Päätettiin ukon kanssa keväällä, että ei muuten tänä vuonna meillä kuivaa heinää tehdä. Ihan sen takia, että talkooporukkaa on niin hankala saada. Monet on töissä. Yhä useammat pelkkiä vellihousuja.
Koska olen niin hyvä ihminen, lupauduin lähtemään naapurin heinäntekotalkoisiin. Miellyttävät 33 astetta varjossa takasivat asiaankuuluvat epäinhimilliset työskentelyolosuhteet. Ihan tuli edellinen kesä mieleen kun toisen heinäntekopäivän iltana meinasin yrjötä pelkästä rasituksesta.
Kävin aamulla asioimassa paikallisessa palvelevassa Rautiassa ja ostin pränikät työhanskat. Oli muuten kalliit, melkein yhdeksän euroa yksistä hanskoista.
Talkoot alkoivat pohjoissavolaisittain varsin odotetusti. Paikalla oli tilan isännän lisäksi vain minä ja hänen arviolta 12-vuotias poikansa. Isäntä työnsi heinäpaalia peltoon kuin eno venneestä ja kissa kuumalta katolta, ja minä hikoilin varjossa pelkästä hengittämisestä. Avomies hyökkäsi paikalle traktorin ja peräkärryn kera tuntia myöhemmin. Päästiin töihin. Oltiin tarjottu paalirataa lainaksi mutta eipä kelvannu isännälle. Onhan se mukavampaa nostella veri suussa 1200 paalia pellolta kyytiin käsipelissä sen sijaan, että ne nousisivat paalattaessa automaattisesti kärriin järjesteltäväksi.
Isäntä ja avomies viskelivät paaleja kärriin ja pikkujaska oli ratissa. Isännältä sain kehuja: "näättää ihan siltä että out joskus ennennii tehny kuormia". No totta helvetissä oon tehnyt. Harmi vaan, että yhtään kevyemmäksi työ ei kokemuksen myötä ole muuttunut. Sanoisin, että aika ammattimaisesti koottu kuorma on kuvassa. Pyöröpaalien päälle piti hypätä, että uskalsin tulla alas.
Muutaman tunnin päästä saatiin ne varsinaiset talkoolaiset mukaan jamboreehen. Loppuvaiheessa pellolle hyökkäsi mönkijällä kaksi yläkeholtaan paljasta nuorta miestä. Olivat kevyessä maistissa ajelleet ympäri kyliä heinätalkoiden perässä. Auttoivat meitä viimeisessä kuormassa ja karauttivat matkoihinsa, kun havaitsivat että työt loppuu. Just oikea meininki.
Viime kesänä omiin heinätalkoisiin hankitut huippumuodikkaat lenkkarit palvelivat hyvin tänäkin vuonna. Olivat halvimmat mitä paikallisesta urheilutarvikeliikkeestä löytyi. Sain vielä leppävirtalaisalennuksen.
Onneksi on tämäkin rimpuilu ohi.
Koska olen niin hyvä ihminen, lupauduin lähtemään naapurin heinäntekotalkoisiin. Miellyttävät 33 astetta varjossa takasivat asiaankuuluvat epäinhimilliset työskentelyolosuhteet. Ihan tuli edellinen kesä mieleen kun toisen heinäntekopäivän iltana meinasin yrjötä pelkästä rasituksesta.
Kävin aamulla asioimassa paikallisessa palvelevassa Rautiassa ja ostin pränikät työhanskat. Oli muuten kalliit, melkein yhdeksän euroa yksistä hanskoista.
Talkoot alkoivat pohjoissavolaisittain varsin odotetusti. Paikalla oli tilan isännän lisäksi vain minä ja hänen arviolta 12-vuotias poikansa. Isäntä työnsi heinäpaalia peltoon kuin eno venneestä ja kissa kuumalta katolta, ja minä hikoilin varjossa pelkästä hengittämisestä. Avomies hyökkäsi paikalle traktorin ja peräkärryn kera tuntia myöhemmin. Päästiin töihin. Oltiin tarjottu paalirataa lainaksi mutta eipä kelvannu isännälle. Onhan se mukavampaa nostella veri suussa 1200 paalia pellolta kyytiin käsipelissä sen sijaan, että ne nousisivat paalattaessa automaattisesti kärriin järjesteltäväksi.
Isäntä ja avomies viskelivät paaleja kärriin ja pikkujaska oli ratissa. Isännältä sain kehuja: "näättää ihan siltä että out joskus ennennii tehny kuormia". No totta helvetissä oon tehnyt. Harmi vaan, että yhtään kevyemmäksi työ ei kokemuksen myötä ole muuttunut. Sanoisin, että aika ammattimaisesti koottu kuorma on kuvassa. Pyöröpaalien päälle piti hypätä, että uskalsin tulla alas.
Muutaman tunnin päästä saatiin ne varsinaiset talkoolaiset mukaan jamboreehen. Loppuvaiheessa pellolle hyökkäsi mönkijällä kaksi yläkeholtaan paljasta nuorta miestä. Olivat kevyessä maistissa ajelleet ympäri kyliä heinätalkoiden perässä. Auttoivat meitä viimeisessä kuormassa ja karauttivat matkoihinsa, kun havaitsivat että työt loppuu. Just oikea meininki.
Urakka loppui kahdeksan maissa ja aseet luovutettiin talon isännälle.
Ultratyylikkäässä lippalakissani näkyvät valkeat viivat ovat kuivuneita hikirajoja. Pthyi.
Viime kesänä omiin heinätalkoisiin hankitut huippumuodikkaat lenkkarit palvelivat hyvin tänäkin vuonna. Olivat halvimmat mitä paikallisesta urheilutarvikeliikkeestä löytyi. Sain vielä leppävirtalaisalennuksen.
Onneksi on tämäkin rimpuilu ohi.
Ai että :D Mulla on melkein ikävä noita heinätalkoita. Varmaan kohta kymmeneen vuoteen päässy nauttimaan moisesta rääkistä.
VastaaPoistaAika voi kullata muistoja, varoitan!
PoistaKaikki tylsät laittaa heinät pyöröpaaliin nykyään, pikkupaalien teko ja keräys on joka kesä yhtä ihanaa. <3
VastaaPoistaSe ois ihanaa jos lämpötila ois semmoiset + 15 :)
PoistaNiin tuli mieleen oma lapsuus kun justiinsa 12-veenä raktoria ajoin ja muut keräs peräkärriin seipäältä heinät latoon vietäväks. Pikkasen herkkä kytkinjalka (pirullako sinne satakakskytsenttinen kunnolla tasaseen ylti) sai naapurin pojan sieltä kuorman päältä kivasti kipsin verran maahan kimpoamaan.
VastaaPoistaEttä terveisiä vaan sullekn Seppo, jos satut muistamaan.
Kytkintekniikassa oli vähän hiomista myös tällä pikkujaskalla. Kun ei olleet enää laidat suojana piti muistaa pääasiallisesti polvillaan pyöriä kuorman päällä :D
PoistaMökillä joskus kokeeksi tein muutaman heinäseipään verran heinää, tai siis mitälie paskaruohoja siellä ojanpenkalla ny kasvokaan. Huomasin et se on ihan hullun hommaa enkä o tehny toiste.
VastaaPoistaSit mua on aina suuresti ihmetyttäny ihmiset jotka haluaa tehdä työt hankalasti ja vaivaa erityisesti tuhlaten.
Ihan upeata naapuritoimintaa. Onko teillä käytössä se aikapankki (oliko ne nyt TOVI-yksiköitä,monikko toveja). Että tuosta ajasta sitten naapuri tekisi vaikka niitä mökkisiivouksia?
VastaaPoistaMuistakaa maksaa verot tästä työstä, mitä ilmaiseksi naapuria auttaakseen teitte!
PoistaNormaalisti tehdään kuivatkin heinät kyllä pyöröpaaleihin (niinä vuosina, kun kuivaa heinää ylipäätänsä pellolta saa), mutta yksi kesä ihan huvin ja urheilun vuoksi (ja siksi, että navetan vintille saisi helposti tiputettavia pikkupaaleja) tehtiin pikkupaaleihin. Onhan se melkoista urheilua. Mä olen myös hyvä kuormantekijä, mitä nyt alkaa huipulla jo huimaamaan. ;oD
VastaaPoistaKyllä aina kuorman tekee, mutta alas tuleminen onkin toinen tarina.
PoistaIhan kun utelias olen: montako paalia mahtuu yhteen kuormaan?
VastaaPoistaTerveiset heinätöistä Päijät-Hämeestä!
Ei tullut laskettua mutta olikohan joku 600 mitä tuohon isoon kärryyn mahtui. Sitten oli lisäksi normaaleja viljakärrejä joihin noin 200 saatiin menemään. Ei tehty kyllä maksimikorkeuteen asti.
PoistaNavetan ylisillä paaleja pakkaamassa, laipioon asti tietysti. Kahdella traktorilla paaleja tupaan ,ei turhia taukoja. Lämminta ja pistelevää. Työvuorot viime vuosina estäneet osallistumisen. Harmi!
VastaaPoistaLaipioon asti tietenkin ja koko ajan uutta kuormaa :)
PoistaKesä ja heinän-,/ rehunteko :D
VastaaPoistaKylläpä tulvahti lapsuus mieleen. Alle kouluikäisenä ollessani (luonnollisestikin) mukana heinäpellolla vanhempieni joutuessa tekemään kuivaa heinää, sain oksentaa joka ikinen kerta siellä pellolla. En tosin tehdystä työmäärästä vaan en tiedä mikä kumma siinä oli, olinko niin haavi auki että AINA lensi kärpänen suuhuni ja siitä kurkkuun.->alkaahan se oksettamaan kurkkutorvessa pöräjävä kärpänen. EI TULE IKÄVÄ SITÄ!
Toinen muisto, joka onkin yläasteajalta, kun isä pyysi minua rehuntekoon avukseen.(Vanhempani olivat tuolloin jo eronneet-lieneekö äitini saanut ituniska isästäni tarpeekseen vai mikä lie ollut).
Lupauduin toki.
Isä lainasi traktorin sukulaiseltamme ja minun oli tarkoitus polkea sitten rehupatjaa aina hänen haettuaan siihen lisää rehua ja lähdettyä hakemaan uutta kuormaa.
Noh, enpä ollut ikinä ajanut traktoria itsenäisesti joten se piti siinä opetella vielä.
Fiksuna isä sitä opettamaan minulle siinä samalla rehupatjaa polkiessamme (!!!!)
Nooh, nauramiseksihan se meni-> isä menetti miltei hermonsakin siinä.
Lopulta kun pakitin siilossa (isä oli vielä luojan kiitos) siinä vaiheessa kyydissä, betoniseinän lähestyessä traktotin perää en saanutkaan jarrutetuksi. En muistanut MITEN /MISTÄ/MITÄ POLKIMIA piti oikein polkea kun niitä oli enemmän kuin pianossa koskettimia lattialla. (siltä se siinä vaiheessa tuntui...)
Sehän meni päin seinää.Onneksi en painellut kaasua, annoin mennä vain omalla painolaan/pakkivaihteella vain.
Siinä sitten minä hyppäsin pois traktorista kun se jäi runkuttamaan sitä seinää vasten ja isäni hyppäsi si´sälle koppiin ja sammutti sen.
Onni oli vielä sekin että mitään näkyviä vaurioita ei siihen traktoriin tullut. Siinä viheessa hautasimme sen idean että minä polkisin sitä rehupatjaa..muutoin kuin olisin vain levittämässä sen kuorman kaverina. Sitten sainkin vain keskittyä ruoan ja kahvinlaittamiseen sen levityshomman lisäksi.
Paska reissu.tulipahan tehtyä. Minulla on ollut hauskaa kyllä muistellessa tätä jälkimmäistä tapausta... ;)
Hyvä taktiikka. Mokaa kerran kunnolla niin ei joudu samaan hommaan uudelleen!
PoistaHyvä kuorma, ei tipu paalit matkalle. Olen samaa mieltä kuin enoni joka sanoi ettei heinänteko ei ole hauskaa ja romanttista kuin suomalaisissa elokuvissa.
VastaaPoistaKyllä siitä on hauskuus ja romantiikka minustakin hyvin kaukana!
PoistaMä olen toisaalta niiiin kade. Toisaalta en :D Maalla syntyneenä silleen inasen kaihoisasti kattelee ja lueskeleen näitä juttuja, mutta sitten kun tajuaa, että nehän on pelkkää työntekoa ja verta ja hikeä, niin olen toisaalta ihan tyytyväinen tähän meidän lähiöasumiseen. SILTI, silti pieni sisäinen maalainen huutelee, että tarttis päästä sinne heinän ja paskanhajuun.. oivoi.
VastaaPoistaJos tulee työhaluja ens kesänä, ole yhteydessä. Saadaan sinullekin taas totuus palauteltua mieleen.
PoistaSitä mä vähän pelkäänkin xD
PoistaAina näin kesäisin tulee se haikea olo, että kyllähän maalla oli mukavaa kun sai juoda kaffet pihassa ja katsella kun rusakko vaanii omenapuitasi talvea silmällä pitäen. Onneksi sinä olet olemassa ja kerrot ne syyt siihen, miksi minä nykyään napsuttelen tietokonetta päivät pitkät ja vuokralainen huseeraa pelloilla.
VastaaPoistaJepjep. Kyllä aina kesäpuuhien jälkeen siisti sisätyö tuntuu makoisalta.
PoistaVoi että - minullekin tulee AIV ja heinäaika mieleen. Kirjastoautolta haettiin aina metrin verran kirjoja, mutta lukuhetket katkesivat aina siihen, että isä tuli massikalla rehukuorman kanssa. Meidän tyttöjen homma oli purkaa kuorma sillä aikaa, kun isä haki toista. Aluksi homma oli ihan nopeaa, koska siilo oli mitoitettu niin, että sinne mahtui neljä kuormaa: kaksi rinnakkain ja kaksi peräkkäin. Mutta jossain vaiheessa ei enää voinut kipata niin, vaan yksi kuorma keskelle, joka piti levitellä tasaiseksi. Silloin ei enää ehtinyt ollenkaan lukemaan, kun uusi kuorma jo tuli.
VastaaPoistaHeinät tehtiin perinteisesti seivästämällä, ja tiedoksi kaikille maalaisromantiikan nälkäisille, että sen lajin romantiikka my ass... Kyllähän niitä vielä seipäille ripusti, mutta kun ne piti sitten vielä saalistaa sieltä poiskin, kelillä kuin kelillä. Kyllä konttorihommissa pääsee aika paljon helpommalla.
Valtaosa juhannuksista on tullut rehutornissa vietettyä. AIV:n katkussa kuset paskat housussa, ilman taukoja.
PoistaTulihan taas mieleen kesät kummitädin maatilalla.. oli vasikatkin ja lypsyt vain noin kaksikymmentä lehmää ja kone...Aika ehkä kultaa muistot ja harmittelen etten hankkinut miestä sieltä lavatansseista...
VastaaPoistaToivottavasti pääsit vähemmällä.
PoistaTiedä tuota, Savossa ois kumminkin mukavampaa
PoistaKuulukos heinä töihin suomi elokuvien "erotiikkaa"? Unohdit kokonaan tärkeän pointin.
VastaaPoistaJos se erotiikka on sama kuin nestehukka ja paarmanpuremat, niin erotiikkaa oli ihan helvetisti.
PoistaSen verran on tullut penskana oltua heinätöissä, että en kyllä haikaile takaisin lainkaan. Ja näin 30 vuoden katkeruudella voin kertoa, että rattiin ei päässyt, kun siellä oli aina sisaruskatraan ainoa poika! Mutta onhan vaan hieno kuorma teillä tuossa kuvassa:) Kaipaan tosin pikkupaaleja, hevosille, pyöröpaalista kun harvemmin löytää talvella hyvää heinää :/
VastaaPoistaMeidän piti tänään paalata, mutta viimeyönä satoi, että voihan h******i.. Siinä meni ne heinät.
VastaaPoistaPahoittelut, tiedän miten vituttaa.
PoistaTilannepäivitys: Ylimääräinen poutapäivä ja lisäpöyhinnät pelastivat heinät sittenkin. Eilen saatiin pikkupaalit latoon. Jes!
VastaaPoistaPakko myös sanoa näin 20 vuotta heinänsä seivästäneenä, että hiukanko säästää aikaa ja vaivaa, jos paalaa?! Pellot, joiden eteen olen aiemmin tehny jonku 6-8 työrupeamaa/työpäivää (seivästys & latoon ajaminen), hoitui nyt viidessä tunnissa (paalien keräys).
Hyvä että sittenkin onnistui :) Niinhän se on, että koneita pitää olla kun on vähemmän porukkaa tekemässä. Aika hankala on tuommoista viikon poutakohtaa ennustaa saatika että arvaus vielä osuisi oikeaan.
Poista" Isäntä työnsi heinäpaalia peltoon kuin eno venneestä ja kissa kuumalta katolta, ja minä hikoilin varjossa pelkästä hengittämisestä"
VastaaPoistaTuo lause on ihan tolkuttoman hieno. Kun ois tuommoisen tajunnu joskus täräyttää äidinkielenaineeseen.
Sitten kun kokoat omaelämänkerrallisen proosateoksen, otathan tuon aloituslauseeksi?
-Pientilallinen-