Ajanhallintavinkkejä ja äidintuoksua

Aviomieheni kävi asioimassa paikallisessa palvelevassa rautakaupassa Vilkkaan miehen luona. Tämä kysyi miksi blogiin ei ole tullut päivityksiä. Aviomieheni tuumi että no nyt on ainakin tulossa!

Minullahan ei ole tapana kertoa yksityiselämän asioista blogissani.

Joo, olin tosiaan kertomassa teille, että olimme sopineet asioinnista kaapunnissa koko perheenä sillä tavalla, että minä menisin työasioille liittyvälle lounaalle kaapuntiin ja lounaan jälkeen ipana palautuisi minun hoteisiini loppupäiväksi. Oli määrä lähteä klo 10 ja lähtemisellä tässä kohtaa ymmärretään se, että istumme autossa viimeistään 10:01, jotta ennätämme lossiin ja aikataulu sallii yhden paskavaippapysähdyksen.

Aviomiehen oli määrä käydä hoitamassa pari raksahommaa ennen lähtöä. Ipanan herättyä perhepedistä eli minun päältäni usutin isännän vaipanvaihtoon. Molemmat palautuivat sitten sänkyyn takaisin ja lähdin keittämään aamupuuroa (lue: lämmittämään mikrossa valmispuuroa) ja aviomies jäi vielä nukkumaan. Puoli yhdeksän jälkeen se kampesi ylös ja kävi syyttämään minua siitä kun en herättänyt. Sanoin että jos sinä meet takaisin nukkumaan niin vitustako minun pitäis ymmärtää, ettet haluakaan nukkua ja että mulle kyllä riittää ihan tää yksi lapsi. Sitten siinä kello 10 maissa katselin ikkunasta ulos, että missähän se kaveri viipyy ja katselin kun alkoivat raksaukon kanssa mättää lautatavaraa traktorin peräkärriin.

Siinä vartin yli jorkki kampesi sitten sisälle ja sanoin että jos ei viiden minuutin sisällä olla autossa, myöhästyn tapaamisesta takuulla. Tilanne oli luonnollisesti minun vikani, koska minun olisi pitänyt lähteä pakkaseen hortoilemaan ja huutelemaan, että outtako mahtaneet hokasta että mitä kello on. Aviomies tuumasi kuin akat konsanaan, että en lähe kyllä teidän kanssa enää ikinä minnekään.

Olin että no eipä tuo meidän arkeen sitten vaikuta itse asiassa millään lailla.

Samassa muistin, että ipanan vankkurit olivat unohtuneet jyvänhakureissulla lammasfarmarin luokse, koska pöntöt piti saada takakonttiin mahtumaan. Ajettiin sitten niin aurinkoisen oloisina niitä hakemaan, että lammasfarmari laittoi perään pikaviestimellä kysymyksen että ollaanko kaikki hänelle suuttuneita.

Tämäkin konfliktitilanne hoidettiin samalla hyväksi havaitulla sapluunalla kuin muutkin riidat: ei puhuta asiasta ja unohdetaan tai "unohdetaan" se jollain aikataululla. Suosittelen lämpimästi muillekin.

Ai niin, sitten pitää jakaa taas pari käytännön vinkkiä vanhemmille, jotka neuvottomina ovat sen edessä, miten lasta pitää syöttää tai mitä sillä pitää olla päällä.

1) Muovinen lusikka on saatanasta, oikea lusikka se olla pitää

2) Metallinen lusikka tuhoaa hampaat, muovinen lusikka se olla pitää

3) Jos ipana nukkuu ilman sukkia, hänen varpaansa paleltuvat

4) Jos ipanalla on yöllä sukat, jalat hautuvat ja hikoavat liikaa


Ps. Isäni tyttöystävä tukee minua valinnassani 1) lähteä takaisin töihin tammikuussa ja 2) laittaa ipana lammasfarmarille hoitoon kevätkaudeksi. Hän osti minulle ja lammasfarmarille samanlaiset hajuvedet, jotta lammasfarmari voi tuoksua samalta kuin minä - kun lapseni itkee lohduttomasti ikäväänsä, äidin tuoksu saattaa hyvässä lykyssä lohduttaa.