The old and the waistless

Se on jännä huomata, miten erinäiset ympyrät alkavat sulkeutua elämässä keski-ikäisyyden myötä. 18-kesäisenä oli aina jumalaton myllytys tulossa olevista bileistä. Niitä vatvottiin etukäteen ja oli hirmu jee jee -meininki kun oli hyvät jamboreet luvassa. Vuosien mittaan juhlista hävisi särmä pois. Lähinnä valmisteluksi riitti, että sovittiin missä kämpässä alkuilta vietetään ja kuka tuo mitäkin sipsejä.

Keski-ikäisenä on nyt palattu takaisin vouhotusmoodiin. Juhlia pitää herutella etukäteen Whatsapp-ryhmässä. Viikkotolkulla. Että jes jes, nyt päästään vähän viiniä ryystämään, hip hei että on uniikkia! Pitää miettiä menut ja kuka tuo viinit millekin ruokalajille. Periaatteena on, että saat valita minkä viinin tahansa, kunhan se on tietyn viinitalon tuottamaa. Ja silti siinä päätyy jännittämään reaktioita, kun laatutietoiset nenät ja kielet arvostelevat viiniä.

Meillä oli halloween-juhliin, eli maalaisten kesken halogeenijuhliin, meno lauantaina ja oltiin siis ekan kerran lisääntymisen jälkeen menossa kahdestaan illanviettoon. Ihan yön yli, niinku! Isän tyttöystävän oli määrä olla ipanan kanssa yön yli, mutta hän ei sitten voinutkaan, koska hänen about 50-vuotias lapsensa juhli synttäreitään samana päivänä. Sitten saatiin lammasfarmari lapsenvahdiksi ja perjantai-iltana Facebookin kautta tulikin tieto, että kämppään ei tule enää vettä. Vietettyään yhden illan sateessa pumpun kanssa telekutessa, vastaus oli silti, että ipana saa tulla lauantai-iltana hoitoon. Toiset ne jaksaa.

Ruokana oli kurpitsakeittoa, karitsan lapaa (muistaakseni), uunikasviksia, focacciaa ja sitruunajuustokakkua. Oli kuohut ja punat ja jälkiruoka- ja kaikki viinit. Myös aviomiehen edesmenneen mummon perintö-limoncello avattiin ja tapeltiin taas hetki siitä maistuuko se sitruunafairylle vai ei.

Koska kaikki hyvä onneksi loppuu aikanaan, tuli aika hankkia taksi. Aiemmin pystyi luottamaan siihen, että taksi tulee. Taksi-Joken eläköidyttyä ja Bernerin modernisoitua palveluita, tilanne on se, ettei edes kiihkeimpänä halloween- ja pikkujouluaikana saa taksia. Puolitoista tuntia yritettiin googlettamalla kaikkia takseja ja toteamalla että joko ei vastata, puhelin on kiinni tai numero ei ole käytössä.

Valopilkku-aplikaatiota mainostettiin aateekoossa ja luvattiin, että myös Leppävirralta taksin saa tilattua. Suosittelisin sovelluksen ja palvelun uudelleenbrändäystä Perävalo-aplikaatioksi, koska yhden yhtä mittaria ei löytynyt.

Tämä taksiuudistus on ilmeisesti yksi konkreettisimmista keinoista päästä eroon maalaisista. Se on kuulkaa talvi tulossa ja kun laitetaan baarista ulos valuva porukka suorittamaan kävellen kotimatka (joka voi olla kaikkea 2 kilometrin ja 60 kilometrin välillä), aletaan päästä harvaan asuttujen seutujen omalla autolla ajavista maailman saastuttajista tehokkaasti eroon. Ja koska liikkuvaa poliiseja ei ole nähty näillä seuduilla vuosikausiin, voi olla myös varma siitä, että kännissä ajelu muodostuu varteenotettavaksi vaihtoehdoksi tiettyyn profiiliin kuuluvissa. Siinä voi kuitenkin kätevästi mäsäyttää päin kalliota ja heittää kerralla autollisen väkeä pilven reunalle. Tai vaihtoehtoisesti yksin ajellessa keilata lukuisia maalaisia tien pintaan yhdellä reissulla.

Samalla kun vetää piuhan irti tieverkoston kunnostamishankkeista, saadaan tavoite nopeammin saavutettua. Ja maailma pelastuu.