Ylläriiiii!

Kun immeisellä on synttärit, sitä aina sisimmässään toivoo jotain ylläriä itselleen. Sain tänä aamuna sellaisen kun huomattiin että ranchin kylppärissä oli käynyt vesivahinko.

Yllätyin kyllä.

Eihän siinä muuta ku vedentulo seis ja hankkeeseen odottamaan että kello lyö kahdeksan. Sitten puhelimella soittamaan naapuritilan isännälle joka on päivätöissä vakuutusyhtiössä elannon saamiseksi ja maa- ja metsätalousharrastuksen rahoittamiseksi.

Hyvin lähti prosessi hoitumaan. Tarkastaja soitti jo vartin päästä ja sanoi että vois lähtee heti Kuopiosta ranchille vauriota kartoittamaan.

Isä oli sillä välin naputellut muutaman laatan irti ja todennut että kulmaliitos oli mossahtanut ja kuulemma lattialaatat kopisi siihen malliin että ovat irti. Hienoa.

Kosteusvauriotilanteessa totesin parhaimmaksi ottaa iltapäivästä pari saldovapaatuntia ja lähteä terapiaan eli etsimään kaupungin karmeimpia joulukoristeita. Sokos, Classless Ohlson ja Carlson eivät pettäneet. Anttila oli vaisu. Joutaakin pistää myymälät kiinni jos eivät parempaan pysty.

Orava tai joku rotta.

Helevetin kiiltävät luistimet.

Hopeaseppeleeseen (?) kiinnitetty lapsi tai nuori.

Jenkkiä, niin jenkkiä.

Enemmän on enemmän.

En tiedä mikä tämä edes on.

Itämaan tietäjät 3000?

Konichiwa, bitches!

Kullitettu pöllö ja sen kaveri.

Melkein oksensin hihaan.

Kävin sitten noutamassa vielä kauppahallista juhlan kunniaksi erinäisiä juustoja ja leikkeleitä ja hyökkäsin pihhaan lukemaan tarkastusraporttia. Siinähän uhkailtiin lattiapinnoitteiden poistolla, betonin jyrsinnällä, seinälaatoituksen poistolla, saunan seinäpaneelien poistolla, kuivatusoperaatioilla, desinfioinnilla ja sen semmoisella. Ja että joulusaunaa ei tarvii ajatella.

Piti vielä varmistamisen perästä varmistaa että mikäs vakuutustaso sitä oli tullutkaan valittua. Laskusta löytyi termi Laaja esinevakuutus. Esinevakuutus. Hiki alkoi nousta. Mikä helkkarin esinevakuutus.

Eiku tekstaria vakuutusnaapurille ja sieltä jo soitettiin että ou huoleti - sinulla on paras vakuutus mitä meillä on myydä ja kyllä se korvaa kosteusvauriot materiaaleineen ja töineen.

Ryhdyn kohta vetämään salameja ja juustoja, saattaa punaviinimukillinenkin huulille nousta. Eiköhän ne jonkun porsaanreiän löydä tai jonkun erityispykälän nojalla pakottaa ottamaan kylppäriin tällaiset laatat:

Ukot alkoi suunnitella että otetaan kertakorvaus ja ite tehhään remontti.

Yli kuolleen ruumiini.

Mikä on kun ei ihmisenä riitä

Avomiehen sukujuhlat. Taas on yhdet takana. Otetaan lyhyt yhteenveto.


Hyvät puolet:

Kahvipöydässä on asiantuntemuksella valittuja herkkuja, ite tehhään -periaatteen mukaisesti.

Mukava sukulainen antaa nelisenkymmentä riisipiirakkaa mukaan.

Kehitellään luovia pöytäratkaisuja, koska porukkaa on kuin taimikossa myyriä.

Huonot puolet:

Kunnioitettavaan ikään ennättänyt henkilö valitsi juhlaformaatiksi kinkerit.

Suvun yli 90-vuotiaan mummon, "kantaäidin", saavuttua juhlatilaan kesti 3 minuuttia ennen kuin sivuttiin  sitä että meillä ei ole lapsia: "Teillähän on vielä niin pieni perhe."

Appiukon tekele tuumasi tuvassa sukulaisten kesken käydyn ihan normaalilta vaikuttaneen dialogin yhteydessä, että minua ja avomiestäni taitaa kiinnostaa pelkästään raha (lue: meillä ei ole lapsia, joten aivan väistämättä olemme itsekkäitä, ahneita ja kylmiä, emmekä millään muotoa välitä kenestäkään tai mistään muusta kuin rahasta).

Personal trainer

Lyhyt ja perinteistä poikkeava postaus kiivaan työskentelyn ja megalomaanisen räkätaudin keskeltä.

Minuun otti yllättäen ja pyytämättä yhteyttä entinen työkaveri. Mukava ja hauska immeinen.

Kertoi ikävän uutisen, kattilat olivat menneet jakoon. Mitään varsinaisia ongelmia ei ole ollut, ei sen kummempaa draamaa ja rytinää eikä erilaisia pyöriä. Homman nimi on siinä että kun ei ole oikein tullut puhuttua emännän kanssa.

Tämä taitaa olla kansallinen epidemia. En osaa minäkään keskustella. Asioista joo, mutta en tunteista. Nyt kun on näitä kaikenlaisia personal trainereita kuntoharjoitteluun liittyen, ois ehkä ihan paikallaan saada vastaavia kommunikointipuolelle.

Sais varmaan yhden jos toisenkin parisuhteen ja pään sisuksen laitettua raiteilleen.

Kuka lähtisi minulle personal traineriksi tunteista puhumiseen? Tai ehkä perustaisi tunnekonsulttiblogin, jossa käskisi meitä lukijoita aina kerran päivään valitusta aiheesta kumppanin kanssa keskustelemaan.

Tää ilta oli tosi ihana mutta noi aikuiset pilas kaiken

Pidettiin Vilkkaan miehen luona halogeenijuhlat. Oltiin päätetty, ettei hienostella ruoan kanssa ja sopimuksena oli syödä hodareita.

Yllättävän helposti käy muuten hifistely hodareidenkin kanssa. Oli hirvi-villisikamakkaraa, karitsanakkia, iisalamimakkaraa ja lammasmakkaraa. Lisäksi oli nyhtöpossua, coleslaw-salaattia, paahdettua sipulia, chilisoossia, kurkkusalaattia ja "omalla vastuulla" -tyyppistä Sika-sinappia, jonka päiväyksestä ei ollut täyttä varmuutta. En valita. Suussa oli taas juhlat!

Coleslaw-salaattia varten oli unohtunut ostaa kermaviiliä. Jääkaapista löytyi 28.9. ekspiroitunut purkki. Vuoden siivooja suoritti haju- ja makutestin ja jaetulla vastuulla sovittiin käytettävän sitä. Ei oo perästä kuulunut.

Avohodari Vuoden siivoojan tapaan. (Perustelu: yksi sämpylä, tuplasti makkaraa)

Avomiehen hodari. Kysyin että mikset sä laittanut siihen mitään täytteitä. Avomies katsoi oudosti. No eikö tuossa jo oo täytettä. Touché.

Avomiehen suvussa on ollut tapana antaa lasten jo varhaisesta iästä lähtien käsitellä puukkoja, kirveitä ja kassaroita. Kyllä mieltä lämmittää kun varhaiskasvatuksen tulokset näkyvät. Tässä yksi juniori veistää ammattilaisen ottein kurpitsalyhtyä. Ei kuulkaa veri lentänyt. Miettikääpä jos oltais äkkinäinen laitettu asialle.

Aikuisten tietysti piti tämäkin pilata. Tarkkanenäisimmät haistoivat että joku palaa. Kuuma on tuommoinen tuikku kuulkaa. Siinä alkaa kurpitsalakki kypsymään.

Ei ollut ainoastaan tämä asia, missä vanhempi väestö tuotti nuorisolle pettymyksen. Oli tarkoitus laatia penskoille taas aarteenetsintätehtävä lähimetsään, mutta talon emäntä ei pitkän työviikon ja jäkisharkkarupeaman takia "vaan vittu jaksanut". Jos minulta kysytään, hyvin joutavat keksimään tekemistä ihan itse itselleen. Olkoot edes yksi osa-alue elämässä johon ei liity ohjattua toimintaa.

Talon 18-vuotias ja hänen ystävänsä olivat panostaneet asuihin. Olivat manga-tyyliin pukeutuneet. Moittivat meitä aikuisia tylsiksi, koska me emme olleet panostaneet. 

Tämäkin homma ensin ryssittiin ja sitten vielä rysittiin vähän lisää. Piti alkaa toisten hienoilla peruukeilla pelleilemään. Blondina oleminen tuntui riehakkaalta.

On turha väittää että kaikki lapset ja nuoret ovat menneet jotenkin pilalle. 

Otetaan esimerkiksi nelivuotiaan tolokun kirje joulupukille:

Toivoo kolmea asiaa, mikä jo itsessään on ihastuttavan nöyrää. Ja jos et saanut selevää, kaveri toivoo Afrikan tähteä, Toystory-elokuvia ja suksia.

Suksia!