sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Pikkujoulujen järjestämisopas

Kylällä ei ole nykyään minkäänlaisia kihhauksia ja hirvipeijjaisetkin on pilattu pitämällä ne keskellä päivää, joten olen ollut suorastaan pakotettu keksimään jotain äksöniä satunnaisesti yhteisön elävöttämiseksi. Tällä kertaa kutsuviesteissä houkuttimina toimivat paahtopaisti, saunonta sekä jatkot Piiparisen karaokepisteellä. Voittamaton konsepti, jonka seurauksena kahdestakymmenestäviidestä kutsutusta viisi vastasivat olevansa tulossa.

No, otin kaikesta huolimatta viisi kiloa hirvenpaistia sulamaan. Tai no, okei. Paistit olivat odottaneet pakastamista ulkoeteisessä jo pari päivää sitten paloittelun ja vakumoinnin, mutta paljonhan ne lähemmäs kaksikin viikkoa lihoja raakakypsyttää. Ajattelin että kun tilanne oli torstaina se, niin ei siinä mittään tapahu jos oottaa vielä kaksi päivää. Eikä tapahtunutkaan.

Normaalit ihmiset valmistelevat juhliaan koristelemalla kämppää ja kaivamalla esille niitä vähän parempia kippoja ja kuppeja kattaukseen. Muaseuvvulla aloitetaan raivaamalla pois eteisestä mm. kolme pöydänjalkaa, repullinen eriparihanskoja, saunan vanha valaisin (remontti tehty muistaakseni vuonna 2014), 28 kpl tyhjiä kaljatölkkejä sekä ukkojen ideoimia peflettejä....


...sekä sankollinen paloittelusta jääneitä rutuksia:




Niin ja semmonen vinkki, että hienostuneet ulkotuliviritelmät ja pihavalaistukset ovat sou lääst siisön, ajanmukainen ja näyttävä rappusenvierussomiste on Postin omaisuutta oleva muovilaatikko, jossa mm. hirven selkärankaa.





Lihasta puheen ollen. Isän kanssa ollaan varsin voimakkaasti eri linjoilla paistin kypsyysasioissa. Minusta liha on hippeimmillään kun se on mediumia. Isän mielestä taas paisti on "iha ruakoo" ellei sitä ole paistettu rakenteeltaan ikkunat rikkovaksi. Kyllä se sentään vähän sitä söi, mutta varmasti mielessään laski perkeleitä ku on hyvät lihat pilalle laitettu.





Lopulta pilleisiin tuli sen verran porukkoo, että piti muutama metri lisäpöytää hilata tuvan puolelle. Pöytäjako profiloitui kuin itsestään niin, että illan absolutistilinjaa edustavat istuivat taaemmassa pöydässä ja ne muut tässä etummaisessa. Päätelkää siitä.





Karaokepisteelle siirryttiin hyvässä järjestyksessä ja osittain ihan raittiidenkin kuskien avustamana. Tunnelma lietsoitui taas ylimmilleen laulumutterissa. Vilkas mies koemakasi nukkumapaikan hyvissä ajoin alkuillasta...



...ja ennätti vielä ronkkimaan Piiparisen siitintä karaoke-esityksen aikana. Kappale ei kuitenkaan ollut Pieni ja hento ote.




Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten esimerkiksi Lauaviina. Sen siivittämänä Piiparinen lopulta vietiin saunamökkiin keräämään energiaa. Lammasfarmarin kanssa söimme naulakon alla kylmiä nakkeja perunasalaatin kera ja ihailimme Piiparisen vahanukkekättä. Hyviä proteeseja kyllä tekköövät nykyään!





Kekkonen oli sitä mieltä ajassa 01:27, että juhlaväen on syytä luikkia koteihinsa, koska isäntä oli tosiaan jo sammunut ja emännällä oli seuraavana päivänä verikokeeseen meno.



Jos sinua vielä arveluttaa pikkujoulujen järjestäminen, ajattele kaikkia kerrannaisvaikutuksia! Nämäkin puolihuolimattomasti järjestetyt jamboreet johtivat siihen, että yksi pikkulapsi pääsi toisen luokse yökylään ihan ex-tempore (jee!) ja hevostilalla edellisenä aamuna paskan luontiin odottamattomasti joutunut emäntä sai sen kynttiläillallisen, jota oli isännältä korvaukseksi odottanut.



Ps. Synkin talviaika on meneillään. Muistakaa vitamiininlähteet!


9 kommenttia:

  1. Voi jösses mitkä kemut! Ja kuka väittää, ettei maalla tapahdu mitään? 😂 Kiitos nauruista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se ylleensä männöö että jos ei tapahu niin laitetaan tapahtummaan.

      Poista
  2. Olihan hyvännäköistä lihaa. Pari vuotta sitten ulkoistuksen jossa eukko heivasi mut mäjelle, yhtenä seurannaisena on se että hirvenlihan saanti on nykyään minimissä eli täysi nolla kun välimatkat on mitä on ja harvemmin tulee oltu yhteyksissä entisiin porukoihin. Omaa saamattomuutta.

    Kinkerit, oli ne sitten isommat tai pienet, ovat hyvä tapa ja nykyään yhä enemmän itsensä itsensä laiskuuttaan syrjäyttävien ihmisten tulisi ottaa näistä teikäläisen kinkereistä mallia koska totuushan tänä päivänä on, että kukaan ei poikkea jos ei pyydetä ja kun pyydetään, niin serviisin pitää olla kunnossa (koska sehän on vanha, hyvä tapa).
    Meinaan tällä sitä että tämän päivän yksinäisyys johtuu suurimmaksi osaksi siitä, ettei laiskuuttaan viittitä lähteä mihinkään eikä samasta syystä myöskään järjestetä mitään jolloin kukaan ei liiku mihinkään ja jollotus syrjäytyneisyydestä on valmis. Nih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannustan toimimaan hirvenliha-asioissa. On se kaiken vaivan arvoista.

      Kinkerihommat on just niinku sanot. Tässä kovasti oottelen milloin kyläläiset aktivoituvat järjestämään itsekin jotain kihhauksia. Eikä tarvii olla erikoista ja hienoo.

      Poista
  3. Miten näistä kinkereistä tuleekin mieleen mennyt viikonloppu, jonka lauantai-iltana juhlittiin mieheni viiskymppisiä (ravintolassa). Sillä erotuksella, että mökkikunnasta yhden kutsutun lisäksi ilmoittautui seitsemän muutakin ja savon sukulaiset tulivat jo perjantaina ja nukkuvat (vihdoinkin!) vieraspedeillä vielä näin maanantai aamuna. Toivat kyllä omat eväät tullessaan; juomien lisäksi itse savustamansa kinkun ja jonkun muun pötkäleen, jotka olivat todella hyviä (enkä edes pidä joulukinkusta). En ole uskaltanut vielä käydä saunan terassilla toteamassa tyhjien pullojen ja tölkkien määrää😬

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Eihän sitä pitkän matkan piästä kehtoo yhen yön takia lähtee. Sulla on joko pirun hyvät hermot tai otit riittävän hyvät suojakännit.

      Poista
  4. Hyvät pileet ollu teillä, mauahtavaa, sanoisi eräskin kissa. ;DDD

    VastaaPoista
  5. Tästä innostuneena pistä pystyyn itsenäisyyspäivän iltabileet!

    VastaaPoista