torstai 11. lokakuuta 2018

Oletko introvertti vai ekstrovertti?

Nyt ollaan jännän äärellä. No okei, ei varmastikaan muiden kuin minun mielestäni. Kerron silti.

Olen luullut olevani introvertti. Tänään tajusin, että olen ekstrovertti, joka ei vain pidä ihmisistä. Helvetin vapauttavaa.

Nyt ymmärrän miksi käyn ensin tiedottamassa ja esittelemässä ihmisille, miksi olen oikeassa, ja heti sen perään uupuneena vetäydyn muihin hommiin. En siksi, että olen introvertti vaan siksi, että olen saanut sillä erää kiintiön täyteen. Todennäköisesti sanoma on herättänyt joissain tunteita, ja mikä onkaan tarpeettomampaa kun ollaan asioita hoitamassa. Kun saa olla taas yksin, tulee kuitenkin äkkiä tarve olla vähän somessa tms. Mutta! Ilman suoraa ihmiskontaktia.

Some on ihanan epäsosiaalista. Voit milloin vain keskustelussa olla silleen, että nyt tällä ois niinku vähän kiire, koska asiakaspalaveri alkaa ihan just. Ja jättää asian siihen. Jos olisit livenä, valehtelu näkyisi oitis sinun olemuksestasi. Todennäköisemmin sortuisit teeskentelemään kiinnostunutta ja sivistynyttä jopa puolen tunnin ajan. Tänäänkin keskustelin hunajantuotannosta aamukahvilla ja pääsin oppimaan miten mehiläisten ja kimalaisten käyttäytyminen ja pesintä eroavat merkittävästi toisistaan, ja että kimalaiskuningattaret menevät koloon munimaan eivätkä tarvitse henkilökuntakimalaisia, ja miten kimalaiskuningattaria tilataan netistä ja ja ja... Loppuun pyysin ihan blogin perustamaan aiheesta kun on niin mielenkiintoista. Ja mies kertoi että hän yrittää kyllä aina lounaalla muille kertoa ja ne eivät oikein kuuntele ja olin että ei oo mahdollista.

Osaavat ne muutkin. Kun hyvä ystäväni (perustelut: pidämme molemmat itseinhoa nostattavien ruokamäärien syömisestä ja omituisista sarjoista, emmekä kumpikaan usko, että yhteinen harrastus olisi muuttumassa lähitulevaisuudessa) käyttää lämmintä ja ihmisläheistä äänensävyä keskustelussa, on aika poistua. Siitä nimittäin tietää että vituttaa ja ankarasti. Kirjallisessa viestinnässä puolestaan hälytysmerkkejä ovat esim.:

Kiitos palautteestasi! (lue: Haista vittu!)

Otathan yhteyttä jos tulee kysyttävää. (lue: Toivottavasti en kuule sinusta enää.)


The truth shall set you free.


11 kommenttia:

  1. Vapauttavaa (totuuden ohella) huomata, että on muitakin, joille silloin tällöin tulee ihmiskiintiö täyteen. Pieninä annoksina ihan jees, mutta ei liian paljon per päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kun vetäytyy omaan kammioon niin ei tule hölmöiltyä niin paljoa. Levänneenä jaksaa taas (ihmisiä) enemmän.

      Poista
  2. Huomaan, etta mita vanhemmaksi tulen sita vahemman kiinnostaa muiden ihmisten seura. Ja enpa ole koskaan ollutkaan mikaan yltiososiaalinen ihminen, aina on oma seura ollut parempi. Talviuni jossain mokissa metsan keskella ja erakkoelama alkavat kiinnostaa yha enemman.
    Ihanaa kun kirjoitat taas, tata sun blogia on niin virkistavaa lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ois sulle hyviä mökkejä jos eräelämä kiinnostaa :D

      Kiitoksia mukavista sanoistasi, niinku <3

      Poista
  3. Meistä kaikista tulee vanhemmiten introverttejä
    https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005867475.html

    Miellän itseni ambivertiksi eli on molempaa ääripäätä aika tasaisesti, silloin kun sosiaalisuus iskee olen joukon keskipiste ja jos ketuttaa ihmiset en liiku kotipesästä mihinkään, hyvä kun puhelimeen vastaan.... .

    Kun on tällaisia blogeja ei tarvi tavata igmisiä niin paljoa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä ottaa vähän happee välillä, sitten taas jaksaa ihmisiä.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Mun empiiristen tutkimusten mukaan introverttikin voi puhua vaikka kuinka paljon silloin kun hänellä sattuu olemaan asiaa. Ja ekstrovertti taas voi olla umpihiljainen ja paistatella vain muiden ihmisten läsnäolossa näiden juttuja kuunnellen.

    Mun havaintoja aiheesta: http://hiilihapoilla.blogspot.com/2018/10/introvertti-ystavana.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä uppos: "Introvertille olisi aivan tuskaa joutua hengailemaan cocktail-kekkereissä kymmenien tuntemattomien tai korkeintaan puolituttujen kanssa, koska introvertti vastuuntuntoisena ihmisenä kokee velvollisuudekseen käyttäytyä tilanteen edellyttämällä tavalla, muttei kuitenkaan pysty siihen."

      Poista
  6. Olen tässä hissuksiin tuvan nurkassa syrjäytessäni tullut siihen tulokseen, että en edes pidä ihmisistä. Okei, oma perhe on enimmäkseen ok. Suurin osa ihmisistä on ihan hemmetin teennäisiä, ulkokultaisia ja aivan kuolettavan tylsiä. Suusta tulee jotain ihme jargonia ja huomaan usein havahtuvani *vittumitätoijustäskenkertoikaan* kiusalliseen ja kysyvään hiljaisuuteen vastapuolen suunnalla. Onneksi voin aina vedota sairauteeni ja siihen, että ajatus hieman karkaa.

    Ja otsikon kysymykseen en edes yritä vastata, oon mikä oon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisko sulla antaa vinkkiä sairaudesta, johon voi vedota?

      Poista