sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Mamma-angstia ja sormiruokailua

Olinkin jo kerennyt unohtaa miten hyvin alkoholi auttaa vastoinkäymisissä. Pääni oli paisunut paisumistaan vitutuksesta jo useamman viikon ajan. Toisista johtuvista syistä, minähän olen itse virheetön. Olin jo vähän kerennyt odotellakin Facebookilta reagointia kohdennettujen kaupallisten tiedotteiden sisältöön googlettuani mm. vauvavuosi + ero. Nyt sitä on alkanut tulemaan, koska tänä iltana ensimmäisenä seinälle lävähti genitaalialueen ihoärsytykseen tehoavan voiteen mainos. Seuraavaksi tuli juoksukoulumainos naisen sixpack-kuvan kera sekä läjä pikavippimainoksia. Eroamista yleensä väistämättä seuraa uudelleen pariutumisen tarve, mikä taas edellyttää ehdottomasti mm. kainalokarvojen säännöllistä ajamista sekä kiinteytymistä ja muuta työlästä, joten on parempi pysyä parisuhteessa. Kuka ihme tuommoiseen urakkaan jaksaa enää tällä iällä lähteä. Kun on jo kuitenkin rupsahtanut.

Kävin siis tänään kaapunnissa ottamassa seitinohuet hyvän ystäväni kanssa.



Käytännössä pöhnään riitti yksi siideri ja yksi valkkari, koska pelikuntoni on tälläkin saralla täysin mennyttä. Pystyin olemaan pienen hetken niin, ettei minun tarvinnut huolehtia kuin itsestäni ja nousuhumalastani. Eivät ne alkoholistit ehkä niin väärässä olekaan.

Mikä se on sitten niin pantaa kiristänyt? Kyllähän minä tiesin tähän leikkiin ryhtyessäni, että aika pitkälti näissä talkoissa yksin on. Mutta en sitä arvannut miten rasittavaa se välillä on. Kyllähän se välillä mielessä käy, millaista elämä olisi elää ihmisen kanssa, jonka työt loppuvat neljältä ja töitä tehdään vain viitenä päivänä viikossa. Sitä voitaisiin vaikka käydä yhdessä kyläilemässä ja kaupassa, tai muuta perverssiä, ja lisäksi minulla olisi päivässä säännöllisesti pari tuntia omaa aikaa, jota ei tarvitsisi käyttää kusiroiskeiden poistamiseen vessanpöntöstä tai pyykkien viikkaamiseen.

Kun haluaa tehdä jotain, ihan mitä tahansa, vaikka heiluttaa moppia, niin on erikseen pyydettävä joltain apua että asian pystyy tekemään. Jos tämän kokoisessa kämpässä lähtee hetkeksi toiseen siipeen, ipana kerkeää sillä välin työntää antennin silmään, vetää antiikkistereot lattialle kasettipesästä kiskoen, tukehtua Pirkka-lehteen ja tippua portaista.

No sitten on tämä syöminen. Homma luisti kaikin puolin ihan hyvin. Koska vauva-asiat menevät siten, että jos joku asia joko toimii tai sen kanssa on oppinut elämään, on kaiken aika muuttua. Alkoi sellainen ralli, että ensin ei kelvannut maito ihan sama mitä teki ja sitten kun se alkoi taas kelvata, kaikki lusikalla syötettävä eväs olikin yhtäkkiä saatanasta. Piti äkkiä alkaa jotain makaronilaatikkoja ja kuhavuokia tehtailemaan, jotta sormiruokailu onnistuu. Hommassa on pohjimmiltaan kyse vain siitä, millä elintarvikkeilla haluaa lattiansa päällystää.



Mutta onneksi välillä sattuu jotain piristävääkin. Ukot ovat kehitelleet uuden pefletin toiseen eteiseen, johon saunan jälkeen mennään vilvoittelemaan.



Kyllä tää tästä.





26 kommenttia:

  1. Manducan (tai joku muu kantoväline) auttaa paljon. Saa sen kersan selkään repimään tukasta siksi aikaa, kun jotain yrittää tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mitä? Tuutko sä tänne jotain ratkaisuja kehittämään? Enkö mä sais vaan valittaa? :D

      Poista
    2. Meillä kävi niin lupsakasti että kun hankin sen manducan ja solmin mukelon kyytiin, lapsi huusi kuin Jigsaw'n uhri kaikki ne rentouttavat seitsemän minuuttia, jotka käytin roskapussien täyttöön, keräilyyn ja ulosvientiin. Sama toistui joka kerta kun sen kidutusvälineen järjesteli paikoilleen kaikista kokeiluista ja totutteluista huolimatta, joten myin lopulta pois koko perkeleen :c

      Poista
    3. Manducaa kokeiltiin kun tyyppi oli parin kuukauden ikäinen emmekä keksineet miten se toimisi ilman pakotettua spagaattia. Seuraavaksi sitten kokeilin trikookantoliinaa ja lapsi oli sitä mieltä, että ei aio siinä olla sekuntiakaan.

      Poista
  2. Minä pistän kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja kiitän elämää siitä, ettei minun enää tarvitse tuottaa uusia veronmaksajia tähän maahan. Onneksi olen oman tinkini jo hoitanut. Enää en rupeis. En varmasti. Ikä ja ulkonäkö jo suojelee.

    Jaxuhali.

    VastaaPoista
  3. Ei saakeli! Mussa täytyy olla jotain pahasti vialla!! Seitsemän lasta synnyttänyt ja kasvattanut (okei, nuorin vasta 11 v.), yli nelkyt, karvainen, kahdesti eronnut ja reilusti ylipainoinen (ihan usea lääkäri lausunut niin..) enkä antanut sen häiritä pariutumista. Jotain vikaa täytyy kyllä kumppanissakin olla, kun on lähempänä mun esikoisen ikää kuin mun (ei paljon, mutta kuitenkin..). Välimatkaa kuitenkin on kuutisen tuntia Onnibussilla, joten ei ihan joka viikonloppua vietetä yhdessä. Ei suojellut ikä, ei ulkonäkö eikä elämäntilannekaan.
    Jaksamisia siivoojalle, kyllä se helpottaa, sitten kun se muksu asuu omillaan. Niin täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli tuosta helpottamisesta mieleen. Minä kun olen ajatellut että sitten kun päästään vaipoista eroon ja tyypin kanssa voi keskustellakin, olisi helpompaa. Olin ystävän valmistujaisissa ja siellä oli tuttava arviolta kolme-neljävuotiaan lapsen kanssa. Sanoi meille että tuossa vaiheessa se on vielä helppoa. :D :D

      Poista
  4. Tunnen tuskasi ja armottoman vitutuksesi! Itse lähdin uudestaan samaan hullunmyllyyn vaikka olin jo päässyt helpommalle puolelle. Tässä pyöritetään taloutta 3 oman ja yhden bonus lapsen kanssa, rakas aviomieheni/isähahmo hoitaa lähinnä taloudellisen puolen. Välillä (usein) vituttaa kaikki (viimeksi tänä aamuna 05.50)ja on tehnyt mieli pakata kimpsut ja kampsut ja suksia kuuseen. Tässä sitä kuitenki istutaan sohvalla (väsyneenä) valmiina uuteen päivään. Yrittäjän vaimon elämää tämä on, helpottaa kuulemma 25-vuoden päästä tuumasi isäni. Tsemppiä! Niin ja peukut päivähiprakalle, sen voimin jaksaa taas monet vitutukset.

    VastaaPoista
  5. Meille tuli koira sen takia että se siivoaa lattian sormiruokailun jälkeen. Rehtori hommiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun koira ei suostu mitätahansa syömään, helvetin nirso tyyppi on.

      Poista
  6. Just samanlainen ja värinen syöttötuoli oli meillä käytössä, sillon kun kakarat oli siinä iässä, reilut 30v sitte!!;DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minnäe oon siinä istunt, mitäpä sitä vaihtamaan kun vielä ehjä on :D

      Poista
  7. Jaxuhali, Been there yms. latteeta. Viimeksi yöllä mietin tätä kombinaatiota, kun toinen voi vaan tehdä kaikkia "tärkeitä" juttuja ja toinen hoitaa muksua. Että mitenhän sit kun palaa ite kin töihin?!? Ja kaikki tietty ehdottelee että lisää muksuja vaan. Niinpä niin.

    VastaaPoista
  8. Ukko vaihtoon. Kokemusta on. Näytä tämä kommentti sille.

    VastaaPoista
  9. Oletteko elossa? Uusia päivityksiä odotellen, uskollinen lukija Helsingistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan, kiitos kun kysyit :) Tässä on nyt perässäjuokseminen kiihkeänä menossa ja oikein mitään jännää ei tapahdu. Eli peruskotielämää lähinnä. Ei viitsi väkisin kirjoittaa. Facebookiin ja Instaan laitan lyhyitä juttuja, tuu seuraamaan?

      Poista
    2. Kiitos vinkistä, nyt seurataan!

      Poista
  10. Hyvää perässäjuoksemista, kunto kohisen nousee.
    Ikävä sun juttuja, laita taas kun tulee mieleen!
    Kaikkea hyvää,
    Lukija Jäkestanista

    VastaaPoista
  11. Pitikin kysymäni tuossa jokunen päivä sitten että miten Vuoden siivoojalla menee kun nettilehdissä oli juttu "nainen löi miestään baarijakkaralla päähän Leppävirralla". Mietin jo että onko mamma-angstin kasvettua siirrytty tilaan missä parisuhteen rakentava palaute annetaan fyysisin keinoin... :D

    VastaaPoista
  12. Mää vaan käyn koputtelemassa täällä ovia päivittäin, sun tekstejä on ikävä, mutta älä kirjota jos ei hotsita, se on oikein.
    Hyvät terkut!
    joppe

    VastaaPoista
  13. Juu olis mukava jos viittisit pistää välillä postauksen.
    Ei siks että nauttisin toisten vastoinkäymisistä mutta sulla on sellaiset verbalistiset lahjat joita ei muilta löydy.

    VastaaPoista
  14. Tuu ny jo takaisin. Jotain iloa arkeen.

    VastaaPoista