Muuttaako vanhemmuus ihmistä?

Pelkäsin ennen äidiksi tuloa, että minusta tulee tylsä ihminen.

Ihan turhaan. Vanhemmuus tarjoaa jatkuvalla syötöllä ultrajännittäviä elämyksiä ja kaikenlaisia odottamattomia sattumuksia.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka nämä viimeaikaiset villitykset ja jännityshormoneja voimakkaasti erittävät tilanteet:

- Saanko tarran ipanan sieraimesta pois pinseteillä vai onnistunko työntämään sen vielä syvemmälle. Ja mitä sitten pitäisi tehdä jos tarra häviää näkyvistä.

-Kun en reagoi millään tavalla jonniin joutavaan kollotukseen (itkuun jostain höpöhöpöasiasta) ja alan hätääntyneenä miettiä, syntyykö samalla ensimmäinen pysyvä muistijälki ja se menee niin että lapsi on pahoittanut mielensä, tuntee kokevansa äärimmäistä hätää ja äiti ei reagoi.

-Pohdinnat siitä mitä kaikkea teoriassa pystyisikään tapahtumaan sillä aikaa kun käy suihkussa ja jos pukuhuoneeseen viritetyn mobiilikäyttöisen lastenohjelma-aseman vetovoima ei riitä pitämään lasta paikallaan tuon kriittisen 4,5 minuutin ajan. Ja että millainenhan se lastensuojeluilmoitus- ja huostaanottoprosessi oikein onkaan.

- Kun käyt laittamassa pyykit kodinhoitohuoneessa narulle ja tulet takaisin olohuoneeseen, eikä lasta näy missään ja kysyt isältä että missäs se ipana on ja se kertoo, että äsken tuo eteisen ovi kolahti ja että mä luulin että olitte yhdessä menneet ulos ja oot että mitähän vittua.

- Kun teet keittiössä askareita ja olet sopinut aviomiehen kanssa, että hän katsoo ipanan perään ja kun viiden minuutin päästä huomaat vilkaisessasi sattumalta ikkunasta, että lapsesi torottaa pihalla ja kysyt sohvalla somettavalta aviomieheltä, että onkos meidän lapsi nyt sitten yksinään ulkona ja oot että mitähän vittua.

- Huomaat lapsen jonniin joutavan kollotuksen jälkeen, että kollotus johtuukin siitä, että sen sormet ovat jääneet kiinni laatikon tai oven väliin, ja palaat taas miettimään syntyikö nyt tästä oikeastaan se vielä parempi ensimmäinen pysvä muistijälki.

Että jos harkitset vanhemmuutta, vahva suositus.

Arvostan myös sitä, kun minulle kerrottiin, että yksi vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä. Silloin tiesin, että nyt on nimittäin löytynyt oikea osaaja tähänkin tehtävään.