torstai 19. huhtikuuta 2018

Uraäitisemimarttyyrin tunnustuksia

Hyvät huolestuneet kansalaiset (3 kpl). Olen elossa.

Tiedättehän sen, kun monet sanovat että sen jälkeen kun lapsia tulee, arkisista asioista tulee yhtäkkiä tosi hankalia. Kauppaan meneminenkin on pieni tapahtumatuotanto. Kaikki pitää aikatauluttaa, asiat pyörivät piltin ruokataukojen ympärillä ja sitä miettii, että mitä sitä tekikään kaikella sillä vapaa-ajalla mitä ennen lapsia oli. No, voin kertoa teille, että he ovat ihan helvetin oikeassa.

Palasin alkuvuodesta töihin. Suunnitelmallisena ihmisenä päätin toteuttaa pienen pilot-hankkeen joulukuun lopussa, jolloin perheyksikkömme eli kahden päivän ajan sellaista elämää mikä äiti-ihmisen töihin lähdön jälkeen olisi uutta arkea. Kaikki oli suunniteltu valmiiksi. Homma menisi niin että minä nousisin kuudelta, isimies hoitaisi aamuvuoron, lammasfarmari päivävuoron ja minä tulisin hakemaan viimeistään klo 17 lasta pihhaan.

No, hommahan meni niin että minä nousin kuudelta, lapsi havahtui siihen kun minä poistuin huoneesta, alkoi jumalaton huuto, menin vessaan aamutoimille, isimies ja huutava lapsi tulivat 5 minuutin kuluttua perässä ja lopulta minä menin takaisin nukkumaan lapsen kanssa, heräsimme 7:30 kieppeillä ja olin lopulta kaapunnissa työmaalla klo 10.

Ihminen on oppiva eläin. Pilot-hankkeen aamuna #2 opin jo liikkumaan levitoimalla ja luovuin mm. sen kaltaisista uskaliaista ajatuksista että nappaisin sukkalaatikosta sukat mukaani makkarista poistuessani. Ei ystävät, se tuottaa liikaa ääntä. Ei ne pyykkikoriin heitetyt sukat niin likaisia oikeasti ole.

Suuri siunaus tässä kaikessa on ollut lammasfarmari. Ipana on siis lammasfarmarin hoteissa päivät ja vahvasti tuntuu siltä, että ne olot voittavat kotiolot 100-0. Kotona ei voi hengailla karitsoiden ja lampaiden kanssa. Aika monena hakukertana on tullut ipanalle itku kun tajuaa, että nyt tuo uraeukko tulee hakemaan minut pois ja ei pääse enää elukoita katsomaan navettaan.

Lammasfarmarin kanssa elämämme oli pitkään aika kotivoittoista, eihän me käyty juuri koskaan missään. Rampattiin vaan kolmen kilometrin väliä äitiyslomani aikana. No, lammasfarmari ei kyllä käy edelleenkään missään. No anyways, tämän mehtäläisyyden ansiosta on kehittynyt mm. sopivia lempinimiä. Lammasfarmari on tuottanut suurta iloa ipanalle heti alusta alkaen ja ristimme lammasfarmarin Hassutätiksi. No, hyvin nopeasti Hassutäti muuttui muotoon Hassistäti ja edelleen muotoon Hassis. Kirkonkylän ruokakaupassa asioidessa on tosi miellyttävää, että lapsi huutaa Hassista. Olen aina nauttinut huomiosta.

Parisuhderintamalla olen ollut täysi mulkku ja ottanut jonkin sortin semimarttyyriroolia. Tiedättekö hulluuden määritelmän? Se, että tekee aina samaa ja odottaa eri lopputulosta. Ennen lapsentekoa oli kantavana ajatuksena, että elämä vaatii vain pientä priorisointia. Isännällä on silti 7-päiväiset työviikot ja ajatus että "ens kuussa helepottaa". Olen sitä "ens kuuta" odotellut vuodesta 1999 lähtien. Mutta ei se mitään, on tehtävä makkara mieleisekseen ja ei se murjottaminen ole ketään pelastanut ennenkään. Tietysti oishan se joskus ihan kiva, että ois sitä omaa aikaakin. Toisaalta onhan mulla sitä, arkisin voin olla autossa noin puolitoista tuntia.

Ai niin. Kuuntelen nykyään Yle Puhetta.

Oikeastaan aika fantastista olla keski-ikäinen.

25 kommenttia:

  1. Ihanaa että olet back!! Ehdin juuri löytää blogisi kun ruuhkauduit. Siis nää jutut on niin hauskasti kirjoitettu että huutonaurua, olen jo ilmoittanut naapureille että älkää huolestuko ja ajoittanut lukemisen päiväsaikaan, säästyy yöllisiltä heräämisiltä. Naapurit siis.
    Onnea pilotin jatkumiseen, kyllä se siitä tasaantuu. Ja lapselle Hassista!!!! ;DDDDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että vanhatkin jorinat antavat iloa :D Kyllä tää minunkin touhu tästä vielä elolle kääntyy ja alkaa taas tulla tarinoita enemmän.

      Poista
  2. Hyvä, tulit takaisin.
    Aika hienosti kieltämättä kuvasit perhearkea, ihan vaikuttaa aidolta kokemukselta. Itse olen autuaasti jo unohtanut moisen savotan. Jaxuhali sinne ja paljon puhetta ylelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hirnakka <3 Jaxut sullekin, sulla on varmaan uusia ressin aiheita? :D

      Poista
  3. Tuo hulluuden määritelmä on mainio.Tunnistan siitä (myös) itseni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli vastaan jossain, en muista enkä jaksa googlata kuka sen viisauden alunperin kertoi. Jäi jostain syystä mieleen ;)

      Poista
  4. Mä olin kanssa huolestunut mutta en viittinyt turhia hötkyillä kun aattelin että lapsen (ja miehen) kanssa kiire kuitenkin. Mutta kiva että olet takaisin, enemmän tai vähemmän järjissäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän hyvässä iskussa. Elämä alkaa voittaa. Ei ne ensimmäisen vuoden rankkuuden puheet myöskään turhia lupauksia olleet ;)

      Poista
  5. Welcome back. Onni on Hassutädin kaltainen ystävä.

    Ja että sairastuu räkätautiin ollessaan lapsen kanssa mummolassa.
    Jonka sivuoireena luulin tuota Blogspotin logoa OP:n pankkimaksunappulaksi... voishan sitä kokeilla, millaisen tilin tekisit. Mä ainakin viihdyn täällä.
    Tsemppiä työhön. Kiva kun ei siellä tarvii huolehtia kollegoista, että putosiko ruokaa vaatteille tai jääkö sormet hissin oven väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on ihan parasta että työkaverit osaavat itse syödä, käydä vessassa ja sitä rataa :D

      Poista
  6. Ruuhkavuodet on vaikeita. Ota kuvia nyt, sillä myöhemmin et muista niistä juuri yhtään mitään :D Mutta kiva että olet taas langoilla - blogiasi on ollut ihan tosi kivaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki! Videotallenteilla ainakin omat silmäpussit pääsevät oikeuksiinsa. Kiitos Tita kehuista :)

      Poista
  7. "Se, että tekee aina samaa ja odottaa eri lopputulosta." :D Word!!
    Kiva, kun oot takaisin! Ruuhkavuodet on p:sta, mutta kyllä ne vähintäänkin muuttavat muotoaan, jos eivät ihan kokonaan helpota :D Hetken on voinut jo jättää piltit kahdestaan kotiin, jos tarvitsee omaa aikaa - ovat nyt 8 ja 11 :) Tsemppiä!!

    VastaaPoista
  8. Hassistäti! Aivan mahtavaa! T: blogisi fani jo vuosien takaa, taitaa olla eka kommentti.

    VastaaPoista
  9. Joo tunnustan, olin yksi niistä kolmesta. No nythän on aika laittaa toinen lapsi tulemaan!! Sehän vaan helpottaa kun lauma lisääntyy.

    VastaaPoista
  10. Ihanaa, olet palannut! Olin jo varma, että perhearki on uuvuttanut sut täysin emmekä kuule susta enää koskaan. Odotan innolla tulevia kommelluksiasi!
    Penni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoa kohti, Penni, valoa kohti! Pähkinät.

      Poista
  11. Ja onneksi tulit takaisin. Mun mieski on onnellinen. Ja lapset jos ne tajuais hyvän päälle.

    VastaaPoista