkä jäätävän hyvännäköinen kyseinen kollega on ja miten esimieheni pitää heti palkata hänet takaisin.
-tanssin (lue:heiluin epämääräisesti) tanssilattialla erään kolleegani kanssa. Myöhemmin hävitin puhelimeni ja syytin häntä sen varastamisesta.
- onnistuin jotenkin harhailemaan erään työkaverini luokse valomerkin jälkeen. Oksensin hänen vessaansa jonka jälkeen sammuin hänen sänkyynsä. En edelleenkään kehtaa katsoa kyseistä ihmistä silmiin.
Ja kermana kakun päällä: Minulla oli tottakai seuraavan aamun ammuvuoro. Jouduin siis soittamaan esimiehelleni että en ehkä kykene menemään töihin maailmaluokan darran takia. Tässä on myös otettava huomioon, että esimieheni oli juuri edellisenä päivänä naljaillut että on jo valimistautunut itse tulemaan töihin jos minä en aamulla kykene. Ja minä tietysti sanoin että kyllä minä osaan olla nätisti, en juo kun muutaman....
no ehkä tänä vuonna vähän rauhallisemmin. (not!)
Sen verran vielä tunnustan että jouduin luomaan uuden anonyymin s-postin että kehtasin tämän tänne teidän iloksenne kirjoitella :D lisäkis posket punoittaa koko ajan kun tätä tänne kirjoitan...
yhteyttä voi siis ottaa osoitteeseen lillaemilii@gmail.com
Onnea 1-vuotiaalle! Ihan mahtava kisa ja huippuhienot palkinntot :)
VastaaPoistaEn tosin haluaisi saunavaloja, koska ikävä kyllä meillä on jo miehen toimesta sellaiset, eri värejä vaihtavat diskovalot. Saunan kun pitäisi olla rauhan tyyssija. Eli varsin noloa minun mielestäni.
Mutta hitsi vie, mieleeni ei kyllä tule mitään oikeasti noloa tapahtumaa, jolla olisi mitään mahdollisuutta palkintosijoille, kun vertaa edellisten kertomuksiin. Mieheni aina häpeää, kun minulla on tapana aiheuttaa hirveä jono lähi-Siwassamme. Ei ne nyt niin noloja ole, mutta avaudutaan nyt kun kerran aloitin. Eilen sain aikaan hirveän jonon ja kassalaitteen ja maksupäätteen jumiutumisen, kun tökin laitetta liian aikaisin. Myyjän piti soittaa apua help-deskistä.
Toinen tapaus oli, kun innoissani menin saapumisilmoitus kourassa noutamaan pakettia. Silloin Siwassa ei ollut käytössä laitetta, joka viivakoodilla kertoo hyllypaikan, joten myyjillä meni aina tuhottomasti aikaa lähetysten etsintään. Jonoa alkoi muodostua, kun pakettia ei meinannut löytyä. Minua jo hermostutti, kun yritettiin väittää, ettei pakettia ole. No olihan minulla se saapumisilmoitus kädessäni. Kunnes selvisi, en muista miten, että olin jo edellisenä päivänä hakenut ko. paketin ilman sitä läpyskää pelkällä seurantanrolla. Muut asiakkaat kiittivät.
Nolointa tässä on näin heppoisten juttujen julkaiseminen, mutta oikeasti noloa eritteisiin liittyvää juttua en kehtaa kertoa julkisesti.
Nyt en kyllä ole varma onko tämä noloin hetki, mutta tämä tuli mieleen...
VastaaPoistaAikoinaan teinivuosina ennen kuin siipan kanssa muutettiin vanhempiemme luota yhteen, oltiin siipan ja hänen vanhempien luona jälleen yötä. Siipan huone oli yläkerrassa iso huone, jonka minä nokkelana tyttönä olin sisustanut uuteen uskoon ja tehnyt kaapistosta väliseinän, ettei huoneen ovelta nähnyt suoraan sänkyyn, ihan vaan varmuuden vuoksi ;) . Siinä oli kiihkeät teinihetket meneillään ja minulta jo vaatteet lentäneet, kun appiukko koputti ovelle. Sukelsin peiton alle ja oltiin katsovinamme telkkaria, ja appiukolle annettiin lupa tulla sisään. Uusinta Akkaria oli hän vailla, ja Akkari löytyi sängyn vierestä. Homma selvä, appiukko pihalle ja tohinat jatkui, äänien kera. Paitsi että taas oveen kopuettiin. Siippa jo hieman äreänä että mitä nyt taas. Tällä kertaa appiukko oli vailla mätitahnaa (meillä kun oli tapana ottaa välillä eväitä yläkertaan). Siippa huus että ei ole mätitahnoja näkynyt, kiitos ja hei. Ja appiukko poistui. Ainoa vaan, että tajusin ettei ovi auennut koputuksen ja mätitahna-kyselyn välillä, eli appiukko oli sitten jäänyt Akkari-reissun jälkeen huoneeseen :) Siis sen rakentamani kaapiston taakse piiloon, muutamaksi minuutiksi... Liekö tarkoitus ollut pelästyttää meidät tai jotain, mahtoi hikikarpaloita valua otsaa pitkin kun tajusi että joutuu todistamaan poikansa ja miniänsä aktia.
Pakko vielä laittaa yks, poikani oli tapahtuman aikaan 6 vuotta. Poliisit järjestivät ison tapahtuman kaikille esikoululaisille ja koululaisille. Pentuja oli tuhansia saapunut tutustumaan poliisien toimintaan. No poliisi setä sitten esitteli varusteitaan ja kyseli, että tietääkös ne muksut mikä tämä on? No pyssyhän se, vastasi joku. No seuraavaksi oli vuorossa käsiraudat ja pikkuisen ylivilkkaan poikani silmät kiilui, ja käsi vipatti.. Minä minä tiiän. Ne on käsiraudat, meidän äitillä on samanlaiset, mutta niissä on vaaleanpunaiset pehmusteet...Oli se mukava käydä joka aamu viemässä ja illalla hakemassa lapsi hoidosta, ku sai aika pahaa silmää hoitajilta... Varsinkin naisilta. Miehiä vissiin ei nii haitannu:-P terveisin: Jumpsuithuttunen:D
VastaaPoistaPari juttua tulee nyt mieleen.
VastaaPoistaAla-asteella koulussa oli jälkiruokana marjoja, ja minähän onnistuin sit ne kippaamaan syliini... juuri haarojen kohdalle. Koulusta poistuessani joku päätti koulunpihalla huutaa kovaan ääneen samalla osoittaen et HEI TOLLA TYTÖLLÄ ON TULLU VERTA PILLUSTA!!! Olin siis ehkä 9 vee. Ei naurattanu.
Toinen sit tässä tän vuoden aikana, klassisesti kävi häämatkalla Madeiralla. Siellähän ei oo rantoja, vaan kalliouimaloita. Eli kallioon on hakattu portaat joita pitkin pääsee mereen uimaan ja sit on sellaset köysitikkaat joita kiipeämällä pääsee taas ylös. No, näinhän kävi että kun tulin köysitikkaita pitkin ylös, en huomannu et bikinien yläosa oli valahtanu alas. Jep. Toinen klassinen samalta reissulta, tosin eri päivältä oli se että tepastelin eräällä saarella ties kuinka kauan hame tungettuna alushousuihin. Kunnes joku paikallinen päätti siitä huomauttaa. En enää siis palaa sinne takaisin.
hopeapupu@gmail.com ja nimim. hopeapupu
Päätettiin kerran (niistä monista) lähteä ystävän kanssa bilettään toiselle paikkakunnalle. Tää ystävä oli kuskina, ja auto jätettiin sitte yhen miespuolisen kaverin kotipihaan (asui vanhempiensa ja sisarustensa kanssa parikymppisenä), joka kuskas meät sitte loput 60km baariin. Ei siinä sitte, ilta meni kai ihan normisti, ko ei suurempia muistikuvia. Käytiin tankilla kun oltiin päästy takaisin kuskin kotipaikkakunnalle. Ystävä (siinä vaiheessa jo tietysti hieman laskuhumalassa) jotenkin onnistui sössimään maksun niin, että kortti jäi maksulaitteeseen, ja kuski ite joutu maksamaan bensat (en nyt muista maksettiinko niitä ikinä..).Kaiken huipuksi ei ollu muuta paikkaa mihin jäädä yöksi kun tän kuskin luokse.
VastaaPoistaNo, kyseinen herrahan jakoi huoneen veljensä kanssa. Me mentiin samaan huoneeseen nukkumaan, yhdelle 80cm patjalle. Koko yö meni hieman kikatellessa ja yrittäessä jotenkuten ees patjalla pysyä,vissiin sitä untaki jonku verran sai palloon.. Kuskimme lähti töihin jo aamusta aikaisin, me jäätiin vielä "nukkumaan" kun ei voinu kovin aikasin hypätä autonrattiin.. Koko tilanne oli niin kaamean koominen ja nolo, yhet vain kikattelee huoneessa, jossa nukkuu tuntematon jätkä, ja talossa on muutenki paljon porukkaa, ja tietty seinät paperista. Jossain vaiheessa sen jälkeen ko se meän kuski oli jo lähteny töihin, kävi hänen ÄITINSÄ sanomassa,että voisittako olla yhtään hiljempaa, täälä yrittää muut nukkua.. Aamun valjetessa ja pään selvitessä päätettiin,että nyt häivytään.. hipsittiin ovelle.. tietty se äiti oli siinä lähistöllä. Ystäväni olis toki juossu kiireenvilkkaa autole ja lämät tiskissä pois, mutta mulla on vissiin jotaki "moraalia", niin pyysin anteeksi, ko oltiin valvotettu. Tää äiti sanoi, että ei siinä muuten mitään, mutta ko toisilla on aamulla aikaisin nousu niin olisi kiva nukkuakin..HUPSISTA.
Ei siinä. Aamukaffille essole, sai kaveri samala maksukorttinsaki takasin... Huhhahhei, voin kertoa, ettei taiettu ennää tahtoa kyseistä jätkää kuskiks!
Tämä on tosi mauton juttu, mutta mitään nolompaa mulle ei varmaan ole ikinä sattunut, joten...
VastaaPoistaMakoilin uuden miesystäväehdokkaan kanssa raukeana sängyllä ns. suorituksen jälkeen. Silittelimme toisiamme ja olimme just simahtamassa, kun takapuoleni päätti toisin - päästin kammottavan pierun joka pelialueiden kosteuden takia vielä ruplutti ihanasti. Pierun päätyttyä hirveä kuolemanhiljaisuus laskeutui huoneeseen, teki mieli vajota sängyn ja lattian läpi karkuun. Juuri kun olin toipunut järkytyksestä ja ehtinyt uskottelemaan itselleni että kerrankos ihminen paukun päästää niin pieraisin vahingossa uudestaan :D
Toivun tästä ehkä joskus ensi vuonna, t. friggs.riisikakku(a)gmail.com
Tämä jo naurattikin :D :D
PoistaHurjassa nuoruudessani ehkä neljä vuotta sitten osallistuin into piukassa silloisen työnantajan järjestämiin suurimuotoisiin henkilökunnan pippaloihin. Tempaisin parin tunnin aikana iloisen juhlamielen ja vessassa vietetyn puhdistautumisharjoituksen jälkeen suuntasin kotiin kävellen.
VastaaPoistaAamu valkeni kalpeana, tärisevänä ja pahoinvoivana, mutta töihin oli suunnattava. Jännittävää kyllä takissa oli oksennusta, kengissä oli oksennusta, kaulahuivissa oli oksennusta, pipossa ja lapasissa oli oksennusta. Ihmettelin aikani syytä asiantilalle, koska en varmasti ollut juhlapaikalla käynyt toppavaatteissa tyhjennyksellä.
Korvaavan vaatekerran päälleni saatuani astuin ulos ovesta, jonka edustalta löytyi viininpunainen, vihertävällä sävytetty läiskä. Seuraava kadun ja pihatien risteyksestä ja niin edelleen. Koko kolmen kilometrin matkalla tasaisin välein, hienoisin värisävymuunnoksin.
Moderni muunnelma Hannusta ja Kertusta. Onneksi en kääntynyt kotiovelta takaisin jälkiäni seuraamaan - enkä tilannut taksia. Sen sijaan olin kuulemma taivaltanut katkeilevan matkani halki kaupungin lauantai-iltana kansan vasta vaeltaessa baareihin. Vastaanotto töissä oli vähintäänkin ilahtunut.
kylyma@outlook.com
Otin Thaimaan reissulta itelleni haaremihousut, joissa viihdyin myös kesäisessä Suomessa. Havahduin tähän ihastuttavaan kilpailuun ja minulle sattui seuraavaa: Yhtenä päivänä töitten jälkeen käväsin sit ruokakaupassa ja kauppa-aktin jälkeen lähin taiteilemaan ostoksiani tulipunaisen Joponi kyytiin. Noustessani sit pyörän selkään satuin astumaan sille lepattavalle haaremihousun lahkeelle ja tulin vetässeeks iteltäni housut kinttuun keskellä vilkkainta keskustaa. Eipä siinä, nopeesti vaan polkasten poistuin paikalta enkä kyllä jääny ihmettelemään että kuinka moni näki :D laura.vakkeri@hotmail.com
VastaaPoistaNo siis. Tästä ei toivu _koskaan_.
VastaaPoistaOli menossa ns. puolukkapäivät. Pistin päälle sitten uudehkon mukavuus-muoti-paidan, että siis edes näyttäisin vetävälle. Olin lähdössä kylille ja kävin tietenkin ensin vessassa asioimassa asiaan kuuluvien varusteiden kanssa. Vähän kyllä tuntui että joku lanka roikkui paidasta persiissä, mutta ei kai, uusi suht uusi paita...
Asioin siinä sitten pienen kyläpahasen JOKAISESSA LIIKKEESSÄ ja olin mielestäni kovinkin tyylikäs ja filmaattinen. Jossain vaiheessa kohtasin paikalliset kehitysvammaiset (en käytä termiä halveksuvasti vaan asiallisesti) hoitajineen ja heitä(kin) kaikkia nauratti kovasti. Hymyilin iloisesti takasin, mikäs tässä, kehitysvammaiset on mukavaa porukkaa!
Illalla huomasin että tamponin pahvinen putki roikkui puseron langanpätkässä vaatteideni ulkopuolellani äässissäni.
Ei mulla sitten muuta.
nim.merkillä "en ole poistunut kotoani puoleen vuoteen"
Auts! Sä oot niin ansainnut jonkun palkinnon. Mutta silti :D
PoistaOnnea 1 veelle huippuplokille! Taidan olla sekaisin, kun julkistan oman noloimman hetkeni. Anteeksi vain kaikille osallisille jälkikäteen.
VastaaPoistaOdotin ensimmäistä lastani ja olin jo melkoisen viimeisilläni. Oli helteinen päivä, enkä jaksanut millään vaappua virtahepojaloillani kotiin kauppakassien kanssa. Niinpä ahtauduimme tulevan aviomieheni kanssa kesähelteen kuumentamaan, ähkyruuhkaiseen raitiovaunuun. Ähkiessäni itseäni julkisen kulkuvälineen portaita ylös tunsin, kuinka vatsassani kiemursi muutakin kuin vauva. Ajattelin, että helpotan tuskaista oloani varovasti ja salaa. Mikä virhe!
Järjetön, ikkunat härmistyttävä kaasupierun haju levisi raitiovaunuun. Ihmiset rupesivat liikehtimään hermostuneesti tuuppien toisiaan. Kuului yskimistä. Yllättäen eräs turistirouva pomppasi pystyyn istuimeltaan ja leyhytteli kädellään sakeaa ilmaa nenänsä edessä. Närkästyneesti hän ryhtyi sättimään miestään suureen ääneen. Kaikki tuijottivat pariskuntaa.
Tässä vaiheessa mieheni oli selvästikin hoksannut hajun todellisen lähteen. Vaihdoimme merkitseviä katseita keskenämme. Nauru kerääntyi kurkkuuni, vaikka hävetti vietävästi. Syytetty ja hämmentynyt miespolo vakuutteli vaimolleen syyttömyyttään ja levitteli alistuneesti käsiään. Siitäkös täti hirmustui: ”valehteletkin vielä”! Purskahdin nauruun. Nyt minä keräsin kaikkien katseet. Myös miestään syytellyt rouva katsoi kulmiaan kohotellen.
Poistuimme välittömästi raitiovaunusta kaksi pysäkkiä liian aikaisin. Tunsin kanssamatkustajien tuijotuksen, jopa ikkunoiden läpi. Helkkarin puoliso, kun paljasti. Kaasukammioksi muuttunut raitiovaunu jatkoi matkaansa ikkunat huurussa ja vei tuijottavat ihmiset mennessään. Kului jokunen tovi, ennen kuin ilkesin käyttää samaa kulkuvälinettä uudestaan.
:D :D :D :D
PoistaOlen autuaadti unohtanut kaikki pahemmat, mutta pistetään nyt tämä. Olin viime kesänä Powerparkissa lasten kuumailmapallo laitteessa tätini kanssa. Laitteen idea on sama kuin teekupeissa, mutta kuumailmapallojen korit nousevat ylös ja koko laite pyörii hitaammin. Sieltä olisi tarkoitus katsella maisemia (eli tuijotella loputtomia peltoja). Tätini alkoi selittää jotain laitteen ja venäläisen perseenpäristemen yhtäläisyyksisstä. Samaan aikaan minua alkoi pelottaa hillittömästi ja lopulta melkein itkin toivoen että kyyti loppuu jo. Tätini ja korkeanpaikan kammoni takia lopputulos oli se, että viereisen vaunun nainen tuijotti paheksuvasti kun vuorotellen kiljuin uhkauksia vaunua pyörittävälle tädilleni ja hihitin venäläiselle perseenpäristimelle ja iloiselle huudahdukselle kun laite pärisikin (venäläinen perseenpäristin ei siis mahdu perseeseen eikä pärise, jos joku ei tiennyt vitsiä).
VastaaPoista-menninkäinen aino11.5@luukku.com
Jaahas, mahoton sentaan! Onhan naita sattunut, kerran jos toisenkin, mutta tarina joka on parhaiten jaanyt mieleen vuodelta kirves-ja-puukko...Oltiin tuon isannan kanssa vasta muutama kuukausi tapailtu ja asuin viela kotosalla, aipan ja isan hoivissa. Tottahan sitten kun poikakaveri tuli kylaan, nukuttiin rantasaunalla (kesa kun oli, ja muutenkin etta saa olla nuoripari rauhassa)... eraana aamuna sitten aamupalapoydassa pikkuveli (9 vuotta) kysyy kirkkain silmin "onko se tuo X sinun rakastelija?" Aet ja isa nauroi kippurassa ja mina, silloin vasta 19 vuotias tytonhupakko, punastelen paloautona ja olen tukehtua aamupalaani :D Nain jalkeenpain naurattaa ihan hitosti tilanne, ja myos se miten tyynesti isanta asian otti - taispa vaan naureskella ja tunnustaa :D
VastaaPoistanojoonsaatana... kirjottaakkaan ei nakojaan ossoo ja puolet tarinasta jiap pianupin sisuksiin :D niih, tarkennetaanpas nyt tarinaa etta siis pikkujampallahan oli tietysti kesalomalla tapana leikkia siella rannassa, mokin ymparistossa, ja oli tietysti kuullut yhta sun toista siina ninjaillessa kun myo "nukuttiin myohaan" :D On se perkele kun on mokkihirret niin ohuet etta pihalle pienet ahinat kuuluu ;) Ja on siina muuten suattanna olla porukoilla selittaminen kun mokista kuuluu kummallisia aania :D
PoistaMuutin uuteen asuntooni pari kuukautta sitten kera uuden hullun kissanpentuni ja kuten muuttoon kuuluu, toimitin uudelle vuokranantajalle vikailmoituslistan. Muutaman viikon päästä ovikello soi aamusta, luulin että siskoni oli tullut käymään joten avasin oven puolialastomana ( isoyöpaita, alushousut) ja oven takana seisoi irstaan näköinen keski-ikäinen talonmies vikalistani kanssa..
VastaaPoistasiinä sitten hienovaraisesti kävin etsimässä itselleni housut ja osoitin miehelle vessan suuntaan josta löytyi ensimmäiset korjattavat asiat. Mies oli kuitenkin jäänyt seisomaan vessan ovelle ja menin siihen viereen ihmettelemään vain todetakseni että kissa oli kipannut koko hiekkalaatikon sisältönsä hiekkoineen,paskoineen ja kusipaakkuineen kylpyhuoneelattialle sekä silpunnut kokonaise wcpaperirullan. Siinä sitten lakaisin ne suurimmat paskat takaisin laatikkoon ja mies astui vihdoin oven kynnyksen yli korjaamaan niitä vikoja. Mies lähti ja sanoi tulevansa takaisin kun löytää sopivaa osaa wcpaperi telineeseen.
Siinä sitten miehen lähdettyä rupesin äkkiä siivoamaan vain huomatakseni että kissanpentu oli myös repinyt wcroskiksesta, pakettiin käärittyjä KÄYTETTYJÄ tamppooneita ja ilmeisesti niitä siellä tyytyväisenä mussutellut ja riepotellut pitkin wctä.
sama mies ei tullut takaisin vaan oli ilmeisesti pyytänyt kolleegaansa tulemaan...
Uus puhelin olis kiva! vanha kun ei suostu soittamaan ellei sitä boottaa aina ennen soittoyritystä !
Minulla on tosi hurtti huumori, jota pitää aina hiukan hillitä. Tosin välillä se pääsee väärässä paikassa ja luonnollisesti väärään aikaan valloilleen.
VastaaPoistaOltiin esimerkiksi männä kesänä tultu mökkisaareen ja oltiin siis asioimassa paikallisessa kyläkaupassa veljeni kanssa, päätettiin siinä piristää kauppareissuamme esittämällä invalideja. (Kyllä! Törkeää, mutta ainakin silloin meidän molempien mielestä äärimmäisen hyvä ajatus.) Piilotin innoissani toisen käsivarteni hupparin sisään (näytin ihan käsipuolelta). Veljeni ryhtyi laahaamaan toista jalkaansa. Ihailtiin siinä vähän aikaa toisiamme ja oltiin niin nokkelaa että.
Sitten sinne kauppaan ryysivät mm. entinen opettajani ja monta mökkinaapuria kerralla. Menivät hiljaisiksi nähdessään meidät, näyttivät aika kauhistuneilta. Jotkut tulivat taputtamaan olkapäälle jne. Em. opettaja meni ihan kalpeaksi ja kehitti jotain myötätuntoista sanottavaa. Yksi naapuri oli tuonut tenavansakin, piltit tietenkin järkyttyivät, yksi rupesi hiukan hysteeriseksi. Eikä naurattanut...
Sitten tultiin kassalle, meille autettiin ostokset hihnalle vastustelusta huolimatta, avattiin ovet jne. Lähtemään pääsy viivästyi, kun ihmiset tulivat ystävällisyyttään juttelemaan. Pakko se oli eläytyä rooleihimme. Vissiin osa ihmetteli, miten tuollaset raajarikot on niin hilpeän näköisiä. Jossain vaiheessa isä tuli autolla vastaan, suuttui meille (luonnollista kylläkin!). Tiukkasi, että mitä pelleilyä tämä on, käsi heti esiin, ja mitä sinäkin siinä linkkaat.
Mikäs siinä autoon ontuessa ja käsivartta viimeiseen asti peitellessä... Herää vaan kysymys, että miten viitsittiin tehdä noin vielä kuudentoista ikäisinä. Kyllä näin jälkeenpäin ajatellen hävettää sairaasti, mutta olihan se ihan hiton hauskaakin >:D
Ah niin, via.dolorosa.95@gmail.com. (Löysinpäs ensimmäisen sähköpostiosoitteeni!!)
PoistaOlin opiskeluaikana YLEn uutisissa töissä lukulaitteen käyttäjänä eli prompterina, joka siis pyörittää lukulaitetta uutisten lukijalle lähetyksissä. Kerran sattui niin, että hups, painoin yhtä nappia vahingossa kahdesti ja mentiin yhden uutisen yli, jolloin Arvi oli sekaisin, ohjaaja ja videoklipit ihan väärässä järjestyksessä ja koko show livenä ulos. Nolottaa vieläkin.
VastaaPoista"You had one job!"
PoistaKaikkee on sattunut ja ihan kaikkia ei kehtaa kertoa näinkään, ettei vaan tunnisteta... :D
VastaaPoistaTää kuitenki on jääny hyvin mieleen lukemattomista noloista tilanteista;
Olin baarissa lempihousuissani, sammareissa, joita niin paljon olin pitänyt, että oli joistain paikoista lähes puhkikuluneet. Siinäpäs sitten tanssilattialle ketkuttelin ja menin kyykkyyn, jolloin hiutuneet housut repes haaroista, aivan vetoketjun alapuolelta perseen puolelle saumaan asti. Kiva siinä oli sitte paitaa yrittää repiä perseen peitoksi ja viuhahtaa kotia. Kehtas vielä taksissa ukko kiusata et mikäs lihapiirakka täällä haisee....
Ja samaisen ukon kanssa seurustelun alkutaipaleella, kun oltiin tapailtu ehkä kuukausi ja seksin jälkeen makoiltiin alasti sängyssä, minä päätin jostakin syystä vaihtaa puolta ja ponkasin ukon yli sängyn reunalle makuuasennossa. Petauspatja vaan oli siirtynyt sängyn reunan yli, joten luonnollisestikin tipuin ilkosillaan lattialle. Hävetti.
niina89@hotmail.com
On kyllä niin jäätäviä nolouksia ropissut tähän kisaan, että vaikeaksi menee valinta. Arpajaisveron uhallakin voi joutua vetämään arvalla x)
VastaaPoistaMinä näkisin tässä hyvän tilaisuuden lisäpalkintojen jakamiselle. Niitähän varmaan löytyisi tuolta romunhoitohuoneesta? Kännykkäkotelo ja älypeli/seksilelu olisivat varmasti hyvin haluttuja... :D
PoistaJa muistuttelen vielä että jos osallistut blogger-tilin kautta, sinulla ois oltava oma blogi johon pääsen kommentoimaan tai blogger-profiilisivulla spostiosoite. Muutoin en pysty ottamaan yhteyttä.
VastaaPoistaNoni, nyt on "sun syystä" aloitettu blogi. :D
Poistahttp://arjenafrodite.blogspot.fi/
En saata itseäni noloihin tilanteisiin, sillä sehän saattaisi nolottaa! How ever. Aika kuumottavaa oli aikoinaan, kun opiskellessani oli tapana kaikenmaailman kilpailussa riisuutua jokin mainio voitto haaveena. Kerran olen voittanut mieheni veljen kanssa tuoppeja (tyhjiä tosin kotiin vietäväksi), joskus 100euron lahjakortin cdon.comiin ja joitain cd:tä muutenkin. Paikallisteleviosioon kuvattiin joka keskiviikko suosikkiopiskelijabilepaikasta Jussi Ahteen (kyllä, nyt vedän kokaa nokkaan Jussi, joka sittemmin katosi näistä huikeilta julkisuuden mukaanaan tuomilta edustustehtävistä) vetämänä kilpailu, jossa kerättiin lauma opiskelijoita Barcelonaan. Tässäkin toki sai riisuutua. Siellä minä sitten liian pienissä stringeissäni (kuka hullu sellasia edes käyttää?!) ja ei silti voittoa tippunut. Saatoin tehdä saman useampanakin keskiviikkona. Parasta antia oli se, että tätini oli katsastellut suoritustani toisella paikkakunnalla, johon kanavan vaikutus vielä näkyi ja laverrellut toki vanhemmilleni.
VastaaPoistaTämän lisäksi juttua jatkettakoon aiheella sympatiaoksennus. Samaisen baarin edustalla eräänäkin opiskeluiltana pyrkimässä sisään. Jalassa suosikkimokkasiinini. Heikko olo iski portsarin edessä ja suoritin reippaasti jalat suorana oksennuksen suoraan kengilleni ja onneksi hieman ohi. Kaveri katsoi vierestä ymmärtäväisenä ja oksensi sympatiasta. Suupielien pyykiminen ja eikun baariin!
PoistaSuurin osa noloista tilanteista vissiin aiheutuu alastomuudesta tai vahingossavilautteluista. Minä olin muutama vuosi sitten tulossa saunasta (talonyhtiön), kun kissa karkasi rappuun. Ja sitten kuulen yläkerrasta naurua - kattimatikainen oli päättänyt mennä vierailulle yläkerran hyvännäköisen naapurin kotiin (sinkkutyttönä sitä tuli kyttäiltyä naapureita sillä silmällä ;)). Siinä minä sitten saunanpunakkana ampasin kundin kotiin pelkkä pyyhe päällä. Oli siinä kundilla ihmettelemistä, kun tällainen tuhdinmuheva nainen vetää nelinkontin sen makkarissa metsästämässä mirriään. Hohhoijaa.
VastaaPoistaNoloin tilanteeni..hmmm..
VastaaPoistakokeilin muutamia vuosia sitten yhden päivän ajan puhelinmyyjän hommia. koulutuksessa painotettiin, että aina valitavalle asiakkaalle kannattaa sanoa, että sehän ikävää. ja kivoihin tilanteisiin sepäs mukava.
ensimmäistä puhelua soittaessani surun murtama pappa totesi että vaimoni kuoli pari viikkoa takaperin. Totesin tietenkin mehtäemäntämäiseen tyyliini, että SEHÄN MUKAVA!!! voi jeesus mie oisin voinu vajota maan alle..
siihen loppui se työ. totesin että jatkan asiakkaiden palvelemista kasvotusten..
Noloimmat löytyy täältä: http://www.partapappa.net/2013/04/pierut-jotka-ois-kannattannu-pitaa.html
VastaaPoistaTeininä exän kotona. Exän äiti lähti johonkin, jolloin tietenkin samantien vaatteet lentää nurkkaan ja saatettiin siirtyä olohuoneen puolelle ja laittaa jokin tunnelmaan sopiva vhs pyörimään... Anoppikokelas olikin unohtanut jotain ja palasi noutamaan sitä. Minä vikkelänä tyttönä nappasin vaatteeni mukaan, siirryin makkariin ja vedin oven perässäni kiinni. Tein tämän vielä jotenkin sen verran liukkaasti, että vielä tänäkin päivänä usko(ttele)n, että anoppikokelas luuli poikansa itseksensä pitävän pientä sessiota... Mutta kyllä nolotti aivan jumalattoman paljon ja jälkeenpäin ehkä vielä sekin, että tuli jätettyä se poikaraukka sinne olohuoneen puolelle selviämään tilanteesta. Melko nopeasti anoppikokelas tavaransa onneksi poimi, mutta jotain showsta kommentoi... Onneksi ei jälkeenpäin asiasta maininnut.
VastaaPoistaVoi apua. Tähän on ihan pakko osallistua. Olen ollut niin monessa nolossa tilanteessa mukana. Vaikeaa päättää, mikä niistä olisi kaikkein noloin. Mutta ehkä tämä.
VastaaPoistaOlin parikymppinen ja aika hiljattain muuttanut aivan ihanaan vuokra-asuntoon. Vuokra-isäntä oli aika tiukkapipoinen ja vakava mies ja asui kanssani samassa rapussa. Olin silloin vastarakastunut nykyiseen mieheeni. Vietimme kiihkeitä öitä yhdessä siinä ihanassa vuokrakämpässäni.
Erään tällaisen yön jälkeen lähetin aamulla miehelleni sellaisen oikein tuhman viestin. Punastelin perhoset vatsassa ja odotin, koska mies vastaa. Päätin lukea viestin uudelleen ja siinä vaiheessa huomasin lähettäneeni sen erehdyksessä tälle vuokranantajalleni. Eikun äkkiä anteeksipyyntöviesti perään. Sain vastaukseksi "ok".
Asuin siinä kämpässä vielä pitkään tapauksen jälkeen. Hiippailin rappukäytävässä ja yritin olla törmäämättä vuokranantajaani tai hänen vaimoonsa. Törmäyksiähän tuli tietenkin, mutta koskaan kumpikaan heistä ei ilmeelläkään vihjaisseet viestin suuntaan.
Olin helpottunut, kun muutettiin mieheni kanssa yhteen. Pääsin pois siitä nolouden valtakunnasta. Sitten sain työpaikan ja yksi asiakkaistani tietenkin oli tämä entinen vuokrantaja. Meni pitkään, että pystyin asioimaan hänen kanssaan punastelematta. :D
Sulla on muuten ihan mahtava blogi! Olen seuraillut kirjoituksiasi nyt puolisen vuotta. Kiitos, että jaat hienot kokemukset kanssamme. :)
Kaksi silloin nolottanutta mutta jälkikäteen naurattanutta tapausta tulee mieleen, molemmat liittyvät työpaikkani pysäköintitiloihin. Kun aamuruuhkasta viimein selviää parkkipaikalle asti, on toisinaan otsaan kasvanut melkomoinen kyrsäle. No, yhtenä näistä aamuista olin saanut tarpeekseni autoilijasta joka säännöllisesti ajoi Volvonsa inva-paikalle, itse kuskia en ollut koskaan nähnyt. Ajattelin puolustaa kaikkia oikeita invoja (autohalliin on _todella_vaikea parkkeerata ahtauden, tolppien ym. seikkojen vuoksi) ja kirjoitin Volvon pölyiseen takalasiin kissankokoisin kirjaimin INVA! Siitäpähän saa ja tietää että täällä kyllä tarkkaillaan pysäköiviä, häpeäisit!. Työpäivän päätteeksi satuin sitten menemään parkkihalliin samaan aikaan pyörätuolilla kelaavan miekkosen kanssa. Miekkonen meni invapaikalle pysäköityyn Volvoon, minä poistuin rivakasti omalle kärrylleni, niskaan nousi hieman lämpöä.
VastaaPoistaToisen kerran olin kyrpylä otsassa pysäköimässä vakiopaikalleni jonka joku oli keksinyt omia vastikään "reissuMiehille". Eli että ainoastaan heillä olisi oikeus pysäköidä niihin ruutuihin mihin on helppo pysäköidä ja niistä pääsee sutkkaasti poiskin. Päätin että eipä käy! Minäkin olen yhtä oikeutettu koska suhaan kahden konttorin välillä. Edessäni oli yksi tyhjä parkkiruutu eikä ketään näkösällä eli eikun parkkiin. Samalla edelle parkkeeratusta autosta nousi Mies ja sanoi että nämä ovat heidän ryhmälleen varattuja paikkoja. Ja siinä siunaamalla hetkellä kaarsi pihaan toinen Mies, avasi sivuikkunan ja alkoi tuijoittaa siihen malliin että alapa akka nostaa kytkintä. Kysyin että no sinä se vamaan olet kanssa tästä samasta ryhmästä?! "No niin olen ja nämä ruudut on meille varattuja" Siinä vaiheessa sappi kiehui yli, pääsi suusta veetua ja ärräpäätä sekä sönkkäystä että kyllä minäkin tarviin helppoa pysäköintiä. Muu ei auttanut kuin istua takaisin autoon ja renkaat vinkuen poistua paikalta. Pihisten ja puhisten nousin toimistorakennukseen ja takkia riisuessani huomasin kaulaani somistavan sellaisen mutkalla olevan matkatyynyn. Tyyny on sellainen soma pupusen mallinen. Itseäni alkoi naurattaa jo siinä vaiheessa.
Näissä kahdessa tarinassa on sellainen paradoksi että ne liittyvät Siihen Firmaan jonka kanssa blogistilla oli eriävät näkemykset siitä mitä on asiakasPalvelu.
Jos ihminen ei ole syntynyt onnenlakki päässä vaan vitsauksen ja metamorfoosin siivittämänä sielunvaelluksen kautta mitä ilmeisemmin alimpaan kastiin eli minuksi. Ei onnekkaaksi kärpäseksi, jonka elämän kaari on lyhyt ja heppoinen, mutta onnellinen, saa lentää ja nuuhkia kökköä ja vielä nauttia siitä.
VastaaPoistaVaan juurikin syntyä minuksi, jolle jo syntymähetkellä on viitoitettu eriskummallinen tie joutua epäonnisista sattumista toisiin, kuin karma läiskisi vitsalla päivät pääksytysten rangaisten edellisten elämien kurimuksellisista ilkeyksistä.
Johtuuko kaiken alku siitä, että äitini ei ymmärtänyt mennä synnytyslaitokselle ajoissa vaan mätti nakkia huulen anoppilan jääkaapista. Matkaa synnytyssairaalaan 500m tuumi nälkäinen äitini varmaan?
On erittäin vaikea päättää minkä elämäni noloista hetkistä valitsisin. Mikä olisi niistä se kirkkain ja samalla kauhistuttavin.
Sekö, että ensimmäisellä työviikolla kävellessäni pitkää käytävää pitkin, mies pomojen nauttiessa sumppia käytävän takapäässä. Työkamuni huomauttaa mekkoni olevan hieman nurjasti. Olin survonut Tenaa oikoessani koko mekkosen jättiksieni sisään ja koko säärikunta, peppu ym.ja ne Jättikset olivat kaikelle kansalle nähtävissä.
Lista on loputon, mutta päätin valita yhden muistoistani surkeimman joka vieläkin aiheuttaa minussa mittaamatonta ahdistusta ja vilunväreitä.
Sambakarnevaalit hotelli Hesberissa. Upea kukkamekko, hiuksissa tekokukkia, viimeisen päälle meikki, mahtava fiilis, nyt on sambakarnevaalit.
Jälleen kerran liikenteessä iso naisjoukko, kaikki kauniina, minä vain hetken...
Joku ymmärsi tutustuttaa minut Salmarin ihastuttaviin makuhermoja kutkuttaaviin makuihin. Onpa hyvää, tuumin minä ja latkin menemään.
Seuraava muistikuva on se, että laahustan iloisten ja kauniiden ihmisten seassa etsien ystäviäni ja kenkiäni. Katson alas, näen karmaisen näyn. Olen laahustanut tuntitolkulla muistamatta mitään, kilometrit ovat olleet kovat, tunnen sen uumassani joka on laihtunut tallustellessa ainakin sentin, tunnen sen kivistävissä rakoissa jaloissani, mutta ennen kaikkea näen sen varpaissani, jotka töröttävät puhki kuluneista suhkkahousuista kornisti, kuin kivikautisella tai isojalkaisella Hobbitilla. What the hell, katson peiliin, meikit poskilla, kukista ei tietoakaan, hiuksista sojottaa hiuslakan kivettämiä afropuikkoja kaikkiin ilmansuuntiin.
Kylkeä kivistää, verta kukkamekossa. Aih, kylkiluut murtuneet. Otan taxin, ilman kenkiä. Häpeän, haluan piiloutua, paeta. Uskoudun taxikuskille, mitä muuta voin, jotenkin täytyy selittää karmaisevaa mielipuolista ilmentymää, joka olen minä. Etten löydä itseäni pakkopaidasta hourulasta vaan lämpimästä pedistäni. Olisin ollut niin mielelläni tuona hetkenä kärpänen, kärpäsenä katossa.
Aamulla saan puhelun huolestuneelta ystävältä.
Hovimestari on kuulemma tarjonnut ilmaisen puffapöydän kaikille ystävilleni, jos piilottavat minut jonnekin häiritsemästä ruuallisia karkeloita.
Minut on laitettu töröttömään ja huojumaan seinää vasten, vielä kengät kyllä jaloissa. Mutta olen lähtenyt kapuamaan portaita ja kaatunut sieltä lyöden kyljen teräksiseen kaiteeseen. Ambulanssia on kuulemma mietitty, mutta korkokengät ovat tuossa ilmalennossa lentäneet päisitikkaa puffapöydän kanapeiden päälle ja olen tilastani huolimatta ymmärtänyt laittaa näkymättömyysviitan päälle ja singota itseni karkeloiden humuun kauas pois notkuvien ruokapöytien ääreltä.
Kyseinen ilta herättää vieläkin kauhua ja toivon, että tällä kivuliaalla avautumisella on terapeuttinen vaikutus ja sitä kautta seuraavassa elämässä minusta tulee Amerikan presidentti tai ensimmäinen suomalainen astronautti joka matkustaa Marsiakin kauemmaksi tai onnekkaaksi kärpäseksi jonka mielestä kakki haisee hyvältä.
Nimerkillä Alkueliö elämän kiertokulussa>tiia68@gmail.com
Tämä oli kyllä ihan paras :D
PoistaHah Hah :D Lisää samanlaisia hovimestareita! Eiköhän itse kultakin löydy kaveri, joka on samalainen ympäristökatastrofi kuin kirjoittaja.
PoistaAmeebaa kyllä hieman "sattui ja loukkasi" tälläinen räikeä ahdinkotilan hyväksikäyttö. Muut syö ja Ameeba jatkaa "kolmatta linjaa eteenpäin". ..
PoistaOlen samaa mieltä, ikinä en antaisi anteeksi sitä että hyvät sapuskat meni sivu suun :p
PoistaLoistavaa, nauratti ihan vietävästi!
PoistaNoloja tilanteita tuntuu minulle tapahtuvan yhtenään, mutta karmeimpana tulee mieleen jo (onneksi) vuosien takainen tapahtuma tuoreen poikaystävän vanhempien luona yökylässä. Vietin siis ensimmäistä kertaa yötä tämän hurmaavan nuoren miehen kanssa. Olimme menneet hänen vanhempiensa kotiin sillä porukat olivat reissussa ja tilat paljon mukavammat kuin poikaystäväni poikamiesboksi. Ilta ja yö meni ilman kommelluksia, mutta aamulla alkoi mennä huonommin...
VastaaPoistaHeräsin aamulla ja huomasin, että poikaystäväni oli jo noussut sängystä. Koska en käynyt mielelläni kylässä niin sanotulla isommalla asialla, ajattelin että nyt olisi hyvä hetki livahtaa vessaan kun poitsukin oli varmaan kahvia keittelemässä. Helpotus oli suuri kunnes huomasin, ettei vessanpöntön vetäminen onnistunut. Vetelin pöntön nupista ihan kauhuissani, mutta vettä ei tullut. Paniikkia alkoi pukkaamaan. Lopulta ei auttanut kuin avata ovi ja astua ulos. Käytävällä minua vastassa oli poikaystäväni, joka seisoi jokin työkalu kädessä ja sanoi "Tulin korjaamaan sitä vessaa kun se on rikki." Katsottuaan mun kauhistuneita ja kirkaan punaisia kasvoja herra lisäsi "Et kai sä vaan ehtinyt..." Nyökkäilin päätäni ja poikaystävä totesi hakevansa ämpärillä vettä keittiöstä.
Sillä hetkellä halusin vajota lattian läpi ja mietin ettei orasta romanssimme varmaan ollut vielä sillä tasolla, että se kestäisi tälläisia kakkakommelluksia. Muistaakseni en jäänyt aamukahveille. Romanssista tuli lyhyt.
mähän oon aikoinaan kiertänyt Pariisissa Eiffel-tornin ylätasannetta pitkän aikaa kamera kädessä etsien hyvää kuvakohdetta. Aattelin, että niin korkealta näkyy sopivan pitkälle: ois kiva saada semmoinen yleiskuva Pariisista, semmonen, jossa Eiffel-tornikin näkyisi. Hämmästys oli suuri, kun niin korkea rakennus ei näkynytkään sinne asti. Koskaan en sitten tornia saanut kuvattua. damn.
VastaaPoistaMulta on myös joskus kävellessä nuljaantunu kuukautisside liian isoissa alushousuissa irti ja valunu housujen lahjetta alas ja lopulta tippunut kadulle.
Mutta siis nolouksiin: ennen vanhaan olin töissä ravintolassa. Meillä oli talon puolesta sellaiset perinteiset tarjoilijanhameet käytössä: musta, lyhyt ja takana halkio. Aamulla olin kiskonut syystä tai toisesta itseäni huomattavasti hoikemman työkaverin hameen päälle. Saumat nitisi, mutta päättelin, että kyllä tää menee. Menin yksinäni valmistelemaan salin puolelle juhla-buffettia. Ravintola oli jo auki, tosin hiljainen, salissa istui pari naapuruston äijää aamupäiväkahvilla. Kävelin reippaasti edes takaisin heidän ohitseen, kurkottelin pöytien yli, kyykistelin, siirtelin pöytiä ja touhotin täysillä menemään. Jossain vaiheessa ihmettelin kun miehiä kovin nauratti. Eka valuivat pöytää pitkin nauraen ja lopulta toinen taisi vatsaansa pidellen kyyristellä jo lähes pöydän alla. Kohautin olkapäitäni, että on ollut miehillä hyvät jutut, ja jatkoin tyytyväisenä touhottamistani.
Huomattavan pitkän ajan jälkeen, käydessäni pyörähtämässä keittiön puolella kuulin sitten kokilta, että totta tosiaan, liian pieni hame oli huomaamattani noussut ylöspäin kylkiluiden tasolle. Halkio alkoi ristiselästä ja lantio venytti sen tietysti täysin auki takapuolen kohdalta. Käytännössä olin siis touhunnut menemään vähän kuin essu päällä, perse paljaana.
Ilmankos miehiä niin nauratti.
iitintiltu@yahoo.fi
Ai kauhee noita teidän juttuja =D Monet omat jutut tuntuvat nyt jälkikäteen enemmänkin älyttömän hauskoilta kuin noloilta, kuten esimerkiksi
VastaaPoista1) Huuto-oksu rivarin etupihalla klo 0600 lumipenkkaan
2) Sammuminen kylppäriin (ovi lukossa tietty) omilla 18-vuotissynttäreillä
3) Vahinkokainalopierun päästäminen riparilla hiljaisen hetken aikana
4) Hyppääminen kaverin auton etupenkille (paitsi että ei ollut kaverin auto)
5) Niin hurja seksitanssiminen baarissa että mekko nousi vyötärölle paljastaen haarakiilat
6) Rakkaudellinen elämöinti ladossa tajuamatta että appivanhemmat ja muu juhannusjuhlaporukka kuulevat kaiken
7) Se kun poke käski jo ovella "painumaan sinne mihin ei päivä paista" omissa polttareissa
8) Baarijakkaralta tippuminen skumppaämpärin kanssa (taakse kerien)
---
Ehkä klassikoihin kuuluu kuitenkin penkkarit muutamien vuosien takaa.. Olin pukeutunut sotilaaksi ja kaiken päälle saanut ystäväni isän baretin lainaan ("Et sitten likaa sitä!"). Aamulla aloiteltiin kaverin luona laittautumalla (klo 07.00 alkaen) ja lähdettiin koululle vetämään sitä tanssia. Luonnollisesti tässä vaiheessa jo pystyssäpysyminen aiheutti hankaluuksia, puhumattakaan koreoiden muistamisesta. Tämä johti siihen että tiikeriksi pukeutunut kaveri raahasi minua, kikattelevaa sotilasta, pitkin poikin liikkasalia.
Tämän jälkeen lähdettiin rekka-ajelulle. Baretti lensi tietenkin päästä kahdeksankympin vauhdissa ja oli työn takana saada kuski tajuamaan pysähdysmerkkejä. No, baretti saatiin takaisin kyytiin ja luojan kiitos taskuun loppuajaksi.
Vinttasin kaikki karkit ensimmäisen koulun pihalla maahan ja iskulause oli: "Äläkää tulko lukioon! Kolome vuotta ja ei ammattia!". En tiedä mitä lapsille nykyään kuuluu. Toisilla kouluilla viskoin sitten lapsukaisia kaljapullonkorkeilla ja pikkukivillä, edelleen hehkuttaen lukion siisteyttä.
Seuraavaksi paukautettiin kylän torille vetämään bolognesea ja taas tiikeri sai raahata nyt hekottelevaa ja horjuvaa ja kiljuvaa sotilasta perässään. Vihdoin kun selvittiin takaisin lukiolle, kohtasin pikkusiskoni. Hyvin kiukkuisen näköisen pikkusiskoni. Järkytyksestä kaaduin suorilta jaloilta selälleni ruokalan lattialle ja siskoni tokaisi hirnuvalle sotilaalle "Ei jumaLATTA kun aina saa sinua hävetä!".
Tämän jälkeen piti lähteä kaverille jatkoilemaan. Kaverit soitti mieheni hakemaan mut pois juhlista. Mies oli satavarma että mulle on juotettu jotain todella epäilyttävää, mutta kaverit kertoi että ihan itse oli kurkusta alas kaikki kaadettu. Kotipihalta kävelin kiukustuneena juhlien keskeytymisestä rivitaloasuntomme oven taakse seisomaan. Mies käveli ohi ja huomautti että seison väärän oven takana. Minä en uskonut ennen kuin sain itse avaimella kokeilla. Tämän jälkeen vällyjen väliin n. klo 1500. Vielä parin tunnin nokosten jälkeen olin hauskuuttanut miestäni ja hänen ystäviään huutamalla täysiä "Tää ei ole mun koti!". Huhhuh.
Nykyään minä ja alkoholi tullaan vähän paremmin toimeen.
Ihan ehdottomasti haluaisin voittaa blingblingkäsilaukkupidikkeen, mutta pitää oikein miettimällä miettiä niitä noloja juttuja. Minä kun aina yritän päässäni nekin vääntää jotenkin parhainpäin oikeinpäin, ettei hävettäisi.
VastaaPoistaMutta sellainen juttu muutaman vuoden päästä tulee kyllä mieleen, kun sain ex-poikaystävältäni sähköpostia vähän eromme jälkeen, jossa hän kertoi kuinka paljon minua rakastaa ja mitä tekisi toisin jos voisi. Ja tietenkin, että voidaanko nähdä. Minäpä sitten reippaana tyttönä ajattelin parhaalle kaverilleni kertoa tästä saamastani viestistä melko ronskein sanoinkin vielä ja siinä lähetä -nappia painaessani ymmärsin, että sehän lähtikin sille exälle. Ihan koko viestin sisältöä en edes muista, mutta lopuksi oli vielä se viimeinen niitti, ps. mun viime öinen hoitokin oli parempi sängyssä kuin se!
Yllättäen ei sitten enää tavattu tämän jälkeen... =) Ehkä sitten vanhana mummona osaan jo nauraa tälle...
Oltiin mieheni kanssa ostamassa anopille joulukukkaa vilkkaassa kauppakeskuksessa. Kukkakaupan ylimääräinen myyntiständi oli siirretty kauppakeskuksen käytävälle keskeiselle paikalle. Päälläni oli pitkä talvitakki, joka jäi kenkäni alle, kun kyykin katsellessani kukka-asetelmia ja pähkäillessäni mikä sille anopille nyt kelpaisi. Valintani tehtyäni nousin ylös, mutta matka jäi puolitiehen ja minä makaamaan selälleni lattialle. Olin kuin väärinpäin kilvelleni kääntynyt kilpikonna, joka ei itse pääse ylös. Korkoni (aika olematon sellainen) oli tarttunut takin helmaan ja ylös noustessani takki riuhtaisi minut takaisin kyykkyasentoon ja sai minut kaatumaan selälleni, jalat koukussa takin alla. Kukka oli tuhannen päreinä, jossain lattialla, mieheni nauraa räkäistä naurua kippurassa ja osoittelee minua sormella eikä tee elettäkään auttaakseen minua ylös, vaikka takki on jumittanut minut ja apu olisi tullut tarpeeseen. Kukkamyyjän silmät pullistelevat naurua pidätellessä ja varmaan pissaakin ja parikymmentä jouluostoksilla ollutta ihmistä katsoo kun meikä makaa lattialla kilpikonna-asennossa. En käynyt vähään aikaan ostoksilla siinä kauppakeskuksessa.
VastaaPoistasilvermint76@gmail.com
Piti kyllä oikein miettiä ja muistella, mikä olisi nolointa mitä on käynyt. Ihme kyllä sellaisia tapahtumia ei kovin paljoa ole ollut.. Tuli sitten mieleen yksi baarireissu. Olin ottanut pari siideriä, ja tuli vessahätä. Kävin sitten vessassa ja jollain ihmeen konstilla onnistuin vetämään housut takaisin ylös niin, että rullasta roikkuva wc-paperi jäi housuihini sisälle. Enkä tietenkään itse koko asiaa huomannut, vaan lähdin kävelemään kaikessa rauhassa takaisin baarin puolelle. Vähän ehkä ihmettelin, kun tunnuin saavani aika paljon katseita osakseni. Hetken päästä sitten joku humalainen vanhempi naishenkilö tuli sanomaan että sun housuista roikkuu vessapaperia. Olisi roikkunut edes vähän, mutta ei. Yli puolen metrin mittainen pätkä paperia liehui perässä. Siinä olisi kyllä voinut kadota maan alle, onneksi en sentään ollut kotipaikkakunnalla..
VastaaPoistap.s. Olis hienoa voittaa saunavalosetti. Saunaremontti alkaa muutenkin olla ajankohtaista.
kanerva_89@hotmail.com
Perin teininä isosiskoltani mustat keinonahkahousut, ja pari vuotta myöhemmin kun olin lähdössä Kuopion yöelämään kaverini kanssa päätin kokeilla vieläkö ne menisivät jalkaan. Menihän ne, vaikka aika napakoilta tuntuivatkin. Olivat sen verran piukat että laitoin alle ihan narustringit ettei mummokalsareiden ääriviivat pullistele läpi tanssilattialla jammaillessa.
VastaaPoistaIltahan meni vallan mainiosti ja meillä oli ratkiriemukkaan hauskaa yllyttäessämme toisiamme mitä erikoisempiin (eikä todellakaan mitenkään seksikkäisiin) tanssiliikkeisiin, kun muu asiakaskunta lähinnä tyytyi särpimään juomiaan areenan laidoilla.
Jossain vaiheessa kuitenkin erehdyin tekemään liian syvän hajareisikyykkäyksen aivan lattian tuntumaan. Silloin nimittäin tunsin kuinka nahkahousujen persauksen keskisauma repesi auki ja albiinopakarani pullahtivat maailmaan kuin täysikuut kirkkaalle yötaivaalle. Keskellä tanssilattiaa.
Repesin paniikinomaiseen huutonauruun ja painoin paljaan takalistoni kaverini vasten ja koetin saada huudettua hänelle musiikin yli että MULTA REPESI PERSE MENNÄÄN VESSAAN, mutta musiikin takia asia piti toistaa pari kertaa. Viimeisellä kerralla musiikki toki vaimeni yllättäen sen verran että kellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi että kelta repesi ja mitä.
Kuljettiin toisissamme kiinni baarin läpi kun kehitysvammaiset letkajenkkaajat tarkastelemaan vahinkoa naisten vessan puolelle, ja kun todettiin persauksen olevan todella halki koko matkalta eikä paikattavissa hakaneuloilla niin hipsittiin narikan kautta pihalle. Onneksi sentään oli pitkä takki ettei tullut joku perstulehdus vielä kaupanpäälisiksi pakkasessa.
Kaveri jaksaa muistella tätä iltaa hartaudella kerta toisensa jälkeen, ja kertoo sen mielellään mm. kaikille.
Ps. minulla ei ole saunaa, tuleeko se valojen mukana?
PoistaSanotaanko näin, että sinä sentään huomasit tämän. Minulle kävi samat mutta en koskaan saanut tietää missä vaiheessa iltaa housut repesivät. Mahdollisuuksissa oli näin käyneen jo matkalla baariin kun pojat kantoivat reppuselässä. Oli kesä joten ei ollut edes sitä pitkää takkia peittämään vaaleaa kauneutta. Kenties samat laaduttomat keinonahkahousut meillä kyseessä?
PoistaJuu...
VastaaPoista...menin ukkelin kyydistä pikapikaa kauppareissulle-ukko jäi ootteleen autoon.
No-kaupassa alkoivat lounaaksi syöty hernerokka ja uunituore ruisleipä tehdä tepposiaan...
Kipitin lujaa autolle ja runnoin ostoskassit sisään ja huokasin että "voi jumalaut että pierettää"...
No siihen vieressä istuva tuiki tuntematon mies tuumas että "siirry ny kuitenkin ulos paukuttelemaan"...
...ja mun ukkeli katteli VIEREISESSÄ samanmoisessa autossa ihmeissään mun pikajuoksua naama punasena parkkipaikan toiseen laitaan...
Tähänastisen elämäni noloin ja aikoinaan suhteellisen pitkäänkin hävettänyt tilanne..
VastaaPoistaEnsirakkauteni tapasin viereisestä kunnasta , syrjässä kun ollaan niin omankylän kolleihin ei kärsinyt rakastua (pienet oli piirit).. Itse vielä yläasteikäinen olin ja seurustelimme viettämällä viikonloppuja yhdessä pojan vanhempien luona. Vanhempansa mukavia ja rentoja ihmisiä olivat, aina poikien kavereita käymässä ja lisäksi lapsia talo täys, äitinsä kun perhepäivähoitaja oli..
Eräänä viikonloppuna rakkaudentekoihin oli ryhdytty ja hommien jälkeen kortonki roskiin nakattu, pojan huoneeseen. Iloisin mielin siitä sitten oli lähdetty kylille. No perheen koira oli tiensä löytänyt ko. roskikselle ja sieltä saaliin mukaansa kaivellut. Oli sitten muina koirina siemenlastissa oleva kortonki suusta roikkuen ja iloisesti häntä heiluen roikotellut menemään pitkin taloa.. Porukkaa tietysti talo täynnänsä ja pientä palautettakin tuli..
Ettei vielä olisi teiniä hävettänyt tarpeeksi niin samaisessa paikassa sattui vähän myöhemmin jatkoa.. Suhteen kehittyessä tuli tietysti aika, että kortongit koettiin hankaliksi ja ensimmäinen gynekologikäyntini kammoksutti, mutta oli se mentävä pilleriliuskaa hakemaan.. Mikäs siinä, traumaattinen kokemus pötkötellä piirakka levällään ja vastailla kiusallisiin kysymyksiin (ainakin sen ikäisenä), mutta menihän se.. Siinä taas eräänä perjantaina pojan vanhempien luona kahvipöydässä känttyä maisteltiin ja hoitolasten vanhemmat kävivät hakemassa kotiin lapsiaan. Hoitoon oli tullut vast ikään uusi lapsi ja hänen vanhempiaan en ollut tavannut. Korvapuustia suu täynnä minut sitten esiteltiin, että tässä on tämän ***** tyttöystävä.. ”Terve vaan!” Moikkasin sitten naamapunakkana, korvapuustia väärässä kurkussa gynekologiani (ajatus päässäni: tehdään nyt sinunkaupat sitten, kun piirakkaanihan sulle viimeviikolla jo vilautin)..
Nyt jo naurattaa, mutta silloin angstaavana teini-ikäisenä EI naurattanut.. Jos joku tunnistaa itsensä jotenkin osallisena kertomukseeni niin tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä! :) Vaatimattomana ihmisenä tavoittelen tietysti palkintoa numero 4. (ei oo saunaa, eikä käsilaukkua).
sarssz@gmail.com
Niitähän riittää - noloja hetkiä. Mä en kovin herkästi nolostu mistään, kaatuilut, törmäilyt ja muu itsensä nolaaminen on niin peruskauraa :D
VastaaPoistaMutta yksi tarina vielä vähän punastuttaa kun sitä mietin - tosin mä olin vasta jotain 10-v, mutta silti....Meidän kaupunkiin tuli uusi tanssikoulu joka järjesti tapahtuman jossa sen toimintaa esiteltiin ja mä olin ihan intopiukeena paikalla kun halusin päästä tanssimaan myös. Raahasin kaverin mukaan, oli jokin talvikuukausi ja pakkanen paukkui. Sali oli täynnä väkeä, kun tanssikoulu esitteli taitojaan, oli ihania vakkaritansseja ja tulisia lattaritansseja. Ohjelmaa juonsi kuuluisa Mattiesko. Tapahtumassa myytiin myös arpoja ja kun juhlat etenivät kohti loppuaan, koitti itse arvonta. Me olimme kaverini kanssa ovensuussa juuri lähdössä pois (ja mulla oli kauhea vessahätä) kun Mattiesko jostain syystä bongas mut sieltä ovensuusta ja huhuili mua lavalle onnettareksi poimimaan arpoja jostain pussista. En kehdannut kieltäytyäkään, olinhan kiltti ja kuuliainen lapsi. Menin siis lavalle jossa seisoin ja nostelin arvan toisensa perään Mattieskon kuuluttaessa esiin voittajia ja luovuttaessa arpajaispalkintoja. Arpoja riitti ja riitti. Mä hikoilin siinä ja kipristelin varpaitani kun oli niin kova pissahätä. Mutta ne arvat vain eivät loppuneet. Mä olin niin arka etten uskaltanut edes sanoa mitään, kunhan kärsin hiljaa itsekseni ja toivoin että pääsisin pian piinaavasta tilanteesta pois - mutta ei! En päässyt. Tuntui että kärvistelin siinä tunteja! Lopulta en voinut muuta kuin päästä pissan punttiin ja sita kautta lattialle. Ympärilleni levisi laajeneva pissalätäkkö ja Mattiesko taisi katsoa sitä aika kauhistuneena ja tajusi päästää mut siitä tilanteesta pois. Luikin naulakolle hakemaan talvitakkiani ja kaverini kanssa poistuttiin vähin äänin kotimatkalle. Ja kävelin sen kolmisen kilsaa kuset housussa enkä puhunut kaverille siitä mitään. En edes tiedä kuinka moni sen tajusi tai näki, mutta Mattieskoon en ole halunnut törmätä tuon jälkeen :D (eikä se pissi kauaa siellä housussa ees lämmittänyt siinä pakkasessa - jäätyi vähän inhottavasti vain) Ja jos mä voitan niin en tee mitään saunavaloilla kun käytän naapurien saunaa...ihan luvallisesti kuitenkin.
Mulle aina sattuu ja tapahtuu, mutta on se kummallista, että kun pitäis kirjoittaa ei muista mitään... Yksi sentään tuli mieleeni; minut ja lapset oli kutsuttu naisten viikolla kahville ystäväperheen luokse. Kyseisenä päivänä puin lapset vähän siistimpiin, pakkasimme autoon, ostimme matkalla vähän talon rouvalle kukkasia, isäntä lähti kuskaamaan meitä, kun oli autolle jotain muutakin käyttöä tuona päivänä. Ajeltiin kauniina kesäpäivänä sitten hetken matkaa ja jo iski ajatuksiini, että olikohan se sittenkään tänään se päivä... No, päästiin perille, lapset ryntäsivät autosta ulos ja minä myös, isäntä jäi vähän siihen vielä katsella pällistelemään. Hieman hirvitti kun ystäväperhe oli puutöissä, ajatus siitä, että ollaan liikkeellä vääränä päivänä vahvistui. Nakkasin kukkaset autoon ja huikkasin moit rouvalle, rouva kysyi, että mitäs teille kuuluu, ohikulkumatkallako??? Johon minä, että jooooo, aateltiin vaan pikaisesti poiketa moikkaamassa, nähdään sitten ensi viikolla (?) paremmin... Kakarat äkkiä autoon ja kotiin! Oltiin viikkoa liian aikaisessa, vähän innokkaita kyläilijöitä...
VastaaPoistaToinen ISOmoka sattui ystävien häissä, meidän isäntä oli bestmäninä ja mulle lankesi lastenhoitovuoro (ihan siis omien kakaroiden), ystävät ohjeistivat, että pappi ei kirkossa kerro milloin pitää istua ja seistä, joten jos minä sitten ohjeistaisin muuta juhlaväkeä tietyssä kohdassa nousemaan. No minä lupasin, en ihan loppuun asti ajatellut asiaa. Siinä me sitten istuttiin kirkossa kahden vilkkaan poikalapsen kanssa (3 ja 5 veet) ja kun tuli se kohta josta minun mielestä oli puhuttu noustiin poikien kanssa reippaasti seisomaan ja hoputin vielä edessä istuviakin seisomaan, no sitten nousi muukin juhlaväki ja siinä me sitten seistä tönötettiin, joku kyseli, etteikö tosiaan istuttaisi, olin vakaasti sitä mieltä, että tässä kohdassa meidän juuri piti seistä kunnes pappi sanoi (siis ÄÄNEEN, pappi joka ei edes normaalisti kädellään vinkannut) että jos juhlaväki nyt vaan istuisi, seistään sitten kohta! Että mua nolotti, olin vielä oikein komentanut muitakin seisomaan...
Ja näitähän riittäisi vaikka kirjaksi kirjoittaa... Ja minä kun harrastan tätä töppäilyä selvin päin, mitähän mahtaisi tapahtuakaan alkoholin vaikutuksen alaisena...
Nolona juttuna se klassikko: Äänekäs pieru ala-asteella koulun liikuntatunnilla.
VastaaPoistaOpettaja rummuttaa tamburiinillaan tahtia "yykaakolineli", ja me kakarat laukkaamme piirissä tahdissa ympyrää. Ja silloin se ryppynaru meikäläiseltä pettää, pröööts!
Ei kuulostane kovin pahalta, väärin - sitä se todellakin oli pienelle nörtille lapselle kaikkien luokkatovereittensa keskellä.
Onhan niitä paljon nolostuttavampiakin juttuja sattunut näin aikuisiällä, mutta jotenkin sitä ei enää osaa noloilla (nauraa vain) läheskään samalla intensiteetillä kuin kymmenen vanhana joten siksipä valitsin tämän.
vinski007(ät)jippii.fi
Joskus alakoululaisena seisoskeltiin tienposkessa odottamassa koulukyytiä. Mun reppu oli maassa, kun se painoi muka niin paljon. Paikalle jolkotti joku piski, joka tietenki nosti takajalkansa, kusasi mun repulle ja jolkotti pää pystyssä pois.
VastaaPoistaMuutama vuosi tästä eteenpäin olin Turuus. Oli kaunis kesäpäivä, poikettiin ostamaan mansikoita ja istuttiin niitä popsimaan. Jostain syystä kippa keikahti, mansikat tippu mun haaroväliin. Loppupäivän kuljin sitten valkoisissa farkuissani, joita koristi kirkkaan punainen läiskä juuri SIELLÄ.
Hätätilanteita on sattunut useita. Viimeisin kotikylän lenkkeilymetsässä, jossa polkuja menee ristiin rastiin. Olin puolimatkassa, koira kiskoi milloin mihinkin suuntaan ja kakkahätä yllätti... Jatkoin urheasti etenemistä, mutta tunsin kuinka uloste laskeutui alemmas ja alemmas. En kyennyt pidättelemään sen enempää, oli pakko poiketa puskaan. mutta heti metrin päässä meni toinen polku, jossa kulki muita lenkkeilijöitä. Tuskissani loikin pitkin poikin ja vihdoin löytyi sopiva pusikko. Housut alas ja puolikyykkyyn, koira kiskoi mutta pysyinpä pystyssä koko toimituksen ajan. Kaiken kukkuraksi mukanani ei ollut minkäänsorttista nenäliinan kulmaakaan, joten kotiin lampsin juuri sillä "paskat housuissa" -tyylillä. Ja rukoilin etteivät vastaantulijat haistaisi mitään.
klsalmi@luukku.com
Ei olisi pitänyt lukea noita aiempia nolouksia, kun oma alkoi tuntua vähän laimealta. Kerron sen silti.
VastaaPoistaTossa 90-luvun alussa olin kerran lähdössä töistä ja seisoskelin bussipysäkillä. Pysäkki sattui olemaan teollisuusalueen päättäri, joten yleensä siellä aina päivästä toiseen seisoivat samat tyypit samaan aikaan. En minä niitä tuntenut vaikka näin joka päivä. Onneksi.
Kuuntelin siinä bussia odotellessa korvalappustereoita aika kovalla ja fiilistelin biisejä päässäni niin, että unohdin tykkänään olevani ihmisten ilmoilla. Sattui olemaan ilmaa vatsassa, joten päästin siinä sitten aika reippaan pierun. Sellaisen oikein "hnnngh"-tyyppisen. Itse en sitä korvalapuissani möykkäävältä hevibändiltä tietenkään kuullut, mutta kaikki muut kyllä kuulivat! Tajusin sen siinä vaiheessa, kun huomasin kaikkien pysäkillä olevien tuijottavan minua. Voi kiesus. Ilmeiden kirjo pysäkillä olleiden keskuudessa oli sellainen, että olisin nauranut viikon ellei olisi nolottanut niin helvetisti. Bussin tultua luikin korvat luimussa takapenkkiin istumaan. Ja seuraavat kuukaudet lähdin töistä yhtä myöhemmällä bussilla.
old1420@gmail.com
Olin sopinut erään naisen kanssa että noudan häneltä jakun. Kuskikseni uhrautui mieheni ja näin lähdimme. Päästyämme noin kilometrin päähän kohteestamme, pysähdyimme punaisiin valoihin ja taaksemme pysähtyi poliisi auto. Ukko totesi että tottakai ne meidät pysäyttää, kun takavalo palanut. No tottakai ne pysäytti, tilanne oli niin 'jännä' omasta mielestäni että aloin hihittämään etupenkillä hysteerisesti kun poliisi käveli automme luo. Molemmilta kysyttiin paperit ja minä vaan hihitin. Ukko pyydettiin ulos autosta ja minä soitin (edelleen nauraen) jakku-tädille, että myöhästymme koska meidät pysäytettiin. En tiedä mitä tapahtui, johtuiko ulkonäöstämme (ukkoni pitkätukka ja minä silloin rastatukka) ja minun hihittämisestäni että valosta ei edes mainittu, mutta huumepoliitikkaamme kyseltiin! :D Kumpikaan siis meistä ei huumeita käytä :D
VastaaPoistaHölmöilen useasti, varsinkin kun tilanne on poikkeava. Olin juuri muuttanut kaupunkiin maalta ja rupesin käyttämään busseja kulkuvälineinä päivittäin. Olin lukenut jostain että kuskin tervehtiminen on kohteliasta ja kuskista mukavaa. Olen pikkuisen ujo ja hermoilin etukäteen pysäkillä, että miten tervehdin. Totesin sitten kuskille ''hemo'', menin sekasin ja vinkaisin perään. Kuski katsoi vähän hassusti ja minä kiipesin penkille ja istuin nätisti hiljaa koko matkan :D
Tähän perään onnittelut 1 vuotiaalle :)
Eräässä suomen perseeksikin kutsutussa kaupungissa oltiin päädytty erään sedulan, oisko ollut onnela, euron torstai-olusille. Siellä sitten joku vekkuli oli keksinyt pistää oluen sekaan jonkin sortin tyrmäysaineita ja kolmen oluen jälkeen liideltiinkin jo ihan eri sfääreissä ja jotenkin (ehkä kaverit yllytti) päätin lähteä kotiin. Puoli volttia kolmesti kerien 2 kerrosta alaspäin, leuka ja nenä murtuneena ja silmäkulma auki taksiin. Taksi vei kotiovelle ja seuraavana aamuna heräsin kotoa pyykinpesukone päällä ja omasta sängystä. Hieman ihmettelin asiaa kunnes isännöitsijä soitti. Naapurin Marjattahan se oli minut löytänyt aamulla hissistä ruokalista rinnuksilla (tätä ennen olin ilmeisesti käynyt kokeilemassa avaimia jokaisen kerroksen ovissa, mummot olivat isännöitsijän mukaan jo harkinneet poliisin soittoa paikalle, koska kyseessä oli selvästi murtovaras) No, ei siinä seuraavana päivänä nöyränä pipo syvällä päässä kohti terveysasemaa nenän oijontaan ja naaman paikkaukseen. 4vkoa tän jälkeen oli pakko muuttaa pois koko kaupungista kun hävetti niin paljon. Ja perässä seurasi tietenkin myös siivouslasku. Hävettää vieläkin.
VastaaPoistaNoniin pitkän ja kivisen hetken jälkeen sain itselleni tunnistettamattoman blogger tilin... Mutta asiaan!
VastaaPoistaJoitakin vuosia takaperin murrosiän alkuhetkillä alapääkarvat juuri kasvaneet ns kunnolla, menin kesäleirille. Siellä oli eräs poika kehen olin erittäin ihastunut ja olimme siellä yhdessä melkeen joka leikissä ja paikassa. Minulla oli mukanani äitini ostamat yläosasta sopivat mutta ala-osasta liian isot bikiinit, joita piti pitää melkeen navan korkuudella ettei mitään vilku. Keskelllä merta oli pieni alue ns "laituri", mihin pystyi kiipeemään ja sieltä hyppimään mereen. Aikamme siinä hypittyämme mentiin vastakkain istumaan"laiturille". Hetken jotain juteltuamme tajusin kuinka hän vilkuilee minun .. alueitani ja yhtäkkiä päättää lähteä takaisin uimaan niin katsahdan itse alaspäin ja siellähän ne karvat vilkkuikin ja aika reilusti... :) pari kuukautta sen jälkeen "seurusteltiinkin" mutta se siitä.. Onneksi
Toinen tapahtui asuessani vielä kotona. Minulla oli tapana aina "salaa" treenata ennen suihkuun menoa vessan lattialla tekemällä punnerruksia ja vatsoja. Eräänä iltana kun päätin mennä suihkuun, aloin siinä vessan lattialla tekemään punnerruksia. Kesken treenieni pikkuveljeni avaa vessan oven aivan selälleen ja minä melkein alasti syöksyn laittamaan oven kiinni. Sitten kuului kun hän kuulutteli olkkarissa koko perheelle että "HEI **** OLI tuol vessassa ja teki siel lattial jotain punnerruksii!!" ja räkäset naurut perään......
Ehkä ei kaikista pahimmat mitä itse kommenteista luin, mutta nämä tulivat itsellä mieleen :) ja onnea yksivuotiaalle!
ja nuuppaa@luukku.com
PoistaHei näistähän saisit koottua kirjan, Nolojen ilanteiden mieskin kalpenisi. Runeberg- palkinto,, eikös sen saa esikoiskirjailija...kannattaa siis hakea apurahaa ja kokoomaan vaan. Saatat saada vielä patsaan ääsmarketin kulmalle
VastaaPoistaHyvä idea! Seuraavaksi valloitetaan Suomalaisen ykköspalli.
PoistaPaljonhan sitä koheltavalle sattuu mutta tässä yksi mieleenpainuvimmista, vaikka tästäkin on jo kohta pari vuosikymmentä vierähtänyt; silloisen poikaystäväni (=nykyisen aviomieheni) kanssa päätettiin lähtä kylpylään purjautumaan. Siinä ilakoidessamme saatiin päähämme leikkiä hippasta kylpylän sokkeloissa. No eipä muuta ko ukko karkuun ja minä hetken päästä perään. Ovelana aattelin, että otan ja sukellan nurkan takaa ja näin pääsen isännän yllättämään. Ei muutaku pinnan alle ja suunta kohti tutunnäköisiä mustia speedoja. Uimalaseja ei mulla päässä ollut mutta ei se ukko sen kauemmas voinut ehtiä eli sukelsinpa delfiinin lailla taakse, tarrasin tiukalla otteella pakaroista kiinni ja nousin pintaan... Vain tuijottaakseni täysin ventovierasta vanhempaa miestä lähietäisyydeltä silmästä silmään, oman speedomieheni seuratessa episodia järkyttyneenhuvittuneena kauempana! :D Oli siinä kouritun miehen ilme näkemisen arvoinen, kun häntä lääppinyt nuori nainen toteaa vain kylmän viileästi: "Oho. Väärä mies." ja liukenee samantien paikalta. Yritin loppupulikoinnin ajan vältellä kohtaamasta tätä kourimaani äijää mutta aina ajoittain kohtasin hänen huvittuneen katseensa.. Vai liekö yritti iskeä? Mene ja tiedä.
VastaaPoistaOlin nuorempana työharjoittelussa vaatekaupassa, kun pomoni pyysi minua hakemaan varastosta papukaija -mainostaulun. Huusin varastosta myymälän puolella olevalle pomolleni "Ai tämä PIMPPI papukaija!?". Voi luoja, että hävetti. Tarkoitushan oli sanoa pinkki papukaija.
VastaaPoistaadelieätwippies.com
"Tätähän tapahtuu vain elokuvissa!!"
VastaaPoistaTuo kommentti pääsi aika monen henkilön suusta kerrottuani mitä minulle eräänä aamuna syntymäpäiväjuhlinnan jälkeen tapahtui. Asuin tuolloin vielä äitini luona omakotitalossa, missä yläkerta muodostuu yhdestä vessasta ja kahdesta makuuhuoneesta molemmin puolin tuota vessaa. Toinen makuuhuone oli siis minun ja toinen äitini. Olin ollut juhlimassa syntymäpäiviäni yön pikkutunneille saakka ja palasin taksilla kotiin silloisen poikaystäväni kanssa. Ilta oli ollut pitkä ja railakas, joten menimme suoraan nukkumaan ja itse ainakin nukuin kuin tukki. Aamulla herätessäni ihmettelin miksi huoneeni ovi oli auki, ja poikaystävääni ei näkynyt missään - vain kasa hänen vaatteitaan lojui lattialla sänkyni edessä. Odottelin siinä hetken, muttei vessastakaan kuulunut mitään ääniä, joten nousin sängystä ylös katsomaan mitä oli tekeillä. Ja mitäs löydänkään äitini sängystä? Poikaystäväni boksereillaan kietoutuneena äitini peittoon. Kyllä oli miehellä naama aika kysymysmerkkinä, kun herätin hänet huudahduksella "Jahas mitäs sitä täällä äitin sängyssä tehdään?". Ei ollut meillä kummallakaan tarkempaa tietoa miten näin oli päässyt käymään, mutta ilme hänen naamallansa oli kyllä kullan veroinen. Hän palasi huoneeseeni ja hetken kuluttua kuulin äitini tulevan yläkertaan ja kysyin oliko hänellä tietoa herran yöllisistä seikkailuista. "No jo vain!" Herra oli ilmeisesti yöllä käynyt vessassa ja lähtenyt huurteisessa olotilassaan ovelta väärään suuntaan, mennyt äitini huoneeseen, kääriytynyt tämän selkäpuolelle lusikkaan laittaen kätensä ja jalkansa hänen ympärilleen - vain boksereillaan. Erittäin vähäpukeinen äitini pelästyi, mutta tajusi heti ketä oli kyseessä ja poikaystäväni nukahdettua, kömpi sängystään alakerran sohvalle nukkumaan. Siinä tuli aamupalalla uusi merkitys sanalle kiusallinen - itsehän sain lähinnä erittäin hyvät naurut ja hienon tarinan muisteltavaksi. Ja kautta kiven ja kannon - tämä tosiaan tapahtui...
hamaja@utu.fi
Olin Los Angelesissa katsomassa Rocky Horror Showta elokuvateatterissa. Esityksen aluksi lavalle kiskottiin neitsyitä, eli henkilöitä jotka olivat ensimmäistä kertaa katsomassa kyseistä spektaakkelia. Useimmat katsojista olivat siis vakkareita. No minä sinne lavalle sitten, ja itsensä esittelyn jälkeen piti sanoa ääneen oman isänsä nimi. Suomenkielinen nimi sinänsä herätti yleisössä ihastelua. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan isän nimeä piti hokea kuin olisi orgasmin huipulla eikä lavalta päässyt pois ennen kuin suoritus hyväksyttiin.
VastaaPoistaSe oli äklöä ja noloa enkä näköjään unohda sitä ikinä.
Kertooko tämä huimaava kommenttivyöry patoutuneesta tarpeesta purkaa noloja kokemuksia vai onko niin, että kotimainen saunavalosetti on niin kuumaa kamaa, että sen eteen ollaan valmiita tekemään mitä vaan? Itse lottoaisin tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa.
VastaaPoistaJatketaan, kyllä näitä palkintoja todellakin kannattaa tavoitella.
Halvempaa kuin terapia.
PoistaMulle noloutta ovat aiheuttaneet runsaasti miesten vessat. Tässäpä kaksi esimerkkiä.
VastaaPoistaUntuvikkona en ollut koskaan käynyt miesten vessassa (nykyään liikaakin). Siskoni nähtävästi oli. Olimme reissussa jossain päin Euroopan mannerta. Majoituksena oli urheilukenttä ja sielä peseytymisen mahdollistavia pukuhuoneita vapaana vain yksi; miesten. No sinne siis. Vahtikin oikein asetettiin ovelle. Mutta kas, suihkusta tulikin vain jääkylmää vettä. Onneksi sain hämärässä silmiini ison käsienpesualtaan ja päätin nokkelana tyttönä peseytyä siinä. No pisuaarihan se oli. Sisko ei löytänyt hämmennykselleen sanoja, kun päätyi suihkunraikkaana todistamaan tilannetta. Kertoi ystävällisesti sitten mitä olin juuri tehnyt. Viihdyin kylmässä suihkussa pitkään.
Vuosia myöhemmin oltiin kotimaisessa irkku-bupissa. Sielä oli nokkelasti käytetty mulle käsittämätöntä mongerrusta mm. vessojen merkitsemiseen. Pitihän sielä vähän miestä vilkuilla ja kas vilkuili mieskin takaisin. Tietysti alkoi suolessa mönkiä nopeasti kiskaistu "kahvi" ja tuli kiire. Tuli tosi kiire. Valitsin mahdollisimman lähellä olevan vessan oven, sinne syöksy vessaan ja hirveät pörinät pönttöön. Sen jälkeen ovi kävi kahdesti, mielestäni vessaan tultiin ja mentiinkin. Varmuuden vuoksi nostin jalkojakin vähän ylöslattiasta, etteivät tyttöjen kenkäni näy oven alta. Sitten kaikessa rauhassa kopista ulos. Minut otti vastaan vessassa silmäpeliä harrastanut mies, sekä sen kaveri, pitkin silmäyksin. Hämmennyin niin, etten edes muistanut käydä lavuaarin kautta pesemässä käsiä, mikä varmasti edelleen paransi hienon naisen asemaani. Ei käynyt flaksi sinä iltana.
Vessa liittyy myös kolmanteen, julkiseen mokaani.
Eikä käynyt flaksi myöskään suorittamani benji-hypyn jälkeen. Onneksi olin ulkomailla, eikä kukaan tuttu todistamassa. Rinkasta ei reissun päätteeksi tietenkään löytynyt kuin kuorimainen hamonen. Matkakassasta löytyi vielä ylimääräistä ja johonkinhan se piti käyttää, kun vaihtokaan ei ilmaista ole. Siispä benjihyppy, hame päällä. Jep. Alushousujahan ei enää ollut puhtaana. Denejä ei leggareissa montaa ollut. Näkyvyys oli taattu. Onneksi olin jostain johdatuksesta käynyt pikkuhousun suojan repäisemässä vessassa pois välistä. Se se olisi ollut, kun rätti vielä olisi loistanut. Ikimuistoista oli.
Runsaat lahjukset saa perille osoitteen uskaltah@gmail.com. En todellä käytä tässä nimellä varustettua "virallista" spostia. Työposti voisi olla kova valinta.
Tilanne mikä nousuhumalassa muistellen on sairaan makeeta, krapulassa hävettää niin julmetusti tapahtui viime talvena Raumalla ysäribileissä. Olimme viettämässä 30-vuotissyntymäpäiviäni ystävien ja pink grape-ginihyytelön kesken. Mikä viihdyin etenkin jälkimmäisen parissa.
VastaaPoistaMeno oli ihan jees, tuli otettua kaverikuvaa Dr. Albanin kanssa ja hoilattua Pandoran Don't you known tahdissa, mitä en tiennyt edes osaavani. Humalassa sitä osaa kaikkia jänniä juttuja. Rednexin keikalla olimme totta kai eturivissä (siellä pitää olla, oli esiintyjänä oma lemppari tai Matti Nykänen). Tanssimme mieheni kanssa Wish you were heren tahdissa pusipusihalihalimeiningillä, kun joku koputti aidan toiselta puolelta että haluatteko tulla bändin kanssa lavalle. Ginihyytelön ja lonkeroiden sumentamin aivoin olimme asiasta jopa innoissamme. (Videolla n. 4.40 kohdalla hyppäämme lavalle.)
Kaikki oli vielä siihen asti ihan OK, jopa oma mikkiin liian kovaa kailottaminenkin olisi mennyt. Seuraava, illan lopettava biisi oli kuitenkin Cotton eye Joe eikä meitä mihinkään sieltä lavalta päästetty. Oma lonkkaniveltulehdukseni oli siinä vaiheessa muisto vain ja jalka nousi kepeästi.
Nolouden huipentuma kuitenkin tulee kun läpytän erään esiintyjän paljasta takapuolta iäisyydeltä tuntuvan ajan (videolla n. 9 min. kohdalla). Ajattelin jo silloin että tämä saattaa nolottaa jälkeenpäin, mutta menköön. Saattaa on tässä tapauksessa toteutuneen hävetyksen määrään aika lievä ilmaisu.
Enää ei hävetä niin paljon, mutta ensimmäiseen puoleen vuoteen en pystynyt katsomaan videota (joka muuten ei ole minun lataamani, en ikipäivänä olisi jättänyt todistusaineistoa vapaaehtoisesti jälkipolville) kuin sieltä täältä ja silloinkin raollaan olevien sormien läpi. Onneksi lapseni ja heidän kaverinsa katsovat Youtubesta ihan toisenlaisia videoita.
Todistusaineisto löytyy täältä:
http://www.youtube.com/watch?v=uTUFUS3sw68
petra_s@luukku.com
Aivan jäätävää! :D Jos tämä olisi äänestys niin tiedän kelle äänestäisin saunavaloja!
PoistaHarvemmin sitä jää nolot asiat kamalan paljoa mieltä vaivaamaan, kun niistä pääsee räkäisesti nauraen livahtamaan...
VastaaPoistaTässä kuitenkin tällainen teinivuosien nolous:
Menin kapakkaan parin kaverini kanssa viettämään teineille sopivaa iltaa, joka tarkoittaa siis baaritiskillä tanssimista. Baaritiskillä koko kansan edessä kun sitten heiluttiin kasari hittien tahdissa, niin ystäväni päätti tehdä hauskan pilan ja vetäistä mekkoni ylös korviin asti. Alla oli tietenkin vain superhyper pienet narustringit, joita ei alushousuiksi voi edes kutsua. Ei unohdeta tietenkään sitä, että yleisössä oli isän työkaveri ja hyvä perhetuttu. En jäänyt kyselemään mitä näki, ja piti vain toivoa ettei sana kiertäisi kotiin asti siitä, että 16-17v. tytär tanssii alusvaatteissaan baaritiskillä.
Toinen mistä saan kuulla yhä 6 vuoden jälkeen:
Ylppäreitä kun juhlittiin, niin oli tullut hieman juhlittua edeltävänä iltana astetta reippaammin riisiviinan kanssa. Kun sitten sukulaisia ja vanhempien tuttavia saapui kotiin onnittelemaan, niin mulla oli maailman mörein viskibasso. Itseä nolotti, mutta vanhempia ilmeisesti vielä enemmän.
Ei pidä ottaa asioita liika vakavasti.
Olipa kerran....
VastaaPoistaKenkäkauppa, paremman puoleinen ja kallis. Kuopiossa. Minä sinne katselemaan poposia ja silmiini sattui miesten kengät. Tyyriit ja niin maar perhanan rumat, Oli keltaista ja mustaa. Ihan kamalat. Sitten sattui mieleeni millainen ilme silloisella siipallani olisikaan, kun nuo kengät hälle veisin. Nauruhan siitä pääsi, hysteerinen nauru. Jolle ei loppua näkynyt. Kaksi mummoa kurkisti hyllyjen välistä, myyjä kysyi voiko auttaa, mutta mitään suustani ei päässyt, paitsi peffastani pieru, iso äänekäs pöräys. Myyjän ilme oli hiukan ällistynyt.
Jotenkin seikkailin kaupasta pois ja katosin kalakukkokaupungin sekamelskaan... aivan heti en ko. luputiinikauppaan mennyt.
Tarinan opetus: itku pitkästä ilosta, pieru paljon nauramisesta.
Kutsumanimeni on kolmas nimeni, ei siis perinteinen ensimmäinen. Taannoin, muutama viikko häiden jälkeen, jouduin käymään terveyskeskuksen päivystyksessä. Lääkäri kutsuu potilasta, kukaan ei liiku, päät vaan pyörii. Kutsuu uudelleen. Minä tietenkin aloitan hirveän jupinan suureen ääneen vierustoverille, joka sattumoisin on vanhempieni naapuri, että kuka idiootti ei ymmärrä omaa nimeään ja hukkaa kaikkien aikaa, v*n ääliö. Ja sitten pam, ensimmäinen nimeni ja uusi sukunimeni, arvatkaapa ketä siellä huudeltiin...
VastaaPoistaEläkeläismatka. Meninpä huolella lankaan. Äitini soitti kesällä muina naisina, että lähdenkö heidän kanssaan Praha-Dresden -reisulle. No tottahan toki reippaana tyttärenä suostun (varsinkin, kun kyseessä siis pappa betalar -reissu) ja kun olen jo aikasemmin luvannut, että lähden johonkin reissuun mukaan. Mutta mammapa riipasi ässän hihastaan: kyseessä on ET-lehden lukijamatka. Että sitten niin. Unelmieni reissu, minä ja bussilastillinen eläkeläisiä. Ja suurimman mokan tästä tekee se, että tämä ei ole tapahtunut vielä. Eli kärvistelen tuskissani ja odotan mestausta.
VastaaPoista- Tampio
Mies osti hiacen. Tai siis kaksi. Ehtaa kasaria. "Halavalla sain. Ei sen tarjouksen ollu tarkotus olla korkein. Tässä nyt kävi näin." Hakureissulla en itse joutunut puikkoihin. Tarina kertoo liikenneympyrässä lentelevistä renkaista.. Kotiin asti näistä uskollisista ystävistä pääsi vain toinen, toinen jäi johonkin matkan varrelle. Uljas oli tämä uusi palvelija, sellainen somasti vissiin telalla sudittu joulupukin-punainen. Samaa sävyä kuin naamani noina aikoina, kun pitkin kyliä sillä kurvailtiin. Menneisyyteeni kuului jos jonkinlaista kotteroa, mutta tämän kohdalla kävi tunteet kuumimpina. Mikä lie nolotti. Eihän tässä mitään hienohelmoja olla. Eniten taisikin nolottaa ennalta se tilanne, että jos ei se nyt tähän risteykseen hyydy, niin ainakin seuraaviin valoihin.. Kaikkeahan sitä sattui, mutta jos ei muistella niitä muutamaa vapaapäivää, jotka pirssi halusi välttämättä meille talvella raksalta suoda, niin hyvin hommansa lopulta hoiti. Tavara kulki, eikä kinoksetkaan haitanneet. Ja onnellisen lopun tarina sai, kun löysin blogisi. En ollutkaan ainoa. Paitsi nolouden tunteeni kanssa, joka siis alkoi itsessään nolottaa, kun ymmärsin tarinoitasi lukiessa, mikä upea peli meillä alla olikaan. Silmäni aukenivat siihen malliin, jotta kyllä hävetti kaikki ilkeät letkautukset, mitkä olin autolle suonut. Tänä syksynä hiace lähti muille maille. Ja jahka tästä erosta toivun, onpahan ainakin huimia tarinoita kiikkastuolissa muisteltavaksi. Kiitos ja kumarrus.
VastaaPoistaOlinpa kerran töissä palvelevassa rautakaupassa :)
VastaaPoistaKassalla työskennellessäni asiakas halusi ostaa myrkkyä. Minäpä reippaana asiakaspalvelijana tempaisen metrin päässä olevalle myrkkykaapille ja alan esitellä kaikenlaisia vaihtoehtoja sesongin tuholaisille: Hiiribaaria, Ratakia ym. ym. isompaa ja pienempää pakkausta. Kun sitten saan tuote-esittelyni loppuun ja tavoitan asiakkaan katsekontaktin, asiakkaan ilme oli yhtä kysymysmerkkiä.
"Minä tuota tupakkaa olisin vaan ostanut" sai asiakas vihdoin sanotuksi.
Tupakkaa kun myytiin myös siinä kassalla ja näköjään sillä paikkakunnalla myös "myrkyksi" kutsuttiin. Ahaa! Tässäpä opetus pohojalaaselle. Arvaattekin sitten naamani värin ja välillä tuli kylmä ja kuuma... Nyt jo naurattaa tapaus :)
Työurani on jatkunut tähän päivään saakka palvelevassa rautanaulakaupassa mutta toisilla lakeuksilla. Eli saunavaloa en tarvitse, saan sen kyllä omasta kaupasta henkilökuntahintaan ;)
Kiitos blogista!
tiina.nyyssola@jippii.fi
Ala-asteen viimeisillä luokilla ollessa eräs vuotta vanhempi ystävä piti kotibileet. Menimme sinne ja siellähän oli ihan hauskaa. Noh, joku keksi että pitäisi saada vähän vettä väkevämpää. Pian keräsimme kolehdin ja muutamat meistä lähti kaupalle ostamaan sitä Fixx Grape-juomaa.
VastaaPoista(silloin kun sitä vielä myytiin, niin sitä piti ostaa kun sitä vielä myytiin alaikäisille, vaikka sitten ala-aste ikäisille)
En muista miten HÄVETTÄVÄN vähän siinä sitä alkoholia oli, mutta jo puoliväliin saatua juoduksi alkoikin päässä vipata. Piti alkaa se "esityshumala"
Kylläpä saisi hyvät naurut jos näkisi sen nyt, miltä se on näyttänyt kun porukka alkoi huojua ja heilua jo ekasta hörpystä ja puhekin muuttui sammallukseksi.. Sanoisinko että varsin tragikoomista varmastikin. xD
Voi vehnänen niitä noloja aikoja!
kataris10@gmail,com
Olin lukioaikoina 1990-luvun alussa lomat pienen kotikuntani S-merkkisen ruokakaupan kassalla töissä. Oli siellä K-kauppakin, mutta sinne en olis töihin päässyt kun meidän perhe oli osuuskuntaihmisiä. Siellä oli tiukka jako ässän ja koon välillä, toiseen kauppaan mentiin vain hätätilanteessa. No, itse tilanteeseen.
VastaaPoistaPerhe oli ostoksilla pienen, kohta kaksvuotiaan lapsensa kanssa. Lasta jo vähän alkoi väsyttää ja kitisi siinä kärryissä. Ostoksissa oli myös lakritsipatukka ja minä reippaana ja iloisena asiakaspalvelijana nappasin sen hihnalta ja lykkäsin lapsen käteen: "Noin, tässä on tämä sinun herkku!"
Ei ollut perhe kovin iloinen repiessään väkisin kirkuvalta lapselta karkkia. Ei ollut sitten vissiin vielä lapselle karkkia annettu, taisi olla äidin lakritsit. Tää tyhmä blondi olis voinut kyllä vajota vaikka maan alle, tai ainakin kassapöydän uumeniin kuittirullia lajittelemaan tai jotain.
Pikkupaikkakunnalla kaikki tuntee toisensa, joten kävivät mun kassalla vielä kymmenet kerrat. Kauheen vähän karkkia ostivat :-D
jaana_mari@hotmail.com
Juon erittäin vähän alkoholia ja ymmärrettävästi tarina liittyy alkoholiin.
VastaaPoistaNoloin elämäni tapahtumista oli se kerta kun rajun remonttikesän 2002 (aamusta iltaan omassa kämpässä raskaita hommia) pääsin vihdoin syksymmällä niinsanotusti nollaamaan itseni...
Viinaa tietty vedettiin kaksin käsin ja kesän ryyppäämättömyys ja -10kg painossa tekivät pienen kepposen heikentyneelle viinapäälle. Olin siis hyvin eeppisessä kännissä, jalat toimivat mutta pää ei. Lisäksi olin erittäin turhautunut remonttikesästä (meni mm. jalkapallon mm-kisoista osa sivu suun). Ja mitä sitten seurasi...
Paikallisen baarin pihalla tuli illan aikaan ns. Miami Vice tyylinen pidätys ja muistan kaverin kanssa menneeni katsomaan episodia pihalle, kuten puolet baarin asiakkaista. Siinä oli pihalla kaksi paikallista huumejamppaa maaten mahallaan maassa käsiraudoissa ja pari poliisiautoa ympärillä. Käppäilin aivan pokkana siihen keskelle rähinää joka oli jo rauhoittumassa kun huumepojat oli maassa mahallaan. Ilmeisesti ajattelin kännissä että huumemyyjiä ei tueta, kävelin toisen jampan luokse (poliisi siinä vieressä) ja otin pippelin ulos ajatuksenani kusaista maassa makaavan huumejampan päälle ja näin alleviivata sitä, että huumeiden myyti ei kannata. Kaveri kertoi jälkeenpäin että huumejamppa oli huutanu että "älä kuse mun päälle".
Muistan vain tämän jälkeen sen, kun erittäin tukeva ote tuli kaulaan selän takaa johtuen siitä, että poliisisetä otti kiinni ja sanoi "Nyt pippeli piiloon". Jotenkin ihmeellisellä tavalla poliisit päästivät minut menemään (kaveri veti miut pois ja talutti kotiin) enkä saanut edes sakkoja saati putkaa. Mutta olen yrittänyt unohtaa tämän mahdollisimman tehokkaasti, sillä niin infernaalisen nolo asia se on. Luulen että tämä temppu yllätti myös poliisit ja eivät ymmärtäneet alkaa minua rankaisemaan.
poli.mikkokokko@gmail.com
On muuten pari tyrskähdystä päässyt suustani näitä lukiessa. Että tsemppiä vaan voittajien valintaan..
VastaaPoistaOma mokani sattui vuosi sitten kesällä. Helsingissä järjestettiin yleisurheilun euroopanmestaruuskisat ja itse olin niissä töissä EA-ryhmässä. No, veljeni asuu stadionin vieressä ja sain kutsun heille kyläilemään yhden työpäivän jälkeen. En veljelläni ollut siinä uudessa kämpässä vielä käynytkään ja uteliaana tyttönä kurkkasin olkkarin ikkunasta sisäpihalle. En innostuksissani huomannut ikkunan edessä pöydällä olevaa kaktusta, joka kivasti tartutti rintojeni kohdalle piikkejä.
No.
Tuli seuraava työpäivä ja olin olympiastadionilla töissä kentällä ja tiimissäni oli kolme miestä ja minä. Siinä seurattiin silmä kovana urheilijoiden suorituksia, kun yht'äkkiä jokin alkoi kutittamaan ja pistelemään mua rintsikan sisällä. Huikkasin pojille, että lähden käymään vessassa. Meillä oli tosi tarkat määräykset siitä, ettei missään saanut mennä kauaa aikaa, eli kentälle piti pyrkiä mahdollisimman nopeasti takaisin. Eli ajatuksena oli, että samalla kun käyn pissalla, tsekkaan mikä mua pistelee rintsikassa.
Menin siis vessaan, joita olympiastadionin sisällä ei ole kuin muutama. Ovi kiinni ja lukkoon, tarkistin vielä, että ovi tuli varmasti lukkoon. Istahdin pöntölle ja nostin paidan ylös ja rupesin nyppimään niitä millin kokoisia piikkejä rintsikoiden sisältä. Kyseessä oli inva-wc, eli matkaa ovelle oli aika monta askelta. Siinä niitä piikkejä kaivellessa wc:n ovi avautui. Ja kyllä, siellä seisoi joku mies. Ja minä istun pöntöllä housut kintuissa, paita rullattuna kaulaan, tissi esillä ja keskittynyt ilme naamalla. Voin sanoa, että miehen ilme oli sanoinkuvaamaton. Eikä se raukka edes osannut hämmenykseltään laittaa ovea kiinni. Mä jouduin nousemaan ylös pöntöltä ja laittamaan sen oven kiinni. Samalla mietin, että mitä kohtaa paljaasta vartalostani yrittäisin peitellä. Wc tietenkin sijaitsi keskeisellä paikalla ja oven ollessa auki aika moni kulki siitä ohi...
Että näin. Jos siltä mieheltä kysyttäisiin mikä oli ikimuistoisin hetki EM-kisoissa, mitähän se mahtaisi vastata..?
Jos saa toivoa mahdollista palkintoa, niin toivon tablettia, sillä saunaa mulla ei ole.
Muutama vuosi takaperin olimme silloisen poikaystäväni kanssa hänen vanhemmillaan viikonloppua viettämässä. Perjantai-iltana söimme ja joimme ihan pitkän kaavan mukaan, ja oikein mukavaakin oli. Jossain vaiheessa kuitenkin olin juonut yhden(vai kahdeksan) lasillista viiniä liikaa.
VastaaPoistaOlen ujosuoli ja olimme myös syöneet illan aika paljon. Ajattelin fiksuimmillani notta menen nyt nukkumaan ja luotan herääväni aamulla ennen muita, jolloinka voin mennä rauhassa kakkoselle vessaan. Noh, niinhän sitä luulisi. Heräsin aamuyöllä vierashuoneen oven edestä paljaat jalat pissalammikossa punnertamassa valtaisaa kolmen kaukosäätimen kokoista kakkosta ulos. Lattialle. Siinähän iski pikku paniikki, alasti(miks oi miksi???!) hiivin keittiöön etsimään paperia ja jotain muovipussia tai muuta mihinkä sujauttaa tämä komea pökäle. Ilmeisesti minulla ja humalaisella minulla on eri käsitys hiipimisestä, sillä hetken kuluttua keittiöön paukahtaa poikaystäväni äiti, joka hetken touhuani katsoo silmät suurina. Siinä sitten yritän änkyttää että eihän tässä mitään, vettä vaan tulin hakemaan.
Tällä välin kuitenkin poikaystäväni oli herännyt ja astunut "lätäkkööni". Kuuluu kirous ja anoppini lähtee portaita ylös vierashuoneeseen. Minä seurasin perässä katse maassa, luovuttaneena. Ovella ihmettelimme kaikki hetken hiljaa aikaansaannoksiani. Hiljaisen hetken päätteeksi anoppi katsoi minuun ja lähti sanaakaan sanomatta takaisin nukkumaan. Poikaystäväni tuijotti alastonta minua ja räjähti nauruun, minä taas itkuun. Siivosimme jäljet yhdessä ja kävimme takaisin nukkumaan.
Lienee sanomattakin selvää että lähdimme heti aamupalan jälkeen takaisin kotiin emmekä hetkeen käyneet vierailulla.
En uskalla sähköpostiosoitetta julkistaa, jotenka jätän nimimerkin :)
-kakka-aivo
Paras!!
Poista-A
Juu.Minulla on aika autuas muisti.Ehkä jopa alkava dementia.Se ei anna muistaa pahoja ja eikä aina hyviäkään juttuja.Yhen nolouden kyllä muistin yli kymmenen vuoden takaa.Muita en myönnä muistavani.Sanoin siihen aikaan vähä liian helposti kyllä,okei,joo,tottakai, kun suu rupesi nappasemaan.Jouduin hytin täytteeksi poikien mukaan ruottinlaivalle keskellä kouluviikkoa.Sattui olemaan synttäritkin vielä.Juopoteltua tuli ja olin hävinnyt kavereilta illan tiimellyksessä.Seuraava muistikuva oli että olin jossain vieraan ulkomaalaisheebon hytissä ja tuli vähä huono olo.Sorry,gotta go,my people need me..Pakeniin paikalta "kesken kaiken".Aattelin että nyt nyt sitä ollaan kunnolla humalassa kun näköäkin haittaa ja hitto en muista missä meidän hytti on..Jollakin lepakkovaistolla perille pääsin ja kauhean huutonaurun saattelemana kerroin pojille missä oon ollu.Sittenhän joku kysykin että "missä sun rillit on"...Eipä muutakun aamusella kysymään infosta että onko sattunu löytymään mistään laseja.Vielä tenttasivat että mihin hyttiin oisi jäänyt tai mille kannelle?En muista.Voitko kuvailla niitä laseja? No sellaset tämmöset(sormet silmien ympäri) ja niistä näkee läpi paremmin..naurukonsertto selän takana auttoi hyvin.Löyty lasit.Onneksi olen niin sokea etten nähnyt sen purserin ilmeitä.Sain kuulla tästä aika kauan..
VastaaPoistaOnnea 1v!!
Osallistuin jo yhdellä arvalla, mutta nythän näitä juttuja alkoi vasta tulla kunnolla mieleen. Etenkin eräät kekkerit joissa tuli mokailtua oikein urakalla.
VastaaPoistaMarraskuu 1995, eka opiskeluvuosi ja terveydenhuoltoalan opiskelijoiden bileet eräässä töölöläisessä sporttihenkisessä baarissa. Tarkoitus oli mennä ihan vain äkkiä käymään ja senhän nyt kaikki jo arvaavatkin että ei se pelkäksi käynniksi jäänyt, vaan kymmenen aikaan illalla piti jo lähteä t-paidassa (!) käymään 200 metrin päässä olevalla pankkiautomaatilla. Kuitenkin vasta valomerkin jälkeen (klo 1.30) alkoi tapahtua, kun juhlat (ja jäljelläolevat n. 30 opiskelijaa plus pari maikkaa) siirtyivät kellarikerroksen saunaosastolle, jossa oli kiva oleskelutila, baari ja biljardipöytä. Tarjoilu jatkui vaikka baari oli virallisesti kiinni.
Kurssikaverini - seurusteleva sellainen - viihtyi hieman liian hyvin erään lähihoitajaopiskelijan seurassa ja tilanne etenikin lievälle lähikontaktiasteelle. Moraalivartija minussa heräsi välittömästi ja syöksyin paikalle pitämään palopuhetta kotiväestä, uskollisuudesta sun muusta. Armollisesti olen unohtanut tästä melkein kaiken paitsi kurssikaverin huvittuneen ilmeen ja oman vaahtoamiseni. Kurssikaveri jätti silloisen tyttöystävänsä aika pian tapahtuman jälkeen ja seuraavan kerran keskustelimme normaalisti kolmannen vuosikurssin alussa.
Baarimikko oli sillä välin vaihtanut viihteelle, vaikka myikin edelleen juomia. Jostain helvetin syystä aloin flirttailla hänen kanssaan (oli aika hyvännäköinen tapaus) ja haastoin pelaamaan biljardia. Sivuhuomautuksena kerrottakoon että en osaa pelata bilistä edes selvin päin. Lyöntini menivät ihan päin helvettiä ja baarimikko ystävällisesti laittoikin omalla vuorollani sormen merkiksi pöydän reunaan siihen kohtaan mihin lyöntipallo piti tähdätä, jotta sain edes pari palloa pussiin.
Vähän vaille seitsemän aamulla päätin lähteä kotiin. Vuosikurssimme ohjelmaan kuului sinä päivänä vierailu eduskunnan täysistunnossa klo 13 ja aioin vakaasti olla paikalla. Lisäksi seuraavana päivänä (la) minulla oli muutto ja pakkaaminen oli vielä täysin tekemättä. Baarista piti poistua takaoven kautta. Hain takkini yläkerrasta ja pöllin samalla reissulla baarikaapista melkein täyden pullon viskiä. (Anteeksi. Rikos lienee jo vanhentunut.) Palasin alakertaan ja ulostauduin takaovesta. Tulin sisäpihalle joka oli täynnä autoja, joita ympäröi verkkoaita. Koska en päässyt muuten pihalta pois, kiipesin verkkoaidan yli ja talloin samalla parin auton konepeltiä. Yritin kyllä kovasti olla jättämättä jälkiä saati lommoja.
Asuin tuolloin Sörnäisissä, joten Jäähallin edestä hyppäsin ratikkaan ja laskin olevani ihan pian kotona. Hetken päästä katsoin kelloa ja huomasin että olimme ihan samassa paikassa, mutta aikaa oli kulunut melkein tunti. Kiukuttelin mielessäni kunnes tajusin että olin nukkunut ratikassa täyden kierroksen ajan ja töihin menevät ihmiset katsoivat minua huomattavan pitkään. Yritin näyttää epäkänniseltä ja jäin vihdoin omalla pysäkilläni pois.
Kotiin tultua oli hirveä nälkä, joten en suinkaan rynnännyt nukkumaan vaan aloin laittaa ruokaa. Aamuysiltä pääsin viimein nukkumaan ja laitoin kellon soimaan 11.30 jotta ehtisin ajoissa eduskuntaan. Heräsin 12.30 eikä ollut mitään havaintoa siitä että kello olisi ikinä soinut. Vedin vaatteet niskaan, juoksin metrolle ja ehdin kuin ehdinkin eduskuntaan ihan ajoissa. Kurssimme 17 henkilöstä paikalle selviytyi neljä, joista kaksi bileisiin osallistumattomia uskovaisia, yksi ajoissa paikalta häipynyt puoliammattiurheilija ja sitten minä. Olin kyllä hieman ylpeä itsestäni. Kotiin päästyäni en suinkaan päässyt nukkumaan, vaan pakkasin koko irtaimistoni seuraavan päivän muuttoa varten. Harvoin on muuten vituttanut niin paljon se ettei aloita hommia ajoissa.
Seuraavalla viikolla juteltiin koulussa bileistä ja kysyin muilta myöhään paikalta poistuneilta, että mistä te pääsitte sieltä pihalta ulos? "Me mentiin siitä portista..."
old1420@gmail.com
Minulle kävi kerran kirjamessuilla niin, että kun odottelin brittiläistä kirjailijaa signeeraamaan ostamaani kirjaa, niin viereeni ilmestyi epäsiistin näköinen vanha ukko. Annoin selkeästi ymmärtää, että minä olen tässä jonossa ensimmäisen jahka kirjailija saapuu. Mies ei vastannut, mutta tarttui kädessäni olevaan kirjaan. Tempaisin kirjan takaisin ja sanoin, että tämän on kyllä minun. Paikalle kiiruhtanut kustatantamon edustaja hätäili selittämään, että kirjailijahan se siinä ja nyt niinä nimmareita saa. Aha, sorry!
VastaaPoistaVoi hyvää päivää :-D Tää on kyllä paras!!!
PoistaVanhempieni luokse oli tilattu uudet keittiön kaapit, jotka kävin yhdessä vanhempieni kanssa valitsemassa keittiökaappien toimittajan liikkeessä. Asennuspäivänä satuin sitten olemaan kotona yksin asentajia vastassa. Asentajat alkoivat asentaa kaappeja ja yht'äkkiä huomasin, että kaappien sävy on väärä. Ovet olivat aivan vitivalkoiset eivätkä kermanvaaleat, jotka olimme valinneet.. Stoppasin asentajien työn siihen paikkaan jymäkällä äänenpainolla ja ilmoitin, että noita oviahan ei tänne asenneta, koska ne ovat aivan väärät.
VastaaPoistaAsentajat väittivät ovien olevan oikeat ja minä väitin, että ei voi olla koska väri on aivan eri kuin mitä oli valittu. Verenpaine lienee kohonnut ääripäähän sekä asentajilla, että minulla siinä vaiheessa. Soitin vanhemmilleni ja paasasin, että nämä taulapää-asentajat ovat asentamassa väärän värisiä keittiönkaappeja. Isäni muisti sitten siinä vaiheessa mainita, että he olivat vielä vaihtaneet firman kanssa muutama viikko sitten tilattavien ovien värin.
Siinäpä sitten selittelemään asentajille puhelun jälkeen, että jatkaakaa vain työtänne ja anteeksi. Vielä kerran anteeksi, keitänkö teille kahvit ja sulatanko pullaakin?
Miten arvovaltainen raati arvostelee, käytetäänkä neuvoa antavia? onko Vilkas mukana? Tämä ei ole mitenkään provosoivaa, kysäisen vaan...materiaalihan piisaa (kuten olen aiemmin todennut kirjaa odotellessa :) ) Toivottavasti luette kaikki lauantaina...ellei sitten loma pukkaa päälle. Ei noita tarinoita nyt kuivasti voi lukea.
VastaaPoistaParas blogi ikinä. Olen sun fani!
VastaaPoistaNoloin tilanne tällä viikolla: parkkeerasin autoa kaupungissa ja sain kyljen runnottua valotolppaan. Jumalauta, nopea vilkasu joka suuntaan, montako tyyppiä näki. Pohdin siinä sit hetken ja odotin ohikulkijoiden vaihtumista, kunnes korjailin tilannetta...
Ajattelin antaa vähän tasoitusta muille ja kertoa kolmanneksi noloimman tilanteeni. No, nuorena poikana ajateltiin jätkien kanssa lähteä jonnekken muualle kuin omalle kylälle nauttimaan alkoholipitoisia virvokkeita ja päädyttiin Joensuuhun. Baarikierrokseella tultiin sellaiseen ravintolaan jossa DJ:nä oli meidän oman kylän kaveri. Promillemäärän ollessa jossain 2-3 välillä pyydettiin yhden kaverini kanssa DJ:n soittamaan Reetun miesstrippaaja. Baarissa oli tanssilattialla sellainen esiintymislavakoroke jossa kaverini kanssa tanssittin. Ei tarvinnut kuin etta DJ himmensi muut valot ja kohdisti pari spottia meihin niin vinkki oli ymmärretty. Aamulla mietin että minkä vitun takia pitää esitellä eiruskettunutta, alle 55 kg painavaa vartaloa. Ymmärtäisin jos olisin hyvin varusteltu ukkovarpaiden välistä mutta kun ei. Loppuillasta kuuluneet lausahdukset naisten suusta "hei tuossa on se strippari" kaikuvat loppuelämäni meileessä.
VastaaPoistaMinulle kyllä aina sattuu ja tapahtuu, mutta onneksi on niin huono muisti, ettei kaikkia törmäilyjä ja mokia edes muista (ja toisia ei halua). Laitan tähän yhden muistamani: Olin tullut äitiyslomalta töihin ja melko pian oli duunissa jotkut pippalot, joissa oli viini- ja juustotarjoilu. Olin ollut noin vuoden juomatta alkoholia, enkä parin lasillisen jälkeen enää muistanut, että kannattaa ottaa varovasti kun ei ole tottunut käyttäjä. Juhlat menivät suht’ mukavasti, tietenkin riekuin paikalla viiniä lipitellen pilkkuun asti, vaikka kovaäänisesti selitin kavereilleni, että viini maistuu ihan kissin pissiltä. Kotiin päin piti kuitenkin ottaa taksi, kun en luottanut suunnistustaitooni. Taksissa alkoi olla vähän huono olo, mutta urheasti pystyin pitämään kaiken nauttimani sisällä. Asuimme silloin kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja kotirapussa astuin hissiin. Kun hissi lähti liikkeelle, lähti liikkeelle myös nauttimani ruoka ja juoma, ja oksensin – melko tilavan – hissin lattian täyteen. Sen verran kuitenkin siitä selvisin, että päätin puhdistaa hissin hetimiten. Pönkitin hissin oven auki, kuurasin lattiaa hirveän löyhkän vallitessa ja kävin välillä oksentamassa kotipönttöön. Sainkin homman tehtyä ja menin tyytyväisenä nukkumaan. Iltapäivällä palasin kaupasta ostamasta krapulan parannusaineita ja tapasin kaksi naapuria keskustelemassa ala-aulassa. Puheenaiheena oli tietenkin hississä haiseva oksennus ja suunnitelma siitä, miten huoltoyhtiön pitäisi tehopuhdistaa hissi oksennuksesta. Tietenkin päivittelivät myös sitä, että joku on kehdannut jättää jälkensä korjaamatta… Luikin siitä pikavauhtia hissiin ajatellen närkästyneenä, että hissihän oli aivan puhdas (olin silmä kovana tarkistanut lattian mennessäni kauppaan) ja että ovatpa herkkähipiäisiä akkoja kun eivät kestä pikku hajua. Kun hissi lähti ylöspäin, huomasin, että oksennusroiskeita oli pitkin matkaa hissin oven puoleisissa seinissä, hissi nimittäin oli ovetonta mallia. Seuraavana yönä ajelin monta matkaa hississä ylös alas rätin ja harjan kanssa, kuurailin epätoivoisesti jo kovettuneita roiskeita ja toivoin hartaasti, ettei ketään naapureista osu paikalle. Elin aika matalalla profiililla muutaman kuukauden. Tarinan opetus on se, että jos oksennat hississä, tee se pylly oveen päin. Tuon kerran jälkeen olen kuiten visusti välttänyt hississä oksentamista.
VastaaPoistaja s-posti oli tiinase@outlook.com
VastaaPoistaKoska blogi täyttää vuoden (Onnea!) ja kilpailu on HUIKEA, intoudun minäkin takarivistä tarinoimaan.
VastaaPoistaMännävuosina oltiin Thaimaassa vaihto-oppilasvuotta viettämässä ja viikonloput kului – totta kai – tunnetuimpia turistirysiä kiertäen. Eräs viikonloppu pohjastuttiin pienelle saarelle, missä elo näytti keskittyvän rantabaarien pyöritykseen. Sehän sopi.
Aamuksi oli tilattu privaattiristeily saaren ympäri, joten ensimmäisen baari-illan jälkeen kaikki olivat suht. kuosissa. Siis kaikki paitsi minä. Aamulla vääntäydyin sängystä horjuen/pahoinvoivana/elämässä hatarasti kiinni roikkuen. Raahustin rannalle muiden vaihtareiden tukemana (ihmisiä, joihin tutustuin vasta pari viikkoa aiemmin vaihdon alkaessa) ja opin samalla termin ”katkokävely” merkityksen. Suunnattiin veneelle kanuunan kera eikä tullut mieleenkään, että risteilyn voisi jättää väliin. Olihan se jo perkele maksettu.
Jollassa asetuttiin ”katolle” ottamaan aurinkoa ja ihailemaan maisemia. Huono idea. Hyvin nopsaan alensin itseni lähemmäs merenpintaa, mutta paatti keikutti silti ja muukin porukka alkoi voida huonosti pelkän aallokon takia. Vaihtokoordinaattorille olin jo valmis lahjoittamaan vuoden opintotuet jos se vaan hommaisi kuljetusvälineen pois siitä helvetinkoneesta. Mikä tahansa lautta, vene tai helikopteri ois kelvannu. Ei onnistunu. Loppuun oli lusittava.
Ristely siis kului pääasiassa paatin laidan yli oksennellen ja itsemurhaa hautoen. Muut oli sen verran tolkuissaan, että osallistuivat aktiviteetteihin ja kävivät uimassa, kalastamassa ja bongailemassa eksoottisia kaloja. Ts. armaat vaihtaritoverini uiskentelivat merivedessä, johon minä yrjösin muutaman metrin päässä veneen toisella laidalla. Kalojakaan ei kukaan saanut narrattua kun minä niitä ruokin vieressä.
Reissusta on kuitenkin jäänyt hienoja kuvia, joissa iloisten kalastajien taustalla joku oksentaa laidan yli mereen, sekä pari otosta tissiensä välissä päätään lepuuttavasta neidistä.
Tästä lahjuspuolesta herää kysymys, onko tällä jotain tekemistä erään huonon asiakaspalautteen ja sen setvimisen kanssa. :) Jos lahjus pamahtaa tänne, niin lupaan ja vannon, että valitsen sen kaikista kalleimman apparaatin mitä vain on yrityksellä tarjolla. Ihan vain, että oppivat varmasti läksynsä! Sellainen minä olen, pyynteetöön ihminen.
anonyymiposti123 ät luukku piste com
Mun eka kirjotus hävis jonnekkin bittiavaruuteen joten koitetaas uudestaan..
VastaaPoistaEli tämä tapahtui opiskelu aikana jolloin viina virtasi välillä liiankin kanssa ja hyviä bileitä riitti.
Olin jossakin koulun partyissä tutustunut ja ihastunut söpöön jätkään ja jotain säätöa peiton heilutuksineen oltiin
saatu aikaan jo muutamaan kertaan
Taas oltiin siis radalla ja kiehnäsin koko illan tämän ihan miehen kainalossa. Baarista lähdimme käsikädessä kohti
miehen asuntoa tarkoituksena harrastaa tajunnanräjäyttävää seksiä.
Kaikki meni ihan käsikirjoituksen mukaan. Oli kiihkeetä ja upeaa ja meitsi oli ihan liekeissä.
Sitten mies ehdotti, että saiskos hän kolkutella tuonne B-rapun puolelle.
Parin promillen humalassa ei ole mitään estoja! Ideahan oli mitä mainioin..
Mies alla ja minä päällä porskutettiin menemään ja etenkin mies nautti suunnattomasti.
Kesken kiihkeimmän toiminnan jostain hiipi paskan hajua nenään ja liike loppui kuin seinään.
Mies oli ehkä hölmistynyt ja minä kauhistunut. Ei voi olla totta, että menen ja pieren tässä keskenkaiken.
Totuus on tarua ihmeellisempää.. Olin ikäänkuin kakannut miehen jalkoväliin.
Tuotoksen tajutessani kirmasin kylppäriin siivoamaan itseäni ja mutisin miehellekkin jotain suihkussa käymisestä.
Kylppärissä mietin ulospääsytä tilanteesta. miten voisin tämän jälkeen luontevasti puhua tuolle tyypille yhtään mitään.
Toiset miettii, että miten kehdata pierasta uuden tuttavuuden läsnäollessa.
Näköjään moiset häveliäisyydet ei mua koske ja päätän heti suoraa paskantaa toisen päälle.
Vessan ovella vuoroja vaihtaessamme en pysty katsomaan mieheen päinkään. Mitään sanojakaan ei oikein vaihdettu.
Mitäpä siinä rupattelemaankaan.. ilmoja pielly ja silleen..
Raukka oli avannut kaikki tuuletusluukut ja parvekkeenkin oven. Silti sitä paskan käryä olis voinu vaikka veitsellä leikata.
Sitä itseään oli lakanassa, peitossa ja lattialla. kaiken moraalin ja hyvän kätöksen mukaan mun ois tietenkin
pitänyt jäädä auttamaan siivoamisessa, mutta en siinä tilanteessa osannut muuta kuin paeta paikalta miehen kuuratessa itseään.
Kävelin kotiin itku kurkussa häpeissään ja kauhuissaan. Miten voin mennä kouluun maanantaina?? tai ylipäätään yhtään mihinkään.
Onneksi kesäloman alkuun oli enää vain pari viikkoa, joten ratkaisin asian olla menemättä enää kouluun ja hävisin
paikkakunnalta n.viikko tämän episodin jälkeen.
Hätäpäissäni vaihdoin myös puhelinnumeron, sillä en halunnut saada mieheltä mitään kiitti vaan-tyylistä viestiä tai puhelua ikinä.
Vaikka tämä ei vieläkään naurata niin reilu 10 vuotta on hionut häpeän pahimman terän
ja ei tarvitse tätä sentään itkun kanssa kirjoittaa :)
-B- rapun tyttö-
metukka666@gmail.com
tää voittaa kyllä munki kakkatarinan! :D
Poistat. kakka-aivo
Ei tsiisus! xD Olis pitäny lukea tää ensin niin en olis turhaan paljastanu omia nolouksiani saunalamppusetin toivossa. :D
PoistaKakka.aivo: Sinun mokasi sai täältä spontaanit huutonaurut ja oikeastaan sinun ansiostasi uskaltauduin kertomaan oman nolouden huipentumani kun tajusin että muillakin sattuu vahinkoja tuon kakkos hädän kanssa :D
PoistaHanna K: Ethän sää mitään turhaa oo paljastanu :) Sehän on korkeimman kädessä mikä moka heidän sydäntään lähinnä on, eikä se mitä mieltä muut lukijat on. Itsehän toivon hartaasti pääseväni tavoittelemaan palkintoa numero 5. Vuokranantajalle en missään nimessä halua lahjoittaa upeita saunan valoja. Joululahjaksi haluaisin miehelleni puhelimen antaa kun entinen vetelee viimesiään. Tosin jos arvovaltainen raadi kokee mun mokani yltävän ylipäätään millekkään palkintosijalle olen erittäin kiitollinen että tämä erittäin epämiellyttävä kokemus kantaa hedelmää vuosien päästä sekä positiivisesti yllättynyt koska en ikinä voita mistään mitään. En edes sitä säälittävää ylijäämä kahvipakettia (vaikka en edes juo kahvia).
Rupesin tässä avautumaan omasta nolosta tilanteestani, mutta koska tarinan kirjoittaminen/kertominen kompaktisti on minulle lähes mahdotonta, en viitsinyt tukkia tätä sivua kilometrin mittaisella kommentilla. Sen sijaan kirjoitin tarinan omaan blogiini:
VastaaPoistawww.sattumanvaraisetpuheenaiheet.blogspot.com/2013/10/noloin-tilanne.html
Toivottavasti tarina hyväksytään kuitenkin kisaan etten nyt ihan turhan päiten avautunut. :) Voin tässä antaa tiiserin, eli tekstini esipuheen:
"Vuoden siivooja lanseerasi blogissaan This is not the life I ordered kilpailun, jossa hän kannustaa osanottajia jakamaan muistonsa elämänsä noloimmasta tilanteesta bloginsa kommenteissa. Meinasin osallistua kilpailuun, mutta kuten tavallista, aloin jaaritella niin ettei tarina mielestäni enää täyttänyt kommentti-kriteeriä. Mutta koska olin jo henkisesti valmistautunut puhdistamaan sieluni jakamalla nöyryytykseni, ajattelin kertoa teille, rakkaille lukijoilleni, elämäni noloimman tilanteen. Itseasiassa en voi mennä vannomaan, että tämä tilanne on absoluuttisesti noloin ikinä, mutta se on noloin, jonka tervettä itsesuojelua harjoittavat aivoni suostuvat muistamaan. Tarina menee näin..."
Pikkuveljelläni on ADHD, eli hän on hitusen ylivilkas, eikä meinaa paikallaan kestää. Eli voitte kuvitella miten tuskaa voi tuollaiselle pienelle miehelle olla serkkuni konfirmaatiossa Tampereella kun pelkkä ehtolliinen kesti yli puolituntia.. Eli oli kyse hitusen pitkästä konfirmaatio juhlasta.
VastaaPoistaSiellähän me sitten istuttiin keskellä kirkkoa: mie, pikkuveli ja iskä ja toinen tunti oli jo menossa kunnes kajahti kirkon edestä papin komea ääni: "Rukoilkaamme!!". Johon kuului kirkkaalla lapsen äänellä vastaus: "JOKO TAAS?????".
Reagoin itse komeasti nappaamalla veljeni kainaloon, jotta sain pojan hiljaiseksi ja samalla tukahdutin oman nauruni veljeen, mikä oli vaikeaa kun katsoi vieressä hytkyvää iskää. Onneksi en ollut ainoa, jolla oli vaikeuksia siinä vaiheessa.. mihin suuntaan katsoi vaan näki paikallaan hytkyviä ihmisiä, osa ei pystynyt hillitsemään itseään... Hiukan saattoi hävettää joo.. :D
Yksi noloimmista on varmasti se, kun äitini, lasteni mummo siis, oli hoitamassa lapsiamme heidän ollessaan n. 3- ja 5-vuotiaita. Olimme mieheni kanssa elokuvissa ja saavuimme kotiin 20 hujakoilla. Heti siinä eteisessä oli mummo vastassa vähän vaivaantuneen, huvittuneenkin oloisena. Katsahdin miestäni ja hän minua, molemmat taisi miettiä, mitä on tapahtunut? No, mummo sitten kakoi hetken ja rykisi kurkkuaan ja sai sanottua, että "Tuota, pakko nyt ihan vaan vinkiksi sanoa, että voisitte aikuisviihdetarvikkeenne säilöä yläkaappeihin tai -hyllyille, ettei lapset niitä löydä..." Mies oli tässä kohtaa jo punainen ja hikinoro näkyi otsalla, itsellä sydän jyskytti kurkussa. "Pienempi veljeksistä löysi yöpöydän laatikosta peniksen ja kantoi sitä riemastuneena esittelyyn. No, kun en muutakaan keksinyt, sanoin, että se kuuluu sinun (siis minun) opiskelutarvikkeistoon, katetrointiharjoittelua ja silleen..." AHA. Molemmat taiimme toivoa enemmän kuin koskaan, että a) mummo lähtisi kotiinsa ja b) maa nielisi nopeasti. Kumpikaan ei toteutunut, vaan siinä mummon pukiessa kenkiä ylleen, pikkuveli hihkaisi :"Hei, mennään kattoo, jos sielä löytyis peppukin!" Mummo repesi, en muista itkettiinkö vai naurettiinko me vanhemmat.
VastaaPoistaOlimme joitakin vuosia sitten hyvän ystäväni kanssa Tallinassa piipahtamassa. Nousimme laivaan ja valkkasimme paikat erään pöydän äärestä. Eipä aikaakaan kun viereemme istahti australian murteella puhuva pariskunta rinkkoineen.
VastaaPoistaNoh!! Me olimme siihen aikaan hieman katkeria ja kyynisiä jätettyjä sinkkunaisia, jotka eivät uskoneet rakkauteen pätkääkään. Kuin yhteen ääneen aloimme arvostelemaan sitä naispuolista aussia.."kuin ton näköinen kulahtanut nainen voi saada noin komean miehen?" Toinen meistä vielä komppaa vieressä, että "mitä toi jätkä näkee tossa akassa, varmaan pettää sitä" minä vielä jatkan korostaen kovaan ääneen, "et todellakin pettää, on niin tylsän olonen muija, varmaan joku tiukkapipo, joka ei anna ees pesää" Tätä meidän lapsellista (hävettää myöntää, et oltiin jo yli kolmekymppisiä) katkeraa marmatusta kesti jonkun tovin, kunnes tää "aussineito" keskeytti meidät tokaisemalla selvällä suomen kielellä ja katsomalla meitä suoraan silmiin, "et onkohan vessa missäpäin?"
Voi sitä häpeän määrää, meinasin tukehtua pullaani ja vajota pöydän alle. Vaihdettiin muuten nopeesti pöytää.
Onneksi tänä päivänä usko rakkauteen on palannut, eikä enää katkeruus ja kyynisyys saa tekemään noin idioottimaista tekoa:)
Poikkeuksellisesti annan tän nimimerkillä, en ilkeä antaa tähän mun sähköpostiosoitetta mistä paljastuis mun nimi:)
- nimimerkillä entinen huonosti käyttäytyvä biatch
hmm.
VastaaPoistaUusi duuni yliopistolla ja istuin laboratoriossa ja olin tietenkin facebookissa. Tietokoneella, jossa on melko iso näyttö.. Osa fb-kavereistani tykkää jakaa kuvia, joissa näkyy pimppejä, pippeleitä ja tissejä. Juurikin joku sellainen on avautunut isolla siihen näytölle, kun selän takana kröhäistään (ikinä muuten KUKAAN ei tule sinne. Tietenkään). Takanani seisoi sitten yliopiston the boss (mitä ne nyt nimeltä ovatkaan), jota en koskaan ollut tavannut. Katseli siinä aikansa ja sit "jaaha, sä oot se uus tyttö Suomesta". Mitäpä siihen vastaat? "Näin meillä on tapana töitä tehdä, säilyy mielenkiinto, kun välillä tarkistaa mikä viikonloppuna odottaa." :D
http://hopeanaulaseepra.blogspot.fi/
Yksi päivän valon kestävä nolous sattui työskennellessäni noin vuonna 2000 siinä teidänkin kylillä ilmestyvässä 6-päiväisessä sanomalehdessä. Minulla saattoi muutenkin olla uskottavuusongelmia toimittajana, kun parikymppisen näytin noin kolmetoistavuotiaalta. Erään kerran menin museolle jonkin historian kirjan julkistamistilaisuuteen. Paikalla oli noin 30 herrasmiestä mustissa puvuissaan, keski-iältään noin 82-vuotiaita. Sekä innokas toimittajan alku kirkkaanpunaisessa Mikki hiiri -collegessaan.
VastaaPoistaKaikenlaista känniääkiö sohraamista on elämässä ollut, mm. maannut puistossa mahallaan, kaveri koittaa sanoa, että siirry vähän, jalat näkyvät tielle. Sanoin, että älä puhu, se oksettaa. "Niin, mutta poliisit ajaa just tossa." Ja silloin oksensin.
VastaaPoistaMutta tämä ja kaikki muutkin mahdoliset törttöilyt, sekä kaikki edellä kirjoitetut mokat tekisin mielelläni, jos tätä ei olisi tarvittnut kokea.
Alle 10 vuotta sitten aloin seurustella miehen kanssa, mikä oli kerrassaan liian hyvä ollakseen totta. Niin olikin. Muutimme yhteen melko pian. Pikkuhiljaa alkoi esiintyä mustasukkaisuutta ja vainoharhaisuutta. Vähitellen mukaan tuli pientä tönimistä, nipistelyä. Lisäksi paaaljon henkistä väkivaltaa. Syyttelyä, anteeksi pyytelyä. Alkaako kuvio kuulostaa tutulle?
Muutimme miehen pyynnöstä hänen kotipaikkakunnalleen, kauaksi kaikista minun tutuista. Pari viikkoa muuton jälkeen mies hakkasi minua yhden illan, kuristi ja pieksi. Pääsin kahden aikaan yöllä karkaamaan kotoa. Mietin puskassa kykkiessä, että missähän nukkuisi seuraavan yön?
Olin sairaslomalla seuraavat kaksi viikkoa, mutta palatessani töihin, silmä oli mustana edelleen. Pahinta oli tietenkin itse tekemäni virhe, minä olin miehen valinnut, miksi en lähtenyt aiemmin, miksi miksi miksi. Tyhmä, tyhmä, tyhmä.
Silloin minua hävetti.
Jaksoin viedä asian oikeuteen, mutta en ihmettele niitä naisia, jotka eivät jaksa. Kauhea prosessi. Tuloksena muutaman kuukauden ehdollinen tuomio, eli ei paljon mitään.
En usko, että tämä setti on oikein minkään palkinnon arvoinen, sen verran typeräksi tunnen itseni edelleen, lähes 10 vuoden jälkeenkin. Jäin kuitenkin henkiin :)
sp: lauramaarit@hotmail.com
Olin töissä euroopassa bilehostellissa. Jokailtaiset baarikierrokset, usein varsin kosteat sellaiset, kuuluivat hostellin ohjelmaan. Ajoittain näilta rilluttelureissuista päätyi palaamaan jonkun surffitukka-reppureissaajan käsipuolessa, niin tälläkin kertaa. Noh, siina alkulämmittelyiden aikaan iski vielä pissahätä, ja kipitin vessaan. Matkalla tuli fiilis että saattais vähän oikeestaan olla se isompikin hätä. Mulla on helvetin paha tapa sammua jurrissa pöntölle( monesti herännyt vasta tunteja myöhemmin kun tipahdan unissani pöntöltä lattialle), ja tälläkin kertaa uni alkoi painaa. Seuraavaksi heräänkin siihen, kun tämä kundi, kasa hostellin asukkaita ja MUN POMO koettaa saada vessan ovea auki. Yritin huutaa että kaikki ok tuun ihan just, ja toivoin että ihmiset lähtis. Olin meinaan sammunut kakkoset pöntössä, ja vetämättömän vessan haju mun 'pikku" välikuoleman jälkeen oli tyrmäävä. No, kun sitten uskallan avata oven, on vastassa edelleen mun pomo, tää kundi ja join kymmenkunta vessaan jonottavaa hostellivierasta. Ikinä ei ole hävettänyt niin helvetisti, kuin sillä hetkellä kuin se paskan katku siihen eteiseen pöllähti. Kuulemma olin nukkunut lähes tunnin. Ja koska oltiin ehditty jo riiisumisvaiheeseen, mulla oli päällä vaan pikkuhousut ja kundin teepaita, olin siis puolialasti. Ne ihmisten ilmeet, etenkin pomon ja sen kundin.......
VastaaPoistaEdelleen tästä kuulen lähes jokaisen kosteemman reissun yhteydessä, tämä tarinan kundi kun on nykyään jo avopuolisoni. Paska naismaku vissiin. Kirjaimellisesti.
Jep, yrittänyttä ei laiteta, joten täältä pesee: Oli kuopuksen nimiäiset, tupa yäynnä omia ja miehen sukulaisia sekä molempien ystäviä kauoan päälle. Esikoinen, tuolloin vilkas 2,5v ei jaksanut puheita kuunnella vaan hipsi omille teilleen. Palatakseen kesken kuopuksen vaarin/minun isäni liikuttavan puheen kädessään dildo, kirkkaan pinkki, äänekkäästi värisevä dildo... Hän heleällä lapsenäänellään kysyi viattomana "Mikä tää on? Onko tää äiti joku sun oma lelu?" Ehhehheh, annatko kulta äitille sen, kiitos, ni jatketaan juhlia... Isäni vielä tokaisi, että on se hyvä että luomukin kelpaa ni on näitä mainioita lapsenlapsia saanu. Siinä sitten pokkana loppujuhlat.
VastaaPoistaNo niin, todellakin jouduin luomaan anonyymiosoitteen tätä varten. Tai näitä. Mulla on taipumusta joutua noloihin tilanteisiin. Tässä top 2 nolointa:
VastaaPoista1. Mun alaselkä oli tosi kipeä pienen onnettomuuden seurauksena, erityisesti istuminen sattui. Lääkäri oli käskenyt istua tyynyn päällä toinen tyyny selän takana pehmusteena. Raahasin siis joka paikkaa mukana kahta nukkumatyynyä tyynynpäällisillä, mikä jo sinänsä oli aika hilpeää...
Olin kylässä kaverin luona vieraassa kaupungissa. Kaveri oli päivisin töissä, joten liikuin kaupungilla itsekseni. Yhtenä päivänä päätin mennä leffaan. Paukkasin tyynykassini kanssa leffateatterin saliin, huomasin jonkun istuvan mun paikalla, kommentoin tuohtuneena kovaan ääneen, että "Täällä XXXX:ssä ei sitten vissiin ole tapana istua merkityillä paikoilla!!!". Asettelin tyynyt toiselle paikalle istuin ja aloin katsoa alkumainoksia. Paitsi että se mainos oli kovin pitkä. Tajusin hetken päästä, että kyseessä ei ollut mainos ollenkaan, vaan joku actionpläjäys. Olin tullut saliin tuntia liian aikaisin. Ei muuta kuin tyynyt takaisin kassiin ja vähin äänin pois salista. En muista, palasinko koskaan leffateatteriin katsomaan sitä varsinaista elokuvaa. :D
2. Olin pulassa runsaiden kuukautisteni kanssa. Jostain luin, että kuukautiskuppi olisi tosi hyvä runsaiden kuukautisten kanssa, ei tarvitsisi tyhjentää usein. Menin sitten johonkin hipahtavaan luomukauppaan ostamaan moisen ja kotona sitten kokeiluun. Vaikutti hyvältä, toimi hyvin, kunnes tuli aika poistaa se!!! Yritin vaikka mitä ja luin moneen kertaan ohjeita lihasten rentouttamisesta jne. Ei auttanut. Jouduin soittamaan sinne hipahtavaan liikkeeseen apua saadakseni. Harmittelivat kovasti ja kertoivat ne rentoutusniksit ja etteivät ole koskaan kuulleet kenellekään käyneen niin (story of my life!). Kokeiltiin myös, josko jonkun toisen olisi helpompi poistaa kuppi. Mies ryhtyi sitten puuhaan silmiään pyöritellen, mutta ei sitä kuppia saatu siltikään ulos. Ei auttanut muu kuin mennä lääkärikeskuksen päivystykseen (!!!), kertoa ongelma päivystävälle mieslääkärille (tottakai!), jolla pokka piti ja joka sitten pihdeillä sai kupin kaivettua pois. Sanoi vielä, että ehkä mulla pitäisi olla sitten vähän isompi kuppi (synnyttäneiden koko). Alle kolmekymppisenä synnyttämättömänä naisena ilahduin tästä kovasti. :D
t. tuolileikki@gmail.com
Sellanen neppari-body joka oli in 90-luvulla...Ei kannata unohtaa napittaa baarissa wc-käynnin yhteydessä ja jorata tyytyväisen tanssilattialla "mul on varmaa parhaat moovit" ajatuksena. Ystävä palautti maanpinnalle kun huomautti että sekä selän että mahan puolella minarin kauluksesta repsotti haarakiilat...
VastaaPoistaSari
Nyt näitä nolostuttavia juttuja alkaa nousemaan mieleen enemmän kuin mielenterveydelle on sopivaa... Tässä toinen, jota kehtaa jo miettiä.
VastaaPoistaJoku vuosi sitten menin juhannuksen viettoon naapuripaikkakunnalle kämppiksen siivellä sen siskon luo. Tämän siskon kanssa oltiin töissä samassa paikassa ja mukana oli myös heidän kolmas siskonsa, jota en ollut ennemmin tavannut.
Työkaverin mies katosi jonnekin omiin bileisiinsä ja kun hänen muksut oli saatu petiin, alettiin akkaporukalla pämpätä. Jossain vaiheessa terassilla istuskellessa sain vastustamattoman mielihalun mennä silittämään naapurin koiria, jotka olivat aitauksessa. Horjuin määrätietoisesti naapurin puolelle muiden huutaessa mua takaisin ("TE ETTE MUA MÄÄRÄÄ!") vain todetakseni, että koirat meni koppiin ja aitaus oli liian tukeva että siitä pääsisi väkivalloin läpi. Luojan kiitos. Onneksi naapureilla oli keskellä takapihaa hieno valopylväs, joka sai luovuuden virtaamaan. Nappasin pylväästä kiinni toisella kädellä ja aloin pyöriä sen ympäri samalla hoilaten niin lujaa kuin ääntä vaan lähti I'm singing in the rainia. Voin kuvitella, että näky oli viehkeä kun sata kiloa suomalaista umpihumalaista naista pyörii valotolpan ympäri. Tolppa päästi muutaman epäilyttävän äänen prosessin aikana.
Huvittelujeni jälkeen pääsin takaisin lähtöpisteeseen omin voimin (matkalla yritin vielä jälkikasvun trampoliinille, mutta humalatilaltani en löytänyt suojaverkosta reikää) ja loppuilta (joka loppui yllättävän nopeasti) jatkettiin nätisti terassilla.
Seuraavana aamuna kun heräsin, työkaverini ilmoitti, että oli käynyt kysymässä naapureilta toimiko valopylväs vielä. Oli kuulemma ehjä, valot pelas ja pylväs osoitti vielä taivasta kohti. Pikaisen aamupalan (pöydässä istuimisen) jälkeen, suunnattiin pikaisesti kotiin. En saanut enää seuraavana vuonna kutsua juhannuksen viettoon.
anonyymiposti123 ät luukku piste com
Mua nolottaa ihan äärettömän harvoin tai sitten aika kultaa muistot, ja alkoholi samentaa loput :D. Tämä tarina jostain 15 vuoden takaa naurattaa nykyään, mutta silloin hävetti ja kauan.
VastaaPoistaOlimme poikaystävän luona yökyläilemässä ja hän kätevänä poikana oli itse pusertanut kasaan hienon sängyn ammattikoulun puuseppälinjalla (oumaigaad). Siinä pikkuisessa perjantain siiderihiprakassa sitten harrastettiin iltajumpat ja tyytyväisenä kääriydyttiin peittoon ja unta palloon.
Minun nukkuessa tyytyväisenä, iski jäbälle makkaraperunoista vähän huono olo, ja aika vauhdilla lähti vessanpyttyä ihailemaan. No kun poika nousi, petti mun puolelta sängyä se tukipuu, joka piteli sälepohjaa ylhäällä..Minä luonnollisesti tipahdan lattialle sängynrungon ja sälepohjan väliin (joka nousee silleen kivasti pystyyn). Kauhee rytinä ja meteli sitten saa pojan vanhemmat hereille ja katsomaan mitä hittoa tapahtuu? Siinä sitten makaan sälepohjan kanssa lattialla (alasti tietenkin) jalat kohti taivasta ja pumpernikkeli levällään pää jossakin peiton keskellä, kun vanhukset paukkaavat huoneeseen.. Jätkänretale sanoo vaan, et pakko mennä vessaan tai oksentaa lattialle, minä meinaan tukehtua peittoon (ja häpeään) ja ovella seisoo kaksi vähintään hämmentyneen näköistä tapausta.
Siinä sulateltiin asiaa hetken puolin ja toisin, kun paloauton punaisena sain kammettua itseni ylös (kieltäydyin avusta kohteliaasti). Viimein tooodeeella pitkältä tuntuneen ajan jälkeen sai rakkauden kohteeni itsensä vessasta makkariin asti, ja kaiken kruunasi isännän legendaariseksi tullut lausahdus "Olis sen voinu paremminkin naulata"
Kyseiselle yölle naurettiin monta kertaa jälkeenpäin, oltiin kuitenkin yhdessä yli viisi vuotta. Ei ainakaan tarvinnut enää turhia kainostella, mutta aina kun olin yökyläilemässä oli jotain rättiä päällä..