sunnuntai 27. elokuuta 2017

Norminpurkutalkoita ja anarkistiukkeja

Piäsin sitä minnäe vähän kartsalle. Hankittiin liput Lions Clubin järjestämiin sikajuhliin. Aina jos on sadan kilometrin sisällä kokonainen sika vartaassa, me olemme paikalla. Lammasfarmari a.k.a. Hassutäti a.k.a Hassis otti ipanan hoitoon. Sikafestareille lähtivät mukaan myös isäni, hänen göörlfrieeend (joka laittoi kalakeittoon kermaa, perkele) ja ystävämme. Matka kirkonkylälle sujui kirvesniemeläisittäin, koska takapenkki oli meitä matkalaisia täynnä ja sinne asti ulottuvia virvelivapoja "on turha ruveta yhen reissun takia rumppoomaan kyyvvistä pois".

Kun kirkonkylällä on vastaavia suurtapahtumia, syntyy tarve liikennejärjestelyille. Nämä jos mitkä ovat omiaan ärsyttämään meitä mualaisia, joiden syntymäoikeus on parkkeerata sinne minne sattuu huvittamaan. Kerroin että parkkeeraus on Vesileppiksellä ja on ihan kaapuntijunakuljetus tapahtumapaikalle. Ja kävelymatkaa on kuitenkin useampi sata metriä. Isän mielestä paras parkkipaikka on Liiterissä (Lidl) tien toisella puolella. Luulen, että jonkun muunkin mielestä oli. Viimein sain taivuteltua, että kun Leppävirralla on jumalauta kaapuntijuna, niin sen kyytiin kammetaan vaikka mikä ois.





Junan kyydistä avautuivat loistavat näkymät tasokkaan Sport & Spa Vesileppiksen välittömään läheisyyteen ilmestyneelle tulevan ala-asteen rakennustyömaalle. Entisen junapuiston alta on paljastunut niin paljon kalliota kuin alaa ylipäätänsä on. Koulun rakennuspaikka on herättänyt voimakasta kuohuntaa Leppävirralla sekä vanhempien että yritysmaailman toimesta. Eli siis käytännössä melkein kaikkien. Vanha ala-aste on vähän rauhallisemmalla tontilla ja nyt tämä uusi sijoituspaikka on herättänyt vitutusta monista syistä. Tähän on siis nousemassa ulkopaikkakuntalaisten toimesta rakennettava kivikoulu kun omassa kunnassa on puuelementtikouluja tekevä putiikki. Ja kivikoulu laitetaan hotellin viereen mikä karkottaa hotellin asiakkaat. Ja lapset jäävät auton alle koska lähellä on tämä hotelli ja lisäksi ruokakauppa. Ja kivikoulun oppilaat pääsevät harrastamaan liikuntaa hotellin yhteydessä olevissa monipuolisissa urheilutiloissa, jos asiakkailta ja leiriä pitäviltä urheiluseuroilta aikoja yli jää. Ja tälle rakennuspaikalle olisi voinut tulevaisuudessa tulla vaikka Ikea.




Jäisen junamatkan jälkeen saavuimme juhlapaikalle ja heti pääsimme selkkaukseen järjestysnaisen kanssa. Teltassa oli asiakaspaikkoja tämän verran...



...ja norminsäästötalkoot näyttäytyivät taas, kun tila oli jaettu kahteen osaan - niille, jotka halusivat hienostuneesti nauttia olutta tai viiniä sikansa kanssa ja niille, jotka eivät roteiinia tarvinneet juomaksi. Kävin ostamassa parit juomat ja olin kiikuttamassa niitä possunpaistopisteen läheisyydessä oleville valitsemillemme paikoille (lue: ruoka loppuu kesken, jos ei ole ensimmäisenä hakemassa), ja järjestysnainen pysäytti kulkuni. Tässä kohtaa seurueemme jakautui kahteen, koska isä ei suostunut paalupaikalta minnekään alkoholiongelmaisten sijoituspaikkaan siirtymään. Aviomieheni oli sitä mieltä, että kun kerta muillakin (kaksi arviolta lähempänä kasikymppistä miestä) oli alueella kaljoo, niin kyllä myökiin sinne mennään. Lähdöthän sieltä tuli. Vanhat papat eivät lotkauttaneet korviaan (vai kuulivatko lainkaan, en tiedä) järjestysnaisen lukuisille kehotuksille siirtyä juomineen anniskelualueen puolelle, ja tarvittiin lopulta kolme henkilöä, että saatiin tilanne rauhanomaisesti ratkaistua. Se tapahtui niin, että ukit tempaisivat kaljansa ykösellä alas ja välttyivät siirtymistarpeelta. Respekt ja silleen.

Sain sitten kunniatehtävän jäädä pitämään paikkoja, kun ukot olivat jo kaljansa kitanneet ja hyökkäsivät sikajonoon.




Sain miehekkään annoksen possua ja selätin sen ongelmitta. Hanskat kädessä piti istua kun oli niin saatanan kylymä. Ehtoollisjuomakaan ei tuonut lämpöä. Mutta olenkin pakana.



Oli tarkoitus, että olisimme odottaneet ainakin ultrajännittävän kaasugrillin arvonnan, mutta siinä heti syönnin perästä noin puoli kasin maissa muut olivat sitä mieltä, että tästä joutaa pihhaan. Kun on kylymä ja Kotalahden hanuristit olivat jo lopettaneet esityksensä ja joku jytäpänti esitti Jaakko Teppoa räppiversiona (perkele). 

No, johan myö kuudeksi sinne tietysti mentiin, että olihan siinä tullu kreisibailattua. Minunkin, joka on ollut juhlissa varmaan viimeksi alkuvuodesta 2016.

Laitoin lammasfarmarille viestin, että pidä penska hereillä, myö lähetään jo pois.

Kyllä kannatti.


7 kommenttia:

  1. Leppävirta rules!
    Jos eksyt Leppävirran Nesteelle, kerro terveisiä (siellä on varmaan ne samat miehet kahvilla aina) niiltä etelän naisiltä, jotka kävi kesäkuussa ostamassa pakuunsa AdBlueta ja tarvi apua "mihin sitä laitetaan". Olivat matkalla Kuusamoon.
    Terveiset Mikolle ei menneet perille, kun en valitettavasti yhyttänyt Mikkoa - ollaan kai molemmat yhtä äänekkäitä ja puheliaita.
    Mutta yhtä kaikki: Leppävirran miehet - ja se ainoa nuori nainen siellä Nesteellä - ansaitsee kyllä mitalin ja vaikka toisenkin possun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Nesteen miesparlamentti varmasti kokoontuu siellä päivittäin :D

      Piti kysyä isännältä mittee se AdBlue on ja miks sitä autoon.. Ureaa :O

      Poista
    2. Nii-i, sitä mekin ihmeteltiin, että mitä varten sitä ureaa pitää ostaa, oishan tuota voinut itekin... kun piti kuitenkin vessassa käydä ;) Jotenkin päästöihin se liittyi, kuulemma. Niitäkin ois omasta takaa tarvittaessa...

      Poista
  2. Mikä tuo "kalakeittoon kermaa, perkele!" -juttu oikein on? Isävainaani kun laittoi viime vuosituhannella aina pohjoissuomalaisesta joesta talvisin kiskomistaan matikoista keittämäänsä "maevelliin" aina kermaa.

    Ja jos kasvottoman nimimerkin todistukseen ei tarvitsekaan luottaa, onhan toki suuren artistin Olavin Virran siskonmakkarakeiton resepti todistettavasti tiedossa olennaisin osin:

    siihen kuului mm. kokonainen sipuli (siis kuorineen) ja puoli pulloa Jaloviinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuo kermajuttu oli semmonen että isä oli tekemässä kalakeittoo ja uusi emäntä meinas kermaa laittaa keittoon. Isä kielsi. Sitten minä tarvitsin jossain asiassa apua ja isä kun tuli niistä talakoista takas, oli sillä aikaa kermaa kuitenkin laittanu keittoon.

      Seuraavana päivänä kun uusi emäntä oli lähteny kotiinsa, isä kirosi sitä kermahommaa mulle. "Ei kuulu keittoon kerma. Jos kieltää, on ku käskis.

      En tiiä tullooko tästä (lue: parisuhde) nyt mittää."


      Hyvä tuo resepti muuten, aika suosittu varmasti!

      Poista
  3. Ei enää pysty Leppävirralla nauramatta käymään. Aina tankkaan Nesteellä ja Ranella käyn kuitennii.

    VastaaPoista
  4. :D :D ei helevettiläenen, juhlitte sitten oikein olan takkoo ja viimesen piälle :D

    VastaaPoista