Mökkiyrittäjyys - kusta vai paskaa?

Laittelin eilen vielä viimeisen kesämökin vuokrakuntoon. Kun urakkaan lähdetään talven jäljiltä, ei koskaan tiedä mitä voi tulla vastaan. Toisaalta, eipä sitä tiedä ikinä muutenkaan. Muutamaan otteeseen on kyynel vierähtänyt poskelle kun olen saanut sivistyneen suomalaisen kesälomanvieton jälkiä putsailla. Ennätys oli kun mökillä oli rikottu ikkuna, katkottu puita, poltettu kattila nuotiossa ilmeisesti koska turvahellaa ei osattu käyttää eikä kysyvä tieltä eksy, viety petarit nurmikolle, nostettu likaiset astiat kaappiin, täytetty astianpesukone sätkänpuruisilla ja multaisilla astioilla ja sitä rataa. Suosittelen tätä helvetin kannattavaa ja elämyksellistä mökkiyrittäjyyttä ihan kaikille! Rahaa tulee ovista ja ikkunoista eikä juuri mittään tarvii tehä. 

Jahas. Takaisin alkuperäiseen tarinaan. Pahaa-aavistamaton ystäväni halusi väen väkisin lähteä kaveriksi siivouskeikalle. No eihän siitä, apu aina kelpaa. Oli vähän toiveena, että saisimme mökkiin vesipumpun toimimaan että olisi juoksevaa vettä siivoustyön apuna. Mitä teki avomies? Lähti ampumaradalle kavereidensa kanssa. Paljonhan ne vesiä järvestäkin kantaa.

Hiiret olivat pitäneet talven aikana sisällä kunnon jamboreet. Kusta ja paskaa riitti. Tätä varmaan edesauttoi se, että mökillä oli viimeksi ollut bileporukka tyhjistä tölkeistä päätellen ja siellä oli syntynyt kuningasidea jättää ruokia jääkaappiin. Tarkemman CSI-tyyppisen rikospaikkatutkimuksen jälkeen oli ilmeistä, että tämä kyseinen bileporukka oli koostunut rakkaasta avomiehestäni ja hänen viehättävistä ystävistään. Sininen raidallinen Osuuspankin pyyhe naulakossa ratkaisi mysteerin.

Mitä siis tapahtuu talven aikana kun on pidetty metsästyskauden päättäjäiset mökillä ukkovoimin? Jääkaappi oli kauttaaltaan homeessa. Kilon perunasalaattilootan sisältö oli mustaa ja tuoksua luonnehtisin imakaksi. Maitokaan ei oikein hölskynyt enää tölkissään. Ei muuta kuin yökkäilevän kaverin tönäisy kauemmaksi, muovipussi käteen, pitkä sisäänhengitys ja mättämään elintarvikkeita pois kaapista. Tuli muuten juostua pitkästä aikaa.

Juhlien tuoksinassa saattaa unohtua sulkea ikkunoita. Tämä on oiva mahdollisuus mökin ekosysteemin kehittämiseen. Ampiaiset olivat päässeet tekemään pesiä kattoon ja peittoihin. Ei muuta kuin kaikki peitot anopintekeleelle pestäväksi, oli hirveen iloinen.

Yhdessä kohtaa pohdittiin että oisko ruokatauon paikka. Samalla huomasin, että kaverin suursnautseri oli popsimassa pihalla sitä mustaa perunasalaattia. Taas juostiin. Lähdettiin hakemaan lisätarpeita päämajalta ja ehdotin kaverille, josko jätettäis koira matkalla kotipihaan kun herkkusalaatti varmaan voi alkaa pakissa kuplia voimakkaasti. Ei jätetty. Paluumatkalla mökeille päin ilman mitään varoitusta puoli litraa keltaista limaa räjähti takapenkiltä keskikonsolille, takille ja käsilaukuille. Jes. Pienen pitstopin ja yökkäilevän kaverin sivuun tönimisen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa.

Mökkiyrittäjän yksi keskeinen vaatimus on vahva vatsa ja hyvä toleranssi erilaisille hajuille.